35 -vuotiaat ja sitä vanhemmat odottajat

Täältä hyviä seulakuulumisia! Vihdoinkin tulokset tulivat, ja riskiluku oli alentunut jo toiselle tuhannelle, joten alamme kallistua täällä siippani kanssa siihen, että emme lapsivesitutkimukseen menekään.

Tervetuloa kaikille uusille :)

Rosamunde 12+3
 
Onnittelut hyvistä seulakuulumisista! Seulatutkimuksen tuloksen tultua mekin mieheni kanssa päätimme ettei mennä lapsivesitutkimukseen. Kummasti se mieli muuttui, olin raskauden alettua sitä mieltä että punktioon haluan ehdottomasti, mutta silloin en tiennyt tallaisista seulatutkimuksista.

Mulla maanantaina neuvola. Saa nähdä mitä neuvolatäti sanoo mun painonnoususta, hän kun pakkaa saarnaaman siitä. Yksi ystäväni lopetti neuvolassa puntarilla käynnin kokonaan raskauden ollessa puolessa välissä, hänellle tuli siitä kauhea painajainen. Hän vain sanoi ettei nouse puntarille enää tässä raskaudessa.

Mulla synnytyspelko nostaa päätään. Olen työntänyt koko synnytyksen pois mielestä. Nyt huomaan miettiväni sitä jatkuvasti, pakkohan se vaavi on saada poiskin tuolta. Unikaan ei tahdo illalla tulla kun pää alkaa jauhamaan synnytystä. Lähinnä mun pelko on turvattomuutta, matkaa synkkärille on 160 km ja mulla toinen synnytys kesti noin 2 h ja toinen alle tunnin. Onneksi mulla on aika synnytyspelkopolille, jospa he suostuisivat että synnytykseni käynnistetään.

Nyt minä alan imuroimaan, ennekuin löytyy taas parempaa tekemistä
=)
 
Hei kaikille!

Hei kaikille! :hug: :flower:


TYKS:ssä oli aika 9:30, menimme sinne yhdessä mieheni kanssa.
Ajallaan pääsimme sisään.

Tällä kerralla naislääkäri. Tutkimus aloitettiin samantien ultralla. Hetken lääkäri siinä' katsoi ja sanoi sitten :Olen pahoillani sikiö on kuollut! :'(

Mitä muutakaan voin , kuin alkaa itkemään!? Hoitaja siinä lohdutti, mutta vain aika parantaa! :ashamed:

Hetkeksi saimme mennä kahden miehen kanssa toiseen huoneeseen. Itkimme, olimme surullisia!

Sen jälkeen lääkäri kutsui meidät toiseen huoneeseen.
Oli kaksi vaihtoehtoa
1. Lähdemme kotiin ja odotamme kunnes keskeytyminen lähtee alkamaan itsekseen
2. Saan sairaalassa yhden lääkkeen heti ja keskeytyminen alkaa, kohdun suu alkaa kypsymään, tulevaan synnytykseen, ja takaisin sairaalaan vuodeosastolle 7:ksi perjantaina.

Valitsin ilman muuta, että otan lääkkeen heti.

Asiahan on erittäin surullinen, että näin kävi, mutta yksi asia lohduttaa, meidän ei tarvinnut päättää sikiön elämästä, vaan luonto hoiti sen tavallaan! :heart:

Istukkabiopsiaa ei enää voitu ottaa, tulehdusriskin takia!

Huhtikuussa on jälkikontrolli, jolloin myös saamme vastaukset patologilta, mitä on saatu selville sikiötä tutkittaessa, kuulemma paljoa ei saada selville, koska sikiö on vielä niin pieni, mutta ehkä jotain?

Olemme itkeneet, jutelleet,halanneet toisiamme mieheni kanssa kotiin tultua. :hug: :'(

Näin kävi meille tässä raskaudessa, mitään emme olisi voineet tehdä toisin!




