3kk väistää katsetta

Hei!
Mieltä painaa todella paljon sellainen asia, että 3kk ikäinen vauvani väistelee tarkoituksella katsetta. Sylissä ollessa kääntää heti pään pois, eikä auta vaikka kuinka yrittäisi katsekontaktia ottaa, vaan hän tarkoituksella väistelee katsetta, saattaa jopa hermostua tilanteessa. Sama, jos nostan hänet ilmaan käsillä niin että hänen kasvonsa ovat minun kasvojeni tasalla edessä. Joskus harvoin saattaa sylissä innostua katselemaan silmiin ja juttelemaan.

Sitterissä ja lattialla ollessa katsekontaktin saa ja hän itsekin sitä mielestäni hakee. Hymyilee ja naurahteleekin jo sekä jokeltelee. Sylissä vaan ei millään. Minulla on myös sellainen olo, ettei viihdy sylissä/lähellä ja nyt kun ikää ja voimaa on tullut lisää, vetää selkää kaarelle sylissä ja on jotenkin jäykkä. 3kk neuvolassa saatiin aika fysioterapeutille jumppaohjeita varten, koska vauva ihan selvästi jännittää käsiä ja jalkoja ja on muutenkin sylissä jäykän oloinen. Lääkärin juttusille mennään myös tuon katseasian takia, koska neuvolassa väisti samalla tavalla terkan katsetta, kun otti hänet syliin tai kun piti hoitopöydällä niin että käsillä kannatti päätä ja itse meni aika lähelle kasvoja.

Kaipailisin kokemuksia, onko muilla ollut tällaista? Huolestuttaa todella paljon.. Näössä ei pitäisi olla mitään vikaa kun leluihin tarttuu ja seuraa katseella, valoon reagoi myös. Esikoisen vauva-ajalta ei ole jäänyt mieleen että olisi tällä tavoin tehnyt, mutta ihan varmaksi en muista, ehkä en älynnyt edes kiinnittää huomiota tähän. Sen muistan ettei hänkään sylissä viihtynyt "perinteisessä" asennossa vaan aina piti olla naama menosuuntaan päin.

 

meillä oli ihan sama!
just muisteltiin äijän kanssa tota tilannetta!
aina kun isä nosti pojan ollessa vauva(muutama kk:n) poika väisti katsetta
meni ajan kanssa ohi,itekin olin huolissani,mutta nythän toi yli vuoden vanha muksu ihan terveeltä näyttää

 

En mä nyt tiedä osaanko tuohon mitään sanoa. Pitää kuitenkin muistaa että ei se vauva käskien katso, eikä halua välttämättä että koko ajan tuijotetaan silmiin. Itse olen ainakin huomannut että ei aina sylissä, siinä ihan lähellä välttämättä katso silmiin vaikka itse etsii sitä katsetta. Pitää antaa vauvallekin sitä tilaa. Jos kuitenkin sitterissä ja muualla katselee ihan mielellään, en mä usko että tuossa nyt ongelmaa on. Ehkä vauva vaistoaa sen että tavallaan ahdistut siitä ettei katso ja se tuntuu siitä liian tunkeilevalta? Anna vauvallesi mahdollisuus itse hakea katsekontaktia ja silloin kun sen saat, iloitse siitä. Vauvahan kaipaa seurustelua välillä mutta myös sitä rauhaa. Katseen kääntäminen pois voi tarkoittaa "haluan nyt olla rauhassa". Eikä vauva aina sylissä viihdykään, älä ahdistu turhasta

 

Meidän 3kk ikäisellä vauvalla oon ollu huolissani ihan samasta asiasta. Oon tullu siihen tulokseen että kun kääntää katseen pois niin ei vaan ole "juttutuulella"... Muuten kuitenkin jokeltelee ja hymyilee sitteristä/lattialta/hoitopäydältä. Ja pikkuhiljaa useammin jo sylistäkin.

 

Huojentava kuulla, että muillakin on ollut samantapaista. Oon iteki miettiny, että jos vauva vaan haluaa tilaa/omaa rauhaakin mutta toisaalta taas kun tekee tuota ihan koko ajan (hyvin harvassa tosiaan ne kerrat että sylissä ottaisi kontaktia) niin eihän se oikeen sitäkään voi olla että aina olisi "ei juttutuulella" tai väsynyt tms. Toivottavasti alkaisi pikkuhiljaa nyt sitten sylissäkin ottaan sitä katsekontaktia.

 

äiti ja iskä on 'vanhoja partoja' (varsinkin äiti) ei niitä tarvi niin tarkkaan katsella, varsinkaan sylissä ollessa. vieraisiin ottaa kyllä kontaktia myös sylisssä. lattialla ollessa mielellään ottaa sen katsekontaktin äitiin kun siitä saa turvaa. näin ainakin meillä molempien kanssa. leikillä ja laululla ja esim lennättämälä yleensä sen kontakin saa, paitsi jos lapsi on väsynyt.

 

Ehkä lapsi on jo nähnyt äidin naaman niin usein, että haluttaa kasella jo muuallekin..? En olisi huolissaan, jos vauva hakee katsekontaktia esimerkiksi nyt siitä sitterissä istuskellen ja on muuten perustyytyväinen, jokeltelee ym. Huomatkaa, että vanhemmat voivat olla myös liian tunkeilevia ja yrittää vuorovaikutusta vauvan kanssa omilla ehdoillaan, joten kannattaa opetelle lukamaan vauvaa eri tilanteissa. Ehkä vauvan ei juuri silloin (sylissä) tee mieli seurustella ja yrittää katseellaan viestittää, että haluaakin ehkä lattialle harjoittelemaan kääntymistä tms. Seurustelulle löytyy kyllä oma aikansa, mutta antaa vauvan itsensä päättää milloin. Se on sitä varhaista vuorovaikutusta (vauvan ehdoilla).

 

Meillä oli ihan sama tuossa iässä! Itsekin huolestuin siitä todella...vauva otti itse katsekontaktin jossain tilanteissa mutta ku sylissä yritin katsoa niin oikein käänsi pään pois! Nyt vaille yksivuotiaana todella sosiaalinen ja normaali iloinen lapsi, halailee ja ottaa meihin kiitettävästi kontaktia...

 

Ehkä mä tosiaan stressaan ihan turhasta, jotenki tää vaan vaivaa todella paljon. Ja tosiaan neuvolan terveydenhoitajakin piti aiheellisena kävästä lääkärin tykönä arvioimassa asiaa. Toki vauvat on erilaisia persoonia jo pienestä pitäin, mutta katsekontakti on kyllä hyvin tärkeä juttu jo pienelläkin..

 

Ehkä mä tosiaan stressaan ihan turhasta, jotenki tää vaan vaivaa todella paljon. Ja tosiaan neuvolan terveydenhoitajakin piti aiheellisena kävästä lääkärin tykönä arvioimassa asiaa. Toki vauvat on erilaisia persoonia jo pienestä pitäin, mutta katsekontakti on kyllä hyvin tärkeä juttu jo pienelläkin..

oliko sitten niin että se terveydenhoitajakaan ei saanu katsekontaktia?

 

Juu nimenomaan näin. Eli sylissä piti, ei onnistunut katsekontakti. Laittoi hoitopöydälle ja piti käsissä vauvan päätä, meni itse siihen aika likelle ja ei onnistunut siinäkään. Vauva siis koko ajan väisti katsetta, pää pyöri suuntaan jos toiseen, muttei terkan kasvoihin.

 

Niin ja sanottakoon vielä, että siinä vaiheessa kun mentiin sinne ja vauva oli vielä turvakaukalossa, niin siitä kyllä katteli terkkaakin silmiin. Eli pidemmän matkan päästä (sitteri, lattia, turvakaukalo, hoitopöytä jne) kun katsoo, niin nou problem.

 

Vanha ketju, mutta meidän kolmikuisella ihan samaa! Mitähän siellä lääkärissä selvisi ja onko sosiaalisuus kehittynyt normaalisti?

 

Minusta tuo on normaalia vauvan käytöstä, ehkä mulla on sitten epäsosiaaliset lapset.. Vaikka ihan nirmaaleja leikki-ikäisiä ne on. Mä jotenki oon ajatellu sen niin että 3kk ikäinen vauva on kiinnostunut kaikesta uudesta, kun on äidin sylissä turvassa niin voi hyvin keskittyä kattelemaan maailmaa, muita ihmisiä jne kun näkeekin kauemmas. Äitin kasvot on jo nähty juttu. Sitten kun on lattialla ja sitterissä niin äitiä pitää vähän vahdata ettei tuo häviä.

Tai sitten se liittyy näön kehitykseen kun 3kk ikäinen näkee jos kauas niin haluaa katsella kauas mieluummin kuin ihan lähelle.

 

Älkääs äitikullat hualestuko, meillä molemmat kakarat on ollu yli puoltoistavuotiaita ennen kuin tulevat itse leikkimään minun eli isänsä kanssa.

Kyllä se siitä, kaikki on erilaisia.

 

Niinhän se pitää yrittää ajatella, oon vaan niin kova murehtimaan! Olen jo murehtinut kaikkia autismiasioita sun muita Nyt jo tosin kerran päivässä suostuu tuossa kainaloista tukiessa ja silmien tasolla edessä pitäessä ottamaan kontaktin ja on siinä itse asiassa paljon hymyherkempi kuin muualla! Omituista Ei tahdo ottaa katsekontaktia tuossa asennossa ja väistää katsetta päätä kääntäen, mutta sitten kun sen onnistuu saamaan niin on itse iloisuus! Ota nuista selvää! Ei saisi tuijottaa niin tarkkaan, mutta tuntuu välillä, että oma vauva on niin erilainen kuin muiden!

Meillä lisäksi tyttö tykkää kääntää päätä vasemmalle ja jää tuijottamaan välillä sinne tyhjään. Nukkuessa myöskin kääntää aina pään vasemmalle, ja jos kääntää toiseen suuntaan, havahtuu ja kääntää hetken kuluttua takaisin!