3-v. poikaa kiusataan

Muutama viikko sitten olimme leikkikentällä, paikalla oli pph ja muutama lapsi ja vielä tän hoitajan tytöntyttö, n. 7-v. Tää iso tyttö oli "johtaja" ja komenteli muita lapsia. Aina kun meidän poika, 3-v., meni lähelle, tää tyttö sanoi "Voi ei, tuo tulee tänne, mennään äkkiä pois". Tätä rallia jatkui jonkun aikaa, eikä tän tytön mummo sanonut mitään.

Muutaman päivän päästä oli paikalla suunnilleen sama kokoonpano ilman tätä isointa tyttöä ja sama ralli alkoi taas. Katsoin jonkin aikaa ja sitten komensin näitä isompia (näen näitä muksuja monta kertaa viikossa, jo parin vuoden ajan on nähty), että noin ei voi tehdä. Toinen pph puuttui asiaan, mutta toinen ei noteerannut mitenkään.

Ja taas tänä aamuna eräs 4-v. tyttö kysyi (kun meidän poika oli siinä ihan vieressä) yhdeltä pojalta, että "Inhoatko sinä tuota (ja mainitse meidän pojan nimen)". Poika "En". Tyttö "Minä inhoan".

Ja iltapäivällä taas tällä samaisella leikkikentällä alkoi tää "apua, tuo tulee tänne"- touhu. Sanoin pph:lle, että taas ne juoksee karkuun meidän poikaa, vaikka se vain haluaa leikkiä niitten kanssa. Pph puuttui asiaan, mutta lapset ei reagoineet siihen.

Mitä tekisitte? Käydään ko. leikkikentällä sen takia, että se on ihan vieressä ja lapset saa olla ikäistensä seurassa. Nyt itselläni on tosi paha mieli ja hyvä vaan etten ala itkemään.

 

Tosi harmillista. En keksi mitään ratkaisua kun itsellä ei hirveästi kokemusta, mutta oletko ajatellut oisivatko nämä tytöt jostain kateellisia teidän pojalle. Ehkä se että äiti on hänen mukana?onko hällä uus pyörä? kivoja leluja?tai jotain... tsemppiä teille :flower:

 

Voi miten ikävää! Onnistuisiko jos itse napakasti puhuttelisit näitä kiusaajia ja kertoisit miten pahalta tuollainen tuntuisi kenestä tahansa, esim. tästä kiusaajasta jos hänestä sanottaisiin noin. Sanoisit että noin ei saa kenestäkään sanoa jne. Itse olen pitänyt tiukkoja puhutteluja pihan isommille lapsille jos homma on meinannut riiistäytyä käsistä ja hyvin pian tilanteet ovat rauhoittuneet. Ole sinä se napakka aikuinen jos vaikka pph:t eivät siihen siinä pysty/viitsi.

 

Tuota mäkin olen aina pelännyt tapahtuvaksi. Sitä on niin avuton, kun on yrittänyt opettaa lapselleen, että kohtelee muita hyvin niin saa vastakaikua. Ja sitten kun käykin niin, että lapsi joutuu syyttä muiden hampaisiin, menee usko kaikkeen.

Oma poikani on hyvin erikoinen luonteeltaan, ja olen sen huomannut jo varhain. Siksi olenkin opettanut hänelle muutamia reaaliteetteja elämästä. Esim. sen, että kaikista ihmisistä ei voi pitää, eikä kaikki pidä sinusta. Mutta se ei tarkoita, että saa käyttäytyä ilkeästi.

Olen myös kertonut, että tytöillä on vaikeaa leikkiä kolmistaan, mikä on mielestäni totta. Tytöt tietyssä iässä tykkäävät sipistä ja supista kahdestaan, kolmas on aina liikaa. Olen kertonut sen pojalleni, ja painottanut, että hänessä ei ole mitään sellaista vikaa, miksei hänen kanssaan voitaisi leikkiä.

Mutta pää pystyyn, tiedän että tuo tuntuu tosi pahalta. Parasta mitä voit mielestäni tehdä, on kannustaa ja tukea poikasi itsetuntoa. Hän on maailman paras poika kuitenkin, eikö totta?

 

onko sun poika nuorempi kuin muut ehkä siks ne ei haluu leikkii pitävät pienenä vaik toi kuulosti tosi ikävältä. mitä niistä tytöistä vielä kasvaakaan? tunnetko vanhempia? vois mainita et pikkasen vois kotona asiasta jutella -lapset osaa olla niin julmii jo noin pieninä. tytöt eteenkin. onneks poika niin pieni et ei ymmärrä toivottavasti.

 

Itsellä on 7-v poika ja tiedän että sen ikäisille voi jo puhua aika aikuisten tavoin. Voit suoraan kysyä tytöltä mikä sitä nyppii ja pyytää katsomaan peiliin ja miettimään miltä tuntuisi jos itelle tehtäisi noin?

