3 vuotiaan unikoulu! AARGH!

[keiju84]

Nyt se sitten alkoi, päätin että saa riittää äitin ja isän sänkyyn nukahtaminen, nyt saa ruveta nukkumaan omaan sänkyyn itsekseen iltasadun jälkeen. Tämä viikko on nyt sitten menty niin ja alkoi lupaavasti niin että tyttö nukahti aina iltasadun aikana.

Tänään helvetti oli irti kun tajusi että äiti lähtee pois ja hänen pitää nukahtaa itsekseen. Puoli sekuntia pysyi sängyssä aina sen jälkeen kun sain kannettua takaisin. Juoksi aina meidän makkariin ja siellä mentiin sängyn ympäri äitiä pakoon ja karju kuin eläin, sitten kuin sain kiinni potki, löi ja sylki sen minkä kerkesi ja loppu viimein sai elämänsä pahimmat raivarit. 45 minsaa kesti tätä riemua, kunnes annoin periksi.

Loppu peleissä päädyin siihen että istuin sängyn jalkopäässä ja siirryn joka ilta himpun verran lähemmäksi ovea, jos vaikka ensi viikon jälkeen olisin jo ulkona huoneesta vai onko jollain parempia niksejä? Ei ainakaan nukahda kun on kauhea raivari päällä.

 

[Nunneliini]

Vinkkejä kaipailisin minäkin tuon 2v3kk:n nukahtamiseen... ei nukahda omaan sänkyyn itsekseen vaikka yritetty on.

 

[Vieras]

Ihana kuulla, että muutkin kamppailee nukkumaan menon kanssa...

 

[riepuriia]

meillä alkoi myös uudet unituulet tällä viikolla...
vauvana nukahtivat kaksoset itsekseen mutta kun jatkettaviin sänkyihin siirryttiin piti olla vieressä kunnes molemmat nukahtaa muuten alkoivat leikkimään ja riehumaan (meillä kaikki nukkuu samassa huoneessa... tilan puutteen vuoksi)
nyt päätettiin että saavat luvan oppia nukahtamaan itsekseen. kun satu on luettu, vanhempi lähtee.
ihan hirvitön rieekkuminen ja peuhaaminen. laitat toisen sänkyyn takas niin toinen on jo ties missä.... itkisivät edes, silloin tietää että on lapsi jo niin väsy että kohta uni vie, mutta kun menee tohon kikatukseen ja peuhaamiseen ( ovat kai yliväsyjä).
no nyt on varmaan viides ehtoo tätä sorttia ja siellä molemmat jo nukkuu. kasilta mentiin petiin ja kello on nyt ysi eli taitavat oppia... periksi ei annettu, eli ei jääty viereen vaikka sitä koittivatkin kaikilla keinoilla.
ensin riehutaan, sitten on jano, sitten pelotti, sitten "pudottiin" sängystä ja tuli "pipi" -LAAASTAARIII- pissa hätä, pupu kadonnut, peitto huonosti....
kyllä se siitä kai suttaantuu, vaikka mäkin lähdin suuttuneena pois ja mies meni jatkamaan, kun sen hermot meni mä astuin takaisin remmiin
:wave: voimia

 

[keiju84]

Riepuriita miten saatte ne pysyyn siellä sängyssä? Mä antaisin pyöriä ja riehua sängyssä/ omassa huoneessa mutta kun juoksi vaan koko ajan pois ja huutaa tyhmä sänky

 

[riepuriia]

ei ne sängyssä pysykkään, varsinkaan tuo poika, juoksee esim meidän sänkyyn pomppimaan ja kikattaa tai juoksee meitä karkuun, hiipii tähän tietokoneelle, joka on siis heti makkarin oven ulkopuolella ym. sehän siinä niin raivostuttavaa onkin kun laitat sänkyyn takas ja takas ja takas ja takas ja kun niitä on kaksi samanlaista pölvästiä siksi mulla kilahtaa joskus niin että mun on pakko vaan lähteä pois... joskus huutamaan ja potkimaan kiviä, joskus itkemään, ja joskus mä vaan lyhistyn ku en hitto vie tiedä mitä tehdä (olen kymmenen vuotta lastenhoito alalla ollut... mutta omien kanssa näköjään neuvoton) siksipä meillä on tuo että kun toinen on räjähtämässä tulee toinen vanhemmista jatkamaan, ja sen verran teidän, että kun tuo päätös on tehty siitä ei periksi voi antaa.
jos yhtenä iltana sanot ok äiti jää tähän niin arvaa kovinko lapsi koittaa samaa seuraavana iltana.
pysy omien sanojesi takana kun olet niin lapsellesi "luvannut"
usko pois, joku päivä se tenava uskoo sen, ei auta kikkailla kun se ei äitiin tehoa. jos se meillä olisi nyt viikossa ohi (lievää toive ajattelua) niin toisilla se on parissa päivässä toisilla muutamassa kuukaudessa, never know