Bolakorusta: tilasin omani Siniperhosta, (vai siniperhonen?), tuli 2 arkipäivän sisällä, ei tarvinnut maksaa edes postimaksuja. Eilen oltiin illallisella, jossa mulle moni sanoi, että Italiassa on myös tapana pitää ihan kilisevää kulkusta mahan päällä, tällaista korua eivät olleet ennen nähneet.
On se vaan jännä, kuinka Italiassa raskaana oleva nainen on niin huomion keskipisteenä. Kaikki ovat ihan onnessaan, ja miehetkin herkistyivät muistelemaan lastensa syntymää ja keskustelemaan alatiesynnytyksen ja keisarinleikkauksen välisistä eroista. Oma mieheni on ollut kovin tyytyväinen kahden ekan lapsen keisarinleikkaukseen, no eka oli siis perätilassa ja elikattiin sen takia, ja toka sitten sen vuoksi, että ekakin oli leikattu. Paikalla olevat kaksia jo äitiä olivat synnyttäneet alateitse, eikä ollut kauhean kiva kuulla, että toisen esikko oli ollut syntyessään sininen kaulan ympärille kiertyneen napanuoran takia ja toisen pariskunnan esikko oli ollut keskoskaapissa 3 päivää, kun oli pitänyt imeä lapsivettä keuhkoista :/ Olisi kiva kuulla tutuilta aina silloin tällöin ihan positiivisiakin synnytyskertomuksia, eikä aina näitä - on se ihme kuinka nainen unohtaa 2 tuntia synnytyksen jälkeen ne helvetilliset tuskat, joita on kärsinyt -kertomuksia. Alkoi taas pelottamaan koko synnytys, pian mies saa mut taatusti vakuutettua keisarinleikkauksesta. Vielä kun luin, ettö alatiesynnytyksessä sytomegalovirus voi tarttua vauvaan, ja mulla siis on sytomegalovirusvasta-aineet veressä. Pitääpä kysyä gyneltä, että mikä ihme juttu toi oikein on :/
Mutta oli tosi sööttiä, kun kaikki olivat niin innoissaan raskaudesta, kyselivät ja huolehtivat ja miettivät että mitä voin syödä ja mitä en
Oli muuten hassua, kun menomatkalla mies rupesi kyselemän, että kun mä olen haaveillut tuollaisesta isommasta autosta, niin mitä jos vaihdettaisiin mun kauppakassi isompaan. Mies siis ei aio luopua bemaristaan
Mutta kun mun auto on niin pieni, niin pitäiskö kokeilla, että voisko autokaupan kanssa tehdä jonkinlaista vaihtojuttua. Siis mähän rupesin itkemään ihan valtoimenaan
Mies oli ihan ihmeissän, että itkenkö mä ihan tosissaan, ja mä yritin nyyhkiä, että ne on nää hormonit
Voi hyvää päivää
Sitten mä sain jotenkin nyyhkittyä, että mietitään asiaa, mutta että tuli vain niin yllättäen tuo hänen ehdotuksensa. Olen kyllä pikkukiitäjääni tosi kiintynyt, mutta enpä olisi kuvitellut, että ajatus auton vaihdosta saisi mut vollottamaan ihan hulluna
Ehkä nyt kuitenkin kokeillaan, että sopiiko vauva tarvikkeineen kauppakassiini ja jos ei, niin sitten mietitään auton vaihtoa. Kun tuolla mun omalla on niin helppo parkkeerata, täällä on tuota tilaa niin vähän. Ja se on muutenkin söpö ja niin erikoisen värinen, että samanmerkkisistä ei löydy samaa väriä keneltäkään!
:heart: lentoemo ja lentäjän poikanen 20+0 :heart:
