K
Kheops
Vieras
Apua, onko mulla kolmenkympinkriisi, parisuhdekriisi, identitettiikriisi vai KRIISI??
Oon siis kolmekymppinen, ja tuntuu kun oisin häkkiin lukittu elukka. Löytyy kaikki tarvittava, hyvä mies, hyvä asunto, hyvä työpaikka, häät tulossa, lapsi toiveissa sen jälkeen.... AHISTAAAAAAAA.
Jotenkin tossa yhtälössä tuntuu että se on se hyvä mies joka ahistaa. Tiedän että se on mahtava tyyppi ja upea ja hieno ihminen ja niin pois päin, mutta vaikka paperilla näyttää hyvältä niin en jotenkin tunne meidän välillä "mitään". Välitän hänestä kovasti ja nyt tuntuu että ennemmin jään kuolleeseen liittoon kun satutan lähtemällä, mutta onko tässä mitään järkeä?
Mietin sitäkin että tässä tää mun elämä tais joka tapauksessa olla. Oon jo niin vanha että uudelle kierrokselle on turha haaveilla lähtevänsä, ainakaan jos lapsia haluaa. Jos tää on nyt mun viimenen mahdollisuus perheeseen, niin kannattaako sitä heittää hukkaan jos on kuitenkin hyvän miehen löytäny? Onko se sitten tämän ihmeellisempää kenenkään kanssa? Oonko vaan idiootti kun haaveilen enemmästä?
Auttakaa. Oon ihan umpikujassa, ollu jo pitkään. Tiedän että joku tulee kertomaan että jätä se mies kun se ansaitsee parempaa, niin VARMASTI ansaitseekin.... mutta jos mies ei itse ole sitä mieltä niin miten voin särkeä viattoman ihmisen elämän?
Oon siis kolmekymppinen, ja tuntuu kun oisin häkkiin lukittu elukka. Löytyy kaikki tarvittava, hyvä mies, hyvä asunto, hyvä työpaikka, häät tulossa, lapsi toiveissa sen jälkeen.... AHISTAAAAAAAA.
Jotenkin tossa yhtälössä tuntuu että se on se hyvä mies joka ahistaa. Tiedän että se on mahtava tyyppi ja upea ja hieno ihminen ja niin pois päin, mutta vaikka paperilla näyttää hyvältä niin en jotenkin tunne meidän välillä "mitään". Välitän hänestä kovasti ja nyt tuntuu että ennemmin jään kuolleeseen liittoon kun satutan lähtemällä, mutta onko tässä mitään järkeä?
Mietin sitäkin että tässä tää mun elämä tais joka tapauksessa olla. Oon jo niin vanha että uudelle kierrokselle on turha haaveilla lähtevänsä, ainakaan jos lapsia haluaa. Jos tää on nyt mun viimenen mahdollisuus perheeseen, niin kannattaako sitä heittää hukkaan jos on kuitenkin hyvän miehen löytäny? Onko se sitten tämän ihmeellisempää kenenkään kanssa? Oonko vaan idiootti kun haaveilen enemmästä?
Auttakaa. Oon ihan umpikujassa, ollu jo pitkään. Tiedän että joku tulee kertomaan että jätä se mies kun se ansaitsee parempaa, niin VARMASTI ansaitseekin.... mutta jos mies ei itse ole sitä mieltä niin miten voin särkeä viattoman ihmisen elämän?
Voi itku että on murheet... älä todellakaan mene tuossa tilanteessa naimisiin, äläkä missään nimessä tee lasta tuohon suhteeseen!!! Kannattaa lähteä eri teille, koska selvästikään et ole valmis tuohon suhteeseen. Sinun täytyy vielä mennä ja tulla, jotta osaat arvostaa oikeaa arkea.
)