Onnea hurjasti uusille plussille ja paljon onnea matkaan:flower:
Tässä kopsua toisesta pinosta, kun ei jaksa kaikkea uusiksi laittaa. Neuvola oli tiistaina ja siitä se kaikki sitten lähti rullaamaan.
Tyttö tuli:heart:
Tiistaina menin sairaalaan sisälle. Keskiviikko aamupäivällä aloitettiin käynnistys pallonki menetelmällä, elikkä katetri kohdunkaulan kautta kohtuun. Sillä vavuduinkin aamuun mennessä hienosti 5cm. Siitä alkoikin sitten takkuaminen. Supistukset loppuivat ja aloitettiin cytotecit torstai aamuna. Päivä meni kipeiden supparieden kanssa kärvistellessä ja illalla alkoi olla säännöllisempiä. Puolen yön maissa mut siirrettiin saliin ja olinki ihan valmis ilokaasulle ja anelin suurinpiirtein hampaatirvessä epiduraalia, mutta vielä ei voitu laittaa. Aina vain se pahuksen 5cm auki!! Sen haavan arpiongelman takia ei voitu tuupata tilappe saman tien. Olin ammeessa tunnin, mutta olo oli niin tukala, että en kyenny siellä kauempaa lillumaan. Takas saliin ja suuret toivot edistyksestä...ei mitään. Aamuyöllä viiden aikaan sain oksanestiä, eli voimakasta hieman huumaavaa kipulääkettä takapuoleen piikkinä. Se auttoi ja nukuin hetken ja havahduin aina supparin aikaan hörppimään ilokaasua. olin sellaisessa pöllyssä, että ajantaju kyllä oli jossain muualla, kun mun päässä. Puoli yhdeksän aamulla puhkaistiin kalvot, mutta vettä ei juuri tullut, kun vauvan pää painoi jo niin lujaa kohdunsuuta, mutta auki edelleen sen saman 5cm!! Sit uli kymmenen aikaan vuoroon oksitosiini tippa ja epiduraali. Toiveet katossa, että nyt alkaa tapahtuun. Noh, ainakin se tapahtui, että pääsin kivuista totaalisesti reiluksi tunniksi, ennenk uin puudute alko pettään ja ilokaasua vetelin taas siinä rinnalla. Vauvan sydänääniin alko tulla joka supparilla rilu lasku, mutta korjaantu aina. Ei siis hätää?! Mulla meinas olla, kun on ollu napanuora ongelmia ennenkin ja pelko taas siitä, että vauva kuristuu tai jotain. Noh, kahden aikaan olin todella kipee ja tilannetta tutkittiin jälleen. Noo, auki semmoset 5cm!! Aloin jo kyllästyyn tuohon vastaukseen ja kysyin ihan spontaanisti, että eikö jo leikata, tästä mitään tule. Eipä vielä hätäilty leikkuriin, kun vauva voi hyvin ja minäkin lähes järjissäni. Lisää vaan epiduraalia ja taas odotellaan. Klo 15.40 tuli mulle jo monesta synnytyksestä tuttu lääkäri paikalle ja tutki tilanteen. Iäkkään kokeneen lääkärin mielipide oli selkeä. Kohdunkaulalla tuntuva kova kohta ei ole reunaa, vaan sektio haavan kiinnike joka pitää ehdottoman nopeasti nyt saada leikatuksi ja hän sanoi, että nyt vetele kaasua reilusti, niin että silmissä sumenee ja hän rapsasee kiinnikkeen poikki. Minä tein työtä käskettyä ja täysin kivuttomasti homma meni. Sit alko tapahtuun. Välittömästi tuli pari senttiä lisää ja neljän aikaan oli aika lisä puudutteen. Sainkin sen, mutta saman tien alko tuntua, että jotain tulee ulos ja kätilöt ei meinannu uskoa. Minä vain hoin, että nyt se syntyy ja ihan varmasti. Kätilöt vaan että oles nyt rauhassa, ei se näin äkkiä avaudu. Vaadin niitä kurkkaan ja sitten tulikin kiire. Vauvan sydänäänet tipahti jonnekki 40 paikkeille eikä enäänoussu. Mut laitettiin konttaus asentoon veteleen happea ja alko olla hätä. Enää ei kukaan vitsaillu ja leikkausaliin soittivat hätäsektio hälytyksen. Lääkäreitä oli pari paikalla ja hoitajia alko olla kuin paarmoja umpärillä. Mies istutettiin kauemmas ja tunsin olevani jotenkin toisten armoilla ja pleko kova vauvan selviämisestä. Sit kuulin vain, että äkkiä puoli-istuvaan, pää näkyy jo! Jokku veteli hanskoja vasta käsiinsä, kun ponnistutti mahdottomasti ja samalla, kun käännyin puoli-istuvaan, näin ittekkin vauvan pään. Napanuora oli tiukasti kaulan ympärillä ja sitä löysytettiin ja en saanu ponnistaa. Nuo sekunnit oli jotain järjettömän pitkiä ja kamalia. Sit sain taas luvan ponnistaa ja yhden supistuksen aikana tyttö syntyi. Ponnistusvaiheen ajaksi merkattiin 2min. Tyttö sai ihmeen kaupalla kaikesta huolimatta pisteet 9/10/10. Ihanainen neiti oli syntynyt. Painoa 3926g ja 50.5cm. Pipo 35cm. Kaikkien vaikeuksien jälkeen oli kyllä niin ihana fiilis, että itkuhan siinä pääs. Istukka oli aika hurjan näköinen ja lääkäri miettikin, kuinka tämän läpi on voinut mitään virrata ja ylipäätään raskaus mennä loppuun asti. Siinä oli isompi repeämä kuin olis voinu ultralla havaita ja vain vajaa puolet ollut istukasta kiinni kohdun seinässä, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Mulla ei tikkejä, eikä repeämiä. Pari pientä limakalvo nirhaumaa, joista ei ole niin mitään haittaa. Olo oli väsynyt, mutta onnellinen. Aktiivisen synnytyksen kestoksi merkittiin lopuksi 8h 50min, ponnistus 2min, jälkeisvaihe 5min. Eli yhteensä noin 9h.
Nyt ollaan tytön kanssa kotona ja opetellaan uutta elämänrytmiä pikkupomon kanssa Maitoa tulee jo hyvin ja tyttö syö ja nukkuu. Pieniä toveja jaksaa ihmetellä tätä maailmaakin.
Kaikkea hyvää teille ja kiitos suuresta tuesta tässä masumatkalla.
Lämpimin ajatuksin, Lumi-Marja ja "Helmi" pian 3 vuorokautta :heart:
Ei mitään väliä, pääasia että se toinen joskus saataisiin maailmaan.