30 ja risat - ESIKOISTA ODOTTAESSA (vol.5)

Tulin jättämään tänne puumerkin siksi, että niin moni teistä odottavista tutuista (ex-kuumeilijoista) käy meitä kuumeilupuolen pinossa tsemppaamassa. Iso kiitos siitä! Kuten lupasin, kävin piiitkästä aikaa täällä lukemassa kuulumisianne, kun muistelin, että monella tutulla laskettu aika lähenee kovaa vauhtia. kati231, sinähän olet jo suorastaan lähtökuopissa, jänskää! Eikä Tuizulla Bantskulla ja lentoemo-76llakaan kovin kauaa kestä (huom! tällaisen näkökulmasta joka ei kyseisessä tilanteessa elä...)

Taisin jossain vaiheessa julistaa, että toivon ehtiväni lentiksen kanssa vielä tänne pinoon jännäämään, vaan vähiin käy aika. Kuten tuolla "meillä" säännöllisesti käyneet tietävät, mun hoidot jatkuvat tammikuussa. "Vauvakuumeilen" edelleen, enkä ole toivoa menettänyt, koska mm. katin ja bantskun hyvä esimerkki luovuttamattomuudesta kannustaa eteenpäin. Lapsettomuuspuolelle en ole siirtynyt kuin taustailemaan, koska olen niin jämähtänyt ja tutustunut 3-kymppisten ensikertalaisten kuumeilupinoon. Eipä sitä kuumeilua aloittaessaan tiennyt, että pitkään menee - onneksi!!

Jospa sitten manna8 sinun kanssasi ehdin hetkeksi tänne yhtä aikaa....Tai siten en, mutta toivoa en vielä ole menettänyt.

Olipa ihana lukea teidän kuulumisianne! Ja pitää sanoa, että myös nuo viimeaikaiset synnytyskertomukset olivat aika hurjaa mutta kutkuttavaa ja liikuttavaakin luettavaa. Kaikkea hyvää tuoreille äideille tänne, tutuille ja tuntemattomille! Terveiset teille, pötkylä ja poju! Oli kiva kuulla teistäkin!

Ja kun nyt tänne "vieraisiin" tulin, kommentoinpa vielä röyhkeästi asiaa, josta en mitään tiedä En ole (onneksi?) minäkään lukenut hiusvärikeskustelua, mutta itse myös olen pysynyt koko ajan turvallisen tylsästi yhdessä ja samassa pinossa. Olet siis lentis minun näkökulmastani rohkelikko (vrt. Potter), kun uskallat avata suusi monessa paikassa. Joskus kun olen eksynyt tuonne "mitänyt"-puolelle, olen huomannut juuri tuon lynkkausmentaliteetin, mitä näkee pahimmassa muodossa jossain Suomi24-sivuilla. Täällä 3-kymppisten lintukodossa on juuri siksi ihanaa, että porukka tuntuu kypsältä ja YMMÄRTÄÄ, että ihmisiä on erilaisia ja he ilmaisevat itseään eri tavoin. Jokainen tavallaan - mutta loukkaamatta toisia. Peace on siis mun "final message". Don´t shoot the messenger. :kieh: Nyt poistun täältä takavasemmalle häiriköimästä. Onnea teille odotukseen! T. naapurin ikitoiveikas merilintu joulua odottamassa :xmas:

 

On kyllä ihanaa, että käydään "vierailulla" puolin ja toisin :heart:

Eilen taas "uudella" gynellä, joka motkotti myös hän tästä painonnoususta. Kolmessa viikossa painoa tullut lisää 3 kg, eli kilo per viikko, pakkohan se on myöntää, että liian nopea nousu on kyseessä. Nyt on tullut 11 kg lähtöpainosta, ei hyvä...

