Heippa pitkästä aikaa!
Meidän esikoisemme ja toistaiseksi ainokaisemme täytti juuri puoli vuotta on oppinut siirtymään paikasta toiseen kierimällä. Tästä se lähtee!! Ihana seurata pojan touhuja, tosin nyt joutuu myös pitämään silmällä entistä tarkemmin kuin tähän asti. Mamma ei voi enää häipyä keittiöön kokkailemaan ja jättää vauvaa lattialle leluja tutkailemaan...kuin hetkeksi..
Täällä on näemmä keskusteltu kiinteiden aloituksesta ja yökyläilyistä, joihin minäkin voisin heittää omat kommenttini.
Me aloitimme soseiden maistelun (ja edelleenkään emme anna kuin noin purkin päivässä 2-3 ateriaan jaettuna) noin 4 kk iässä ilman neuvolan suosittelua. Maitoa on aina tullut minulta hyvin ja poika on kasvanut mahdottomasti, joten neuvola ei hoputtanut kiinteisiin, mutta hain aikaisesta aloittamisesta apua yönukkumiseen. Eipä se tainnut juuri vaikuttaa, mutta sitten syömisestä muodostui mukava pikku rutiini päivään ja olemme tosi hitaasti ottaneet uusia makuja.
Ensimmäinen oli puolivahingossa banaani (tykkäsi tosi paljon, ehkä kovetti vatsaa hieman, mutta ei mitään radikaalia vaikutusta). Sitten annoimme luumusosetta. Sitten kokeilimme epäonnistuneesti äidinmaidolla jatkettua perunaa (yökkäili pois, en yrittänyt toistamiseen). Sen jälkeen muita hedelmäsoseita, vaikka joku varoitti, että sitten olisi vaikeampi totuttaa kasviksiin.
5 kk iässä kokeilin kaupan peruna-porkkasosetta johon sekoitin päärynäsosetta. Hyvin meni alas. Sitten siirryttin pelkkiin kasviksiin, peruna-porkkana ja peruna-kukkakaali ovat menneet hyvin pojallemme. Muita en ole ehtinyt maistattaa.
5 kk iässä otettiin valikoimiin myös kaurapuuro ja vauvojen riisivelli. Kumpikin on mennyt hyvin. En ole huomannut vatsaoireita. Jos kakka ei ole tullut jonain päivänä, olen antanut luumusosetta ja aina on vatsa tullut kuntoon.
Nämä ovat tietysti aina yksilökohtaisia juttuja. Mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Nyt olen huomannut pojallamme hieman iho-oireita, kuivaa jaloissa ja näppyjä leuassa. En tiedä, johtuuko ruuasta, mutta jos johtuu, epäilen perunaa. Kun jätin sen pois, punoitukset hävisivät.
Me aloitimme yökyläilyn hyvin pienenä, sillä halusimme totuttaa lapsen reissaamaan kanssamme kaukana asuvien isovanhempiemme luona. Eli 2 kk iässä jo veimme kahteen eri mummolaan (toisessa nukkui samanlaisessa pinnasängyssä kuin kotona ilman mitään ongelmia, toisessa itki matkasängyssä, mutta nukkui lopulta hyvin vieressä.). Olemme olleet myös yötä hotellissa, kun poika oli 3 kk ja sielläkin yöt sujuivat ihan hyvin ilman itkuja ja normaalein yösyötöin.
Kotiin tullessa ensimmäinen yö on ehkä ollut hieman rikkonaisempi, mutta sitten on jo palattu normaaliin rytmiin. Poikamme on aina ollut melko hyvä nukkuja, syö kyllä tiuhaan, mutta ei valvo turhia, eli sen takia olemme uskaltaneet lähteä myös toisten koteihin.
Aurinkoisia päiviä kaikille!