3-vuotias hukassa Pohjanmaalla :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Status
Viestiketju on suljettu.
Hui! ei olisi pitänyt avata tätä. :'( Toivotaan, että löytyy hyväkuntoisena!!!!

Nuorimmaiseni on 3,5v ja saa olla omalla pihalla ilman aikuista (yl. haluaa aikuisen mukaan), jos haluaa. Aina pysynyt rajojen sisäpuolella. Mutta nämä laittaa miettimään uudelleen. Meillä joki virtaa naapurin pihan takana...
 
Hui! ei olisi pitänyt avata tätä. :'( Toivotaan, että löytyy hyväkuntoisena!!!!

Nuorimmaiseni on 3,5v ja saa olla omalla pihalla ilman aikuista (yl. haluaa aikuisen mukaan), jos haluaa. Aina pysynyt rajojen sisäpuolella. Mutta nämä laittaa miettimään uudelleen. Meillä joki virtaa naapurin pihan takana...

Et voi olla tosissasi... En antaisi tuon ikäisen olla muutenkaan yksin pihalla, saati joen läheisyydessä. Järki käteen.
 
Kuvottavia nämä muutamat palstalaiset jotka kuola valuen pääsivät taas kerran pätemään että "en minä ainakaan" Saavat lopullisen kliimaksinsa jos /kun lapsi löytyy kuolleena "mitäs minä sanoin"

Meillä 3-vuotias on yksin pihalla useinkin. Kivittäkää ( tietämättä millainen piha)
 
[QUOTE="vieras";23608772]Et voi olla tosissasi... En antaisi tuon ikäisen olla muutenkaan yksin pihalla, saati joen läheisyydessä. Järki käteen.[/QUOTE]

kyllä meilläki lapset (tulee kesällä 4v ja toinen 5v), niin saavat olla itekseen pihalla. Toki olen aika usein mukana, kun nuorimmaisen (2v) kanssa myös täytyneee ulkoilla. mutta isommat osaavat olla pihassa, meillä okt rauhallisella paikalla ja aidattu piha. toki saavat portin auki, jos haluavat, mutta tietävät ettei ilman aikuista mennä portista ulos.

toivottavasti lapsi löytyy elossa, suojelusenkeleitä matkaan. Niin kurjia uutisia tänään ;(
 
[QUOTE="vieras";23608772]Et voi olla tosissasi... En antaisi tuon ikäisen olla muutenkaan yksin pihalla, saati joen läheisyydessä. Järki käteen.[/QUOTE]

Varmaan riippuu pihastakin, ei se noin yksoikonen juttu oo. Meillä voi olla.
 
Ma 22:10 Keskipohjanmaa
Kolmivuotias poika kateissa Halsualla

HALSUA (KP)

Kolmivuotias poika katosi talon pihalta Halsuan Lämsäntiellä maanantaina iltapäivällä kello 15 maissa. Ilmoitus asiasta tuli poliisille hätäkeskuksen kautta ja alueella käynnistettiin suuretsintä pojan löytämiseksi.

Illan aikana etsintään osallistui poliisin lisäksi lähikuntien VPK:t ja vapaaehtoinen pelastuspalvelu VAPEPA. Lisäksi etsintään osallistui rajavartiolaitoksen Super Puma -helikopteri.

Katoamispaikan välittömässä läheisyydessä on joki, jossa on voimakas virtaus. Vesistöalueella suoritettiin myös etsintöjä. Toistaiseksi etsinnät ovat olleet tuloksettomia. Poliisi tiedottaa asiasta enemmän heti, kun asiassa ilmenee jotain uutta.
 
Iltalehden saamien tietojen mukaan pikkupoika olisi ollut liikkeellä sukulaismiehensä kanssa ja kadonnut miehen mentyä lämmittämään saunaa.

Tuo kopioitu iltalehden sivuilta. Ei tainnukkaan olla äidissä tai kodissa se vika.. Inhottaa kun heti ollaan syyttelemässä, vaikkei asiasta mitään tiedetä.:(
Läheisille voimia ja toivottavasti poika löytyy.
 