Geenimutaatiotesteissä ei löytynyt perinnöllistä veritulppariskiä, sen sijaan löytyi perinnöllinen riski raskausmyrkytykseen :/ Kun vielä yksi fosfolipidien vasta-aineista yksi oli positiivinen (kasvattaa sekä veritulpan että raskausmyrkytyksen riskiä) määräsi gyne aspiriinia hoidoksi. Italiassa on saatu lupaavia tuloksia aspiriinihoidosta sekä veritulppien että raskausmyrkytyksen ehkäisyssä.
Kaiken lisäksi olen niin kauhean emotionaalinen ihminen, että vaikka mun verenpaine on kotona rauhassa mitatessa alhainen, nousee mun syke ja jännistystaso lääkärillä aina ihan kauheasti, ja nytkin kun gyne mittasi, oli tosi korkea. Lisäksi mulla on kuulemma omituinen "hyppelevä" verenpaine (olemme huomanneet tämän jo kotona mitatessa, joka kerta eri luvut), gyne mittasi 4 kertaa ja ihmetteli, kun joka kerta ihan eri luku. Oon mä vaan melkoinen mutantti.

No, nyt teki mulle taulukon painosta ja verenpaineesta, kummatkin pitää mitata 3 päivän välein, verenpaine pitää käydä mittauttamassa omalääkärillä, jonka vastaanotto on onneksi n. 50 metrin päässä meidän kotiovesta. Jotain iloa pienessä kylässä asumisesta

Onneksi muut veriarvot ja pissa ovat olleet ok, verensokeri on aina alhainen, virtsassa ei ainakaan vielä proteiinia/sokeria. Olin hiukan järkyttynyt kolesterolista ja triglysereistä, ne ovat mulla olleet aina todella alhaiset, siis ihan alarajoilla, ja nyt ne olivatkin nousseet ihan ylärajoille. Mutta ei kuulemma tarkoita, että olisin syönyt liikaa rasvoja, vaan niiden pitääkin nousta raskausaikana, niin että sekin asia sitten selvisi. En syö kovin paljoa lihaa, ja mietin jo, etä pitääkö lopettaa lihan syönti kokonaan. No ei pidä, päinvastoin gyne kehotti taas syömään paljon lihaa, kalaa ja kananmunia.

Ultrasta hyvät tulokset, kohdun virtaukset erinomaiset, typykkä (myös tämä ultraaja sanoi 100% varmasti kauniimman sukupuolen edustajaksi ) kasvaa just keskikäyrillä mitä nyt reisiluu on aina viikon ajastaan edellä, niin että äitinsä pitkät koivet näemmä ovat periytyvää tavaraa

lentis ja pieni sydämenmurskaaja 28+5 :heart:

 

Saanko liittyà seuraan? En muista kàvinkò haaveiluaikana jo "ilmoittautumassa" tànne, tai siis esittàmàssà toiveen pààstà pian.. Haaveilin tuolla kolmekymppisten pinossa, en tosin kauan ehtinyt, ja pari kertaa kirjoittelin alkuraskauden hermoilijoissa plussauksen jàlkeen. Sitten se aktiivinen osallistuminen keskusteluihin vain jài..

Esittelynà nàin: Nyt raskaus on jo niinkin pitkàllà (?) ettà 12 vkoa tulee huomenna tàyteen. Tuntuu kyllà oikein mukavalta, ihan kuin jotain rajapyykkià olisin nyt ylittàmàssà. =) Kaksi ultrausta on jo takana (asun Italiassa ja tààllàhàn kàydààn yksityisellà, neuvolasysteemià ei ole. Mutta mukava kun saa nàin kerran kuussa kurkata kohtuun! Ja lààkàri on aina sama, tai itse ainakin olen lòytànyt miellyttàvàn ja asiansaosaavan) eikà mitààn huolestuttavaa ole ilmennyt, ei ultrista eikà verikokeista. Veriseulan ? (ultrascreen) tuloksia nyt odottelen, joulukuun puolivàlissà pitàisi saada ne, ja seuraava lààkàrikàynti olisi tammikuun alussa.

Oksettava olo sekà flunssa ovat vaivanneet viime viikot, sekà tuntuu ettà vatsaa turvottaa tosi paljon, muuten siis on alkuajan odotus sujunut oikein mukavasti. Aikas ihanaa olla raskaana! :heart:

Hyvàà itsenàisyyspàivàà kaikille!

