30 ja risat - ESIKOISTA ODOTTAESSA (vol.5)

Kiitos onnitteluista Kati, Metsätonttu ja Lentis :heart: Vaikka sillä sukupuolella ei niin hirveästi ole väliä, niin on se vaan mukava tietää, että tyttö on tulossa. Ja mies on tosi innoissaan. Hän on toivonut tyttöä alusta asti ja ollut siitä kyllä varmakin, että tyttö tulee.

Kiitos Metsätontulle kertomuksesta =)

Lentis Mä pelkään kanssa synnytystä, mutta mua pelottaa ehkä enemmän joutuminen sektioon. Tai suunniteltu sektio voisi olla ok, mutta ei niin, että ensin ährätään alakautta ja sitten tehdäänkin sektio. En ole neuvolassa vielä puhunut synnytyspelostani, mutta seuraavalla kerralla aion ottaa sen puheeksi.
On teillä lista, mitä pitää viedä sairaalaan. Toivottavasti saat sen järkeistettyä mieleiseksesi ja vain sellaisia tavaroita veisit, mitä käytät jatkossakin. Turhahan se on ostaa sellaista, mitä ei jatkossa tarvitse.

Sompio ja nuppu 20+3

 

Kävin taas täällä vaklaamassa teidän kuulumisia ja täytyy kommentoida tuota sairaalavaateasiaa lentoemolle. Minä synnytin myös yksityisellä klinikalla täällä Belgiassa ja etukäteen stressasin hirveästi varsinkin noita omia vaatteitani. Sairaalan toimittamassa listassa mainittiin mm. edestä avattavat yöpaidat ja metsästin niitä itku kurkussa pitkin kaupunkia. Jostain syystä täältä ei ainakaan silloin löytynyt pyjamia ja mä päätin, että mähän en semmoisia paituleita osta, kun olivat useimmat mun mielestä niin rumia ja mä ajattelin etten halua vauvan ensipäivinä kulkea vaatteisa joita inhoan (turhamainen kun olen . :ashamed: ). Ja eihän siellä sairaalassa ketään olisi voinut vähemmän kiinnostaa minkälaiset vaatteet mulla oli päällä, ihan rauhassa sain imettää tavallisessa t-paidassa ja kulkea verkkahousuissani. Ainoa tärkeä asia oli synnytyksessä ollut pitkä ja riittävän väljä yöpaita, jotta tutkimukset saatiin helposti tehtyä. Mä myös hikoilin tosi rajusti synnytyksen jälkeen (hormonimuutokset) ja paitoja meni pari päivässä, kannattaa siis ottaa riittävästi vaihtovaatteita. Edestä avattavat paidat on monen mielestä imetyksessä kätevämmät, mutta minusta paidanhelman nosto käy ihan yhtä näppärästi.

Ai niin huomautettiin mulle sisäkenkien puutteesta. Mulla oli villasukat, kun ajattelin, että ne on kivemmat, mutta kielsivät minua turvallissuussyistä (liukkaus) liikkumasta niillä käytävillä. Mies kävi kengät sitten hakemassa synnytyksen jälkeisenä päivänä.

En tietysti tunne Italian systeemiä, mutta musta tuntuu, että klinikoiden listat on nimenomaan vain ohjeellisia. Noi vauvanvaatejutut perustuu paikallisiin tapohin enkä mä usko, että kukaan närkästyy, tuskin edes huomaa, jos otat mukaan käytännöllisemmän setin. Ainoana tulee mieleen synnytyssaliin mukaan otettavat ensivaatteet, voi hoitajilla mennä sormi suuhun, jos on liian erikoista , tosin meillä ainakin isä puki vauvan eli käytännöllisyys oli POP... Teillä vielä, jos päädyt keisarinleikkaukseen, niin isän rooli ensipäivinä tulee varmaan olemaan suuri. Täällä esim. listassa olivat ruokalaput, jotka mun mielestä on turhia rintaruokinnassa enkä niitä sitten mukaan ottanutkaan. Sen sijaan mukana oli listan ulkopuolelta pino sideharsoja suomalaiseen tapaan ja ne oli mun mielestä tosi käteviä imetyksessä ym. yleisessä vauvan puklujen, maitojen jne. pyyhkimisessä. Silkkipaidat ei sinänsä mun korvaan kuulosta pahalta idealta, silkki on vauvan iholle tosi mukava materiaali ja pitää lämpinä tai viileänä tarpeen mukaan. Kalliita vaan tahtovat olla.