 

Meillä oli hiukan samanlainen tilanne...puisto on melkein talomme vieressä ja meidän pojat, silloin 4 ja 6 v. olisivat voineet mennä kaksisteen puistoon keinumaan, leikkimään hiekkiksellä jne.

Siellä oli kuitenki semmonen "jengi", jossa oli yksi isompi (ehkä n. 9 v) tyttö ja 4-5 poikaa, iät 4-7 v, niin että meidän pojat ei mielellään menneet sinne. Kesällä vähän patisteltiin poikia sinne puistoon kun omassa pihassa ei ollu tekemistä. Meinattiin vaan että "pitäkää puolenne, isot pojat!" No, pojat meni ja vähän ajan päästä tulivat itkun kanssa takasin kun tämä "jengi" oli varastanu käsistä aarteet, eli kävyt ym. ja yrittäneet väkisin vetää pienemmältä housut alas!

Siltä seisomalta lähti iskä puistoon ja piti pienen puhuttelun tälle porukalle tyyliin "tässä on x ja y ja he saavat leikkiä tässä puistossa, rauhassa ilman että kukaan kiusaa ja jos niin vielä tapahtuu niin sitten mennään juttelemaan aiheesta teidän isän ja äidin kanssa". Kiusaaminen loppui siihen, ja muutamasta pojasta on tullut meidän poikien hyvät kaverit. Siis siinäkin joukossa oli tyhmyys tiivistynyt...

Niin että kannattaa rohkeasti puuttua tilanteeseen jos on aihetta!

 

Hyi hitto. Kannattaisi hanakammin puuttua asioihin. Tuon ikäinen lapsi saatta jo vahingoittua kiusaamisesta. Itse muistan kans kun olin pieni ja minua kiusattiin. Minusta tuli niin ujo ja arka, että alistuin kiusattavaksi vielä kouluun mennessäni.
En ole ikinä toipunut siitä kiusaamisesta. Nykyisin vaivaa jatkuva masennus. Ja koko ajan ajattelen vain, ettei kukaan pidä minusta.

 

Voihan kökkö miten harmillista, mutta niin kuin jo muutkin ovat sanoneet, niin rohkeasti vaan puuttumaan. Itse juttelisin kahdenkesken sille isommalle tytölle tai kolmistaan (mummeli mukaan). Ja kysyä suoraan, mikä mättää.

 

Tutulta kuulostaa... MEidän pihalla on näitä lapsia, ja aina välillä tuommoista esiintyy. Esimerkiksi naapurin "Ville" JA "KAlle" on leikkimässä ja meidän "Elviira" menee pihalle. Kalle rupee huutamaan ,että mennnään Ville , mörkö tulee/ei leikitä tuon kans tai vastaavaa. Seuraavana päivänä osat voi olla toisinpäin, että meidän Elviira juoksee Kallen kanssa Villea karkuun, kun se "haisee" tms.

Aikuisten on tartuttava napakasti noihin tilanteisiin, mentävä väliin ja selitettävä miten toimitaan.

Joku kilpailuvietti kavereista ja sosiaalinen kypsymättömyys ottaa lapsissa helposti vallan, Siihen pitää vain aikuisten toimesta puuttua.

 

Meillä on ollu sama tilanne nyt 4 v tytön kanssa..se on todella ikävää!
Kaikki juoksee aina pihalla karkuun ja lällättää mennessään..
Tyttäreni ei aina jaksa tätä ja kun joku lähelle tulee käy lyömässä tai jotain..sekään ei ole kivaa, mutta minkäs teen!
Yhden todella hyvän kaverin on meidän naapuri pihasta saanut ja heillä kivaa yhdessä!
Ja kun he leikkivät yhdessä jotain niin nämä "meidän pihan" lapset menee sinne ja yrittää sotkea kaiken..onneks he eivät yhdessä siitä välitä!
Välillä tuntuu että itseltäni itku pääsee, enkä tiedä mitä teen!?
Tyttö on ihan normaali, vilkas ja ihana tyttö, niinku moni on sanonut!

Mitä tää kiusaaminen oikein on??

 

Kiitos vastauksista. Taidan mennä itse sanomaan näille lapsille suoraan, jos on aihetta. Voihan nää pph:t vetää herneen (tai koko hernekeiton) nenuun, mutta niille näyttää olevan tärkeintä keskinäinen seurustelu eivätkä jaksa puuttua lasten touhuihin. Ja lisäksi tuntisin itseni rollikelloksi, jos menisin sanomaan näille hoitajille, että nyt se ja se sanoi niin. Tunnen joidenkin lasten vanhemmat, mutta jotenkin tuntuu, ettei heille voi puhua tästä. Mutta toisaalta kyllä ne muksut sitten varmaan infoaa vanhempiaan kotona.

