39 v. lapseton eroamassa, onko toivoa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Olen juuri 39 v. täyttänyt nainen, havahduin muutama kuukausi sitten siihen miten onneton avioliittoni on ja miten väärällä pohjalla. Yhdessä olemme oleet 10 v, lapsia meillä ei ole (seksielämä on loppunut ikuisuus sitten). Liitto ei ole korjattavissa, vaikka mies on ihan hyvä ihminen, vaan emme sovi toisillemme.
Pari kuukautta sitten tuli otettua AMH-näyte, fertiliteettini on aika matala, (arvo oli 0,4). Sitä paitsi minulla on geenimutaatio jonka vuoksi suositellaan munasarjojen ja rintojen poistoa.
Eli ei ole helppo tämä tilanne. Mene ja löydä ihannekumppani tällaisessa tilanteessa.
Olen itse vahva ja elämässä paljon saavuttanut kunniahimoinen nainen, en siis kiinnostu kenestä tahansa miehestä, ja sopivia olen tavannut todella vähän...
Mitä teen?..
 
Sinulla on paljon positiivisia ominaisuuksia miehen näkökulmasta. Lapsettomuus on iso plussa. Jos poistatat rintasi ja laitat tilalle isohkot silarit, niin sekin on vain plussaa. Jos ei ole tarvetta käydä miehen kukkarolla, niin siitäkin saa bonusta.

Joka tapauksessa seksiä tulet saamaan niin paljon kuin haluat ja varaa on valita myös miehen tasokkuus.
 
Hahaa, mulla on muuten omat kauniit ja isot rinnat, en silikoneja tarvitse.

Olen kyllä taloudellisesti itsenäinen, tienaan tarpeeksi omiin menoihin ja säästöjäkin on.

Haluan perheen, lapsen hankkiminen yksin tuntuu vielä todella radikaalilta. Ehkä jonkun ajan päästä harkitsen sitäkin vaihtoehtoa. Lähipiirissä yksi nainen hankki lapsen yksin, näyttää todella vaikealta hänen elämänsä, en tiedä onko hän edes itse ratkaisuunsa tyytyväinen.
 
Hahaa, mulla on muuten omat kauniit ja isot rinnat, en silikoneja tarvitse.

Olen kyllä taloudellisesti itsenäinen, tienaan tarpeeksi omiin menoihin ja säästöjäkin on.

Haluan perheen, lapsen hankkiminen yksin tuntuu vielä todella radikaalilta. Ehkä jonkun ajan päästä harkitsen sitäkin vaihtoehtoa. Lähipiirissä yksi nainen hankki lapsen yksin, näyttää todella vaikealta hänen elämänsä, en tiedä onko hän edes itse ratkaisuunsa tyytyväinen.

Häh? Itsehän ensin sanot että suositellaan rintojen poistoa ja nyt selität ettet tarvitse omiesi tilalle mitään. Ilmeisesti et aio poistattaa rintojasi niin miksi sen sitten mainitsit? Kuinka tuo poistosuositus sitten vaikuttaa miehen tai lapsen saantiin jos et sitä noudata?
 
"Poistosuositus" lähinnä ahdistaa, en itse haluaisi tehdä asialle mitään mutta jokaisessa seulontakäynnissä lääkärit painostaa siihen.
Silikonien laitattaminen tulee ehkä ajankohtaiseksi joskus aikanaan kun rinnat poistetaan, mutta vielä en sitä ajattele.
 
Itse tekisin tuossa tilanteessa lapsen yksin. Ei uuden kumppanin kanssa kuitenkaan ole fiksua tehdä lasta heti ja ei se kumppanikaan löydy välttämättä ihan äkkiä, joten nopeasti tulee ikä vastaan. Eihän se yksin äidiksi hankkiutuminen varmasti ihannetilanne ole, mutta aina elämä ei mene oppikirjan mukaan. Itse miettisin tuossa vaiheessa, onko lapsi sellainen asia, jota todella toivoo ja haluaa - jos on, en lykkäisi sitä asiaa. Jos se on vaan sellainen "toive, mutta ei ehdottoman tärkeä ja tarvittaessa siitä voi joustaa", voi toki kokeilla löytyisikö kohtuullisessa ajassa mies, jonka kanssa lapsenteko onnistuisi.
 
  • Tykkää
Reactions: Nessu87
Tuossaiässä kannattaisi se lapsen hankinta laittaa etusijalle. En tosiaan sano mitenkään pahalla mut hyvän miehen löytämiseen voi mennä kauamminkin kun luulee,tai sitten ei... itse tekisin lapsen vaikka yksin jos olis sama tilanne. Kyllä harmittäs sit eläkkeellä ku lapsensaanti iät ohitettu ajat sitten ja tajuis ettei lapsia siunaantunu saati lapsenlapsia :(
 
Jos lapsia haluat, niin sitten sinulla on jo kova kiire, eikä ole varaa aikailla yhtään. Voi olla, että juna meni jo.

Joko haet samassa tilanteessa olevaa lasta haluavaa miestä pikana ja otat riskin siitä, ettei teillä tulevaisuudessa synkkaakaan tai sitten teet lapsen yksin. Molemmissa tapauksissa voit joutua kasvattamaan lapsen yksin tai sitten molemmissa tapauksissa saatat löytää itsellesi arjessa tukevan kumppanin. Aikaa odotteluun ei kuitenkaan ole, mikäli lasta mielit.
 
