Toggle sidebar

Perhepedin nukkumaanmeno

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja unten maille
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
U

unten maille

Vieras
Miten teillä muilla luonnistuu nukkumaanmeno perhepedissä. Meillä on 2kk ikäinen vauva ja alusta asti hän on nukkunut meidän kanssa samassa sängyssä. Kun rytmi ei ole ollut selkeä, on menty n. klo 21-22 nukkumaan ja silloin olen itsekin mennyt untenmaille. Mutta nyt ongelma on se, että pikkunen rupeaa väsymään aiemmin ja näyttää siltä, että tahtoisi jo klo 19-20 nukkumaan. Mutta mun logiikka ei riitä ajattelemaan miten se onnistuu? Kun vauva pitää ruokkia ennen unia ja hän on tottunut, että jään viereen. Imetättekö vauvan ja odotatte, että hän nukahtaa ja sitten lähdette omiin puuhiin palaten myöhemmin vauvan viereen nukkumaan vai miten teette? Mä olen muutaman kerran vauvan nukuttanut päikkäreille viereen, mutta kun nousen, ei vauva tahdo kauaa yksin nukkua vaan herää piakkoin etten ole vieressä. Miten siis voisi yöunet onnistua, kun tuon ensimmäisen pätkän tulisi kuitenkin olla pidempi kuin pari tuntia?
 
Mä olen yrittänyt rytmittää vauvan unia niin, että menee kaikkien kanssa yhtäaikaa nukkumaan. Käyty vaikka illalla autolla kaupassa, jossa sitten ottanut pikkutorkut ja jaksanut näin valvoa muun porukan kanssa sinne klo 21 asti. Meillä kaikki nukkuu samassa huoneessa ja välillä samassa pedissäkin ja olen paljon iltoja yksin, joten teen kaikkeni, että kaikki nukahtaa samaan aikaan :) Alkuun meilläkin vauvat havahtuneet puolen tunnin välein ja kunnolla heränneet, jos äiti ei ole läsnä. Nyt pieninkin (8kk ikäisenä) nukkuu jo lähes aina 4tuntia putkeen, joten äiti pystyy vielä hilpasemaan sängystä syömään rauhassa iltapalan yms. Meillä perhepeti ollut ainut vaihtoehto jonkinlaisiin "hyviin" uniin. Jännä että toisten tuhinat tai kuorsaukset ei häiritse, mutta jos maitobaari katoo hyvinkin hiljaisesti vaikka vessaan, ni johon ollaan kärttyisenä hereillä.
 
Meillä nukutin vauvan parisänkyyn ja sitten kun oli unessa niin saatoin hipsiä omiin touhuihini. Usein nukahti myös istuessa rinnalle. Siitä siirsin sitten parisängylle tai pinnasänkyyn. En muista minkä ikäinen oli, mutta aika pian kuitenkin ehkä 2-3 kk, nostin pinnasänkyyn kun oli nukahtanut, jos ei jompikumpi aikuisista ollut sängyllä. Oli nimittäin hirmu kova mönkimään ja tuntui tarvitsevan joko aikuisen tai pinnat "vastukseksi".

Yleensä meni suunnilleen niin, että 19 maissa otti rintaa ja nukahti, jolloin laitettiin pinnasänkyyn. Sitten heräsi ehkä 23-24 jolloin me jo oltiin nukkumassa isossa sängyssä. Vaihdettiin vaipat ja sitten isoon sänkyyn tissille ja siitä sitten samassa sängyssä aamuun (yleensä kyllä vielä vaipanvaihto jossain vaiheessa aamuyötä, jos heräsi). Jos nousin ennen vauvaa, niin siirsin pinnasänkyyn nukkumaan loppu-unet.

Nykyään lapsi yli 2 v ja nukutamme omaan huoneeseensa niin, että aikuinen on vieressä. Jos herää yöllä, voi tulla meidän sänkyyn loppuyöksi (aika harvoin, yleensä kai palelemisen takia tulee jos tulee). Jos herätään itkuun, niin silloin aikuinen menee hänen huoneeseen loppuyöksi viereen.

Tuo edellisen kommentti sai hymyn huulille: meillä myös saa isi kuorsata ja piereskellä (ja minä kai kanssa vaan en itse kuule kun nukun) ja unissaan mumista eikä sälli ole moksiskaan.
 