Niin, nämä leikkikentän lapset on iältään 2-5 vuotiaita.

Oma poika on aika sosiaalinen ja hakeutuu toisten lasten seuraan, mutta leikkii kyllä välillä ihan yksinkin. Onneksi ei vielä ymmärrä itse sitä, että muut juoksee häntä karkuun. Mutta minä itken sisälläni.

Itse olen sitä mieltä, että kiusaaminen pitää saada loppumaan heti alkuunsa.

 

Minä ottasin yhteyttä niiden kiusaajien vanhempiin. Ja jos mun lasta joku hakkais niin kävisin vetelemässä turpaan sen hakkaajan vanhempia, en tod. antas asian vaan olla.

No niin ja kohta räjähtää pommi varmaan ku noin sanoin...=)
Mutta mä todellakin tekisin sen!

 

\

Minä ottasin yhteyttä niiden kiusaajien vanhempiin. Ja jos mun lasta joku hakkais niin kävisin vetelemässä turpaan sen hakkaajan vanhempia, en tod. antas asian vaan olla.

No niin ja kohta räjähtää pommi varmaan ku noin sanoin...=)
Mutta mä todellakin tekisin sen!

Mun puolelta EI räjähdä! mutta mitä tarkoitit tuolla että jos joku hakkais sun lasta??
siis mä ainaki tarkoitin että tyttäreni yrittää puolustaa itseään kun käy lyömässä tai tönimässä..en mä hakkaamisesta puhunu!! enkä puolustele ollenkaan tyttäreni tekoja, en voi sietää "kiinni käymistä"!!

 

Kiusaaminen korjaantuu (hitaasti), jos lapset oppivat, että aikuiset puuttuvat siihen, eivätkä sitä hyväksy. Jos katsoo kiusaamista läpi sormiensa, hiljaisesti "hyväksyy" asian, ja lapset oppivat esimerkistä. Puuttuminen on vaikeampaa, ja siitä voi saada haukut, mutta se kannattaa silti.
Itsekin olen kasvattanut lapset siihen, että kaikki voivat leikkiä ja osallistua (isommat, pienemmät, eriväriset, vammaiset ja vammattomat ym. lapset). Meidän muksut ei tunnu arastelevan ketään, kaikille huudellaan "moi, tuutko leikkimään!" Tyty jopa puolustaa tomerasti kiusattuja. Kerran hän tuli itku silmässä ulkoa, joku isompi poika oli uhannut "vetää turpiin", kun hän oli puolustanut pienempää. Menin ulos, etsin pojan käsiini ja puhuimme asian selväksi, tytylle sanoin, että "sinä olet rohkea tyttö, ja minä olen ylpeä sinusta!"

 

Samanlainen tilanne oli meillä kun likka oli 3v. Isommat kiusas pihalla. Se kävi pienen tytön itseluottamukselle, hän alkoi pelkäämään ihmisiä. Mä jätin käymättä koko leikkipuistossa vähän aikaa, kunnes nää kiusaajat alkoivat kysellä miksei meitin likka näy enää siellä. Miksi se nyt sinne kiusattavaksi tulisi???Meillä oli paljon kivempaa yhdessä ja etsittiin kaverit muualta. Minä olin tiukka siitä kenen kanssa tyttö leikki ettei enää vastaavanlaista tilannetta tulisi. Pari vuotta oltiin ihan muissa kuvioissa. Sitten neidistä alkoi taas tulemaan rohkeampi. Nykyään on vilkas ekaluokkalainen. Paljon kavereita ja kova hassuttelemaan opelle :ashamed: Ihan oikeen ratkaisun tein aikanani. Lisäksi annoin kiusaajien vanhempien kuulla kunniansa Jopa niin että ne kakarat myös pelkäs vähän aikaa mua ja kiersi kaukaa.

 

\

\

Minä ottasin yhteyttä niiden kiusaajien vanhempiin. Ja jos mun lasta joku hakkais niin kävisin vetelemässä turpaan sen hakkaajan vanhempia, en tod. antas asian vaan olla.

No niin ja kohta räjähtää pommi varmaan ku noin sanoin...=)
Mutta mä todellakin tekisin sen!

Mun puolelta EI räjähdä! mutta mitä tarkoitit tuolla että jos joku hakkais sun lasta??
siis mä ainaki tarkoitin että tyttäreni yrittää puolustaa itseään kun käy lyömässä tai tönimässä..en mä hakkaamisesta puhunu!! enkä puolustele ollenkaan tyttäreni tekoja, en voi sietää "kiinni käymistä"!!

En minä tarkottanu sinua enkä sinun lastasi!! :ashamed: Tarkoitin, että jos joku toinen lapsi hakkaisi minun lasta jatkuvasti niin vetäisin lättyyn sen vanhempia!!
Ei tod ollu tarkoitus sinua loukata tms, kyllähän itseään saa/pitääkin puolustaa!! =)

 

Samaa mieltä Suzun kanssa :wave:
Minunkin mielestäni asiaan olisi puututtava ja puhuttava lapsille ja-tai heistä vastuussa oleville aikuisille. Jos asiaa katsoo hiljaa sivusta saavat kiusaaja ja kiusattu helposti sen kuvan, että kiusaaminen on ookoo.
Meillä oli päinvastainen tilanne poikani ollessa vajaa 3,5 vuotias ja päivähoidosta tuli palautetta, että poikamme oli kiusannut pariin otteeseen itseään pienempää poikaa. Kotona selitimme pojalle, että tälläinen käytös ei sovi ja syyt miksi ei. Kysyimme miltä hänestä tuntuisi, jos joku kiusaisi häntä ja selitimme, että tällä toisella pojalla oli hyvin paha mieli kiusaamisen takia. Luultavasti ongelma oli ollut, että poikani ei ollut ymmärtänyt kiusaamisensa vaikutusta, sillä selitettyämme asian kiusaus loppui kertaheitosta.

 

\

\

\

Minä ottasin yhteyttä niiden kiusaajien vanhempiin. Ja jos mun lasta joku hakkais niin kävisin vetelemässä turpaan sen hakkaajan vanhempia, en tod. antas asian vaan olla.

No niin ja kohta räjähtää pommi varmaan ku noin sanoin...=)
Mutta mä todellakin tekisin sen!

Mun puolelta EI räjähdä! mutta mitä tarkoitit tuolla että jos joku hakkais sun lasta??
siis mä ainaki tarkoitin että tyttäreni yrittää puolustaa itseään kun käy lyömässä tai tönimässä..en mä hakkaamisesta puhunu!! enkä puolustele ollenkaan tyttäreni tekoja, en voi sietää "kiinni käymistä"!!

En minä tarkottanu sinua enkä sinun lastasi!! :ashamed: Tarkoitin, että jos joku toinen lapsi hakkaisi minun lasta jatkuvasti niin vetäisin lättyyn sen vanhempia!!
Ei tod ollu tarkoitus sinua loukata tms, kyllähän itseään saa/pitääkin puolustaa!! =)

Hei enhän minä sitä tarkoittanut että minua olisit loukannut!
Jäin vaan miettimään, että eikö kannattas jutella lasten vanhempien kanssa ennenkuin "kiinni" käyt?!!!
Eihän sellainen ole hyvää esimerkkiä lapselle???

Mutta kuitenkin, pidetään huolta omista =)

 

Näin tässä yksi päivä, kun kolme ja puolivuotiaani tönäistiin asvalttiin (asialla n.8-9 v. tyttö) Rykäisin ensin kuuluvasti, että tyttö huomasi, että minä olen huomannut asian ja sen jälkeen menin sanomaan tytölle, että "mäkin voin tulla tänne tönimään, niin on vähän tasapuolisempi peli". Liian usein olen vain hiljaa, kun joku sanoo vain rumasti tai käyttäytyy muuten tökerösti, mutta kyllä se pinna joskus katkeaa... tyttöni on vieläpä iloinen ja seurallinen, pihalle mennessään huutaa, että "Hei kaveri (kaikille lapsille), tule leikkimään, ota ämpäri ja lapio "(tarjoaa omia lelujaan, monet lapset sen sijaan vahtivat omiaan niin ettei kukaan vaan koske, ja silti surutta lainailevat kyllä muiden leluja...) En tajua, kuinka happamia muut lapset voivat olla, mutta eräskin totesi, että "älä kömentele", kun toinen nimenomaan PYYTÄÄ leikkimään kanssaan ja tarjoaa lelujaan !

 

Meillä pihalla esiintyy tätä. Muistan kyllä omastakin lapsuudesta että joku jäi aina ulkopuolelle, oltiin toisillemme ilkeitä. Mutta meidän pihalla se on mennyt niin että aina pienimmät jää ulkopuolelle. Omakin lapsi sanoo, ettei leiki jonkun kanssa, ja isommat tiuskii hänelle ettei leiki hänen kanssaan. Kaikissa tapauksissa olen puuttunut. Nätisti pitää puhua. Ja joskus olen sanonut, että isommat pojat haluaa nyt leikkiä rauhassa. Mutta se on semmosta luonnollista, että isoilla isompien jutut joskus. Jos on oikeaa kiusaamista ja haukkumista sitten olen naama punaisena ollut torumassa.
Mutta aina ei ole aihetta huoleen. Meillä kyllä mennään heti puhumaan vanhemmille, jos tapahtuu kiusaamista.