Ai niin, vielä reunahuomautuksena - muistathan, että vyötärö ei synnytyksen jälkeen palaudu ihan salamana entisiin mittoihin eli sairaalavaatteiden koon on hyvä olle ihan reilu. Mukavampiakin ovat sitten päällä. Samoin alushousujen on syytä olla reiluja (mutta joustavia ja napakoita), se siteiden koko on alkuun aikamoinen. Minä muuten vasta jälkeenpäin löysin nuo kertakäyttöiset alushousut, olisivat olleet tosi käteviä.

 

Sompio: mulla kanssa nimenomaan ton hätä- tai kiireellisen sektion kammo on niin suuri (kun täällä se valitettavasti on oikea "riski", siis vain 2 ystävää on kyennyt alatiesynnytykseen, kun taas suunnilleen 8 kymmenestä ovat joutuneet hätäsektioon/kiireelliseen sektioon synnytyksen pitkittymisen vuoksi, mutta tämä siis Italiassa, jossa tosiaan sektioon mennään paljon helpommin kuin Suomessa), että tämä suunniteltu on nyt rauhoittanut hermot, olen täällä vaihtoehtoisesti joko stressannut ja valvonut öitä tai sitten ollut ajattelematta koko synnytystä, mutta nyt kun aika lähestyy, niin joku mielenrauha oli minun saatava.

Fleur: kiitos hyödyllisistä vinkeistä! Itsekin sitten ajattelin, että silkki tuntuu varmasti hyvältä vauvan ihoa vasten, mutta mietin vaan, että eihän siinä sitten ole ylikuumenemisen riski, kun nämä haluavat vauvalle silkkipaidan, villasekoitteisen bodyn, alushousut, sukat ja sitten vielä sellaisen paksumman potkupuvun! Kun kaikkialla lukee, että liika kuumuus lisää kätkytkuoleman riskiä. No joo, kaipa ne sairaalassa osaa tuollaiset asiat arvioida :ashamed:
Mutta mähän olen koko raskausajan totuttautunut 18 asteen lämpötilaan, kun kaikissa enkun-ja italiankielisissä sivustoissa sanotaan sen olevan vauvalle ihannelämpötila.


Mä olen kanssa juossut kaupoissa ettien niitä kauheita kolttuja... :headwall: Toisaalta just tuon vyötärön palautumisen vuoksi aattelin, että ehkä niitä sitten voisi pitää kotonakin ainakin ekat viikot. Mähän olen nukkunut nyt nää kolme viimeistä kuukautta miehen pyjamassa, kun omistani vain yksi on sen verran matalavyötäröinen, ettei kinnaa

Mieheltä olenkin varmistanut, että vaihtaahan hän sitten typykän vaipat ja pukee jne. jos minä olen heikossa kunnossa sektion jälkeen. Itsestä tuntuisi kauhealta antaa vauva joidenkin kätilöiden hoidettavaksi, vaikka täällä se on yleinen tapa. Hankkikoon omia lapsia ja hoitakoon niitä, on minun mielipiteeni .

Hyi kamala, mä tulen olemaan taatusti oikea pain in the ass siellä klinikalla... :ashamed: Varmistin kätilöltä, että saanhan pitää vauvan kanssani myös öisin, sain luvan kunhan olemme "autonomisia", koska jos heillä on toinen vauva samaan aikaan hoidettavana, ei heillä ole (ymmärrettävästi) aikaa juoksennella meikäläisen huoneessa. Jälleen kerran miehen lapsenhoitokokemus tuntuu siunaukselta. :heart:

Vaikka mieskin kyllä sanoo, että voisi olla hyvä kerätä voimia ja nukkua ne ekat yöt, kun tulen kuulemma olemaan niin poikki, etten arvaakaan. Mutta ainakin aion yrittää, ajatus vauvan pitämisestä toisessa huoneessa tuntuu todella ikävältä. Mutta saattaahan mieli muuttua, jos tosiaan olen kauhean huonossa kunnossa, vaikea sanoa näin etukäteen.

Juupa juu, ei varmaan ihme, että pelkään synnytystä, kun stressaan jo nyt tuosta kätkytkuolemastakin :ashamed: Tai siis en siitä varsinaisesti stressaa, mutta oonpahan vaan päättänyt seurata kaikkia niitä ohjeita, joita kätkytkuoleman estämiseksi annetaan. Eli just tuo lämpötilan seuraaminen, en mielellään ottaisi tosiaan perhepetiinkään liikakuumenemisen ja liiallisen hiilidioksidin vuoksi, kesällä kuulemma tuuletin vhentää riskiä jne. Suomessahan on sen verran viileää, ettei tartte kauheasti mistään lämpötiloista huolehtia ja muutenkin Suomessa on maailman alhaisin kätkytkuolemariski! Sen sijaan Italiassa varsinkin kesällä pitää olla oikeasti tarkkana, täällä kätkytkuolemariski on länsimaiden korkeimpia! :headwall:

Voi apua, huomaan stressaavani sitä enemmän, mitä pitemmälle raskaus etenee. Voi kun olisi ihana vaihtaa luonnetta ja ruveta sellaiseksi rennoksi - kyllä se siitä- tyypiksi, eikä miettiä aina kaikkea mahdollista :ashamed:

Luotan kyllä siihen, että kokemus rentouttaa, koska mieskin sanoo aina, että ekan kanssa jaksaa vielä stressata, mutta toisen kanssa ei juurikaan. Eli ekalla desinfioidaan maahan tippunut tutti, tokan kohdalla se huuhtaistaan juoksevan veden alla ja kolmannen kohdalla puhalletaan tutista pahimmat roskat pois

Tv stressi-Lentis ja pienten lystikkäiden sammakoiden tapaan hyppelevä typy 34+2 :heart:

 

Lentis Mulla ei vielä ole stressivaihetta sen kummemmin tullut. Tällä hetkellä keskityn töissä jaksamiseen :ashamed:
Koitahan sinäkin ottaa rennommin, vaikka se onkin helpommin sanottu kuin tehty.

 

Lentis, minusta kuulostaa sektion juuri läpikäyneenä perin kummalliselta tuo, että sikäläisillä hoitajilla ei olisi aikaa juoksennella teidän luonanne sinun synnytyksesi jälkeen, jos haluatte hoitaa omaa lastanne mahdollisimman paljon itse.

Minä ainakin olin ison leikkauksen jäljiltä seuraavan vuorokauden täysin hoidon tarpeessa, eli katetrin vuoksi pissa-astiaa piti tyhjentää ja kipulääkettä annettiin sekä suoneen että suun kautta. Muistaakseni sentään söin itse. Ei puhettakaan että olisin voinut itse hoitaa vauvaa. Kun vauva nukkui se sai toki olla omassa sängyssään sänkyni lähellä, mutta jos se itki jotain muuta kuin tissille pääsyä, hoitajat pitivät siitä huolta (Täällä ei ole perhehuoneita, joten mieheni ei voinut olla koko ajan paikalla.)

Rintaa imemenään hoitajat nostivat vauvan vähintään parin tunnin välein. He myös aktiivisesti opettivat vauvaa ja matalien rinnanpäidensä kanssa epätoivoon välillä vaipuvaa uutta äitiä oikean imemisotteen löytämisessä.

Rinnasta todellakin tulee ensimmäisinä päivinä vain keltaisia tippoja, mutta juuri niiden on tärkeää mennä vauvan massuun. Lisäksi hoitajat antoivat pullosta - käsittääkseni toisesta päivästä lukien - luovutettua äidinmaitoa vauvalle. Se tuntui kurjalta, mutta näin jälkeenpäin ajattelen, tärkeintä toki oli, että vauvan ei tarvinut kärvistellä nälissään. Jouduin myös opettelemaan rintakumin käyttöä ja jonkun toisen piti alussa aina huuhdelle se käytön jälkeen, kun en itse kyennyt nousemaan sängystä.

Vessaan ja suihkuun piti mennä omin avuin toisena, vai olikohan se vasta kolmantena, päivänä ja sairaalasängystä ylös nouseminen oli lievästi sanottuna haastavaa kivun vuoksi. Kävelinkin koukussa kuin vanha mummo.

Kivun kokeminen on toki aina henkilökohtaista, mutta kuten Katikin taisi todeta, kivun määrä yllätti. Kipulääkkeitä joutuu ottamaan ensimmäisinä päivinä - aika jytkyjäkin - ja ainakin minä murehdin, miten se vaikuttaa vauvaan. Tärkeintä kuitenkin on, että äiti tokenee leikkauksesta mahdollisiman joutuin ja pääsee hoitamaan omaa lastaan.

Itse en löytänyt sektiosta toipumiseen etukäteen juurikaan mitään kirjallisuutta. Onneksi olin kuullut ystävien kokemuksista, ettei kaikki tullut ihan yllärinä.

Kati, olisi mukava kuulla sinunkin kokemuksestasi, jos viitsit kertoa..Kuinka nopeasti sinä toivuit nostelemaan, vaipottamaan ja pukemaan itse vauvaasi?

t. Metsätonttu

 

sompio onnea tyttölupauksesta :flower: meillekin tyttöä rakenneultrassa lupailtiin ja kyllä se niin jäi takaraivoon, että olisi kyllä tosi ylläri, jos poika sieltä sitten tupsahtaisaikin...