Rva Pikkumyy ja menehtynyt Tiuhti-Viuhti :heart:
 
moikka pitkästä aikaa :wave:
meillä oli toi netti yhteys poikki välillä et ei päässy mihinkään.
mut olen tän viikon vielä sairaslomalla,työterveyslääkäri oli sitä mieltä et parin viikon huili olisi tarpeen.
saattaa olla tulossa raskas viikko kun palaan töihin :whistle:
mut kävin eilen ylimääräsessä tarkistuksessa neuvolassa eilen kun en oo vielä tuntenut noita liikkeitä.
täti katsoikin ultralla ja siellä vaavi pötkötti poikittain ja heilutti kättä äipälle =)
mulla istukka ihan tossa vatsan päällä,siksi ne ei vielä.
15.2 mulla on toi rakenneultra,sekin jännittää jo valmiiksi.
painoo ei oo tullu kuin 2kg, kun edellisessä 06 tähän aikaan olin 10kg painavampi.
mut nääkin kilot tullu kun oon ollu nyt kotona. et jos en pysty olee töissä niin kiloja kertyy. :ashamed:

senttu ja lassilotta 18+4
 
kuinka surullista rouva pikku myy :hug:
paljon voimia sinulle ja miehellesi :heart:
tämä on niin surullista et sinä ja lumi-marja olette tulleet niin läheiseksi minulle kuumeilun myötä ja alku odotuksen.
enkeleitä mukaan tiuhti-viuhdille :heart:

senttu ja lassilotta 18+4
 
Rouva Pikkumyy :hug: lisää vielä haleja ja voimia :hug: sitä tarvitsette nyt todella paljon ja lähipäivät eivät varmasti ole elämän helpoimpia.

Meidän pikkuinen Helmi-Onni on nukkunut pois kohdun lämmössä. Aamulla lääkärissä ultrattiin, kun oli vihlovaa kipua ja todettiin, ettei pieni sydän enää lyö. Olisin saanut valmsitavan lääkkeen heti, mutta otan sen vasta huomenna. Kaikki lastenhoitojärjestelyt yms. on lauantaille, joten en siksi halunnut aikaistaa sitä päivällä. Millin verran helpompi on se lääke huomenna ottaa, kun tiedän, että en joudu sillä itse pientä elämää sammuttavaan, vaan luontoäiti on jo sen tehnyt.

Onnellsta odotusta kaikille ja paljon voimia jaksamiseen niille, joilla on jännättävää sulojen tai minkä tahansa asian kanssa.

Lumi-Marja ja Helmi-Onni enkelimme
 
Ja oikein paljon voimia myös sinulle Lumi-Marja ja samoin miehellesi! :heart: :'(
Ainoa lohtu teillä varmaan onkin juuri se, että Helmi-Onni siirtyi itse Taivaan kotiin eikä teidän tarvinnut tehdä siitä päätöstä! :hug:
 
Rouva Pikkumyy voimia ja osannottoni suureen suruun. :hug: :hug: :'(
Itselläni meneillään raskausviikko 40+5.Suppareita ja viiltoja ollut kohtalaisesti.
Onnea kaikille vauvan saaneille.! :flower: :hug: :heart:
Äippä70 ja Vili-Iita
 
Rouva Pikkumyy ja Lumi-Marja, itketti kuin luin kuulumisenne, voimia ja jaksamista teille molemmille suuressa surussanne, onneksi teillä tuntuu olevan hyvät puolisot jonka kanssa saatte surra yhdessä ja tukea toinen toistanne. Kovasti voimia teille molemmille vielä pienen enkelin synnyttämiseen :hug: :hug: :hug:
 
Tänään sain valmistavan lääkeen ja massu kipuilee kuin ennen menkkoja. Aaltomaisesti välillä enemmänkin. Lauantaina on SE päivä, jolloin tämän pitäisi olla ohi. Surutyölle sen sijaa ei voi määrittää aikaa.

Elämän virta kuljettaa kulkijaa,
se välillä surulla turruttaa.
Tapppuraan takertuu ja satuttaa,
ei tuskan pyörteestä anna irrottaa.

Elämä kuljettaa kulkijan,
läpi surun ja tuskan tummimman.
Se vie aamuun uuteen alkavaan,
se näytää tien valoisan.

Hei, minä elän taas!
Se antaa huudahtaa.
Se näyttää ilon, onnen satumaat.
Pyyhi kyyneleet ja katso,
kaikki on hyvin taas.

Onnellista odotusta kaikille ja kaunista pikapuoliin alkavaa kevättä.

Lumi-Marja ja rakas enkelimme
 
Voi Rouva Pikkumyy: osanottoni sinulle ja miehellesi. Kun luin päivällä kesken työpäivän viestisi, tuli niin surullinen olo, että oli pakko lopettaa.
Jaksamista myös Lumi-Marjalle. Tuntuu niin uskomattomalta, että teille kävi noin.

