3 v nukahtamisongelmat

Meidän tyttö on ollut ihan alusta asti huono nukahtamaan iltaisin. Illat olivat yhtä itkua 5 kk asti. N. 1 v kokeiltiin unikoulua ja se tehosikin hyvin (tyttö nukkui 3 viikkoa hyvin, jee!). Siitä jatkettiin vaihtelevalla menestyksellä, kunnes kin tyttö täytti 2 v rupesin odottamaan toista lastamme. Tällöin iltanukutukset olivat dramaattisia (itkua ja potkua) ja vähitellen tyttö tottui siihen, että nukahdimme yhdessä taistelun jälkeen. Vauvan syntymän jälkeen tilanne taas helpottui vähän, mutta viime syksynä tytön täyttäessä 3 olimme taas hankalassa tilanteessa: illat venyivät aina vähintään klo 22. No sitten kokeilimme neuvolan opastuksella, että tyttö rupeaa harjoittelemaan "yötaitoa". Tyttö oli ihan innoissaan siitä; sovimme yhdessä säännöt ja teimme taulun, johon keräsimme prinsessatarroja sitä mukaan, kun yöt sujuivat. Aluksi meni ihan loistavasti, mutta nyt olemme TAAS tilanteessa, että illat venyvät... Tyttö ulkoilee päivittäin paljon ja hänen kanssaan touhutaan paljon. Illat ovat järjestelmällisiä:seitsemän jälkeen pesu, yöpuku, iltapala, hammaspesu, iltasatu, iltarukous ja iltapusu. Tyttö jää sänkyyn, mutta sitten alkaa näytös; "äiti, iskä mulla on nälkä, jano, pissahätä, kakkahätä, ikävä jne jne. " ja huutoa ja valitusta, naurua ja laulua. Olemme yrittäneet kaikkemme: syliä, halia, palkitsemista, kiristämistä, olemme olleet määrätietoisia jne jne. Ollaan kokeiltu myös myöhäisempää aikataulua, myöhäistä ulkoilua jne. Tyttö ei nuku enää päiväunia. Mutta nyt rupeaa olemaan mitta täysi: koko perhe kärsii tästä iltahippaloinnista. Itkettää tulla kiukkuiseksi omalle rakkaalle lapselleen joka ilta. Eihän se mitään auta! Auttakaapa, mitä voisi vielä kokeilla?

 

En tiedä onko tästä mitään apua, mutta minä nukutan meidän vauhtiviikarin sylissä. Se on ainut paikka missä pystyy rauhoittumaan. Sama onnistuu sängyssä vierekkäin maaten niin, että lapsi ihan viekussa/sylissä. Näin ollaan tehty aina. Pari iltaa sitten kokeilin josko onnistuisi jo sängyssä rauhoittua niin, että makaan omassa sängyssä, mutta meno vain kiihtyi. Meillä tuo syli on se paikka, jossa lapsi pystyy rentoutumaan. Tätäkin vastaan on tuossa 2 vuotiaana tapeltu huimasti, mutta nyt nukahtaa varmasti 10-20 minuutissa. Tyttö on nyt 3½ vuotta.

 

Meillä iltahulina rauhoittui, kun vein jokailta huutajalle potan ja univeden viereen, jolloin loppui vessassa huvikseen ravaaminen ja veden kittaaminen (poika saattoin juoda vettä litran tunnin sisällä ettei tarvinnut olla sängyssä).Ja huuteluihin tiukku toteaminen että nyt nukutaan ja huomenna jutellaan.Nauruun ja lauluun en kiinnittäisi mitään huomiota koska eihän se ketään häiritse ja laulaminen voi jopa auttaa unentuloa.Meillä pienempi (2v6kk) laulaa myös usein sängyssä mutta pian hiljennee.Meillä on myös laitettu lapsi rauhoittumaan hämärään vaatehuoneeseen jos meno on mennyt mahdottomaksi (meillä kyllä on kaksi lasta joten riehumiseksi menee helposti jos ei heti vihellä peliä poikki) ja sieltä kun lapsi tulee niin ei enään naurata tai huvita hillua, siellä kun kuitenkin muutamia minuutteja joutuu olemaan yksin niin että se villi menee ohi.Tähän tilanteen hoitamiseen pitää molemman sitoutua ja jaksettava olla jämäkkänä ettei juokse laosen luona koko ajan kun se huutelee, koska sitähän se haluaa ja se on silloin palkinto sille sen toiminnasta.Zemppiä!