sektiosta ollut niin paljon puhetta, että alkoi pelottaa :| kun mä haluisin ehdottomasti synnyttää alateitse ja mulla taas sektiopelko sen normaalin synnytyspelon sijaan. onneksi ei näy ihan heti kuitenkaan olevan mitään erityistä syytä siihen, oon ihan normaalikokoinen ja vaikka lantio vähä kapee, niin on niillä kapeemmillaki synnytetty. lisäksi ma neuvolassa todettiin vauvan jo kääntyneen pää alaspäin, ettei muodostu sekään esteeksi =) pysyispä nyt vaan loppuun asti noin!

kiitokset muuten metsätontulle ja fleurille synnäriajan kertomuksista. mukava lukea mihin kaikkeen kannattaa varautua (ja myös siitä pelkäämästäni sektiosta).

lentoemo kuulostaa taas vähän ihmeelliseltä tuo italian touhu suomeen verrattuna siis mitä ihmeen yöpaitoja ja silkkipaitoja siel vaaditaan ja miksi ihmeessä ei vauvat ole äitin vieressä ja kätilöt vaan apuna?? tuntuu meno suomen synnäreillä aika luomulta italiaan verrattuna. myös noiden sektioiden osalta, suomessahan sitä ei kai saa jollei ihan pakko lääketieteellisistä syistä. toivottavasti saat juuri sellaisen synnytyksen ja synnäriajan kuin haluat, eikä tosiaan tarvitse jäljestää niitä yöpaitojakaan ympäri kaupunkia

(.) ma oli neuvola ja siellä kaikki ok. vauvan syke tasainen 145 ja mun kaikki arvot kunnossa. ja oli tosiaan beibe jo oikein päin synnytystä ajatellen, sekin se vaan lähenee hurjaa tahtia :heart: tulee varmaan vielä kiire hankkia kaikki varusteet vauvalle, meillä kun on vasta vaunut ja turvaistuin tilattuna, mut kaikki muu ihan kysymysmerkkiä et mitä sitä edes oikein tarvitsee hankkia?? vauvan huonekin on vielä maalaamatta ja sisustamatta mut tällä vkolla ois tarkotus alotella, kivaa puuhaa etenki se sisustaminen ja mieshän tietty hoitaa maalaamiset ym. ei-niin-kivat hommelit

hyviä vointeja!

t. manna + lilli 29+0 :heart:

 

Minäkin haluaisin ehdottomasti synnyttää alateitse! tytteli on jo muutaman viikon ollut pää alaspäin, ja neuvolantäti oli sitä mieltä ettei varmaan enää käänny. Ja minä kun ole malliltani tällainen rintava, reitevä ja persevä, eli lantiotakin löytyy, niin sen puoleen ihan hyvät mahdollisuudet.... Tietysti kaikki hätätilanteet on sitten asia erikseen.

Sompiolle onnea hyvistä ultrakuulumisista!
Katille kiitos synnytyskertomuksesta, on sinulla ollut monen päivän urakka!

Meillä on ( tietääkseni ) kaikki tarpeellinen hankittuna. Tuo Metsätontun mainitseman voiteen taida vielä kyllä käydä apteekista hakemassa.

Terkuin,
Bantsku :wave:

 

Kiitos Manna ja Bantsku :heart:

Mannan kanssa vähän samoilla linjoilla, että tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän lukee, sen enemmän pelkää...

 

Bantskulle onnea tulevaan synnytykseen! Toivottavasti kaikki menee sulla hyvin. Tulethan sitten meille raportoimaan...

Metsätonttu, kuten aikaisemmin sanoinkin, ainakin minut sektion jälkikivut yllätti täysin. Vaikka ystäväpiirissäni on ollutkin sektion läpikäyneitä, ei kukaan kuitenkaan kertonut tuosta toipumisesta ym. Toki tiesin, että kyseessä on iso leikkaus, mutta silti. Vaikka täällä sektiosta nyt keskustellaankin, en mitenkään halua jättää muille sellaista mielikuvaa, että sektioon joutuminen olisi aivan kauheaa. Itse voisin tämän läpikäyneenä hyvinkin mennä uudelleen sektioon. Seuraavalla kerralla tosin hieman viisaampana. Siitä toipumisesta sitten, mulla on nyt sektiosta kulunut lähes 3 vkoa. Huomasin, että jo 2 vkoa oli sellainen rajapyykki, jonka jälkeen kivut ym. tuntemukset alkoi radikaalisti helpottaa. En olisi ikinä uskonut sitä väitettä, että sektiost toipuisi näinkin nopeasti. 2 vkon jälkeen pystyi alkaa elämään taas normaalia elämää. Vauvan nostelu ym. kevyet kotityöt luonnistuu muitta mutkitta. Välillä sektiohaava tosin muistuttaa olemassaolostaan satunnaisen vihlonnan ja lievän kivun lailla. En kuitenkaan tuon 2 vkon jälkeen ole ottanut enää mitään särkylääkkeitä, kun ei niille ole ollut tarvetta. Nyt tässä vaiheessa onnistuu jo loistavasti ripeätkin vaunulenkit, ulkoilut ym. asiat. Ällistyttävää, miten nopeaa toipuminen tosiaan voi olla.