 

Tervetuloa Pulcina! Italia alkaa olla hyvin edustettuna.... =)

Kivaa, Merituuli, kun kävit kylässä! Sitten ensi vuonna voitkin muuttaa tänne jo vähän pysyvämmin....

Minulle on iskenyt kaikenvoittava väsymys.....Nukun kevyesti kellonympäri, mutta jotenkin se auta, olen yhtä väsynyt herättyäni. Onneksi on ensi viikolla neuvola, saapi nähdä onko hemppa vieläkin laskenut. Ei olisi montaa viikkoa töitä, mutta jotenkin niistä selviäminen tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta tehtävältä....teen ihan tyhmiä virheitä ja hermostun kollegojen kyselyihin, tekisi mieli vaan huutaa että antakaa mun olla rauhassa ja ajatelkaa omilla aivoillanne!

Sori valitus, onneksi masussa myllerretään aktiivisesti, se piristää mieltä!

Bantsku

Muoks: Niin ja hyvää Itsenäisyyden päivää kaikille!

 

Pulcina, kiva kun palasit listoille, olen täällä miettinytkin kuulumisiasi! Koskas teillä on LA? Päivitän sen tuonne listaan.

Bantsku: tsemppiä väsymyksen kanssa! Näköjään saan odottaa sitä minäkin, tehän olette kätevästi pari viikkoa meitä edellä

On kauheaa, kun mun pitäisi tarkkailla noita syömisiä, mutta koko raskausajan olen miettinyt vain ruokaa ja ruuanlaittoa. Outoa on, että yleensä en suolaisesta ruuasta perusta, mutta näin raskausaikana nimenomaan "kunnon" ruoka on houkuttanut. Sinänsä syön terveellisesti, mutta kun on vain nälkä koko ajan... Enkä saa joulukuussa lihoa kuin kilon :headwall:

Tänään vietin keittiössä 7 tuntia. Aivan ihmettelin, että kuinka se aika noin hujahti. Mutta sain kaksi isoa lasagnea pakastimeen ja kaksi vuokaa toista pasta al fornoa, tosin toisen söimme jo lounaaksi ja toinen huomenna, kun mies palaa töistä kotiin. Tykkään laittaa ruokaa isoissa erissä, silloin tuntuu, että on vaivan arvoista, kun saa jotain pakkaseenkin. Samoin rakastan leipomista, varsinkin kakkujen, taikinan vatkaaminen on aina ollut mukava tapa rentoutua. Kakuistakin ainakin puolet pyrin laittamaan pakkaseen, vaikka olemme me aiemmin saaneet syötyä miehen kanssa kokonaisen sacher-kakun kahdessa päivässä ihan kahdestaan... :ashamed: Se oli siis pari vuotta sitten, ennen kuin panimme pystyyn elämäntaparemontin salaatteineen...

Hyvää itsenäisyyspäivää myös

Lyllerö-Lentikseltä ja karatepotkuja jakelevalta höpönassulta 28+5 :heart:

 

Merilintu, tervetuloa vaan tänne puolelle "eksymään" milloin tahansa. Sun kanssasi on ollut tosi kiva piinailla nämä viime vuodet - niin kauhelta kuin se kuulostaakin... Kiitos myös viime hetken tsemppauksista!

Pulcina, mukavaa että liityt joukkoomme! :wave:

Hyvää huomista itsenäisyyspäivää kaikille! :wave: :xmas:

 

Hei kaikille pitkästä aikaa!
Katia tulin tsemppaamaan viimeisiin päiviin ennen h-hetkeä. Onpas jännää! Kannattaa todellakin pyytää se epiduraali ajoissa. Mullahan oli juuri sellainen syöksysynnytys, että epiduraali ehti vaikuttaa ehkä sen viisi minuuttia ennen kuin tyttö syntyi. Tosin se voi joskus olla vähän vaikeaa ainakin ensisynnyttäjälle määritellä, milloin on oikea aika vahvemmille kipulääkkeille. Aika kultaa kuitenkin muistot. Minä olisin jo valmis synnyttämään uudestaan vaikka kokonaan ilman epiduraalia. Tsemppiä! Hyvin se menee!

