3 v:n hoitoon vienti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ahdistaa äitiä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ahdistaa äitiä

Vieras
Miten muilla on sujunut 3v:nä hoitoon vienti? Kuinka kauan tottuminen yleensä vie? Meidän poika on aloitellut hoitoa ja ahdistaa sekä äitiä että poikaa. Tähän mennessä poika on ollut kotihoidossa ja kerhossa pari kertaa viikossa. Nyt siis aloitellaan kolmena päivänä viikossa päiväkodissa. Se on kuitenkin mun mielestä niin järkyttävän täynnä eli 1-3 vuotiaita 15-16 lasta, osa hoitosopimuksella mutta silti. Nyt sitten mietin että olisiko perhepäivähoito ollut kuitenkin se parempi vaihtoehto kun tuntuu että lapset ovat siellä vaan vähän oman onnensa nojassa. (En syytä hoitajia, yrittävät toki parhaansa sillä hehän tekevät vaan töitänsä, ylemmät tahot päättää). Äiti täällä sitten melkein itkee kotona ja opiskella pitäisi... :/
 
Aloitin itse uuden aiheen päinvastaisesta aiheesta eli siitä kun mua ahdistaa 3 ja 2 vuotiaiden lasteni hoidon loppuminen. Ovat viihtyneet niin loistavasti. Alussa molemmat jäivät päikkäriin itkien ja juoksivat perään. Tätä kesti varmaan kolmisen viikkoa, jonka jälkeen yks kaks jäivät iloisin mielin hoitoon. Mua helpotti paljon, kun tiesin, että päivät menivät alun itkusta kuitenkin hyvin eikä sitä itkua kestänyt kauan. Ja luotin hoitajiin, että osaavat työnsä hyvin.
 
Vein omani hoitoon 2 v, kotihoitoa ja jotakin äiti-lapsi-piiriä oli ollut sitä ennen. Lapsi oli minussa niin kiinni, pelkäsin että miten hoito alkaa sujua. Lapsi meni kokopäivähoitoon ma-pe.

Hyvin on sujunut. Hoitajien kanssa on käyty läpi tiettyjä asioita lapsen luonteeseen ja päivähoidon toimintaan liittyen yms., eli ollaan keskusteltu.

Lapsi on isompien ryhmässä, eikä alle 3-v ryhmässä muuten, ja hyvin on mennyt. On oppinut paljon asioita, leikki on kehittynyt. Viihtyy päiväkodissa.

Alku oli tietty vaikeaa, itki ja ikävöi, mutta se meni ohi alle kuukaudessa.

Jättäminen ja hakeminen on vähän ongelmallista, kun molempia protestoi!!! ja isommat lapset sitten ihmettelee että miksi se kiukuttelee!!!!
 
Voisin kertoa omankin (positiivisen) kokemukseni tästä asiasta. Meillä tyttö alotti perhepäivähoidossa kokopäiväisesti 3vuotiaana, sitä ennen oli yritetty parisen kertaa käydä kerhossa (ihan silmällä pitäen myöhempää hoidon aloittamista) mut eipä siitä mitään tullu kun tyttö takertui lahkeeseen ja itki niin ettei meinannu henkeä saada. Pelotti siinä vaiheessa miten aikanaan sujuu hoidon alotus...

Sain sitte töitä, tyttö ehti juuri täyttää tuon 3v, ja hoitoon käytiin totuttelemassa parina päivänä ennen hoidon alottamista. Hyvin meni jo siinä vaiheessa, ihmettelin ihan kun outo paikka ja tyttö on kaikkialla muualla muttei äidin helmoissa =)

Eka hoitopäivä tuli, ja olihan se vähä haikeeta puolin ja toisin, mut ei tyttö mitään suurempaa meteliä nostanu. Tippa linssissä lähin ajelemaan töihin, varmaan äitiä itketti siinä vaiheessa enempi kun lasta. Koko päivän mietin miten se pimu siellä viihtyy...
Illalla palatessani kotiin (isi oli hakenut tytön) oli vastassa onnellinen tyttö: "äiti me tehtiin sitä tätä tuota leikittiin siellä oli muitakin lapsia..." Vähän oli neiti päivän aikana ikäväänsä itkeskellyt, varsinkin päiväunille mentäessä, mutta ei mitään "dramaattista".

Tyttö on nyt ollu hoidossa 2kk ja tosi hyvin on viihtynyt. Monesti aamulla hätäilee että eikö me äiti jo lähetä hoitoon... Ihmeen hyvin on meillä sujunu, ottaen huomioon että tuohon hoidon alottamiseen asti olin tytön kans kahestaan kotona, käytiin joskus jossain perhekahviloissa tms. mut ilman äitiä/isiä tyttö ei ollu siihen mennessä ollu kuin joitakin parin tunnin pätkiä ja muutaman yön mummolassa.

Tällä esimerkillä haluan tsempata muitakin hoitouraa alottelevia ja kannattaa ehdottomasti kysellä hoitajilta kaikkea mitä mieleen vaan tulee, hoitajakin on kiinnostunut lapsesta, meiltäkin kyseli miten meiän tyttöä pitää hoitaa ts. onko jotain erityistoivomuksia hoitoa koskien jne.
 
meillä tyttö meni 1v 10kk päiväkotiin täysipäiväisesti kotihoidon jälkeen ja pienten ryhmään. ensimmäiset pari viikkoa oli vähän vaikeaa, itki kun jätin ja illat oli vaikeita. Mutta sitten jossain vaiheessan kuin napin painalluksesta ei enää ollutkaan kamalaa, tyttö meni iloisena päiväkotiin ja siitä lähtien kaikki on mennyt todella hyvin. Hoitajat on tosi kivoja ja kaverit myös. Nyt oltiin reilun viikon mittaisella lomalla ja tyttö jo kyseli pääsyä päiväkotiin ja kun vein hänet sinne niin hyvä kun ehti heippahalit antaa kun oli niin kiire leikkimään. :) Mukavaa kun voi luottavaisin mielin jättää tytön päiväkotiin kun itse menee töihin.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.02.2006 klo 13:35 itkupilli kirjoitti:
Aloitin itse uuden aiheen päinvastaisesta aiheesta eli siitä kun mua ahdistaa 3 ja 2 vuotiaiden lasteni hoidon loppuminen. Ovat viihtyneet niin loistavasti. Alussa molemmat jäivät päikkäriin itkien ja juoksivat perään. Tätä kesti varmaan kolmisen viikkoa, jonka jälkeen yks kaks jäivät iloisin mielin hoitoon. Mua helpotti paljon, kun tiesin, että päivät menivät alun itkusta kuitenkin hyvin eikä sitä itkua kestänyt kauan. Ja luotin hoitajiin, että osaavat työnsä hyvin.
sama juttu. itkivät 3 vkoa kun aloittivat tarhan mutta nyt ei ole kiire kotiin kun haen heitä tarhasta kun on isäisiä kavereita ja mieleistä tekemistä. ovat oppineet tarhassa paljon uusi juttuja joita en olisi ehtinyt tai jaksanut opettaa vaikka luemmekin kotona usein.
 

Yhteistyössä