Metsätontulle piti vielä sanoa, että kirjoittamasi kokemukset olivat aivan kuin omiani. Tosin sillä erolla, että meillä oli perhehuone ja mies minua passaamassa. Mutta kyllä ainakin Suomessa hoitajat pitivät hyvää huolta alusta lukien tällaisesta sektiopotilaasta. Ekana päivänä tosiaan tyhjennettiin virtsakatetria, tuotiin lääkkeitä, otettiin verikokeita, opastettiin milloin missäkin. Yksin ei sinänsä tarvinnut olla. Myös täällä ekoina päivinä sängystä nouseminen oli yhtä tuskaa. Sen suhteen kaikille vinkiksi, että kuunnelkaa oikeasti tarkkaan hoitajien neuvoja oikean ylösnousutekniikan suhteen. Mulla ainakin osa kivuista johtui varmaan siitä, että olin käyttänyt liikaa vatsalihaksia.

 

Olipa kiinnostavaa lukea metsätontun ja katin kokemuksia sektiosta, kiitos siitä! :flower:

Bantskulla tosiaan alkaa olla jännät paikat!

Eilen taas kävimme gynellä, joka on ehdottomasti sitä mieltä, että ultran painoarvio on reippaasti alakanttiin, ja typykkä olisi lasketun ajan tienoilla syntyessään "iso tyttö". Suunniteltua sektiota siis suosittelee edelleen lämpimästi. Onpa jänskä nähdä, että kumpi osasi arvioida paremmin, ultralääkäri vai gyne. Tutut ja tuntemattomat ovat ainakin mahan vuoksi sitä mieltä, että siellä on joko kaksoset tai sitten harvinaisen kookas vauva

No tuskin täällä mitään jättivauvaa on tulossa, italialaisille vain 4 kg on jo toosi iso.

Kohdunsuu oli pehmennyt, gynen mukaan vauva on jo niin painava, että painaa kohdunsuuta. Suositteli mahdollisimman paljon vaakatasossa makailua, vaikkei tässä mitään hätää olekaan. Kävelylläkin kuulemma saa käydä, kunhan muuten makoilen.

Tänään on ollut aika kivulista, supparit kovia ja kohdunsuulla taas "pistetään puukolla" -viiltoja. Typy meinaa tulla masusta läpi, sen verran on kova meno, sitä gynekin naureskeli sydänääniä kuunnellessaan ja masua tunnustellessaan, sieltä tuo tyttö pian rymistää masun läpi

Puhuimme muuten klinikan johtavan kätilön kanssa, joka sanoi, että tottakai he auttavat, jos haluan pitää tytön huoneessa. Siis äidin hoito on tietenkin automaattista, mutta vauvan hoito huoneessa ikäänkuin ekstraa, kun heillä on lastenhoitohuone sitä varten. Mutta joka tapauksessa jos en itse kykene, niin mies hoitaa vauvaa kyllä mielellään.

Itseäni ei tuo sektiokipu pelota oikeastaan lainkaan, minulla on niin alhainen kipukynnys, että olen jotenkin tottunut elämään kipujen kanssa. Juostessakin alkaa 20km jälkeen olla meno usein melko tuskainen, mutta niin sitä vaan köpöttelee eteenpäin, vaikka tietää, että seuraavana päivänä pelkkä kävelykin saa kiroilemaan.

Oma synnytyspelkoni liittyykin siihen, että pelkään ihan kauheasti synnytyksen pitkittymistä ja että vauva kärsii siitä Olen ollut siinä mielessä huono-onninen, että lähipiirissä on kauhean paljon ikäviä synnytyskertomuksia (joita olen kuullut lapsuudesta saakka, mikä ei varmasti ole auttanut asiaa), ja jotenkin on vain jäänyt päälle ne paniikkikuvaukset vaimenevasta sydänkäyrästä ja hätäsektioon kiikuttamisesta :/

Ihan varmasti meikäläisellä on vain liian vilkas mielikuvitus, koska suurin osa alatiesynnytyksistähän on ihania kokemuksia. Mutta kun niin moni sukulaisista kaasoon kertoo kauhujuttuja ja sanoo suoraan, että mene ihmeessä sektioon, jos pääset, niin kyllähän tämä päätös on tuntunut helpottavalta. Sektiossa riskeeraan kuitenkin minä eikä vauva, niin että jotenkin ajatus on helpompi kantaa.

