39 v. lapseton eroamassa, onko toivoa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meinaatko, ettei muka haluaisi. Siinä iässä moni hulivili juuri alkaa tajuamaan kuolevaisuutensa ja iskee paniikki saada omaa jälkikasvua. Omassa tuttavapiirissäni on yksi nelikymppinen koulutettu, fiksu, komea ja menestyvä sinkkumies, joka haaveilee omasta perheestä.
Ok, eli on yksi nelikymppinen sinkkumies joka haluaa jälkikasvua (y)

muoks. lisäksi miehillä ei ole mikään kiire tuossa vaiheessa jälkikasvun suhteen jos niitä sattuu haluamaan. Hyvin voi viettää parikymmentä vuotta sinkkuelämää ja sitten tehdä ne lapset parikymmentä vuotta nuoremman emännän kanssa. Sellaisen jolla kello käy jo viimeisiä eikä ole löytänyt ikäistään lapsetonta miestä joka olisi valmis jakaantumaan.
 
En yleistä, enkä oleta, vaan katson tilastoja. Ne kun yleensä kertovat paremmin sen totuuden ja vallitsevan asiantilan (y)

Katsoppa huviksesi, miten vähän miehet pitävät isyys ja vanhempainvapaita.
miksi pitävät vähän noita vapaita. voisiko johtua perheen tuloista. en tiedä, puhun vaan omasta puolestani mut kyl mää voisin kotiin jäädä.
 
miksi pitävät vähän noita vapaita. voisiko johtua perheen tuloista. en tiedä, puhun vaan omasta puolestani mut kyl mää voisin kotiin jäädä.
Ei johdu pelkästään tuloeroista, joskin se on yksi tekijä. Tämä muuten on yksi syy, miksi naisten palkka pitäisi saada miesten palkan kanssa samalle tasolle.
Mutta suurin syy on asenteet ja niiden hidas muuttuminen. Lapset nähdään yhä edelleen äitien vastuualueeseen kuuluvana, mikä näkyy vanhempainvapaiden epätasaisena jakona ja esim siinä, että naiset pääasiassa jäävöt kotiin sairaan lapsen kanssa jne.
 
Ei johdu pelkästään tuloeroista, joskin se on yksi tekijä. Tämä muuten on yksi syy, miksi naisten palkka pitäisi saada miesten palkan kanssa samalle tasolle.
Mutta suurin syy on asenteet ja niiden hidas muuttuminen. Lapset nähdään yhä edelleen äitien vastuualueeseen kuuluvana, mikä näkyy vanhempainvapaiden epätasaisena jakona ja esim siinä, että naiset pääasiassa jäävöt kotiin sairaan lapsen kanssa jne.
Viesti taisi tulla 70- luvulta?
 
Mistä se johtuu?

Ovat laiskoja ja välttelevät vastuuta kotona. Minun mieheni kitisi 3 viikon isyyslomastakin, ettei talous kestä, kun tulot romahtavat. Huvittavinta oli se, että mies tienasi vähän enemmän kuin minä ja olen aina maksanut puolet menoista, vaikka olenkin ollut kahteen otteeseen kotona lapsia hoitamassa (yhteensä vajaa 3 vuotta). Miehelle 3 viikkoa oli jo katastrofi.

Yöheräilyjäkään ukko ei jaksanut yhtään, vaan alkoi räyhäämään, kun en pystynyt ihan aina selviytymään vauvan yösyötöistä ja samaan aikaan sairastavasta 2-vuotiaasta.
 
Ovat laiskoja ja välttelevät vastuuta kotona. Minun mieheni kitisi 3 viikon isyyslomastakin, ettei talous kestä, kun tulot romahtavat. Huvittavinta oli se, että mies tienasi vähän enemmän kuin minä ja olen aina maksanut puolet menoista, vaikka olenkin ollut kahteen otteeseen kotona lapsia hoitamassa (yhteensä vajaa 3 vuotta). Miehelle 3 viikkoa oli jo katastrofi.

Yöheräilyjäkään ukko ei jaksanut yhtään, vaan alkoi räyhäämään, kun en pystynyt ihan aina selviytymään vauvan yösyötöistä ja samaan aikaan sairastavasta 2-vuotiaasta.
Oletkin näemmä ämmän kanssa naimisissa, jaxuhalit sinne.
 
kaikille kuuluu maksaa juurikin tehdyn työn mukaan. ikävä kyllä tämä ei ole mahdollista kun liitot palkat määrittelevät. mutta tässä kaiken muun ohessa aloittajan asia on jäänyt sivuun. kyllä aloittaja, sinulla on toivoa.
 
