3v:n nukkumaanmeno aivan järjetöntä

[auttakaa]

Meillä on 3v tytön nukkumaanmeno muuttui yhtäkkiä pari viikkoa sitten ihan hulluksi temppuiluksi. Aiemmin meni ihan kiltisti nukkumaan kun vaan laulettiin pari laulua, toivotettiin hyvät yöt ja jätettiin omaan huoneeseen sänkyynsä.

Sitten jossain vaiheessa tuli se että alkoi huutaa kun lähdin pois huoneestaan ja pyysi jäämään viereen istumaan. Siinä sitten hädissäni lupasin kun en halunnut että vauva herää tytön huutoon ja kohta olis kaksi huutavaa ipanaa... Väärin toimin, tiedän. Kuitenkin koin sen vielä varsin helpoksi kun ei vieressä tarvinnut istua kuin varttin verran ja tyttö oli unessa.

Nyt on pari viikkoa ollut ihan järjetöntä, jos istun vieressä niin alkaa vaan temppuilemaan, sanoo että en haluu nukkua ja istuu eikä suostu edes menemään makuulle. Olen sanonut että istun jos hän alkaa kiltisti nukkumaan, jos ei nuku niin en menen sitten toiseen huoneeseen. Aina kun poistun huoneesta niin alkaa se järkyttävä karjuminen ja itkeminen. En tiedä miten kauan voin antaa hänen huutaakaan yksin siellä huoneessaan.

Lopettaa lopulta sen huutamisen sitten kun isä menee ja sanoo että nyt nukutaan. Ongelmallisinta on nyt se että mies on menossa viikon päästä leikkaukseen jonka jälkeen ei pääse todellakaan liikkumaan kunnolla joten hänestä ei sitten ole apua pitkään aikaan. Eli mun pitäis yksin jaksaa tota temppuilua jos ei saada häntä taas opetettua jäämään yksin rauhassa nukkumaan. Miten se nyt onnistuu? Annetaanko huutaa vaan? Kun jos huutaa niin sitten on mentävä kuitenki nenää pyyhkimään kun on ihan räkäinen ja taas kaikki alkaa alusta.... huoh... en olis uskonut että näin avuton voisin olla noin pienen muksun kanssa. Paskaksi äidiksi tunnen itseni

 

[En tiesä varmasti]

mitä kannattas tehdä. Sanoisin luultavasti tytölle, että muistatkos kun ennen aina niin reippaasti laitoit nukkumaan kuten isojen tyttöjen kuuluu ja nyt oot niinku vauva. Sitten kertoisin, että nyt on tilanne se, että äiti tai isä ei tuu istumaan sinne huoneeseen vaan nyt laitetaan nukkuun niinkuin ennenkin. Jos lapsi jää huutamaan niin sitten huutaa, ei se haittaa vaikka räkäinen oiskin. Luulen, että jonkun ajan päästä tilanne voi olla taas entisensä.

 

[tiipii....]

Meillä myös kakspuolveen kanssa meni vähän samanlaiseksi unille meno. Eli ennen meni tosi hienosti sänkyyn ja jäi itse nukahtamaan. Jossain vaiheessa aloin jäädä paijaamaan hetkekti, kun lapsi pyysi. No siitä vaan pahentu meno. Lapsi tykkää, että minun pitäisi istua myös siinä vieressä ja paijata niin kauan että nukahtaa. Ja kun istun niin hän alkaa pelleilemään, eikä ainakaan nukahda.

Minä juttelin hänelle jo päivällä ja ennen nukkumaan menoa, että nyt tehdään niinkuin ennenkin. Että äiti paijaa hetken ja menee sit esim. siivoomaan keittiötä tai pissalle tai itsekin nukkumaan tms. Sit toistelen sitä samaa pitkin päivää ja kun mennään sänkyyn niin siinä vielä muistutan. Yleensä siinä vaiheessa kun minä alan vetäytymään lapsen vierestä niin hän vastustaa, mutta sanon että muistapa mitä sovittiin ja nyt hyvää yötä. Ja hämään vielä jollain, että jätänkö oven auki tai jätänkö eteiseen valon tms. Ja kun hän huuta sieltä parin minsan päästä, että äiti tuu paijaamaan niin käyn sanomassa ovella, että äiti paijas jo ja nyt hyvää yötä.