Joka tapauksessa kaikki suunniteltuun sektioon "joutuneet" tuttuni ovat olleet valintaansa tyytyväisiä, sen sijaan alatiesynnytystä toivoneille sektio on saattanut olla tosi kova paikka.

Talletetaanko Suomessa muuten napanuoran kantasoluja? Italiassa kantasolujen tallettaminen yksityiskäyttöön on kielletty, mutta meille suositeltiin joka tapauksessa niiden tallettamista ulkomaiseen pankkiin. Meistä ajatus tuntuu hyvältä, varsinkin kun lähipiirissä on muutamalla lapsella ollut vakavia tauteja, joiden hoidossa kantasoluista olisi varmasti ollut apua.

Oletteko hankkineet vastasyntyneelle koon 50cm vaatteita? Vai käykö koko 56cm ihan hyvin myös vastasyntyneelle? Tuskin täältä mitään 54 senttistä on tulossa, mutta gynen mielipiteen lisäksi myös ultrien mittausten mukaan ei tyttö ole ihan lyhyemmästä päästä.

Löysin muuten vauvalle ne silkkipaidat ja itselle edestä avattavia yöpaitoja Johtava kätilö sanoi, että riittä, että pystyn imettämään niissä yöpaidoissa, ihan niin kuin Fleurkin sanoi. Nyt nuo silkkipaidat eivät tunnukaan hullummalta ajatukselta, koska ne ovat tosi pehmeitä, ja just luin jostain kirjasta, että vastasyntyneelle vaatteet voivat tuntua ikäviltäkin, kun on tottunut lapsiveden pehmeyteen. Olenkin silittänyt kaikki vaatteet sekä sisältä että ulkoa (ja pehementänyt niitä 2 pesulla), että olisivat mahdollisimman pehmeitä.

Jaksaakohan kukaan huolehtia tällä tavalla enää toisesta lapsesta? Hiukan epäilen... No, onpahan mulla tekemistä

Tv. Hermoilu-Lentis ja pieni melskaaja 34+4 :heart:

 

Lentis Ihana tuo sinun vaatteiden pehmentäminen :heart:

Mä olen toistaiseksi ostanut aika vähän vaatteita nupulle. Mutta olen ostanut myös pari bodya 50 cm. Suurimmaksi osaksi ostan 56 cm.

 

Noista vaatteista sen verran, että meillä lähes kaikki hankitut vaatteet oli kokoa 56 cm. Huomattiin kuitenkin lähes heti, että 56 cm:n bodyt on käytössä ihan ok, vaikkakin vähän isoja. Sen sijaan 56 cm:n alaosat (lähinnä puolipotkarit) olivat TOSI isoja meidän pienokaiselle. Ne eivät pysyneet kunnolla paikoillaan ja valuivat päältä koko ajan. Sen vuoksi mies kävi heti hankkimassa parit 50 cm:n puolipotkarit, jotka ovatkin olleet tosi hyvät ja oikean kokoiset. Kaikki tietysti riippuu luonnollisesti vauvan koosta. Meillähä poika oli 52 cm, mutta hoikka 3240 g syntyessä. Nyt jo yli 3500 g.

 

No hyvä Lentis, että pitävät sinusta huolta siellä sairaalassa!

Suomessa ohjeeksi annettiin, ettei kuukauteen saisi nostella mitään vauvaa painavampaa. Mies siis hoiti kaikki kauppareissut ja nosteli myös vauvaa viereeni imetykselle, kun oma nouseminen oli vielä kömpelöä.

50-senttiset vaatteet jäivät käyttämättä meidän 3,78 kiloisella ja 52,5-senttisellä. 56-senttisetkin menivät äkkiä pieneksi. Nyt ollaan jo 62-68-senttisissä, kun poika kohta kahdeksanviikkoinen.

Odotusaikana minäkin silitin kaiken, mutta siihen se sitten tyssäsikin. Huomasin, ettei vauvamme - vaikka iho pehmyt kuin pumpuli onkin - välitä siitä ovatko vaatteet tai lakanat ryppyisiä. Eikä silittämiseen todellakaan riitäisi aikaa, kun vaatteet menevät puklaamisen ja vaippojen falskaamisen takia vaihtoon jopa useita kertoja päivässä!

