KXX
Hei!
Mieltä painaa todella paljon sellainen asia, että 3kk ikäinen vauvani väistelee tarkoituksella katsetta. Sylissä ollessa kääntää heti pään pois, eikä auta vaikka kuinka yrittäisi katsekontaktia ottaa, vaan hän tarkoituksella väistelee katsetta, saattaa jopa hermostua tilanteessa. Sama, jos nostan hänet ilmaan käsillä niin että hänen kasvonsa ovat minun kasvojeni tasalla edessä. Joskus harvoin saattaa sylissä innostua katselemaan silmiin ja juttelemaan.
Sitterissä ja lattialla ollessa katsekontaktin saa ja hän itsekin sitä mielestäni hakee. Hymyilee ja naurahteleekin jo sekä jokeltelee. Sylissä vaan ei millään. Minulla on myös sellainen olo, ettei viihdy sylissä/lähellä ja nyt kun ikää ja voimaa on tullut lisää, vetää selkää kaarelle sylissä ja on jotenkin jäykkä. 3kk neuvolassa saatiin aika fysioterapeutille jumppaohjeita varten, koska vauva ihan selvästi jännittää käsiä ja jalkoja ja on muutenkin sylissä jäykän oloinen. Lääkärin juttusille mennään myös tuon katseasian takia, koska neuvolassa väisti samalla tavalla terkan katsetta, kun otti hänet syliin tai kun piti hoitopöydällä niin että käsillä kannatti päätä ja itse meni aika lähelle kasvoja.
Kaipailisin kokemuksia, onko muilla ollut tällaista? Huolestuttaa todella paljon.. Näössä ei pitäisi olla mitään vikaa kun leluihin tarttuu ja seuraa katseella, valoon reagoi myös. Esikoisen vauva-ajalta ei ole jäänyt mieleen että olisi tällä tavoin tehnyt, mutta ihan varmaksi en muista, ehkä en älynnyt edes kiinnittää huomiota tähän. Sen muistan ettei hänkään sylissä viihtynyt "perinteisessä" asennossa vaan aina piti olla naama menosuuntaan päin.
Mieltä painaa todella paljon sellainen asia, että 3kk ikäinen vauvani väistelee tarkoituksella katsetta. Sylissä ollessa kääntää heti pään pois, eikä auta vaikka kuinka yrittäisi katsekontaktia ottaa, vaan hän tarkoituksella väistelee katsetta, saattaa jopa hermostua tilanteessa. Sama, jos nostan hänet ilmaan käsillä niin että hänen kasvonsa ovat minun kasvojeni tasalla edessä. Joskus harvoin saattaa sylissä innostua katselemaan silmiin ja juttelemaan.
Sitterissä ja lattialla ollessa katsekontaktin saa ja hän itsekin sitä mielestäni hakee. Hymyilee ja naurahteleekin jo sekä jokeltelee. Sylissä vaan ei millään. Minulla on myös sellainen olo, ettei viihdy sylissä/lähellä ja nyt kun ikää ja voimaa on tullut lisää, vetää selkää kaarelle sylissä ja on jotenkin jäykkä. 3kk neuvolassa saatiin aika fysioterapeutille jumppaohjeita varten, koska vauva ihan selvästi jännittää käsiä ja jalkoja ja on muutenkin sylissä jäykän oloinen. Lääkärin juttusille mennään myös tuon katseasian takia, koska neuvolassa väisti samalla tavalla terkan katsetta, kun otti hänet syliin tai kun piti hoitopöydällä niin että käsillä kannatti päätä ja itse meni aika lähelle kasvoja.
Kaipailisin kokemuksia, onko muilla ollut tällaista? Huolestuttaa todella paljon.. Näössä ei pitäisi olla mitään vikaa kun leluihin tarttuu ja seuraa katseella, valoon reagoi myös. Esikoisen vauva-ajalta ei ole jäänyt mieleen että olisi tällä tavoin tehnyt, mutta ihan varmaksi en muista, ehkä en älynnyt edes kiinnittää huomiota tähän. Sen muistan ettei hänkään sylissä viihtynyt "perinteisessä" asennossa vaan aina piti olla naama menosuuntaan päin.