Bantskun ja Lentiksen raskaudetkin on jo kovin pitkällä. Nauttikaahaan kunnolla joulusta ja keskittykää vain itseenne nyt vielä kun se on mahdollista.

Onnea kaikille vauvauntuneille Metsätonttu ja muut! :heart:

Meidän vauva on jo iso, parin päivän päästä jo neljä kuukautta. Tyttö on hurjan pitkä, varmaan jo 65 senttinen, mutta muuten aika siron kokoinen. Pelkällä tissimaidolla mennään edelleen ja jatketaankin varmaan tammikuulle ellei lääkäri ole toista mieltä.

 

Tervehdys, Iida-Liina! Lähes yhtäaikaa ollaankin koneen ääressä... Olenkin monesti miettinyt, mitä sulle kuuluu. Joo, viimeistä viikkoa kohta viedään ennen LA:ta 15.12. Supistuksia ei oikein ole ollut vieläkään, lukuun ottamatta aivan pienen pieniä vihlaisuja alavatsan keskellä. Vahvasti näyttää siltä, että yliajalle mennään. Mutta, toisaalta eihän sitä koskaan tiedä. Myös loppuraskausaika on sujunut tosi hyvin ja oireettomasti. Olo tosin alkaa olla jo melko raskas ja väsymys on ajoittain kovaa. Onneksi kohta h-hetki koittaa.

 

Kati, minulta myös viime hetken tsempit! ehkä ehdin myöhemminkin, mutta kun ei koskaan tiedä, niin parempi olla ajoissa .
Bantsku

 

Kiitos tervetulotoivotuksista! Lentis, LA on 17.6.09. Ensi kesànà... tuntuu kaukaiselta! Ja toisaalta, mihin ne ekat melkein 3kk hupsahtikaan?

Tuota painonnousuasiaa olen tàssà kovasti miettinyt, siis kun mulla ei mielestàni ole paino lainkaan noussut. En sità ole kyllà tottunut tarkkailemaan eikà mun gyne nàytà olevan mikààn painonvahtihirmu. Viime kàynnillà vaan kysyi ettà olenko kàynyt vaa'alla ja sanoin ettà en... Vai onko normaalia nàin alkuraskaudessa ettei sità painoa niin pidetà tarkasti silmàllà? Ruoka tuntuu kyllà maittavan entiseen malliin ja ehkà paremminkin.

Sellaista kanssa olen pohtinut ettà kuinka aikaisin olette saaneet tietàà lapsen sukupuolen? Kun meiltà gyne kysyi 11+4 -ultrassa ettà halutaanko tietàà... olimme ihan ihmeissààn ettà miten nyt jo! Ja kyllàhàn me itsekin se pippelinnàkòinen monitorilta nàhtiin ihan selvàsti. Mutta en siihen osaa oikein suhtautua.. pojasta jostain syystà ollaan puhuttu koko raskausajan mutta se johtuu siità ettà mies toivoo kovasti poikaa ja itse olen vaan mennyt mukaan juttuun. No, kai se varmistuu tàssà ajan mittaan, tuntuu vaan omituiselta ettà nàin aikaisin muka jo nàkyi.

Ruokatunti làhestyy loppuaan, plààh. Yllàttàen kaikkea muuta pyòrii pààssà helpommin kuin tyòjuttuja, mutta kai se kuuluu asiaan. Jospa nàmà 4-5 kk vielà jaksaisi..

Mukavaa viikonjatkoa!

 

Pulcina, ymmärtääkseni se on aika normaalia, ettei kaikilla paino lähde heti alussa nousemaan. Muistaakseni mulle sanottiin, että reilut rv 20 on sitä aikaa, jolloin paino alkaa todella nopeaan tahtiin nousemaan. Joten don´t worry .

Me saatiin tietää sukupuoli (= poika) rakenneultrassa eli olikohan se jotain rv 21 paikkeilla. Enpä ole koskaan kuullut, että jo noin aikaisin sitä voisi varmuudella sanoa. Mutta kaikki on kai mahdollista.