Mutta odotusaikana silittäminen oli kiva keino tutustua vaatteisiin ja valmistautua vauvan tuloon

t. Metsätonttu

 

Meillä taas tyttöhän oli 50cm syntyessään ja yli neljä kiloa. käytin 50 senttisiä vaatteita jonkin aikaa. 56 cm vaatteet olisivat olleet tosi isoja. Nyt tyttö on jotakuinkin 65 cm ja reilu 7 kiloo ja ikää 5kk3vko, viimeisiä 62cm vaatteita laitoin tänään pois, mutta 68 cm paidoista saa vielä hihat ja lahkeet kääntää. Ensimmäisiin kolmeen kuukauteen en käyttänyt kotosalla ollessa mitään muita vaatteita kuin puolipotkareita ja bodeja, kaikki kokopotkarit jäi käyttämättä. Sitten kun lähdettiin kylään tai tuli vieraita puin jonkun mekon tai collegepuvun. Ihan liikaa oli/on vaatteita. Monta vaatetta olen käyttänyt kerran päällä ja sitten pessyt ja pistänyt kiertoon. Onneksi olen saanut melkein kaikki lahjoituksena tai ostanut halvalla huuto.netistä.

-anjamarita-

 

Meillä poika käytti kans hetken aikaa 50 senttisiä vaatteita. Oli 51,5 cm ja 3775 g. Jotenki toi 56 jäi meillä aika nopeesti käytöstä ja 62 senttinen meni taas aika pitkään. Nyt ostin uudelle tulokkaalle 50 senttiset kotiintulovaatteet mutta alko mietityttää että näinköhän on liian pienet. Mutta taitaa johtua siitä että on tottunu noihin pojan 86 senttisiin nyt niin noi 50 senttiset näyttää ihan nukenvaatteilta Meillä on kans ihan liikaa noita vaatteita. Jos ekalla oli liikaa niin miettikääs kuinka paljon tokalla on kun ei oo heittäny mitään pois

Hyviä jatkoja tänne taas :wave:

 

Kiitos paljon vaatevastauksista! :heart: On kyllä ihanaa, että täältä voi kysyä ja te vastaatte! :heart:
Ja Anno: kiva, että tulit tuonne helmikuisiin! :wave:

Hyviä uutisia yli 30-kymppisille: Kanadassa tehdyn laajan tutkimuksen mukaan vähiten raskauteen liittyviä komplikaatioita on 30-34-vuotiailla naisilla, eikä suinkaan 20-kymppisillä, niin kuin aina sanotaan. Tutkijatkin olivat tuloksista yllättyneitä, kun aina sanotaan, että 24-vuotta olisi ihanteellinen ikä tulla raskaaksi, mutta tilastojen mukaan asia ei siis ole näin, vaan vakavia komplikaatioita tosiaan esiintyy vähiten yli 30-vuotiailla.

Tv. just sopivan ikäinen Lentis ja ja just sopivan suloinen pieni ihana 34+5 :heart:

 

Lentis Kiitos tutkimustuloksista! Olipas lohdullista kuultavaa

anjamarita Meillä tulee kanssa varmaan olemaan liikaa vaatetta. Niitä vaan on niin kiva ostaa

 

Hankimme sitten muutamia cm 50 bodyja ja potkareita, jotka oli tarkoitettu 3-3,5kg painoisille vastasyntyneille. Tosin kotona huomasin, että ovat ihan saman kokoisia kuin H&M:n cm56

Sitä paitsi alan tosiaan ajatella, että gynen veikkaus 4kg ja päälle syntymäpainosta kuulostaa uskottavammalta kuin ultraajan 3300-3700kg. Tai siis ainakin, kun olen lukenut suomalaisten saamia painoarvioita, niin jos typy oli 2400 tienoilla rv32, niin Suomessa näköjään arvioidaan syntymäpainoksi 4kg.

Tosin supparit ovat viime aikoina kiihtyneet ja kohdunsuuta on alkanut vihloa siihen malliin, että saas nähdä kumpi meistä jakautuu ensin, minä vai Bantsku

Kun nyt typy tykkäisi pysyä masussa vielä ensi viikolle, rv 36 lähtien voi synnyttääkin ihan missä tahansa, kun taas ainakin Italiassa rv 35 saakka pitäisi mennä varmuuden vuoksi sairaalaan, jossa on vastasyntyneiden teho-osasto.

Huomenna vielä silitän vipat vaatteet, sitten sairaala(matka)laukku on valmis. Tänään mies asensi pinnikseen Fisher-Pricen supermobilen diskovaloineen Nyt täällä on oikeastaan kaikki valmista vaippoja ja pyllyvoiteita myöden. :heart:

Tv. Suppari-Lentis ja mamman kulta 35+1 :heart:

 

Otahan Lentis sitten rauhallisesti, ettei suppaile liikaa.

 

Oi, jännät hetket lähestyvät taas monellakin! Hienoa, ihanaa, upeaa odotella uuden perheenjäsenen saapumista! Onnea kaikille raskaustaipaleelle!

