3-vuotiaan mielikuvitusystävä

Meillä on kolme-vuotias perheen tällä hetkellä ainoa lapsi.
Hänellä on hyvin ihana mielikuvitus ystävä kaverinaan. Kaverin kanssa hän käsittelee omia pelkotilojaan sekä toisinaan myös tappelee hänen kanssaan, mutta pääsääntöisesti leikkii kaikkia kivoja leikkejä. Esim. tämä mielikuvitus ystävä repii häntä hiuksista tai jotain muuta "ikävää" tekee. Hyvin paljon lapsemme selittää hänelle itse oppimiaan asioita, lukee kirjoja ja lehtiä ja selittää miksi jokin on näin.

Tämä mielikuvitus ystävä on niin vahvasti hänen leikeissään ja jutuissaan, että olemme olleet siitä hiukan hämillämme miten meidän pitäisi siihen itse suhtautua?

Itse minä kyselen, millainen tämä ystävä on. Samoin vastaan aina, jos hän jotain siitä puhuu. Saatan myös kysellä muutakin. Mieheni on sitä mieltä, että sitä ei saisi vahvistaa. Mitä mieltä te muut mielikuvitus-ystävien vanhemmat olette?

 

Meillä on myös ollut mielikuvitysystävät kehissä lähes vuoden verran, poika täyttää kuukauden päästä 4. Mielikuvituskavereita on monta, ne ovat eläimiä, ja niillä on vallan erikoisia ammatteja, asuntoja ja perhesuhteita. Poikani tuntuu käsittelevän erilaisia tunteita ja tilanteita mielikuvituskavereiden kautta. Me olemme keskustelleet ja kyselleet mielikuvituskavereiden tekemisistä, varmaankin osaltamme vahvistaneetkin niitä. Mutta poika kyllä tiedostaa, etteivät kaverit ole oikeita. Pojasta tuntuu olevan vain hauskaa sepittää "jatkokertomusta" näistä veijareista, jutut ovat usein todella lennokkaita. Itselläni oli myös lapsena samassa iässä mielikuvituskaveri, joka sitten 4-vuotiaana vähitellen hävisi kuvioista.