Paape
Meidän tyttö on ollut ihan alusta asti huono nukahtamaan iltaisin. Illat olivat yhtä itkua 5 kk asti. N. 1 v kokeiltiin unikoulua ja se tehosikin hyvin (tyttö nukkui 3 viikkoa hyvin, jee!). Siitä jatkettiin vaihtelevalla menestyksellä, kunnes kin tyttö täytti 2 v rupesin odottamaan toista lastamme. Tällöin iltanukutukset olivat dramaattisia (itkua ja potkua) ja vähitellen tyttö tottui siihen, että nukahdimme yhdessä taistelun jälkeen. Vauvan syntymän jälkeen tilanne taas helpottui vähän, mutta viime syksynä tytön täyttäessä 3 olimme taas hankalassa tilanteessa: illat venyivät aina vähintään klo 22. No sitten kokeilimme neuvolan opastuksella, että tyttö rupeaa harjoittelemaan "yötaitoa". Tyttö oli ihan innoissaan siitä; sovimme yhdessä säännöt ja teimme taulun, johon keräsimme prinsessatarroja sitä mukaan, kun yöt sujuivat. Aluksi meni ihan loistavasti, mutta nyt olemme TAAS tilanteessa, että illat venyvät... Tyttö ulkoilee päivittäin paljon ja hänen kanssaan touhutaan paljon. Illat ovat järjestelmällisiä:seitsemän jälkeen pesu, yöpuku, iltapala, hammaspesu, iltasatu, iltarukous ja iltapusu. Tyttö jää sänkyyn, mutta sitten alkaa näytös; "äiti, iskä mulla on nälkä, jano, pissahätä, kakkahätä, ikävä jne jne. " ja huutoa ja valitusta, naurua ja laulua. Olemme yrittäneet kaikkemme: syliä, halia, palkitsemista, kiristämistä, olemme olleet määrätietoisia jne jne. Ollaan kokeiltu myös myöhäisempää aikataulua, myöhäistä ulkoilua jne. Tyttö ei nuku enää päiväunia. Mutta nyt rupeaa olemaan mitta täysi: koko perhe kärsii tästä iltahippaloinnista. Itkettää tulla kiukkuiseksi omalle rakkaalle lapselleen joka ilta. Eihän se mitään auta! Auttakaapa, mitä voisi vielä kokeilla?