3v ja aivan mahdoton, alkaa olla omat hermot riekaleina

[en jaksa]

Tekee kaiken kielletyn, esim. tämän aamun saldoa pikkuveli lytätty oven väliin, potkittu pikkuveljeä, viety leluja ja ohikulkiessa tönitty.

Aamupuuron vaatimalla vaati kun en viitsinyt sitä laittaa kun mikään aamu ei ole sitä syönyt vaan halusi leipää. Lupasin että puuron saa jos sen syö, no juu ei syönyt kun naaman eteen sen sai niin alkoi sama leivän vinkuminen. Ei saanut leipää, ei koskenut puuroon. Nyt vinkunut 3h että on nälkä ja koittaa kaapista varastaa leipää ja yhden yogurtin ehti kähveltää ja meni sohvan taakse piiloon syömään.

Pissasi sohvalle kun ei kuulemma "viitsinyt mennä" vessaan.

Hajoittanut kaksi lelua, syljeskeli keittiön lattialle, tahallaan levitti purkillisen hamahelmiä lattialle jne..

Aamusta asti puhetta että oltaisiin hoploppiin menty iltapäivällä, ei tehonnut uhkaukset että jää menemättä jos ei kiusaaminen lopu. Ulkona järkyttävä räntäsade ja eilen päiväkodissa molempiin ulkopukuihin pissannut joten ulkoilu ei onnistu, arestia koitettu mutta se on vaan hauska leikki että miten pääsee parhaiden karkaamaan, on takavarikoitu leluja ja tavaroita joista tykkää kun tehnyt tuhmuuksia, evätty kaikki kiva tekeminen, mutta ei, toiminta jatkuu vaan. Mä en jaksa, eilen illalla askarreltiin yhdessä kun pienempi mennyt nukkumaan ja sekin meni vituralleen alkoi liimaa läästrimään pöytään, liima otettiin pois ja askartelu loppui siihen sanoin että jatketaan kun osaa käyttää liimaa siihen mihin se on tarkoitettu, karjui aikansa kun olisi halunnut vielä askarrella lopulta kun rauhoittui kysyin että jatketaanko onko kiltisti? Silmät kirkkaina että juu, olen kiltisti! Ei mun tarvinnut kun selkäni kääntää oli jo leikkaamassa pöytäliinaa "kun se on kivaa". ARG!

 

["mama"]

Kuulostaa siltä että isompi on mustasukkainen ja huomionhakuinen pikkuveljestä. Saako isompi tarpeeksi huomiota ja kahdenkeskeistä aikaa?

 

[3n yh]

Tämä ei nyt auta tippaakaan, kun kerron, että meidän 3v on vallan hurmaava, eikä ole kiukkuinenkaan ollut elämänsä aikana kuin pari kertaa. Mulla on kuitenkin natsimutsin sääntöjä ja rajoja ollut jo isoveljienkin kanssa ja niitä on kauhisteltu. Pojat kuitenkin tietävät, että rajat on ja turha on temppuilla. Aamuisin on puuro ja jos on nälkä, se kelpaa kyllä, jos ei, muuta ei tule ja puuro lähtee pöydästä. Muiden ruokailujen kanssa on sama juttu. Mulla ei olisi mahdollisuuksia eikä aikaa pelleillä ruoan kanssa. Kiusaamisissa ja tottelemattomuuksissa on jäähyrangaistus, mutta jäähyttelyä taitaa olla kerran pari kuussa ylipäätään yhteensä lapsilla. Rangaistuksista ja uhkauksista pitää pitää kiinni,jos sellaisia on. Lapset kyllä huomaavat ja käyttävät hyväkseen, jos epäjohdonmukaisuutta ilmenee.
Kakkonen oli kyllä joskus haastava, joten symppaan sua! Tsemppiä ja jaksua, kyllä se siitä vielä!

 

["mie"]

auktoriteetin puute sulla. pidätkö uhkauksista kiinni? oletko johdonmukainen?

 

["A P"]

[QUOTE="mama";26024012]Kuulostaa siltä että isompi on mustasukkainen ja huomionhakuinen pikkuveljestä. Saako isompi tarpeeksi huomiota ja kahdenkeskeistä aikaa?[/QUOTE]

Juuri eilen tuo askartelukin kahdenkesken kun pienempi jo nukkumassa, mutta silti pitää hölmöillä. Ja samanlaista pelleilyä siis oli sitten ainoana huomionkeskipisteenä tai ei.

 

[Kuukkeli, Kuukkeli]

Luulenpa, että monessa perheessä vaikeimmat uhmaamiset koetaan siinä vaiheessa, kun esikoinen saa pikkusisaruksen. Meillä esikoinen (poika) "terrorisoi" aikoinaan minkä ehti siinä vaiheessa kun pikkuveli syntyi. Myöhemmin, kun lapsia syntyi enemmän, ei sama kuvio enää toistunutkaan - vai olisiko niin, että asioita ei enää niin havaitse, kun elämä on muutenkin täyttä?

 

["A P"]

[QUOTE="mie";26024037]auktoriteetin puute sulla. pidätkö uhkauksista kiinni? oletko johdonmukainen?[/QUOTE]

Uhkauksista pidetään kiinni, tavarat pysyy takavarikossa jäähy ei lopu ennen kuin yhtämittaa se 3min oltu jäähyllä, jos välissä karkaa alkaa uusi 3min, ruokaa saa vain ruoka-aikana, ei siinä välissä vaikka miten olis nälkä.

Ja kun sama toiminta on päiväkodissa, kummitädin/isän/isovanhempien, kaikkien.

 

["A P"]

Luulenpa, että monessa perheessä vaikeimmat uhmaamiset koetaan siinä vaiheessa, kun esikoinen saa pikkusisaruksen. Meillä esikoinen (poika) "terrorisoi" aikoinaan minkä ehti siinä vaiheessa kun pikkuveli syntyi. Myöhemmin, kun lapsia syntyi enemmän, ei sama kuvio enää toistunutkaan - vai olisiko niin, että asioita ei enää niin havaitse, kun elämä on muutenkin täyttä?

Mutta kun nuorempi jo melkein 2v, ei ole siis mikään uusi juttu.

 

["salli"]

syliin vaan aina kun uhittelee niin tuntee turvallisuutta. pienihän 3 on vielä? meillä toimi toi syliterapia levottoman ja yliuhmakkaan lapsen kanssa!!! rimpuilee ekoilla kerroilla kauan mutta kun tietää homman niin auttaa jo minuutti tai puoli yleensä itkee siinä paljon ja lopulta ressukka nukahtaa..

 

["A P"]

[QUOTE="salli";26024137]syliin vaan aina kun uhittelee niin tuntee turvallisuutta. pienihän 3 on vielä? meillä toimi toi syliterapia levottoman ja yliuhmakkaan lapsen kanssa!!! rimpuilee ekoilla kerroilla kauan mutta kun tietää homman niin auttaa jo minuutti tai puoli yleensä itkee siinä paljon ja lopulta ressukka nukahtaa..[/QUOTE]

Koitettu on sitäkin, ei tepsi (ei muuten edes huuda, kiemurtelee vaan ja virnuilee kun koittaa päästä pois) kun päästää pois niin sama toiminta jatkuu mistä alunperin kiellettiinkin tai sitten joku muu kielletty asia.