Lentoemolle oikeastaan aloin kirjoittelemaan tuosta painoarviosta: minulla vielä synnytyksen käynnistykseen mennessä, siellä alkututkimuksessa siis SEKÄ ultralla ETTÄ käsiarviolla sekä lääkäri että kätilö arvioivat vauvan painoksi reilun 4,1kg - jopa 4,2 todennäköisemmin. Ei sitten kestänyt vuorokauttakaan, kun tuo 3,5 kiloinen kullanmuru syntyi Että eipä noista arvioista todellakaan voi varmuutta hakea!

Noh, tänään tuo pikkunyyttini on jo 10kk ikäinen eikä enää ihan pieni :heart: Ystäville syntyneitä vauvoja katsellessa huomaa, että meillähän asuu oikea jättiläisvauva jo =) Taaperoksihan tuota pitää kohta kutsua.

Oikein ihanaa alkuvuotta kaikille, kevättä kohti kevein mielin :wave:
toivottelee
~Tiila & ex-Pieni, nyt jo Poju.

 

Täällä kans etukäteiset painoarviot meni täysin mönkään: ensimmäinen arvio oli noin 4 kg, seuraava noin 3,6-3,7 kg. Sairaalassa ennen syntymää tehty oli 3,4 kg. Syntymäpaino olikin sitten pojalla reilut 3,2 kg. Eli pieleen voi siis mennä.

 

mulla taas arvio oli jotain 3800g ja kun Sara syntyi hän oli 4275g.

anjamarita ja Sara sunnuntai 6kk

 

No nuo painoarviot nàyttàà olevan kyllà aika mutu-tunnetta

Tànààn taas uusi gyne oli sità mieltà, ettà se ultran painoarvio oli aivan alakanttiin.

Nimittàin tànààn mulla humahti kauhea mààrà vetistà valkkaria pikkareihin, ja hysteria otti vallan... Kun en ensikertalaisena tiedà, ettà kuinka paljon sità lapsivettà tulee kerralla (aattelin, ettà ehkà sità tulee ensin vàhùàn ja vasta myòhemmin se koko litra), niin pyysin miestà viemààn sairaalan pàivystykseen kontrolliin.

Sanoin heille suoraan, ettà taidan olla vain hysteerinen, mutta tosi ystàvàllisià olivat kaikki, pààsin heti sisàtutkimukseen. Kohdunkaula on sormelle auki, muttei ole lyhentynyt, hiukan verinen, eli kovia suppareita lààkàri arveli olleen, vaikka nyt ne ovatkin laimentuneet lààkityksen ansiosta. Lapsivettà se valkkari ei onneksi ollut, vaikka gynen mukaan ei olisikaan mikààn katastrofi, vaikka typy pààttàisi tulla ulos jo tàllà viikolla. Varsinkin kun hànen arvionsa mukaan typy on jo nyt vàhintààn 3kg. Kàski ottaa rauhallisesti, koska kuitenkin olisi mukavampaa, jos synnytys olisi vasta tàmàn viikon jàlkeen.

Mulla monitoroitiin suppareita (vaikka sanoinkin, ettei niità ollut enàà eilisestà làhtien) ja typyn sydànkàyràà, kyllàpà se tykyttikin voimakkaasti. Kaikki siis hyvin, ja typy oli ihan huikea, kun monotti suoraan anturia, ei selvàstikààn tykànnyt siità yhtààn.

Mutta sekà gyne ettà kàtilòt luulivat mun mahan nàhdessààn, ettà olen vàhintààn viikolla 39 Ja sanoi, ettà ne kohdunsuun vihlonnat johtuvat siità, ettà vauva painaa sinne pààtààn.

Ja taas kaupassa (ennen kuin ryntàsimme sinne sairaalaan) kassa silleen kivasti epàili, ettà joko synnytàn nàinà pàivinà, tai sitten siellà on vàhintààn kaksoset.

Mutta turha kai sità on ihmetellà, kun kàtilòtkin luulivat, ettà LA on tàllà viikolla

Tv. Erittàin isomahainen Lentis ja pieni suloinen monottaja 35+2 :heart:

 

Mulla meni lapsivedet Naistenklinikalla. Olin pritsillä KGT monitorissa kiinni ja yhtä-äkkiä kuului naps ja sitä vettä tuli kerralla tosi paljon...ihankuin olisi sankolla kaatanut.

 

Mulla annettii painoarvio 3800 g reilu viikko ennen pojan syntymistä ja poika oli 3775 B)

Ja noista vesien menosta... Mulla ei todellakaan hulahtanu, nolona menin synnytysvastaanotolle että kun lorisee jotain vähän väliä ja siellä todettiin sen olevan lapsivettä. Mä olin odottanu kamalaa tulvaa ja napsahduksia ja vaikka mitä Me päästiin vielä SVOlta kotiin nukkumaan kun oltiin katottu että vauvalla on vielä lammikoita missä kölliä B)