Iltalehden saamien tietojen mukaan pikkupoika olisi ollut liikkeellä sukulaismiehensä kanssa ja kadonnut miehen mentyä lämmittämään saunaa.

Tuo kopioitu iltalehden sivuilta. Ei tainnukkaan olla äidissä tai kodissa se vika.. Inhottaa kun heti ollaan syyttelemässä, vaikkei asiasta mitään tiedetä.:(
Läheisille voimia ja toivottavasti poika löytyy.

Ei näitä muutamia kiinnosta miten asiat ovat menneet. Pääasia että pääsevät syyttämään äitiä ja kokemaan paremmuutta kerrankin. Ottavat sitten kaiken ilon irti.
 
[QUOTE="vieras";23608772]Et voi olla tosissasi... En antaisi tuon ikäisen olla muutenkaan yksin pihalla, saati joen läheisyydessä. Järki käteen.[/QUOTE]

Meillä poikkeuksillisen kiltit lapset, eivät mene rajojen ulkopuolelle. Isoveli, juuri 5v täyttänyt aina mukana. Mutta yleensä meilläkin aikuinen mukana, tai joskus 11v isoveli. toki vahdin koko ajan lattiasta-kattoon olevasta ikkunasta, josta näen koko takapihan. Kyllä mä tiedän, mitä voin oman lapseni kanssa tehdä. Olen kuitenkin aika ylihuolehtivainen kuitenkin. Kiitos kuitenkin huolenpidostasi!
 
pisti niin itkettämään tuo uutinen. itsellä melkein poika 3 vuotias.ENKÄ ikinä päästä yksin pihalle tuon ikästä vaikka sata aitaa olisi. Ystäväperheelle sattui vuosia sitten ikävä menetys, kun heidän 7 vuotias poikansa oli kaivanut lumiluolan. Luiskahtanut sinne ja lumi sortui. Tukehtui. ISä oli viime hetkellä nähnyt miten pojan jalat sätkivät. Ei ehtinyt pelastaa vaikka kuinka kaivoi lapsen ulos ja elvytti muide hälyttäessä apua. Mitä vain voi tapahtua kun lapsi / lapset ovat yksinään pihalla.
Koskaan ei tiedä. On niin väärin,että lapsia kuolee. <3
 
Meillä poikkeuksillisen kiltit lapset, eivät mene rajojen ulkopuolelle. Isoveli, juuri 5v täyttänyt aina mukana. Mutta yleensä meilläkin aikuinen mukana, tai joskus 11v isoveli. toki vahdin koko ajan lattiasta-kattoon olevasta ikkunasta, josta näen koko takapihan. Kyllä mä tiedän, mitä voin oman lapseni kanssa tehdä. Olen kuitenkin aika ylihuolehtivainen kuitenkin. Kiitos kuitenkin huolenpidostasi!

Minusta on tyhmää sanoa, että lapsi on kiltti, jos ei mene pihalta pois. Lapsen kehitykseen kuuluu olla utelias ja varmasti tämä 3v. on myös ollut utealias näkemään jotain. Lapsi on lapsi ja ei liity kiltteyteen mitenkään mihin hän menee. Aikuisen vastuulla on huolehtia.
 
Toivon parasta, mutta silti pelkään pahinta! Olen joskus jättänyt 2v:n hetkeksi pihalle yksin, jos olen käynyt esim vessassa sisällä,mutta en jätä enää! Pihalla on sadevesikaivo, jossa ei kantta... Sinne on todella helppo pienen lapsen pudota ja kesäisin kaivossa on sammakoita, jotka lasta kiinnostaa ja hän koittanut niitä kurkotella... Lähellä on myös äkkisyvä uimaranta. Luojalle kiitos etten ole tyhmyydelläni aiheuttanut lapseni hukkumista... ;( Tästäedes en jätä hetkeksikään vahtimatta ja huomenna sadevesikaivo on pakko peittää painavalla kannella!

Toivon todella että tuo 3v poika löytyy elävänä, se 2-vuotias pikkuinen oli jo liikaa tälle päivälle. Omaisille voimia <3
 
Kadonnut 2,5-vuotias löytyi puun alta - Ristiina huokaisi helpotuksesta

Julkaistu: 09.07.2010 07:56, päivitetty: 09.07.2010 08:40


- Ambulanssi ajoi ohitsemme. Kuski näytti peukkua. Siitä tiesimme, että poika on löytynyt. Näin kuvaili torstaina 2,5-vuotiaan pojan löytymistä ristiinalainen Antti Heinikainen, 18.

Hän oli mukana etsimässä poikaa tovereidensa Jarno Tryggin, 20, ja Arttu Haapiaisen, 19, kanssa.

Torstaina illlalla he kertasivat helpottuneina tapahtumia ristiinalaisessa Sataman valot -ravintolassa.

- Kuljimme metsässä haravana. Aina, jos näkyi jotain sinistä, syke kuohahti vähäksi aikaa. Kerran löysimme sinisen muovipussin ja sinisen tynnyrin, Heinikainen kertoi.

Itki löydettäessä

2,5-vuotias löytyi torstaina keskeltä metsää Ristiinan Kevonniemestä. Etäisyys katoamispaikkaan, isovanhempien loma-asunnon pihaan, on tietä pitkin vajaa kilometri.

Linnuntietä matka on noin 400 metriä lyhyempi. Lähes vuorokauden, 23 tuntia, metsässä harhaillut poika oli löydettäessä hyvässä kunnossa.

- Häntä ei tarvinnut viedä lääkäriin. Hänellä oli ainoastaan joitain pintanaarmuja, vanhempi konstaapeli Juha Puustinen sanoi.

Poika löydettiin sähkölinjojen alta puun juurelta.

"Kaikki liikuttuivat"

Koko Ristiinassa saattoi aistia torstai-iltana huojentuneen tunnelman. Rauhallinen kylä kylpi ilta-auringossa. Kaupan kassalla työskentelevä Tanja Taivalantti oli nähnyt, miten ihmiset suhtautuivat ilouutiseen.

- Pomoni tuli sanomaan, että hänen vaimonsa oli soittanut pojan löytyneen. Kaikki olivat liikuttuneita ja iloisia, Taivalantti sanoo.

- Onneksi poika löytyi. Kun kuulin katoamisesta, tuli ensimmäisenä mieleen, että toivottavasti poika ei joudu veteen, sillä vaippa imee helposti vettä, Taivalantti lisää.

"Helpotuksen huokaus pääsi"

Ristiinalainen Ari Koivistoinen oli ollut pihatöissä ja kuunnellut radiota, kun uutisissa kerrottiin pojan löytyneen.

- Kyllä pääsi helpotuksen huokaus!

Koivistoinen kehuu sitä, miten koko Ristiina oli hengessä mukana. Hollolalainen Katriina Martikainen oli Ristiinassa mökkeilemässä ja oli huomannut saman.

- Se kosketti kaikkia. Valtavan hienoa, että oli näin paljon vapaaehtoisia mukana, Martikainen kehuu.

Myös Helsingin kaupunginvaltuutettu ja näyttelijä Sara Paavolainen oli mökillä Ristiinassa, kun kuuli pojan löytymisestä. Hetki oli äärimmäisen koskettava.

- Tällaisilla hetkillä tulee esiin yhteiskunnan näkymätön turvaverkko. Paikkakuntalainen yhteisöllinen voimanäyte, Paavolainen sanoi.



Päättyisipä tämäkin yhtä onnellisesti.
 
Kadonnut 2,5-vuotias löytyi puun alta - Ristiina huokaisi helpotuksesta

2,5-vuotias ehti olla kateissa 23 tuntia. Hänet löydettiin torstaina iltapäivältä vaikeakulkuisesta metsiköstä puun alta.

Julkaistu: 09.07.2010 07:56, päivitetty: 09.07.2010 08:40


- Ambulanssi ajoi ohitsemme. Kuski näytti peukkua. Siitä tiesimme, että poika on löytynyt. Näin kuvaili torstaina 2,5-vuotiaan pojan löytymistä ristiinalainen Antti Heinikainen, 18.