 

Meillä myös tyttö, kohta kolme vuotias ja aina ollut todella huono nukahtamaan niin ilta- kuin päiväunillekin. Pyörii vain helposti tuntitolkulla, eikä meinaa tulla uni vaikka väsyttääkin. Ja sitten keksii kaikenlaista kerrottavaa ja touhuttavaa. Ei vain osaa rentoutua. Nyt ollaan kokeiltu vyöhyketerapiaa muutamia kertoja, ja tuntuisi toimivan! Nukahtaminen on helpottunut selvästi ja lyhentynyt jopa varttiin. Välillä pyörii entiseen malliin, mutta esimerkiksi päiväunille nukahtaminen tarhassa sujuu hyvin, mitä ei ennen kovinkaan usein tapahtunut. Tämän ikäiselle tosin vyöhyketerapian tekeminen (hierontaa jalkapohjista) on vähän haasteellista, meidänkin elohiiren paikalleen houkuttelu on melkoisen mielikuvituksen ja leikin valjastamista. Meillä ainakin kokemukset ovat olleet niin helpottavia, että aiomme jatkaa tätä ainakin toistaiseksi kerran viikossa tai pari kertaa kuussa. Toiveena ja tavoitteena on, että tyttö hoksaisi sen nukahtamiseen liittyvän rentoutumisen ja yhdistää sen nukkumaan menemiseen.

 

Meillä on 2,5-vuotias poika joka ei meinaa millään nukahtaa iltaisella vaikka vaikuttaisi kuinka väsyneeltä. Nuorempana poitsu lähti iltanukutuksen jälkeen sängystä toikkaroimaan jolloin veimme lapsen aina takaisin sänkyyn niin että kolmella ensi kerralla sanoimme "nyt nukutaan" ja sen jälkeen emme sanoneet mitään, veimme vain sänkyyn ja peittelimme. Se tepsi yllättävän nopeasti eikä sen jälkeen ole omin luvin sängystä noussut, paitsi harvoin aamulla. Vaikka poika pysyy sängyssään kiltisti, hän ei silti vaan nukahda. Monesti on vielä hereillä vaikka me vanhemmat mentäisiin jo itsekin nukkumaan. Sama juttu päiväunien aikaan paitsi silloin saattaa huudella ja hihkua sängyssään. En kuitenkaan reagoi siihen mitenkään ja lopulta lapsi rauhoittuu. Välillä on vaikeaa sillä 1-vuotias kuopukseni nukkuu samassa huoneessa ja saattaa herätä hihkumiseen jolloin unet jäävät yleensä siihen ja sitten ilta meneekin tokkuraisten ja känkkäävien lasten kanssa. Monesti nukahtaa vasta myöhään päikkäreille jolloin sitten joudun herättämään poitsun kohta jotta saisimme hänet illalla unille, mutta siltikin ilta saattaa mennä valvoessa. Olen kokeillut päikkäreiden poisjättämistäkin esikoiselta, mutta silloin lapsi on ihan tokkurassa illalla eikä sekään tunnu hyvältä ratkaisulta...

 

Meidän kohta 3 v poika nukkuu perhepäivähoidossa joskus yli 2 tuntia ja sitten tietää, et kyllä on rauhaton yö. Kun lyhensimme unien määrää n 1,5 tuntiin max, rauhoittuivat myös yöt.

 

Haittaako se, jos lapsi nukahtaa vasta klo 22? Meidän 2,5-vuotias nukkuu 9 tunnin yöunet (ja 2 tunnin päikkärit). Menemme nukkumaan yhdessä puolenyön maissa ja heräämme aamulla klo 9 maissa. Syksyllä, kun tyttö menee päiväkotiin, olen ajatellut, että on ihan ok, jos hän nukahtaa klo 22. Siis sehän on aikaisin, ei hän ikinä ole niin aikaisin nukahtanut! Siinähän ehtii nukkua 9 h, kun herätään klo 7. Siis meidän perheessä näin, olemme kaikki (tytär, isi ja minä) TODELLA iltavirkkuja. Ja musta on ihanaa nukahtaa yhdessä lapsen kans. En näe mitään syytä, että lapsen pitäisi oppia nukahtamaan yksin.

Niin, ja meidän tytär on parhaimmillaan myöhään illalla. Hän on oppinut kaikki uudet taidotkin aina illalla. Tällä hetkellä opettelemme kirjaimia sängyssä klo 23-24... Niinhän se on, että sen oppii ja muistaa, jonka on käynyt mielessään läpi juuri ennen nukahtamista. En minä ainakaan olisi pärjännyt koulussa hyvin, jos mun ei ois annettu kukkua iltaisin ja lukea sängyssä! Aivoni toimivat parhaiten iltaisin, ja niin on meidän perheessä kaikilla. Kyllähän se tietty harmittaa, että tyttäreltä menee varmaan vähän ohi kaikki jutut päiväkodissa, koska siellä toiminta keskittyy aamupäiviin, jolloin tytär ei ole oikein vedossa... (Ei, vaikka ois nukahtanut illalla aikaisemmin. Siis tarkemmin muisteltuna olemme kokeilleet rytmin aikaistamista ja se onnistuikin jonkun aikaa, mut silti aamupäivät olivat tosi tahmeita...)