Olen ollut nettipimennossa jonkin aikaa, mutta nyt pitäisi taas yhteyksien toimia. En varmaan nuku ensi yönä, kun on huomenna se niskapoimu-ultra ja varaudun kyllä pahimpaan. Mies tulee mukaan ja olenkin sitten loppupäivän kotosalla, pidän lomaa, jottei tarvi töissä selitellä mitään, missä on ollut.
Vatsa on turvonnut lähes koko ajan ja yritän syödä pieniä annoksia ja välttää kaikkea vatsaa ärsyttävää, mutta ei auta. Onko kenelläkään kotikonsteja tähän vaivaan?

Hyviä öitä,
Mimuli ja siskoveikka 12 viikkoa
 
Ultraa odottelen. Tänä aamuna ensimmäisen kerran tuli pyyhkiessä ruskeaa vuotoa, tosin vähän. Mutta nyt olen vielä enemmän säikky ja varma, että jotakin on pielessä. Tosin muistan, että kolmannestani mulla oli tuhrutteluvuotoa, mutta silloin ultrassa kaikki oli ok. No muutama tunti vielä ja sitten ehkä selviää.
 
minä poistun näistä odottajista. NP-ultrassa havaittiin todennäköisesti keskeytynyt keskenmeno. Saan ensi viikolla kutsun lääkkeelliseen tyhjennykseen tai kaavintaan. Elämä on rankkaa, ja taas keskenmeno. Ikää on jo niin paljon, etten ehkä enää jaksa yrittää.
Teille muille onnellista odotusta, mimuli
 
Voi ei Mimuli, voimahalit sinulle :hug: minulla oli myös vuosi sitten keskeytynyt km rv 11, raskasta on myös odottaa sitä aikaa kaavintaan /tyhjennykseen. Voimia sinulle kovasti, myös uuteen yritykseen sitten kun jaksatte sitä ajatella. Täällä on paljon ollut surullisia uutisia, Lumi-Marjalla ja Rouva Pikkumylläkin on raskas viikonloppu edessä, voimia ja jaksamista myös teille :hug:
 
Eilen oli päivä, jota tuskin koskaan voin unohaa, mielestä pois pyyhkiä. Menimme aamulla puoli kahdeksan sairaalaan. Tabletit kohdunsuulle 7.50 ja puoli tuntia sen jälkeen alkoi kipu. Suppareita tuli säännöllisesti ja 10.30 tuntui se naps, jota en ole koskaan ennemmin huomannut. Vesi meni melkein saman tien. Pian alkoi kova supistus joka oli kipeä, mutta ei sietämätön. Puolituntia olikin jo supistellut ihan kunnolla.

10.40 syntyi pieni lähes täydellisen näköinen pieni enkelipoika. Sukupuoli oli selvästi nähtävissä ja lääkärinkin sen totesi. Isompi oli, mitä ultrassa oli mitattu. Mittaa noin 16cm, vaikka pää olikin, niin, olihan hänellä jonkinlaiset kasvot, surulliset, silmien yläpuolelta kaikki poissa. Oikeassa kädessä ei ollut kaikki normaalia eikä vasemmassa jalassa. Vasemman käden sormet olivat kauniit, täydelliset. Samoin oikean jalan helmivarpaat laskettavissa.

Kätilöä ei suyntymähetkellä ollut paikalla ja minä olin menossa sille metallipytylle. Pikkuinen syntyi suoraan käsiini, sain kopin, ennen kuin olisi "lentänyt" lattialle. Pieni syntyi vaudikkaasti. Mitään vuotoa ei ollut ennemmin. Saoitin kelloa pienokainen toisessa kädessäni. Hämmentynyt kätilö tuli paikalle ja vei pojan siistittäväksi. Siistin itsenikin ja mieheni oli järkyttyneen oloinen. Säikähdyksestä lähinnä, miten äkkiä kaikki tapahtui. Saimme viettää hetken pojan kanssa ja otimme kuvia. Sain lisää lääkkeitä, että istukka irtoaisi, sillä se ei vielä tullut.

Hyvästien aika oli tuskallinen. En olisi hennonut antaa poikaa pois. Hänen aikansa oli kuitenkin mennä. Hänet oli taivasta vasten luotu ja yhteinen aikamme oli 16 viikon masumatka ja vajaa puolituntinen vierekkäin. Kerroimme kuinka häntä odotimme, rakastimme ja kuinka jäämme kaipaamaan. Sen jälkeen peittelin hänet kaarimaljaan tehtyyn petiin ja kätilö vei poikamme pois.