Hän oli mukana etsimässä poikaa tovereidensa Jarno Tryggin, 20, ja Arttu Haapiaisen, 19, kanssa.

Torstaina illlalla he kertasivat helpottuneina tapahtumia ristiinalaisessa Sataman valot -ravintolassa.

- Kuljimme metsässä haravana. Aina, jos näkyi jotain sinistä, syke kuohahti vähäksi aikaa. Kerran löysimme sinisen muovipussin ja sinisen tynnyrin, Heinikainen kertoi.

Itki löydettäessä

2,5-vuotias löytyi torstaina keskeltä metsää Ristiinan Kevonniemestä. Etäisyys katoamispaikkaan, isovanhempien loma-asunnon pihaan, on tietä pitkin vajaa kilometri.

Linnuntietä matka on noin 400 metriä lyhyempi. Lähes vuorokauden, 23 tuntia, metsässä harhaillut poika oli löydettäessä hyvässä kunnossa.

- Häntä ei tarvinnut viedä lääkäriin. Hänellä oli ainoastaan joitain pintanaarmuja, vanhempi konstaapeli Juha Puustinen sanoi.

Poika löydettiin sähkölinjojen alta puun juurelta.

"Kaikki liikuttuivat"

Koko Ristiinassa saattoi aistia torstai-iltana huojentuneen tunnelman. Rauhallinen kylä kylpi ilta-auringossa. Kaupan kassalla työskentelevä Tanja Taivalantti oli nähnyt, miten ihmiset suhtautuivat ilouutiseen.

- Pomoni tuli sanomaan, että hänen vaimonsa oli soittanut pojan löytyneen. Kaikki olivat liikuttuneita ja iloisia, Taivalantti sanoo.

- Onneksi poika löytyi. Kun kuulin katoamisesta, tuli ensimmäisenä mieleen, että toivottavasti poika ei joudu veteen, sillä vaippa imee helposti vettä, Taivalantti lisää.

"Helpotuksen huokaus pääsi"

Ristiinalainen Ari Koivistoinen oli ollut pihatöissä ja kuunnellut radiota, kun uutisissa kerrottiin pojan löytyneen.

- Kyllä pääsi helpotuksen huokaus!

Koivistoinen kehuu sitä, miten koko Ristiina oli hengessä mukana. Hollolalainen Katriina Martikainen oli Ristiinassa mökkeilemässä ja oli huomannut saman.

- Se kosketti kaikkia. Valtavan hienoa, että oli näin paljon vapaaehtoisia mukana, Martikainen kehuu.

Myös Helsingin kaupunginvaltuutettu ja näyttelijä Sara Paavolainen oli mökillä Ristiinassa, kun kuuli pojan löytymisestä. Hetki oli äärimmäisen koskettava.

- Tällaisilla hetkillä tulee esiin yhteiskunnan näkymätön turvaverkko. Paikkakuntalainen yhteisöllinen voimanäyte, Paavolainen sanoi.



Päättyisipä tämäkin yhtä onnellisesti.
 
Itselläni kävi kerran niin, että sillä aikaa kun puhalsin kaatuneen 1½-vuotiaan pipiä, 3v ehti kadota. Se tunne mikä siitä seurasi, oli niin hirveä, ettei sitä pysty kuvittelemaan jos ei ole kokenut. Kun joudut menee naapureihin pyytää apua ja juokset kännykkä kädessä lähimpää jokea kohti ja mietit, kumpaan suuntaan pitäisi lähteä. Se tunne, kun et tiedä missä lapsesi on! Kyse oli vain 3 sekunnista ja et tiedä missä lapsesi on! Päällimmäisenä tietysti huoli lapsesta, hyvänä kakkosena syyllisyys. Päässä kaikui ainoastaan 2 sanaa: HUONO ÄITI! HUONO ÄITI! Tuntui niin syntiseltä pyytää apua. Millainen äiti hukkaa lapsensa?

Meillä tilanne päättyi onnellisesti, kyseinen 3-vuotias ei edes tiennyt olevansa hukassa, oli vain onnistunut kiertämään uteliaisuuttaan taloja just eri puolilta kuin etsijät. Löytyi hiekkalaatikolta kuin ei missään olisi ollutkaan.

Mutta kaikki tapaukset ei pääty yhtä onnellisesti. Tuosta asti olen itse ollut lähes neuroottinen, enkä pystynyt pitkään aikaan luottamaan lapsiin esim kaupungilla, vaan oli pakko joko istua kärryissä tai pitää kädestä, en pystynyt antaa kävellä "vapaana" vieressäni. Se livahdus käy niin äkkiä!!!

Tahdon sanoa teille jotka syyllistätte äitiä: Älkää puhuko sontaa. Oikeasti, noin voi käydä kelle tahansa. Pojille todennäköisemmin kuin tytöille (jos uutisiin on uskominen), ja tiettyihin erityislapsiin liittyy piirteenä into piiloutumiseen. Itselläni on erityislapsi tämä joka oli hukassa. Hänen aktiivisuutensa... Te jotka sanotte että pitää vahtia 24/7 ette tajua mitä se tarkoittaa. Olette oikeassa, lasta täytyy vahtia 24/7, mutta moniko teistä voi sanoa, ettei esim leikkikentällä ole ikinä solminut omia kengännauhojaan siten että sekunniksi on irronnut katse lapsesta?

En tunne tätä otsikon perhettä, ja normaalitkin lapset voi kadota, onhan niitä sattunut. Todennäköisesti otsikon tapaus voikin olla normiperheen ikävä sattuma. Tahdon kuitenkin muistuttaa, että jotkut vanhemmista joutuvat näkemään paljon suuremman vaivan saadakseen lapset pysymään ehjinä. Ainakin meillä oli semmoinen puolen vuoden kausi, milloin joka päivä meni aamusta iltaan niin, että elämä oli "selviytymistä". Kaupungilla käynti oli selviytymistä. Aina iltaisin kun lapset (etenkin tämä katoamaankin ehtinyt ylivilkas aspergerpoikani) nukahti, huokaisin helpotuksesta ja tuntui että voi kun huominenkin selvittäisi ilman suuria seikkailuita. Elämä keskittyi karkureissujen ehkäisyyn, joka asiasta/tavarasta/remonttisälästä mietin, miten päin lapsi mahtuu tuon alle, päälle tai sisään. Jotta mulla ois ollu mahdollisimman valmis etsimisvisio mikäli lapsi olisi kadonnut sillä aikaa kun aivastan.

Älkää tuomitko vaan auttakaa etsinnöissä. Ei kukaan nyt hups-huolimattomuuttaan lastaan hukkaa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja kadonneen löytyneen äiti;23609166:
Itselläni kävi kerran niin, että sillä aikaa kun puhalsin kaatuneen 1½-vuotiaan pipiä, 3v ehti kadota. Se tunne mikä siitä seurasi, oli niin hirveä, ettei sitä pysty kuvittelemaan jos ei ole kokenut. Kun joudut menee naapureihin pyytää apua ja juokset kännykkä kädessä lähimpää jokea kohti ja mietit, kumpaan suuntaan pitäisi lähteä. Se tunne, kun et tiedä missä lapsesi on! Kyse oli vain 3 sekunnista ja et tiedä missä lapsesi on! Päällimmäisenä tietysti huoli lapsesta, hyvänä kakkosena syyllisyys. Päässä kaikui ainoastaan 2 sanaa: HUONO ÄITI! HUONO ÄITI! Tuntui niin syntiseltä pyytää apua. Millainen äiti hukkaa lapsensa?

Meillä tilanne päättyi onnellisesti, kyseinen 3-vuotias ei edes tiennyt olevansa hukassa, oli vain onnistunut kiertämään uteliaisuuttaan taloja just eri puolilta kuin etsijät. Löytyi hiekkalaatikolta kuin ei missään olisi ollutkaan.

