L
LapsetonKO?
Vieras
En tiedä, onko tämä oikea palsta pohdiskella ongelmaani, mutta kuulisin mielelläni mielipiteitänne asiasta. Olen 32-vuotias ja onnellisesti avoliitossa asuva nainen. En ole eläessäni potenut vauvakuumetta, eivätkä lapset kiinnosta minua mitenkään erityisesti. Pidän kyllä joistakin lapsista ja he tuntuvat pitävän minusta. Lähinnä minua on alkanut tämä lapsikysymys mietityttämään ikäni puolesta. Haluanko lapsia vai enkö halua? Miesystäväni on samanlainen kuin minäkin, eli hänkään ei kärsi vauvakuumeesta. Jotkut ystäväni ovat minulle sanoneet, ettei heilläkään koskaan ollut varsinaista vauvakuumetta, mutta he vaan päättivät hankkia lapsen. Minusta taas tuntuu, että jos tekisin sen niin, niin alkaisin katua päätöstäni. Miten voi vain tehdä jotain, mitä ei varsinaisesti halua. Olemme mieheni kanssa tottuneet elämään melko vapaata elämää. Lomilla matkustelemme ja viikonloput vietämme milloin missäkin. Parhaillaan rakennamme omakotitaloa, mutta siinäkään emme ole huomioineet mahdollisten lasten asumista talossa. En ole varma, sopisiko lapsi edes meille. Olisimmeko valmiita muuttumaan ja muuttamaan elämäämme? Sen lisäksi, etten ole varma, haluanko koskaan lapsia, olen varma siitä, etten halua synnyttää. En uskaltaisi, sillä olen kuullut siitä niin hirveitä juttuja. Jos saisin lapsen, haluaisin keisarinleikkauksen. En tiedä, olisinko valmis äidiksi. Jaksaisinko huolehtia lapsesta ja elää hänen ehdoillaan. Kestäisikö sitä, jos lapsi sairastuisi tai jos hänelle sattuisi jotain kamalaa. Mitä, jos lapsi kuolisi? Kauheita ajatuksia, mutta kaikki tällainen on käynyt mielessäni. En tiedä... Ikäni puolesta nyt olisi korkea aika tehdä päätöksiä. Mitä mieltä te olette asiasta? Onko kukaan pohtinut vastaavia asioita kuin minä?