3 -vuotiaan ikävä

["vieras"]

Minulla on kaveri joka lähti lokakuun lopulla töihin. Siihen asti oltiin viikottain 1-3 kertaa tekemisissä. Kaverilla 4 ja 3 vuotiaat lapset joiden kanssa tuo meidän 3 v oli jo melkein kuin sisaruksia.
Nyt sitte kun kaverin työt alkoivat ollaan nähty kerran sen jälkeen. Ymmärrän että on kiirettä ja väsyttää ym mut tuntuu et yhteyden pito on jäänyt kokonaan. Ite välillä kyselen et tulisko käymään tai voisko siellä käydä. Mut aina jotain kiirettä. Kaverin työpäivä loppuun kahdelta joten suht aikaisin pääsee kuitenkin töistä.

Harmittaa lapsen puolesta varsinkin alkuun ikävä oli kova. Päivittäin kyseli kavereitaan. Nyt jo vähän alkaa unohtaa.

 

[Niin kurjaa kuin se onkin...]

Työn ja kotielämän tasapainottaminen vie oman aikansa. Nyt vielä kun on talvi ja pimeetä, niin ei sitä oikeen jaksa aina lähteä lyhyenkään päivän jälkeen kovin kauas kyläilemään. Jotkut eivät myöskään halua tavata muita kuin omia lapsiaan työpäivän jälkeen ja kokevat, että lastenkin seurankaipuu täyttyy päiväkodissa tms.

Uskon, että kun saavat rytminsä rauhassa kuntoon, niin teillekin riittää taas aikaa. Itse menin takaisin töihin lähes vuosi sitten ja nyt vasta tuntuu, että päivisin ehtii/jaksaa tehdä jotain muutakin kuin töitä ja omien lasten kanssa hengailua. Moni äitikaveri on töihin mentyään "kadonnut" myös kokonaan, mutta uskon heidän sieltä vielä palaavan .
Lapsen kannalta tilanne on ikävä, mutta löytyisikö naapurustosta uusia kavereita? Ja jos matka ystäväsi luo ei ole pitkä, niin muutaman vuoden päästä lapset voivat touhuta keskenään, vaikka äiti ei jaksaisikaan olla mukana.

 

["a p"]

Joo siis täysin ymmärrän kaveria että työ ja uus tilanne vie voimat. Mutta silti surettaa tuo oma lapsi. Ei ainakaan vielä ole yhtä hyviä kavereita saanut tilalle.

 

["hep"]

[QUOTE="a p";22689613]Joo siis täysin ymmärrän kaveria että työ ja uus tilanne vie voimat. Mutta silti surettaa tuo oma lapsi. Ei ainakaan vielä ole yhtä hyviä kavereita saanut tilalle.[/QUOTE]

Jos työpäivä päättyy kahdelta, niin se on alkanut klo 06.... Ei siinä ihan heti jaksa kamalasti harrastaa sosiaalista toimintaa, kun sitä perhettäkin pitää pyörittää.
Onhan se tietysti järkytys sinne hiekkalaatikon reunalle, että jotkut aina silloin tällöin palaavat työelämään ja aloittaa elättää itse perhettään.

 

["a p"]

[QUOTE="hep";22689681]Jos työpäivä päättyy kahdelta, niin se on alkanut klo 06.... Ei siinä ihan heti jaksa kamalasti harrastaa sosiaalista toimintaa, kun sitä perhettäkin pitää pyörittää.
Onhan se tietysti järkytys sinne hiekkalaatikon reunalle, että jotkut aina silloin tällöin palaavat työelämään ja aloittaa elättää itse perhettään.[/QUOTE]

Kaverilla heräs lapset ennen seitsemää jo sillon kun olivat kotona. Ja sanoin jo et ymmärrän kyllä. Mutta minkä teet tuolle lapselle joka ikävöi? Olivat oikeasti todella läheisiä.
Ja toiseksi tuon kaverin työssäkäynti on +-0. Palkka ei häävi ja monta lasta hoidossa/iltap kerhossa. Mutta halus vaihtelua elämään.

 

["hep"]

[QUOTE="a p";22689729]Kaverilla heräs lapset ennen seitsemää jo sillon kun olivat kotona. Ja sanoin jo et ymmärrän kyllä. Mutta minkä teet tuolle lapselle joka ikävöi? Olivat oikeasti todella läheisiä.
Ja toiseksi tuon kaverin työssäkäynti on +-0. Palkka ei häävi ja monta lasta hoidossa/iltap kerhossa. Mutta halus vaihtelua elämään.[/QUOTE]

Usko tai älä, palstan kotiäideistä huolimatta, työelämä on aika paljon raskaampaa kuin kotona lasten kanssa oleilu. Siinä tulee samat kotihommat töidem päälle.
Ja lapsesi on juuri kokenut elämänsä ekan suuren menetyksen. Niin se elämä vain menee, pienestä saakka.
Kaikki eivät halua viettää loppuikäänsä hiekkalaatikolla mammaseurassa.

 

["suvi"]

mitäs jos kysyt noita lapsia teille joku lauantai-aamupvä tms. leikkimään itsekseen, varmasti kyseisellä äidillä riittää siivous, ostosym. puuhaa nukkumisesta puhumattakaan.
ja omasta kokemuksesta voin kertoa että meillä ainakin töihinpaluu aiheutti lapsissa äidissä roikkumistarvetta ym. ikävänpurkautumista sitten illasta joten ei todellakaan voitu tehdä mitään ylimääräistä moneen herran kuukauteen...

 

["a p"]

[QUOTE="suvi";22689815]mitäs jos kysyt noita lapsia teille joku lauantai-aamupvä tms. leikkimään itsekseen, varmasti kyseisellä äidillä riittää siivous, ostosym. puuhaa nukkumisesta puhumattakaan.
ja omasta kokemuksesta voin kertoa että meillä ainakin töihinpaluu aiheutti lapsissa äidissä roikkumistarvetta ym. ikävänpurkautumista sitten illasta joten ei todellakaan voitu tehdä mitään ylimääräistä moneen herran kuukauteen...[/QUOTE]

Tätä heilläkin et lapset takertuu äitiin. Vaikka kaveri kyl kerto et tuosta 4v tullu paljon reippaampi. Viikonloppusin ovat koko perheellä kun eivät juuri viikolla näe. mies tulee aika myöhään kotiin kun vie lapset aamuisin hoitoon. Ettei niiden tarvi kuudeksi olla hoitopaikassa.
Mutta kaitpa tuo pikkuhiljaa helpottaa omallakin lapsella. ollaan kyläilty kyl muilla kavereilla mut edelleen se ensimmäinen kysymys on et miksei mennä "Emmalle" ja "Antille".

 

[isoäiti mölykylästä]

voi olla niinkin, että tämä sun ystävä, ei haluakaan olla sun ystävä enää. näin kävi minulle. otiin tämän naisen kanssa ystävät liki 40 vuotta. hän muutti asumaan tähän muutaman kymmenen kilsan päähän. mä kävin hänen luonaan muutaman kerran ja hän kävi täällä ehkä pari kertaa. ja nekin ajat nukkui päiväunia suurin piirtein. kun pyysi kylään, niin aina oli kiire ja verukkeita. sitten kun niiden firma meni konkkaan, niin alkoi käydä täällä töissä. sanoin, että jos ei aina jaksa ajaa kotiin tai on huonot kelit, niin voi yöpyä välillä meilläkin. hänellä ei ole lapsia, joten niiden takia ei olisi aina tarvinnut kotiin mennä ja mieskin sanoi, että saa olla meillä välillä yötä jos nainen haluaa. sitten halusi lainata multa rahaa noin 4000 euroa. no ei kai mulla nyt sellaista summaa olisi. ja koska tiedän, että ne muutakaan jotkä hälle rahaa lainasi. eivät ole ikinä lainaamia summia takaisin saanut. sanoin ettei ole rahaa. siitä tää tietty veti herneet nenään. sitten alkoi suun soitto facebookissa. lopulta sitten sanoin, että lopetetaan tää yhteyden pito. johon nainen laittoi vain viestin. että sopii. koska mä en ole kuulema tehnyt mitään meidän ystävyyden eteen=en lainannut rahaa. aina olin puhelimessa hänen huoliaan ja murheitaan kuunnellut vaikka keskellä yötä. mutta raha ratkaisi