Mutta kaikki tapaukset ei pääty yhtä onnellisesti. Tuosta asti olen itse ollut lähes neuroottinen, enkä pystynyt pitkään aikaan luottamaan lapsiin esim kaupungilla, vaan oli pakko joko istua kärryissä tai pitää kädestä, en pystynyt antaa kävellä "vapaana" vieressäni. Se livahdus käy niin äkkiä!!!

Tahdon sanoa teille jotka syyllistätte äitiä: Älkää puhuko sontaa. Oikeasti, noin voi käydä kelle tahansa. Pojille todennäköisemmin kuin tytöille (jos uutisiin on uskominen), ja tiettyihin erityislapsiin liittyy piirteenä into piiloutumiseen. Itselläni on erityislapsi tämä joka oli hukassa. Hänen aktiivisuutensa... Te jotka sanotte että pitää vahtia 24/7 ette tajua mitä se tarkoittaa. Olette oikeassa, lasta täytyy vahtia 24/7, mutta moniko teistä voi sanoa, ettei esim leikkikentällä ole ikinä solminut omia kengännauhojaan siten että sekunniksi on irronnut katse lapsesta?

En tunne tätä otsikon perhettä, ja normaalitkin lapset voi kadota, onhan niitä sattunut. Todennäköisesti otsikon tapaus voikin olla normiperheen ikävä sattuma. Tahdon kuitenkin muistuttaa, että jotkut vanhemmista joutuvat näkemään paljon suuremman vaivan saadakseen lapset pysymään ehjinä. Ainakin meillä oli semmoinen puolen vuoden kausi, milloin joka päivä meni aamusta iltaan niin, että elämä oli "selviytymistä". Kaupungilla käynti oli selviytymistä. Aina iltaisin kun lapset (etenkin tämä katoamaankin ehtinyt ylivilkas aspergerpoikani) nukahti, huokaisin helpotuksesta ja tuntui että voi kun huominenkin selvittäisi ilman suuria seikkailuita. Elämä keskittyi karkureissujen ehkäisyyn, joka asiasta/tavarasta/remonttisälästä mietin, miten päin lapsi mahtuu tuon alle, päälle tai sisään. Jotta mulla ois ollu mahdollisimman valmis etsimisvisio mikäli lapsi olisi kadonnut sillä aikaa kun aivastan.

Älkää tuomitko vaan auttakaa etsinnöissä. Ei kukaan nyt hups-huolimattomuuttaan lastaan hukkaa!

Loistava kirjoitus näille ämmille! :flower:
 
lapsista täytyy pitää huolta. Ei mutinoita.

Mutta...aina sekään että yrittää kaikkensa ja ylikin ei riitä. Joskus jokainen voi kumartua sitomaan kengännauhojaan, kääntää sen sekunniksi selkänsä tai muuta vastaavaa. On niin helppo sanoa että mitäs eivät vahtineet.

Lahdessa oli kuollut tänään tuo vajaa 2 v poika uuden kerrostaloalueen pihalla pudotessaan pää edellä sadevesikaivoon. Näinköhän äitinsä olisi arvannut kun tutulla ja turvallisella pihalla leikkivät ja että kun lapsi on siinä ihan vieressä, että sen hetken kun katsot muuhun suuntaan tämä sillä sekunnilla kuolee: ei kukaan uskoisi tuollaista voivan tapahtua ja vaikka sitä pelkäisi ja yrittäisi kaikkensa estää, ei koskaan voi tietää.

Pidetään huolta pienemmistämme.
 
Kiitos kadonnen löytyneen äiti! Juuri näin.
Lapsi voi kadota sekunnissa. Ei kukaan voi vahtia lasta ihan joka hetki. Olet ulkona kolmen lapsen kanssa, niin et voi silmiäsi pitää joka hetki jokaisessa. Se katoaminen voi tapahtua niin äkkiä. Ja suurin virhe minkä toiset ihmiset katoamistilanteessa on, että syyllistävät kadonneen läheiset. Ei kukaan tahallaan lasta kadota!
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä