3-vuotiaan kaverit

Miten teidän 3-vuotiaat ottavat kontaktia vieraisiin lapsiin?
Aluksi luulin, ettei meidän tyttöä oteta pihapiirissä leikkeihin, mutta sitten seurattiin mieheni kanssa salaa sivusta ja huomattiin, ettei hän itse osallistu lapsiporukoiden leikkeihin, vaan leikkii, keinuu tai seisoskelee vaan vieressä yksikseen.
Hän on perhepäivähoitajalla (3 muuta lasta) hoidossa ja muutenkin leikit kyllä sujuu tutussa porukassa. Mielestäni hän on erittäin avoin luonne ja puhua pälpättää kovasti, eli ei ole mikään hiljainen hissukka. Toivottavasti tilanne muuttuu, kun hän syksyllä menee päiväkotiin. Sisaruksia hänellä ei ole.
Näen jo kauhukuvia, lapsesta joka koulun välitunnilla nojailee yksin koulun seinään muiden lasten leikkiessä keskenään.
Tämä on meille vanhemmille ONGELMA, ei varmaan lastani niin haittaa..
Olen yrittänyt keskustella asiasta hänen kanssaan, kysellä kiusataanko häntä yms. Ei kuulemma kiusata, mutta ei osannut antaa vastausta, miksei leiki muiden kanssa.

 

Meillä elokuussa 3-v. täyttävä poika. Vielä leikkii paljolti omissa oloissaan ja olen ajatellut tämän kyllä kuuluvan ikään...

 

Poikani täyttää keäkuussa 4vuotta eli vielä 3v =).
Poika on aina ollut sosiaalinen ja jutteleva. ja ryhmiksessä hän on se joka menee aloittamaan leikkiä ja juttelua. ja jos ollaan vieraassa paikassa ja esim kaupassa ja kahvilassa ja siel on leikkipaikkoja niin poikani on ensimmäisenä esittelemässä itseään ja kysymässä saako tulla leikkiin mukaan tai ehdottaa alatko leikkimään mun kanssa.
ja jos ollaan vieraassa puistossa hän heti menee sinne missä on muitakin leikkimässä. ei viihdy yksikseen.
hyvin sosiaalinen, rohkea ja osallistuva.
itse olen ollut lapsena hissukka ja vetäytyvä samoin mieheni ja sit meillä on tällanen lapsi joka menee ja tekee ja tutustuu ihmisiin.
ja kaikki aikuisetkin jos lapsia ei ole tarjolla niin menee jutskaamaan heidän kanssa =)
Ollaan kaikki niin erillaisia. joillekin sopii sellanen issekseen touhuaminen ja leikkiminen ja toiset ei viihdy issekseen.
tulee mieleen kun kevättalvella oltiin sellaisella ulkoilu-patikkaretki maastossa ja siellä on laavuja ja nuotiopaikkoja. Siel oli sitten perhe jossa oli 3 lasta. Nuorimmainen heillä oli n 3v ja meidän poika syhkäs samantien tän pienimmäisen viereen istumaan ihan kiinni ja oli niin kuin olisisvat aina olleet kavereita =)
sanoi pojalle ai sulla on tommosta trippiä minulla on limpparia. ja niin he alkoivat höpöttelemään ja leikkimään keskenään. Ei vaan me aikuiset pystytä samaan.

 

Olen samoilla linjoilla Hannen kanssa. Kuuluu ikään. Varsinkin siis jos teillä tyttö on vasta 3 täyttänyt. Jos näet pihalla eri-ikäisiä lapsia leikkimässä niin vertaapa tasan 3-vuotiasta ja 4-vuotiasta. Käyttäytymisessä ja osaamisessa on vissi ero.

Minusta sun jutun olennaisin pointti oli että asia on teille vanhemmille ongelma. Jos lapsi viihtyy, miksi kiusata häntä ja itseänne tuollaisella asialla. Tietysti vähitellen voi rohkaista mukaan leikkiin, mutta kuulostaa vielä normaalilta 3v:n käytökseltä.