Ettekö te pelkää että kierähdätte tai puoliso kierähtää vauvan päälle?? Kun meidän nuorimmainen oli vauva, olisin mielelläni periaatteiteni vastaisesti nukuttanut enemmän vieressä ja meidän välissä, mutta sain jatkuvasti kauheita sätkyjä öisin, että "kamalaa, olen tukehduttanut vauvan" tai että jompikumpi meistä nukkuu vauvan päällä. Mies varsinkin levoton nukkuja. Oli sitten ihan oman mielenterveyden kannalta nukutettava poitsu omaan sänkyyn (kuten muutkin lapset). Ja sitten kun poika nukkui omassa sängyssä, minä heräilen keskellä yötä ja haron sänkyä käsillä, että missä se vauva on... Ei ollut mun juttu :D
 
Meillä kyllä kans vauva valvotti alussa niin paljon, että sitten kun nukuin niin nukuin kuin tukki enkä tosiaan uskaltanut pitää vauvaa vieressä. Riitti kun pari kertaa heräsin enkä tajunnut yhtään että missä se oli! Onneksi ei missään peiton alla.
 
Minä nukuin ja nukun kaikista parhaimmin jos ollaan kaikki samassa pedissä. En ole koskaan pelännyt että kierisin vauvan päälle.

Mutta minusta ei ole mitään järkeä yrittää perhepetiä, jos jompikumpi aikuinen pelkää että siinä sattuu jotakin. Hyvä uni - millä tahansa yhdistelmällä - on kultaa kalliimpaa eli minä valitsisin sen jossa perhe kokonaisuutta ajatellen nukkuu parhaimmin. Jos säikkyy yöllä niin se on kuitenkin unen laadusta pois. Silloin hyvällä omallatunnolla vauva omaan petiinsä ja vaikka sitten ihailee siinä vuoteen äärellä, ei liian kauan kuitenkaan :-)
 
Hieman on kyllä off topic keskustella siitä miten uskalletaan nukkua perhepedissä, mutta vastaan nyt kuitenkin. Mäkään en ennen vauvan syntymää osannut kuvitellakaan, että perhepeti olisi meillä vaihtoehto. Mutta parin ensimmäisen viikon aikana muuttui miele, kun totesin, että on aivan liian rankkaa äidille ja vauvalle täysimettää ja herätä öisin. Se ruljanssi, kun vauva otetaan sängystä tissille ja takaisin sänkyyn, ei ollut meidän juttu. Heti kun vauva sai nukkua vieressä oli molempien uni paljon parempaa. Netistä voi lukea runsaasti juttuja siitä miksi perhepeti on hyvä juttu ja mä en niitä tähän nyt ala kirjoittamaan, mutta olen täysin samaa mieltä. Vauva nukkuu mun ja oman sänkynsä "välissä" (pinniksestä puuttuu reuna), joten voin halutessa siirtää vauvan omaankin sänkyyn, mutta usein jää syömisen jälkeen mun viereen nukkumaan. Nukun koko ajan selälteen ja en liiku niin paljon, kun vauva on vieressä. Kyllä ne hormoonit auttaa siinä, ettei vieri vauvan päälle. Tärkeää on, ettei tietenkään ole juonut alkoholia tai ottanut unilääkkeitä ja mä ole kumpaakaan harrastanut sitten raskautumisen. Totta on tietenkin, ettei kaikille perhepeti sovi, mutta siitä ei nyt tässä ollut kyse.
 
Kannattaisi kyllä opettaa vauva nukkumaan ihan omaan sänkyynsä. Meillä ainakin imettäminen onnistui ilman mitään hässäköintiä. Eli en kokenut asiaa ongelmalliseksi, vaan sitä rutinoitui asiaan ja vauva nukahti sit syliin ja eikun takas omaan sänkyynsä. Tosin meidän vauva ei heräillytkään jatkuvasti, vaan pari kertaa yössä ja muuten nukkui kuin tukki. Nyt on ihanaa, kun lapsi on reilut 1.5 vuotias ja nukkuu yhä tosi hyvin (12h/yö) ja omassa sängyssä.

