Onnea Joline ja Kiskisnami!! :heart:
Täällä ei oo ihan noin hyvä tilanne, nyt on menossa KP3/26 YK7. Viides päivä menossa kipuilua, oon onneksi lomalla nyt niin saa ottaa kotona rauhallisesti. Paitsi, että täällä on aikaa mietiskellä asioita. Itsestä on alkanut tuntumaan, että onko nuo älyttömät kuukautiskivut, muut lantion alueen kivut ja tuo tiputtelu ihan normaalia. Lääkärissä keskustelin viime kesänä noista kivuista ja sain 600mg burana reseptin kouraan, käski syödä niitä. Niitä on nyt sitten popsittu, eilenkin piti ottaa kolme, että oli edes jotenkin toimintakykyinen. Jotenkin ei oo kuitenkaan mielenkiintoa lähtä asiasta keskusteleen lääkärin kanssa, kun suhtautuminen on tollaista. Nämä kivuthan alkoivat synnytyksen jälkeen, mutta ennen sitä raskautta ei minulla luomumenkkoja ole juurikaan ollut. Ja tuo kipuhan ei ole mitään kevyttä nipistelyä vaan joskus pahempaa kuin synnytyspoltot. :'( Itse olen alkanut peläämään endometrioosia, vaan jospa nuo pelot olisiva turhia. Gynehän ei nähnyt mitään poikkeavaa syksyllä ultratessa.
Miten muuten te muut pidempään yrittäneet saatte pidettyä itsenne kunnossa henkisesti? Minä oon täällä miehelle puhunut, että otettaisiin vihdoinkin se kauan kaivattu koiranpentu, että saisi jotain muuta ajateltavaa tämän vauvahaaveilun keskelle. :heart: Haluaisin myös alkaa laittamaan itseä bikinikuntoon, mutta ei taida tässä tilanteessa kropan muokkaaminen treenaamalla olla kovin hyväksi.
Täällä ei oo ihan noin hyvä tilanne, nyt on menossa KP3/26 YK7. Viides päivä menossa kipuilua, oon onneksi lomalla nyt niin saa ottaa kotona rauhallisesti. Paitsi, että täällä on aikaa mietiskellä asioita. Itsestä on alkanut tuntumaan, että onko nuo älyttömät kuukautiskivut, muut lantion alueen kivut ja tuo tiputtelu ihan normaalia. Lääkärissä keskustelin viime kesänä noista kivuista ja sain 600mg burana reseptin kouraan, käski syödä niitä. Niitä on nyt sitten popsittu, eilenkin piti ottaa kolme, että oli edes jotenkin toimintakykyinen. Jotenkin ei oo kuitenkaan mielenkiintoa lähtä asiasta keskusteleen lääkärin kanssa, kun suhtautuminen on tollaista. Nämä kivuthan alkoivat synnytyksen jälkeen, mutta ennen sitä raskautta ei minulla luomumenkkoja ole juurikaan ollut. Ja tuo kipuhan ei ole mitään kevyttä nipistelyä vaan joskus pahempaa kuin synnytyspoltot. :'( Itse olen alkanut peläämään endometrioosia, vaan jospa nuo pelot olisiva turhia. Gynehän ei nähnyt mitään poikkeavaa syksyllä ultratessa.
Miten muuten te muut pidempään yrittäneet saatte pidettyä itsenne kunnossa henkisesti? Minä oon täällä miehelle puhunut, että otettaisiin vihdoinkin se kauan kaivattu koiranpentu, että saisi jotain muuta ajateltavaa tämän vauvahaaveilun keskelle. :heart: Haluaisin myös alkaa laittamaan itseä bikinikuntoon, mutta ei taida tässä tilanteessa kropan muokkaaminen treenaamalla olla kovin hyväksi.
itku kohtauksia välillä ja mies lohduttelee. Kyllä tää suhdetta koettelee, mutta varmasti lopulta on sen arvoista <3