Oma (.) täällä ollaan nyt rv 39+3 edelleen yhdessä koossa, eikä merkkejäkään vauvan syntymisestä ole havaittavissa. Ei ole suppareita tms. tuntemuksia. Sen tosin huomaan, että vatsan korkein kohta on jo laskeutunut jossain määrin alaspäin. Mennään siis aika varmasti yli LA:n 15.12., joka on jo ensi maanantaina. Ellei sit tule jotakin äkkilähtöä...

 

Pulcina: Ole vain onnellinen, jos paino ei ole noussut. Saatpa nähdä, että jos sun paino lähtee kovaan nousuun, niin Italiassa se lepsuinkin gyne alkaa huutaa ja raivota No, ei nyt ehkä sentään, mutta kaikilla mun tuntemillani naisilla gynet ovat täällä olleet tosi tiukkoja asian suhteen ja vain tyytyväisiä, jos paino ei ole noussut kovasti.

Olen taas syönyt salaattia ja kasvissosekeittoa, mutta paino oli yhtäkkiä noussut 2 päivässä 800g... Jee jee... Kuitenkaan turvotusta ei sen kummemmin käsissä ainakaan näyttänyt olevan (mulla sitä on ollut tähän mennessä vain yöllä ja kävellessä käsissä, jaloissa ei oikeastaan lainkaan), niin että onpa kiva taas selitellä gynelle, että noudatan laihaa dieettiä, ei taida uskoa kuitenkaan.

Siis tämä raskausaika menee kyllä kuin siivillä, tuntuu uskomattomalta, että meillä on enää hiukan yli 2kk jäljellä. Kesällä koko synnytys tuntui niiiiin kaukaiselta asialta.

Nyt on sitten virallisesti sitä raskausvaivaa, ensimmäisen kerran elämässäni olen saanut kokea peräpukamien ihanan ihmeen, en kyllä osannut odottaa lainkaan, kun mitään ummetusta ei ole ollut eikä suvussa ole suonikohjuja, mutta sitten luin, että raskausaikana syynä onkin kohdun paino, ei välttämättä ummetus.

Lisäksi mulla on tunnel carpale-syndrooma, jonka suomenkielisestä nimestä ei ole aavistustakaan. (Löysinkin nimen netistä, eli rannekanavaoireyhtymä)
Siinä siis tuo käsien turvotus painaa carpale-hermoa niin, että välillä on vaikea tarttua oikealla kädellä mihinkään :/ Sekin kuulemma menee ohi synnytyksen jälkeen, mutta tosi kiva, kun oikea käsi on välillä tosi kipeä ja melkein halvaantunut Kirjassa neuvottiin nukkumaan käsi tyynyllä, mikä auttoikin, mutta näin parin tunnin hereillä olon jälkeen käsi alkaa taas oireilla. :headwall:

Kotona mitatessa verenpaine on jatkuvasti 105-120/64, mutta kun pari päivää sitten pyysin miehen lekuria mittaamaan sen, se oli ensin 150/100! No, olin just noussut portaat, sitten 5 minsan kuluttua se oli 140/90, mutta en kyllä ollut tyytyväinen siihenkään. Oon raskausmyrkytystä pelännyt jo ennen raskautumista (älkää kysykö miksi, kun tämän geneettisen riskin sain selville vasta pari viikkoa sitten), niin että tosi kivaa... :/

Onneksi ne kohdun virtaukset olivat viime ultrassa hyvät. Nyt sitten yritän ottaa mahdollisimman rennosti, levätä myös päivällä ja kuunnella rentouttavaa musiikkia.

Kati, täältä "viime hetken" tsempitykset! Mua oikein jännittää sun puolesta! =)

Tv. rentoutumista yrittävä Lentis ja maailman murheista autuaallisen tietämätön mamman pieni hellantelttu 29+4 :heart:

 

Kävin lukasemassa kuulumisia tältäpuolen Onnittelut vauvautuneille ja tsemppistä viime hetkillä kärvistelijöille Kamalan nopeesti aika menee kyllä, meillä poika tuli eilen 10 kk. Seuraavan laskettuun aikaan on nyt sitte 2 kk enää

Lentikselle piti tulla sanoman että suuret rutistukset niiden ranteiden kanssa :hug: Meillä jo poksahtaneilla yli kolmekymppisillä oli joillakin tuo sama vaiva, saatat löytää keskusteluja vuoden takaa vielä jos kiinnostaa. Kenelläkään se ei tainnut ihan kokonaan helpottaa synnytyksen jälkeen vaikka sitä sanottiin raskausaikana että siihen ei auta muuta kuin synnytys. Synnytyksen jälkeen kun sitä lasta tulee kannettua koko ajan eikä kädet pääse lepäämään. Mulla helpotti sitten pari kk synnytyksen jälkee ranteisiin laitetut kortisonipiikit minkä jälkeen miehellä oli loma ja otti täyden vastuun pojan kantamisesta että mun ranteet sai levätä. Toivotaan että sinä olisit meistä se jolla synnytys oikeesti auttaa noihin ja todistaisit sen väitteen oikeaksi Sen positiivisen jutun voin sanoa että kaikissa raskauksissa tuo vaiva ei välttämättä toistu koska tällä kertaa mä olen saanut olla ilman sitä

Oikein rauhaisaa joulunodotusta kaikille odottajille tänne =) :xmas:

 

Tervetuloa Pulcina :heart:

Paino ei minullakaan ole noussut, laskenut itse asiassa kilon ja huomenna poksahtaa 16+0! Neuvolassa sanoivat, että viikolle 20 voi mennä ihan hyvin näin. Tosin mulla on tuota lähtöpainoa omasta takaa ihan tarpeeksi, että hyvä vaan, jos ei kovasti nousisikaan

Täällä on ollut niin armotonta väsymystä, että en ole koneella juuri käynyt. Nyt yritän taas tsempata tästä eteenpäin.

 

Annolle kiitokset tsempityksestä! Hyvä, ettei ole nyt sulla toisessa raskaudessa vaivannut, kun vielä joudut pikkuista kantelemaan, taitaa olla ihan tarpeeksi rankkaa ilman rannevaivojakin!
Nyt, kun olen nukkunut ranne tyynyn päällä, on hiukan helpottanut, vaikka iltaa kohden sitten taas saan kiroilla kivusta

Sompiolle tsemppiä väsymyksen kanssa. itse olin alussa kanssa tosi väsynyt, nyt mulla on ollut joku ihme duracel-vaihe päällä, pitää pakottaa itseni lepäämään, kun ei se oikein luonnostaan tule.

Näinä päivinä olen muistanut olla todella kiitollinen tästä ihanasta lahjasta, joka tuolla masussa myllertää. Helposti alkaa ottaa raskauden itsestäänselvyytenä, mutta sitähän se ei todellakaan ole.

Lisäksi tunnen syyllisyyttä, koska miehen kanssa mietimme jo suunnilleen seuraavia lapsia Ei kai ole reilua pikku prinsessaa kohtaan, että täällä mietitään jo kuinka monta sisarusta voisimme hänelle tehdä ennen kuin vauva on edes syntynyt :ashamed: Mies haluaisi kanssani kolme lasta, jos vain taloudellinen tilanne antaa myöden, itse olen aina haaveillut isosta perheestä, mutta olen sen verran realistinen, että
a) on paras katsoa, kuinka uupunut olen tässä iässä jo yhden lapsen kanssa
b) kuten useimmat meistä tietävät, ei raskaaksi tulo ole itsestäänselvyys edes ensimmäisellä kerralla toisesta puhumattakaan.

Mutta tämä raskausaika on kyllä kaikista pienistä vaivoista huolimatta ollut elämäni ihaninta aikaa, olen suorastaan pahoillani, ettei miehelläni ole mahdollisuutta kokea sitä.

Mies on muuten ollut tosi tyytyväinen, kun olemme makoilleet masut vastakkain sängyssä, ja mieskin on saanut siten tuntea vauvelin potkut omassa mahassaan. Kuulemma huikea tunne, tuntuu siltä, kun vauva olisi hänelläkin masun sisäpuolella. Saa edes hiukan makua siitä, miltä tuntuu kantaa vauvaa masussa

Ihanaa raskausaikaa toivottaa

Kiitollinen Lentis ja Luojan lahja 29+5 :heart:

 

Moikka,

Ja hyvää tätä viikkoa!
Nyt kyllä jännittää Katin puolesta....Kuulumisia odotellessa

Kävin neuvolassa loppuviikosta ja kaikki ok. Paino on noussut maltilliset 300 g per viikko. Hemppa vaan jatkaa laskuaan.....Nyt pitää kaksinkertaistaa rauta-annos ja katsoa kestääkö vatsa sen....sf mitta oli 29,5 ja tytteli pää alaspäin. Sanoivat että hänellä on kyllä vielä hyvin tilaa kääntyillä ees taas. :heart:
Bantsku tasan 32

 

Bantsku ja muut, täällä ollaan edelleen yhdessä koossa, eikä synnytyksen alkamisesta ole tietoakaan. Valitettavasti näin. Aika hurjalta tuntuu se, että tänään on sitten se kauan kaivattu ja vuosia odotettu laskettu aika. Olotila ei sen sijaan ole sen kummempi kuin muinakaan päivinä. Ehkä meille tulee sitten lähtö ns. suorilta jaloilta...

Kati rv 40+0

 

Kati: tsemppiä! Mäkin jo aivan tulin tänne lukemaan sun synnytyskertomusta :hug:

Täällä on tuo rannekanavan ahtauma onneksi hiukan helpottanut, kun olen nukkunut ranne tyynyllä. Vaikka iltaa kohden alkaa sitten taas tuntumaan. Lisäksi mulla alkoivat kaikki alaetuhampaiden ikenet vuotamaan tässä yksi päivä verta, ja mä tietysti paniikkiin, että nyt on ientulehdus ja vauva syntyy ihan just . Mies juoksi sitten apteekkiin hakemaan uuden tosi pehmeän hammasharjan
(hiukan tilannetta analysoituamme tajusimme, että raskaus on vain tainnut pehmentää ikenet, mä kun jynssään niitä normaalistikin ihan liikaa, mulle on hammaslekuri aina sanonut, että mun pitäisi olla hellempi ikenille, kun ne aina silloin tällöin ovat vuotaneet verta, vaikka ei ole mitään ientulehdusta ollutkaan)
ja desinfioivaa suuvettä, ja jo yhden päivän jälkeen ikenet palasivat taas hyvään kuntoon, eli ei sitten tainnutkaan olla tulehdus, vaan tosiaan mun mämmikourieni syytä.

Turvotusta tuskailen, se ei ole muuten näkyvää, mutta kävellessä sormet paisuvat nakkimakkaroiksi (kävelyn jälkeen sit palautuvat normaaleiksi) ja kun painan reiden ihoa, niin siihen jää hetkeksi valkoinen läikkä, eli taitaa tätä turvotusta jonkin verran olla.

Ihanaa, kun ollaan jo ylitetty kriittisin vaihe, kun nyt meillä on jo 30+ menossa.

Tv. turpoLentis ja väkkärä 30+1 :heart:

 

Katille minultakin paljon onnea matkaan! Minäkin täällä kurkin kuulumisia kärsimättömänä. =) Aika ihana joulupaketti teille on tulossa... :xmas: :wave:

 

Hei, täällä piti tulla käymään, näin vauvaantuneenkin. Nimikin on jo pienelle saatu, eli hän on Vennu Väinö.

Täällä vietetään tosiaan 7. viikkoa Vennun kanssa. Ja hyvin menee, paitsi tuo inhottava nuha, joka jatkuu Vennulla edelleen (alkoin 3 viikkoisena). Lima on jossakin sisällä, kun nenästä se ei tule. Lauantaina miehen sisko, joka on lastenlääkäri, kuunteli keuhkot ja katsoi korvat. Ne ovat molemmat ok, joten vain nyt kärsitään nuhaa... Varsinkin öisin se aiheuttaa tukkoisuutta ja levottomuutta uneen.