Itkimme, toinen toistamme tukien ja siitä itkusta ei meinannut tulla loppua. Aika pysähtyi ja mikään ei tuntunut enää miltään. Tyhjä olo, poikamme on lopullisesti poissa.

Lääkkeet tehosivat ja istukka tuli 12.10. Sekin metallipytyllä istuen. Taaskaan ei kätilöä näkynyt mailla ei halmeilla kellonsoitosta huolimatta. Huikkasin miehelleni, että tuoppas mulle hanska ja autoin itse istukan hiljaa varovasti vetämällä ja ponnistin samalla. Sain sen ulos, ennen kuin kätilö tuli paikalle, hän huomasi istukan kädessäni ja ojensi kaarimaljan. Samalla hän pahoitteli, ettei ollut paikalla kummassakaan hetkessä, että jouduin itse hoitamaan pienokaisen ulos, samoin kuin istukan.

Mahakipu ei ollut koko aikana sietämätöntä. Lähinnä voimakasta menkkakipua niitä puoli tuntia kestäviä kovempia suppareita lukuunottamatta. Eikä nekään olleet sellaisia, ettei olisi kestänyt mitenkään. Parilla panadolilla selvisin koko ajan. Vuoto oi sellaista menkkavuotoa kovempaa, mutta ei sellaista, miksi ajattelin.

Lääkäri tarkasti ultralla puoli kolmen pintaan ja otti vielä istukan riekaleen kohdunsuulta ja mahdoton hulaus hyytynyttä verta tuli mukana. Siihen oikeastaan loppui kaikki se suurempi vuoto ja pärjäsin siitä asti ihan tavallisella siteellä. Sain vielä maidon herumista estävän lääkkeen ja lisää kohtua supistavia. Vaihdoin vaatteet ja lähdimme kotiin. Jälkitarkastus kuuden viikon päästä samalla osastolla. Lääkäri oli aivan ihana. Hän vakuutteli, ettei tällainen noin vain toistu, että mikään ei estä yrittämästä vielä uudelleen.

Ajelimme kotiin ja lasten näkeminen oli mitä ihanin hetki. Ruoka oli valmiina ja henkisesti ja fyysisesti väsynyt kroppa pääsi lepäämään tuttuun ja turvalliseen kotiin. Lähetin tekstarit lähimmille, jotka asiasta tiesivät ja vastausten tultua laitoin puhelimen kiinni.

Tänä aamuna heräsin, ihme kyllä pitkän nukutun yön jälkeen hieman alakuloisena. Tyhjä olo. Mielessä vain pieni enkelipoika. Yksin isossa sairaalassa, edessä tutkimuksia...Tiedän, hänellä on nyt hyvä olla. Ei hän olisi voinut tähän maailmaan syntyä. Hänen olemassaolollaan on muu tarkoitus. Rakkauteni tuohon pieneen enkelipoikaan on kuitenkin ikuinen. Samoin ikävä.

Elämä jatkuu. Huominen tulee kuitenkin, samoin ensiviikko ja kaikki päivät sen jälkeen. Vielä tulee se päivä, kun kyyneleet eivät tule koko aikaa. Vielä tulee se päivä, kun voin avata pienen laatikon, jossa on kaikki muistot Onni-enkelistä. Neuvolakortti, ultrakuvat, blogitekstit, valokuvat (mies tulosti ne heti illalla) romppu, johon on kaikki aineisto poltettuna. Samaan laatikoon tulee myös kaikki muu, mitä vielä kotoa löytyy, joka enkelipoikaamme liittyy.

Nyt on aika alkaa parantaa haavoja, hiljaa hetki hetkeltä, itkeä suru pois. Antaa itselle aikaa tuntea se, mikä milläkin hetkellä on mielessä pinnalla.

Kiitos kaikille tuesta. Voimia teille kaikille, jotka ikäviä uutisia olette saaneet.

"Elä elämäsi hymyillen, hymyile läpi kyynelten"

Lumi-Marja
 
Voi Lumi-Marja, voimahali sinulle, surutyö jatkuu, pieni enkelipoika jatkaa elämäänsä muistoissanne. Kurjalta tuntuu että kätilö jätti teidät synnyttämään miehen kanssa kahdestaan. Teillä on ollut käsittämättömän rankkaa, toivotaan että kevät toisi parempia päiviä ja voimia jaksamiseen päivä kerrallaan.
 

Yhteistyössä