 

[meillä myös on]

uskomaton show välillä kohta kolme vee tytöllä. Meillä on jo pitkään ollut niin että iltasadun ja valojen sammutuksen jälkeen olen odottanut oven vieressa tuolilla että tyttö nukahtaa. ja tämä ei siis minulle ongelma, ennen nukahtai n. vartissa. Mutta nykyään on alkanut uhmaan líittyen olettaisin uskomattoman vetkuttelun kun pitäisi mennä nukkumaan. Sanoo ettei halua nukkua, tulee pois sängystä, pitää päästä syliin mutta ei kuitenkaan halua syliin jos ottaisin. No yritän olla menemättä neidon pillin mukaan vaan istun tuolilla ja sanon vaan että nyt on yö ja nyt nukutaan. Tehoaa yleensä parhaiten. Joskus vaan ainakin tällä mamalla pinna vaan palaa kun vehtailu jatkuu ja jatkuu ja vaikka tiedeän että huutamisesta ei todellakaan ole mitään hyötyä niin siihenkin tulee joskus sorruttua. KEstääkö teillä muilla hermo aina nää iltatsembalot?

 

[nvkjh]

Meillä kyllä 3½ menee hyvin nukkumaan mutta sitten heräillään yöllä ja huudetaan äitiä viereen. Pitää halia ja pusia keskellä yötä(sanoo syyksi möröt) mutta luultavasti on vain mustasukkaisuutta koska meillä 3 kk vauva joka nukkuu perhepedissä. Minä siis heräilen vauvan ja isomman kanssa pitkin öitä...väsyttää!

 

[tiipii....]

Joo ja meillä on myös tuo juttu, että isompi on alkanut pyytää viereen koska on nähnyt että vauva nukkuu vieressä. Minä usein huijaankin isompaa sanomalla, että äiti just syöttää tms. jotta ei tiedä, että vauva välillä nukkuu koko yönkin vanhempien vieressä. Ja sanon myös usein,että äiti menee nostamaan vauvan omaan sänkyyn nukkumaan, että kaikki nukkuu omissa sängyissä. On vielä toistaiseksi mennyt läpi

 

[supernanny neuvoo]

Kerran siinä Supernanny-ohjelmassa oli samantapainen ongelma kaksostytöillä, olisivatko olleet juuri 3-4 -vuotiaita. Ratkaisuksi supernanny ohjeisti vanhempia yksinkertaisesti viemään lapset sänkyyn, lukemaan/laulaamaan ehkä hetken että rauhottuvat, ja sitten vaan toivottamaan hyvät yöt ja poistumaan. Tytöt tulivat muutaman illan aikana huoneesta ulos ainakin sata kertaa. Vanhemmat vain kantoivat tytöt takaisin sänkyyn uudestaan ja uudestaan ja sanoivat että nyt nukutaan.
Toimisiko tällainen? Että jaksaisi vaan aina mennä ja laittaa takaisin sänkyyn, vaikka joutuisi toistamaan sen satoja kertoja yhden illan aikana? Että ei jäisi viereen istumaan ollenkaan. Ainakin ohjelmassa lapset lopulta oppivat, että kun nukutaan niin nukutaan eikä temppuilla, ja jäivät kiltisti omaan sänkyyn.

 

[pallontallaaja]

Meillä kyllä 3½ menee hyvin nukkumaan mutta sitten heräillään yöllä ja huudetaan äitiä viereen. Pitää halia ja pusia keskellä yötä(sanoo syyksi möröt) mutta luultavasti on vain mustasukkaisuutta koska meillä 3 kk vauva joka nukkuu perhepedissä. Minä siis heräilen vauvan ja isomman kanssa pitkin öitä...väsyttää!

Lapsesi tuntee itsensä hylätyksi jos koko muu perhe nukkuu yhdessä ja hän yksin.

Miksi et järjestäisi niin, että isompikin lapsi saisi nukkua perhepedissä, saisit itsekin nukkua enemmän ja niin jaksaisit paremmin.

Muutenkin, isomman mustasukkaisuus saattaa aiheuttaa sisarkateutta ja pienemmän kiusaamista kun silmä välttää.

 

[Liila]

Meillä homma mennyt parin viikon sisällä ihan samanlaiseksi. Vetkuttelu vain lisääntyy joka ilta. Lopulta minä pimahdan ja joko komennan tytön vihaisesti nukkumaan tai vain jätän hänet huutamaan sänkyynsä. Tyttö kyllä yleensä pysyy sängyssään, mutta huutaa siellä vähintään vartin. Eilenkin 1 v kuopus heräsi isomman huutoon.