Unet ovat olleet jo pidempään seuraavanlaisia; ensin on 4-5 tunnin pätkä, sen jälkeen syöttä (Pullosta, kun rintani sanoivat jo stopin) ja unta 2-3 tuntia, ja taas syöttä ja vielä noin 2 tuntia unta. Paitsi viime yö oli varsin levoton, aloitettiin 3 tunnin unilla, kun ensin saatiin unesta kiinni klo 1.00 ja sitten heräiltiinkin tunnin välein ihmettelemään, onko nälkä vai tukkoinen olo vai vaippa märkä. Toivottavasti palataan takaisin "vanhaan" ensi yönä, vanhat vanhemmat ovat väsyneet

Ja päivät menevät nukkuessa, syödessä ja seurustellessa. Nytkin Vennu kovasti juttelee minulle tuossa vieressä sitterissä. Ihanaa ääntelyä, ja siihen pitää vastata kun se on meidän seurustelua, eikä Vennu koe olevansa yksin.

Katille tsemppi odotukseen, muistan tunteen, kun vielä tuossa vaiheessa ilmoitin myös että ei merkkiäkään mistään synnytyksestä, vaan aamuyöstä (40 + 1) lähti sitten supistukset tulemaan ja se oli menoa. Ja illasta poika oli sylissä. Että meillä näin, ensimmäiset kunnon supistukset tuli ja siitä käynnistyi synnytys. Eli tsemppiä, vaikka joutuisitkin vielä odottelemaan

Sarppa ja Vennu 6 vko ja 2 päivää (alla vielä viikon vanha kuva)

 

Sarppa, onnea vielä kerran pojastanne ja hienosta nimestä! Vennu onkin kai aika harvinainen nimi - en ainakaan itse ole kuullut.

Kiitos vaan kaikille tsempeistä! Tänään on ollut ensi kertaa sellainen olotila, että jotain voisi alkaa kohta tapahtumaankin. Olo ollut tosi raskas, varsinkin tuolla alakerrassa. Vauvan pää painaa jo kohdun alaosaa ja tuntemukset on sen mukaiset. Myöskin viime yöstä lähtien on vatsassa ollut sellaista menkkamaista jomotusta, jota onkin sitten kestänyt koko päivän. Varsinaisia kipeitä suppareita ei oo vielä ollut, mutta eiköhän niitäkin ala tulemaan, kuten Sarppa totesi.

Kati & Pablo rv 40+1

 

Päivittäjälle tiedoksi, Kävin taas kurkkimassa toisia pinoja ja siellä tällaisia uutisia

JennyAdelina 24.10.2008 klo.13.30 tyttö, 3190g

piiku2 26.11.2008 Poika

Denina poika 30.11-08. klo:02.08. Paino 3800g ja pituus 49cm.

palleriina (nykyinen nimimerkki ÄitiysLomalainen) 30.11.2008 poika 3860g 54,5 cm


Metalheart76: POIKA 41+3, 1.12.2008 klo 22:14, 4082g ja 52cm, py 36cm

 

Lentis Mä odotan sitä duracel-vaihetta. Tuntuu, että mulle ei sitä koskaan tulekaan. Niin peruslaiska olen luonteeltani muutenkin

Onnea kaikille, joilla oli hyviä kuulumisia nimien tai syntymisten johdosta tai mistä muusta syystä hyvänsä. Odottavan aika on pitkä, kun tahtoisin jo rakenneultraan. Nyt vasta rv 16 menossa. Tosin onhan sekin jo paljon, kun alussa ei meinannut viikot kulua ollenkaan.

 

Saran neuvola kuulumiset:
Ikä: 4kk 3vko
Pituus: 63.7 cm
Paino: 6950 g
Pää: 43.8 cm

Terve, hyväntuulinen, hyvin kasvaa ja neuvolatutkimukset normaalit; Tällaiset kommentit oli kortissa.



-anjamarita-

 

Terveiset kuumeilu-puolelta.

Katille tulin sanomaan kiitokset peukutuksista. Sinulle paljon onnea ja tsemppiä lähestyvään synnytykseen :heart:

Muillekin tutuille terveiset tänne.
Kyllä minäkin vielä joku päivä tälle puolelle siirryn. Täytyy vain ensin käydä ottamassa vauhtia lapsettomuus-puolelta.