Itse elän parisuhteessa ja minulla on lapsi. Pidän itseäni fiksuna ja pärjäävänä naisena. Olen sitä mieltä, että naisen (jolla on kykyjä ja resursseja pärjätä elämässään oivasti myös itsekseen) ei pidä jäädä miestä odottamaan mikäli hän haluaa lapsen.

Suren sanattomasti ihanaa ystävääni jolla ikä tulee jo kohta vastaan, haluaa lasta, mutta miehestä ei taida olla isäksi (nelikymppinen mukavuudenhaluinen asian lykkääjä). Jos ystäväni vain tietäisi miten se oma lapsi muuttaa tilanteen, ajatukset ja kaiken täysin, hän ei epäröisi hetkeäkään, vaan hankkisi sen lapsen ilman miestä.
 
Itse elän parisuhteessa ja minulla on lapsi. Pidän itseäni fiksuna ja pärjäävänä naisena. Olen sitä mieltä, että naisen (jolla on kykyjä ja resursseja pärjätä elämässään oivasti myös itsekseen) ei pidä jäädä miestä odottamaan mikäli hän haluaa lapsen.

Suren sanattomasti ihanaa ystävääni jolla ikä tulee jo kohta vastaan, haluaa lasta, mutta miehestä ei taida olla isäksi (nelikymppinen mukavuudenhaluinen asian lykkääjä). Jos ystäväni vain tietäisi miten se oma lapsi muuttaa tilanteen, ajatukset ja kaiken täysin, hän ei epäröisi hetkeäkään, vaan hankkisi sen lapsen ilman miestä.

Erittäin itsekästä tehdä isättömiä lapsia...
 
Ei mitään tekemistä itsetunnon kanssa. Kertoihan ap itsekin ettei hänestä ole parisuhteeseen.

En kyllä missään vaiheessa kertonut että minusta ei ole parisuhteeseen, vaan että tämän nimenomaisen miehen kanssa (aviomieheni) olemme tulleet tiemme päätyyn. Ja yksi syy eroon on juurikin se, että mies ei edes nelikymppisenä "ole valmis isäksi".

Vahvan ja itsensä löytäneen miehen kanssa haluan perustaa perheen. Tässä avioliitossamme olen ollut äiti omalle miehelleni.
 
Erittäin itsekästä tehdä isättömiä lapsia...

Ymmärrän tavallaan tuon kannan, mutta toisaalta: kuinka moni lapsia hankkiva oikeasti tajuaa mitä vanhemmuus tulee vaatimaan ja on täysin sitoutunut siihen? Ihmiset eroavat koko ajan eri syistä, joidenkin puoliso kuolee tai muuttuu niin ettei yhteiselämä ole enää mahdollista. Vahva perhe joka kestää kaikki elämän kriisit ja muutokset on tietysti ihanne, mutta todellisessa elämässä sellaista tapahtuu harvoin.

En tuomitse niitä äitejä jotka ovat päättäneet hankkia lapsen yksin. Itselleni se ei vaan ole (vielä) vaihtoehto, mutta ehkä jo muutaman kuukauden päästä on...
 
Joko haet samassa tilanteessa olevaa lasta haluavaa miestä pikana ja otat riskin siitä, ettei teillä tulevaisuudessa synkkaakaan tai sitten teet lapsen yksin. Molemmissa tapauksissa voit joutua kasvattamaan lapsen yksin tai sitten molemmissa tapauksissa saatat löytää itsellesi arjessa tukevan kumppanin. Aikaa odotteluun ei kuitenkaan ole, mikäli lasta mielit.
Nelikymppiset lapsettomat sinkkumiehet ihan varmaan haluavat niitä lapsia..
 
Ymmärrän tavallaan tuon kannan, mutta toisaalta: kuinka moni lapsia hankkiva oikeasti tajuaa mitä vanhemmuus tulee vaatimaan ja on täysin sitoutunut siihen? Ihmiset eroavat koko ajan eri syistä, joidenkin puoliso kuolee tai muuttuu niin ettei yhteiselämä ole enää mahdollista. Vahva perhe joka kestää kaikki elämän kriisit ja muutokset on tietysti ihanne, mutta todellisessa elämässä sellaista tapahtuu harvoin.

En tuomitse niitä äitejä jotka ovat päättäneet hankkia lapsen yksin. Itselleni se ei vaan ole (vielä) vaihtoehto, mutta ehkä jo muutaman kuukauden päästä on...
Toivotaan ettet saa lasta vaan taudin.
 
minä ihmettelen sitä että lapsia haluavilla naisilla on mahdollisuus hankkia se ilman miestä. miten sinkkumiesten mahkut lapsiin. ei taida onnistua kun isolla rahalla.
 
Tekisin vauvan ehdottomasti itse. Enkä viivyttelisi. Mahdollisuutesi ovst jo heikonlaiset. Vauvan hankkisin luovutetulla siittiöllä, klinikalla.

Syyt:
-Jos toiselle kierrokselle löytyy jossain vaiheessa kumppani, on hällä mahdollisesti lapsia jo edellisestä liitosta hälläkin. Miksei siis sinullakin voisi olla lapsi/lapsia yhtä lailla. Voi myös olla että uusi kumppani on ne vaiheet eläny eikä halua käydä sitä läpi enää.
- Luovutetulla siittiöllä tehtynä ei oo ketään joka vaatisi tapaamisoikeuksia, kenen kanssa pitäs riidellä lapsen elareista sun muusta. Lapsi on yksin sinun. Ei jonku hätäpäissä kuvioihinnotetun äijän jonka kanssa juttu ei kestänytkään.
 

Yhteistyössä