Luulen, että 3 v pelkää pimeää ja mörköjä. Yövalo auttoi yhtenä iltana. Perhepetiä emme ole koskaan harrastaneet, paitsi mökillä olosuhteiden pakosta ja se oli yhtä helv--tiä. Silloin kukaan ei saanut nukutuksi. Ratkaisua ongelmaan en ole vielä keksinyt. Heti, jos myönnyn tytön pyyntöihin, niin nukkumaan meno siirtyy entistä myöhemmäksi ja sama huuto on kuitenkin edessä, kun lopulta lähden huoneesta pois.

 

[Liila]

Tänään tyttö meni pitkästä aikaa ilman itkuja nukkumaan, kun jätin huoneen oven auki ja valot palamaan käytävälle.

 

[alkuperäinen]

Kiitos vastauksista, lohduttavaa kuulla että en ole ainoa... Tänään tein niin että pitkin päivää muistuttelin miten mennään sitten nätisti nukkumaan illalla, vaan ei auttanut. Kamala huuto taas ja halusi äidin ja isin viereen. Varmaan on just tuota mustasukkaisuutta, luulee ehkä että vauva nukkuu aina äidin vieressä. Toinen syy on varmaankin että pelkää pimeää ja mörköjä, ainakin parina yönä itkenyt että "isi, ota mörkö pois". Yövaloa ollaan ajateltu että pitäskö kokeilla, vai tajuaako sitten yöllä herätessään (jos herää) että on yö ja pitää nukkua vai alkaako kenties leikkimään huoneessaan..? No, se varmaan ei selvii kuin kokeilemalla.

Tänään siis huusi ja karjui taas kun olin laulut laulanut ja toivottanut hyvät yöt ja lähdin huoneesta. Vauva tietty heräsi ja isi meni sanomaan isommalle että nyt nukutaan ja sitten jäi sinne ihan kiltisti nukkumaan. En tiedä miksi huutaa jos minä hänet sinne jätän.

 

[nvkjh]

Meillä kyllä 3½ menee hyvin nukkumaan mutta sitten heräillään yöllä ja huudetaan äitiä viereen. Pitää halia ja pusia keskellä yötä(sanoo syyksi möröt) mutta luultavasti on vain mustasukkaisuutta koska meillä 3 kk vauva joka nukkuu perhepedissä. Minä siis heräilen vauvan ja isomman kanssa pitkin öitä...väsyttää!

Lapsesi tuntee itsensä hylätyksi jos koko muu perhe nukkuu yhdessä ja hän yksin.

Miksi et järjestäisi niin, että isompikin lapsi saisi nukkua perhepedissä, saisit itsekin nukkua enemmän ja niin jaksaisit paremmin.

Muutenkin, isomman mustasukkaisuus saattaa aiheuttaa sisarkateutta ja pienemmän kiusaamista kun silmä välttää.

Voi niin mielellään ottaisin isomman nukkumaan viereen mutta kun on sellainen häärääjä unissaan etten saisi sitäkään vähää nukuttua kuin nyt. Meillä isä nukkuu toistaiseksi sohvalla olkkarissa, mikä on ihan tytön huoneen vieressä. Meidän makkari on toisessa päässä asuntoa. Silti, vaikka isä on noin lähellä(kuorsaa vielä että tyttö varmaan kuulee isänsä siellä olevan) aina tahdotaan yöllä äiti.. ..

 

[marsumamma]

Meillä kyllä 3½ menee hyvin nukkumaan mutta sitten heräillään yöllä ja huudetaan äitiä viereen. Pitää halia ja pusia keskellä yötä(sanoo syyksi möröt) mutta luultavasti on vain mustasukkaisuutta koska meillä 3 kk vauva joka nukkuu perhepedissä. Minä siis heräilen vauvan ja isomman kanssa pitkin öitä...väsyttää!

Voi se olla mustasukkainen mutta tossa iässä tulee myös yölliset pelot (ne pelkää kummituksia ja mörköjä ja näkee pahoja unia), silloin ne haluaa varmistaa että äiti ja isä ovat vielä paikalla ja kannattaakin vähän jutella ja rauhoitella mutta hyvä olisi jos pystyisi jatkamaan unia omassa sängyssä. meillä oli esikoinen 1,8 v kun toinen tuli. Esikoinen nukkui omassa sängyssä meidän sängyn vieressä ja vauva omassa kopassa kunnes tuli ruokailun aika öisin. Se toimi hyvin. esikoisen ei tarvinut tuntea että jäi ulkopuolelle. Nyt esikoinen on 3 v ja lapset nukkuu omassa huoneessa. Esikoinen tulee just samalla tavalla kun kerroit joka yö samaan aikaan hakemaan minut huoneeseen. jotkut yöt monta kertaa.

 

[satunnainen]

Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".

Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Läsnäolo ja kosketus rauhoittavat

Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

Lisää: Perhepeti

 

[satunnainen]

Tähänkään ei liene yksiselitteistä vastausta mutta erilaisia keinoja joilla voi yrittää ongelman ratkaista varmasti löytyy. Ensimmäiseksi kannattaa miettiä mikä voisi olla syynä nukahtamisvaikeuksiin. Onko lapsi liian virkeä, yliväsynyt, peloissaan jostakin, nälkäinen, kylmissään, kuumissaan tmvs.? Mitä voisi tehdä asian korjaamiseksi?

Paljon riippuu myös siitä minkä ikäinen lapsi on. Pieni lapsi ei vielä välttämättä ymmärrä selityksiä mutta isommalle lapselle voi asioita selittää ja "järkeillä". Erilaisia nukuttamistapoja on varmasti monia, ovathan perheetkin niin erilaisia.

Lapsen vierellä ollaan mikäli hän ei halua jäädä yksin ja alkuun onkin suotavaa, että lapsen kanssa ollaan kunnes hän nukahtaa. Alkuun nukahtamiseen saattaa mennä aikaa kauankin, koska tilanne on lapselle uusi ja hänen täytyy "opetella" uusi tapa nukahtaa. Kaikille ei tämäkään keino auta, silloin kannattaa antaa asian olla ja yrittää kenties myöhemmin uudestaan. Tai koittaa keksiä jonkin muun keinon.

Muutokset elämäntilanteessa voivat aiheuttaa nukahtamisvaikeuksia, samoin uudet nukkumajärjestelyt. Jos lapsi vaikkapa siirretään omaan huoneeseen hän saattaa alkuun nukahtaa aivan normaalisti mutta myöhemmin voi tulla ongelmia. Lapsi ei jääkään nukahtamaan itsekseen tai nukahtaminen kestää tolkuttoman kauan jne. Usein auttaa kun vaihtaa nukkumaanmenorituaaleja. Voi koittaa tehdä asiat vaikkapa eri järjestyksessä kuin ennen. Myös uudet hienot jutut, kuten uusi "oikea" sänky, uusi "isojen" peitto tai oma tyyny voivat olla hyvä houkutin jäädä hyvillä mielin omaan sänkyyn nukahtamaan.

Iltarituaalit ovat useimmille lapsille erittäin tärkeitä ja osaltaan edesauttavat nukahtamista. Kaikki asiat kuuluu tehdä aina samalla tavalla ja uusia rituaaleja voi syntyä vaikkapa vahingossa. Rituaalien sarja saattaa myös kasvaa turhankin pitkäksi ja silloin voi olla paikallaan jostain päin alkaa karsimaan. Vaikka rituaalit ovatkin lapselle tärkeitä, joskus voi olla hyvä vaihtaa niitä tai tehdä asiat eri järjestyksessä jos nukkumaanmenosta meinaa tulla koettelemus. Liian rajuja muutoksia kannattaa välttää, muutoin tilanne saattaa pahentua paranemisen sijaan.

Hyvä keino rauhoittaa hetki ennen Nukkumattia on lukea iltasatu sylitysten tai vaikkapa antaa lapsen kuunnella unilauluja kasetilta (tai jotain muuta musiikkia, kenties lapsen lempparilevyä) kun hän pötköttää sängyssään. Apu voi löytyä myös hämärästä valaistuksesta, esim pistorasiaan kiinnitetystä yövalosta. Entäpä jos lapsi saisi hetken puuhailla itsekseen, vaikkapa lukea kirjoja sängyssä kunnes uni tulee? Äiti tai isä voi sitten myöhemmin käydä keräämässä kirjat pois sängystä ja peitellä ja sammuttaa valot. Tätä tarkoitusta varten kannattaa hankkia vaikkapa pieni pöytälamppu ja yöpöytä jos sellaisia ei ennestään ole.

Mikäli lapsi ei ilmiselvästi halua jäädä yksin nukahtamaan, lastenhuoneeseen voi hankkia nukuttajalle mukavan tuolin jossa hän voi vaikkapa lueskella sen aikaa kun lapsi nukahtaa. Tähän päästäkseen voi joutua muutaman illan tuolissa nököttämään pitkäänkin, varsinkin jos lapsi on aiemmin tottunut nukahtamaan pimeässä mutta silti vaatinut vanhemman läsnäoloa. Kattovaloa ei kannata pitää päällä vaan käyttää sitä pientä pöytälamppua tmvs. Kun tästä tavasta tulee tottumus, useimmat lapset nukahtavat melko pian petiin päästyään ja vanhempi voi jatkaa illan askareitaan pienen rauhoittumis- ja lukuhetken jälkeen.

Jos lapsen siirtäminen omaan huoneeseen ei ota onnistuakseen, vaan seuraus on nukahtamisvaikeuksia, iltaisia rähinöitä ja hampaiden kiristelyä, turhaa stressiä ja ahdistusta sekä lapselle, että vahemmille, kannattaa harkita asioiden palauttamista ennalleen ja koittaa muuttoa myöhemmin. Nukahtamishetken pitäisi aina olla positiivissävytteinen ja hyvä kokemus, jotta siitä ei myöhemminkään tulisi ongelmaa. Lapsella tulisi olla hyvä ja turvallinen olo, jotta hän voi huoletta nukahtaa.

Mikään näistä vinkeistä ei varmasti toimi toivotulla tavalla, mikäli lapsi ei ole valmis nukkumaan. Jos häntä ei vielä väsytä, on nukuttaminen turhaa. Toisaalta, yliväsyneen lapsen nukuttaminen saattaa myös olla yhtä tuskaa, eli olisi hyvä löytää se jokaiselle oma, oikea nukkumaanmenoaika. Myös vuorokautinen unentarve voi olla ongelma. Vähäuniselle voi olla vaikeaaa nukahtaa "ajoissa" illalla.

Silloin on valittava mitä haluaa tehdä. Virkeän lapsen nukuttaminen on vaikeaa ja hermostuttavaa ja saattaa kestää pitkäänkin. Sitten kello jo onkin vaikka kuinka paljon ja omille hommille ei loppujen lopuksi jää juuri aikaa. Yksi vaihtoehto on antaa lapsen valvoa ja tehdä sellaisia töitä joita voi tehdä vaikka lapsi siinä mukana valvookin. Tai sitten voi ottaa lapsen nukkumaan samaan huoneeseen itsensä kanssa ja nukahtaa kaikessa rauhassa ja antaa lapsen nukahtaa omia aikojaan. Joka tapauksessa, jos homma ei tunnu sujuvan, kannattaa kokeilla jotain muuta eikä jäädä kiristelemään hampaitaan ja rassaamaan hermojaan.

Mieli kannattaa pitää avoimena ja olla rohkea ja ennakkoluuloton kokeiluissaan. Ei kannata muodostaa mitään selkeää ja ehdotonta kuvaa siitä miten lasten kuuluu nukahtaa, milloin, missä ja kuinka. Silloin on vain vaikea irrottautua ikävästä ja toimimattomasta kuviosta ja ongelmien ratkaisu karkaa helposti käsistä. Olisi hyvä jos voisi pitää pään kylmänä ja olla hermostumatta pienelle hermosahalle. Koska silloin peli useimmiten menetetään kun kontrolli pettää. Sen jälkeen tilanne on kahta vaikempi saada rauhoittumaan ja nukahtaminen vain pitkittyy entisestään. Joskus voi auttaa kun antaa periksi ja lähtee lapsen mukaan. Kokeilee hänen tapaansa ja jos se auttaa, niin hyvä. Jos se ei toimi toivotulla tavalla, voit aina lopettaa ja palata takaisin lähtöruutuun.

 

[satunnainen]

Voi niin mielellään ottaisin isomman nukkumaan viereen mutta kun on sellainen häärääjä unissaan etten saisi sitäkään vähää nukuttua kuin nyt. QUOTE]

Mahtuuko 3v:n sänky vanhempien makuuhuoneeseen? Rauhoittaisiko se yöt ja nukkumaanmenot?

 

[Tuutulaulut]

Unikasetti. Sitä neuvoin jo toisellekin, sillä meillä se pelittää hienosti. Ihania tuutulauluja, pehmesti saatellen lapsen uneen. Lapset nauttivat niistä ja uinahtavat rauhallisesti ja turvallisin mielin.

Je vekaramme ovat tosi eläväisiä ja vilkkaita!

 

[ei perhepetiä]

Voi niin mielellään ottaisin isomman nukkumaan viereen mutta kun on sellainen häärääjä unissaan etten saisi sitäkään vähää nukuttua kuin nyt. QUOTE]

Mahtuuko 3v:n sänky vanhempien makuuhuoneeseen? Rauhoittaisiko se yöt ja nukkumaanmenot?

En tiedä, miksi nuo perhepetifanaatikot saavat minut näkemään punaista. Meillä on 180 cm leveä sänky. Toisinaan otan vauvan viereen aamuyöstä, jos hänellä on joku levoton kausi, eikä muuten nukkuisi, mutta ei tulisi pieneen mieleenkään ottaa esikoista siihen lisäksi pyörimään. Lopputuloksena ei taatusti nuku kukaan. Joku perhepeti-ihminen povasi sisarkateutta yms., kun esikoinen julmasti jätetään omaan huoneeseen. Meillä tämä estetään siten, että vauva siirtyy esikoisen kanssa samaan huoneeseen heti, kun herätyksiä on alle 3 yössä. Minä olen ainakin yrittänyt lanseerata asian esikoiselle niin, että on etuoikeus, kun saa(!) nukkua yöt omassa huoneessa.

Univaikeuksia on ihan yhtälailla perhepedissä nukkuvilla vauvoilla. Olen todellakin silloin tällöin pitänyt vauvaa perhepedissä, jolloin hän käytännössä syö koko yön ja herää aina, kun tissi irtoaa suusta. Itse herään miljoona kertaa yössä ja aamulla olen aivan jäykkä ja kipeä, kun en ole päässyt kääntymään koko yönä. Että sellaista autuaaksi tekevää perhepetimeininkiä meillä... (Sorry, meni vähän aiheen vierestä.)

 

[rajoittakaa päiväunia]

Meilläkin on ollut ongelmia 3-vuotiaan poikamme iltanukkumaanmenon kanssa...
Vuoden ajan olemme istuneet vierellä että nukahtaa, mutta parisen viikkoa sitten lopetettiin ja siitä lähtien ollaan enemmän tai vähemmän joka ilta saatettu poika takaisin omaan sänkyyn, kun saattaa rampata pois huoneesta yli tunninkin ajan tauotta... Huoh.
Siis "supernanny"mainen ohje ei oikein toimi, koska sen ohjeen mukaan lapsen pitäisi muutamassa illassa oppia nukahtamaan yksin ja jäämään omaan sänkyyn. Meillä aina vaan jatkuu pois sängystä ravaaminen.
Yksi ainoa keino, jonka tosin olemme tähän huomanneet auttavan, on yksinkertaisesti päiväunien rajoittaminen! Jos annamme pojan nukkua kauemmin kuin tunnin päiväunia, hän jaksaa illalla temppuilla ja ravata. Jos on siis tarpeeksi väsynyt illalla, niin on jäänyt aika helposti omaann sänkyyn.
Suosittelen siis kaikille 3-vuotiaiden kanssa iltaisin taisteleville rajoittamaan päiväunia! Maksimissaan tunnin päiväunet, sen pitempiä ei tuonikäinen oikeasti tarvitse.

 

[ilopillerin äiti.]

Meillä samaa ongelmaa kuin edellisellä hiukka alle 3-vuotiaan kanssa. Jos poistun huoneesta, lapsi hipsii mun perään, tai alkaa kasata leluja sänkynsä täyteen, eikä rauhoitu ollenkaan, vaan on ihan pirteä. Olen siis katsonut parhaaksi istua vierellä vahtimassa..pimeässä. Parempi oli silloin kun oli vielä pinnasänky - sieltä ei lapsi päässyt pois, vaikka itse lähdin. Minkäänlaista huudatusta en ole koskaan kannattanut. Vaikka onhan meidän poika kyllä aika huono ollut nukkumaan aina. Mutta lapsi voi kyllä ihan yhtä hyvin nukkua heräämättä aamuun asti tai heräillä läpi yön, olin sitten istunut vierssä tai en. Eli nukuttamis tavalla ei näytä olevan yöhön vaikutusta.

Olen myös joutunut aina herättelemään poikaa päikkäreiltä ettei nukkuisi liikaa, vaikka se ikävältä tuntuu. En tiedä mikä olisi sopiva ajankohta herättää, ettei heräisi huonolla tuulella. En ole kuitenkaan valmis luopumaan päikkäreistä, sillä on ihanaa kun ei minkäälaista väsymyskiukuttelua ole iltaisin. ja kun olen vielä kotona, on ihan ok sekin että mennään myöhemmin nukkumaan.