Meiän tyttö on 2,5 v. ja ottaa kyllä pihalla kontaktia toisiin -joskus. Joskus yrittää juosta isompien perässä pitkin pihaa, oli sitten pyydetty mukaan tai ei. Paremmin leikkii vielä itsekseen. Keinussa viihtyy vaikka miten pitkään.

 

Poika lähentelee 4 ikävuottaan ja NYT on rohkeutta alkanut tulla lisää, mutta äidin tai isin apua tarvitsee tässä kontaktin ottamisessa.

Eli yksin hän ei uskalla hakea tai kysyä kaverikseen edes tuttua naapurin lasta, jonka kanssa on usein leikkinyt. Minun pitää tulla mukaan. Seison kauempana, lapsi hakee katseellaan rohkaisua minulta ja sitten kysyy, leikitsä mun kaa?
Vuosi tai puoli vuotta sitten ei uskaltanut edes kysyä.

Edistystä on myös sen verran, että itse haluaa käydä kysymässä kavereita, mutta tarvitsee siihen aikuisen pitämään kädestä kiinni, antamaan rohkeutta.

Ja on päiväkodissa, kokopäivähoidossa ollut jo kohta 2 vuotta !!! Kyse on siis luonteenpiirteestä, ujoudesta, joka vaatii rohkasua ja kannustusta.

Kyllä minun ujo lapseni ihan oikeasti kavereita kaipaa ja haluaa siinä kuin se rohkeampikin. Ei hän halua seistä aitaan nojaillen yksinään. EI hän halua leikkiä yksin. Hän haluaa että olisi kaveri, että otettaisi mukaan leikkiin. Aivan kuten muutkin lapset haluaa. Puuttuu vaan rohkeus mennä kysymään. Se aloite, se ensimmäinen askel, tutustuminen. MIeli tekisi, mutta sitten tulee se, että MITEN se tehdään. ja mitä sitten ? Ja sitten puuttuu rohkeus.

Joten aikuinen tarvitaan tueksi ja turvaksi ja rohkaisuksi. Kysymään, mutta myös katsomaan että se leikki sujuu hyvin ja lapsi huomioidaan.

MInun ujo lapseni sanoo, ettei halua leikkiä muiden kuin parin hyvän kaverin kanssa. On päiväkodissa itsekseen jos kaveri ei ole paikalla. ON mukana ryhmässä touhuamassa, mutta "käsikynkkä-kaveriksi" ei huoli kuin yhden sieltä päiväkodista.

Minun ujo poikani on alkanut vasta nyt pitämään puoliaan myös vieraiden lasten suhteen, mutta edelleen jos esim.jossain pomppulinnasa meno äityy älyttömäksi, on liian isoja lapsia liian paljon riehumassa, hän ei mene sinne ollenkaan. Ja äitinä vahdin ettei muut polje arempaa jalkoihinsa.

 

Meillä kans syyskuussa 3 v täyttävä ujohko poika. Aikasemmin mäkin olin huolissani ja harmissani, kun ei leiki toisten kanssa. Nyt oon ajatellu et ihan rauhassa, sit kun siltä tuntuu. Vilkkaat ja halailevat lapset on mun pojan kauhistus. En mä itekään tykkää esim semmosesta urheilusta, jossa joutuis olemaan toisessa kiinni. =)

 

Poika täyttää elokuussa 3 ja nyt kevään aikana on alknut leikkimään pihapiirin 4 vuotiaan pojan ja 5-6 vuotiaitten tyttöjen kanssa. Alkuun tytöt kävivät kysymässä poikaa ulos ja mentiinkin sit yhdessä tietysti, nyt poika aina kysyykin päivän mittaan, et "jokohan minun tytöt olisi ulkona" Eli on alkanut kaivata jo leikkikavereita. Kovin kauas ei juoksentele pihalla ilman minua (enkä antaisikaan) jos tytöt juoksee jonnekin nurkan taakse, niin poika pysähtyy kuin seinään ja kääntyy takasin ja juoksee minun luo, eli tykkää kyllä leikkiä ja olla heidän kanssaan, mutta minua ei vielä päästä silmistään, monesti hakeekin minut mukaan jos leikkii kauempana. Riippuu todellakin paljon lapsesta onko ujo vai rohkeampi tapaus.