Jos olisin lapseton 39-vuotias niin ottaisin koiran ja eroaisin miehestä (jos sinulla ei ole hyvä parisuhde). Sitten voisi ehkä löytää jo vaikka valmiin paketin. Uusperhekuvio ei ole koskaan helppo, mutta siinä näkisi mitä se perhe-elämä oikein on.
Kriittisiä kysymyksiä:
Jos tekisit lapsen yksin, olisitko valmis hoitamaan esim. autistista, superallergista tai kehitysvammaista lasta ihan yh:na? Mitä enemmän ikää, sen suurempi mahdollisuus, että lapsella on jotain esim. autismia tai kevaa... Valvoisitko yksin yökaudet kun ei olisi toista apuna?
Oletko varma, että haluat luopua mukavasta ja omaa aikaa sisältävästä elämäntyylistä? Olet jo melkein 40 ja sinulla on ollut yli 20 vuotta aikuisuutta ja paljon aikaa tehdä kaikkea kivaa oman mielen mukaan. Oletko valmis siihen, että se kaikki loppuu kun tulee lapsi? Ja kun siitä lapsesta ei tiedä onko haastava vai helppo.
Ja kyselen sen vuoksi, että minulla on 10-vuotias erityislapsi. Raskaus meni hyvin, synnytys oli vaikea. Mutta lievät autismin piirteet tulevat vasta usein lapsen kehityksen myötä ilmi. Käytös on lapsellani aivan järkyttävää ja arkemme raskasta, mutta koska meillä ei ole keva-lasta niin emme juuri saa mitään apua. Miehen kanssa vuorottelemme lapsen erityistarpeiden kanssa. Yöunet saatiin kuntoon 5-vuotiaana. Lapsi ei pärjää yksin ja on erittäin haastavaa kun pitää hoitaa näin vanhaa lasta kuin pientä. Enää ei olla edes päivähoidon piirissä. Olin 30 kun lapsi syntyi (mieheni 28). Emme osanneet odottaa (varautua) tällaiseen. Kadehdin sinun vapauttasi ja elämää missä voit harrastaa, matkustella, työskennellä mielesi mukaan. Ei se lapsi aina ole elämän tarkoitus eikä välttämättä tuo onnea. Joskus elämä tuo aikamoisia yllätyksiä. Että kannattaa nauttia jos asiat ovat suurin piirtein hienosti (paitsi sinulla siis parisuhde).
 
Aina löytyy toivoa.....tee ajatusleikki..millaiseksi kuvittelet/toivot elämäsi 2-3 v. kuluttua... jatkatko entisessä suhteessa, onko uusi suhde.. lapsi.. koira... ja etene sitä kohti... Itse tein tämän liitossani 38-39 -vuotiaana, erosin.. Löysin itseäni nuoremman miehen ja kaikki eteni ehkä liiankin nopeasti. Olin ehkäisyä miettimässä lääkärin vast.otolla ja lääkäri kehotti pohtimaan mahd. lasten hankintaa ja ettei siihen olisi oikein enää aikaa kovin paljon ikäni takia. Päätimme mieheni kanssa jättää ehkäisyn pois tämänkin takia, kun ei voinut tietää onnistuuko raskaaksi tuleminen enää ollenkaan.. Sain 40 v. lapsen ja ollaan naimisissa yhdessä myötä-ja vastamäkiä luovien toki..
 
Oletkin näemmä ämmän kanssa naimisissa, jaxuhalit sinne.

Miksi mies on ämmä, jos ei halua hoitaa lapsia?

Tuollainen miesten ämmittely kuulostaa ikävä kyllä samalta kuin jossain jääkiekkotreeneissä miespelaajien neidittely eikä se ole kovinkaan naisia arvostavaa. Epäloogista myös, että nimenomaan naisiin viittaavaa nimitystä käytettäisiin miehestä, joka nimenomaan ei toimi kuten naiset ja äidit - jotka ketjut mukaan hoitavat usein lapsia kotona.
 

Yhteistyössä