Itse en voisi kuvitellakaan nukkuvani perhepedissä. Jotenkin tuntuisi tosi omituiselta. Miten te esim. sitten miehen kanssa harrastatte seksiä, kun vauva nukkuu?? Omalta kohdaltani siis en saisi nukuttua, jos lapsi nukkuisi vieressä. Ensinnäkin en uskaltaisi ja toiseksi lapsi potkii ja kääntyilee sen verran, että pitäisi varmasti molemmat vanhemmat hereillä.
 
Niinpä. Mun vauva on 5.5 kk ja nukkuu omassa petissään 11h yö unet. Illalla sylitellään ja ollaan lähellä, mutta yö käytetään nukkumiseen ja aamulla ollaan kaikki pirteitä. Ja kun vauva vielä heräsi yösyömään, josta on siis vaan muutama viikko, en kokenut ollenkaan raskaaksi kerran yössä nousta, syöttää ja vaihtaa vaippaa. -Esim 8kk vauva ei enää fysiologisesti tarvitse rintamaitoa yöllä -mutta varamsti tottuu tapaan, jos siihen on mahdollisuus.
 
Tän keskustelun aihe ei edelleenkään ollut se nukutaanko perhepedissä vai ei. Meillä nukutaan ja sitä en ole muuttamassa ja sillä siisti. Tää sopii meille ihan hyvin ja en koe yhtään itseä väsyneeksi päivisin, vaikka nukummekin vierekkäin. Sen sijaan ne kerrat, kun olen pientä yrittänyt itkujen kera saada nukutettua sänkyyn, niin niinä päivinä vasta olenkin ollut väsynyt. Eli miksi kyseenalaistaa tää toiminta, jos se kerta meille sopii? Mä tiedän, että on paljon perhepedin vastustajia, mutta mä en niitä juttuja tullut tänne kyselemään.

Mitä seksiin tulee, niin suoraan sanottuna meillä ei ole sitä harrastettu sitten vauvan syntymän ja emme siihen koe niin suurta tarvettakaan, kun aika ja ajatukset on ihan nyt muualla. Ainahan sitä on muut paikat kuin sänky olemassa tai vaikka pikkusen päikkäriaika, kun hän ei nuku sängyssä.

Mutta toisaalta tää "ongelma" on nyt ratkaistu. Menen illalla yhdeksän - kymmenen aikaan vauvan kanssa unille ja se sopii mulle ihan hyvin. Aamulla nukutaan kymppiin vierekkäin. Saa nähdä alkaako sitten vauva vaatimaan aikaisempia nukkumaanmenoja myöhemmin, mutta se on sitten sen ajan murhe.
 
Alkuperäinen kirjoittaja unten maille:
Tän keskustelun aihe ei edelleenkään ollut se nukutaanko perhepedissä vai ei. Meillä nukutaan ja sitä en ole muuttamassa ja sillä siisti. Tää sopii meille ihan hyvin ja en koe yhtään itseä väsyneeksi päivisin, vaikka nukummekin vierekkäin. Sen sijaan ne kerrat, kun olen pientä yrittänyt itkujen kera saada nukutettua sänkyyn, niin niinä päivinä vasta olenkin ollut väsynyt. Eli miksi kyseenalaistaa tää toiminta, jos se kerta meille sopii? Mä tiedän, että on paljon perhepedin vastustajia, mutta mä en niitä juttuja tullut tänne kyselemään.

Mitä seksiin tulee, niin suoraan sanottuna meillä ei ole sitä harrastettu sitten vauvan syntymän ja emme siihen koe niin suurta tarvettakaan, kun aika ja ajatukset on ihan nyt muualla. Ainahan sitä on muut paikat kuin sänky olemassa tai vaikka pikkusen päikkäriaika, kun hän ei nuku sängyssä.

Mutta toisaalta tää "ongelma" on nyt ratkaistu. Menen illalla yhdeksän - kymmenen aikaan vauvan kanssa unille ja se sopii mulle ihan hyvin. Aamulla nukutaan kymppiin vierekkäin. Saa nähdä alkaako sitten vauva vaatimaan aikaisempia nukkumaanmenoja myöhemmin, mutta se on sitten sen ajan murhe.
Click to expand...


mut kun sinä et anna ja sanot aina, että kierit himoissasi lapsen päälle ja herätät sen.Kohta tässä on lähdettävä vähän katastelemaan kun sänky on ahdas ja aina märkä.
 
Viimeksi muokattu:

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa