Voisin kertoa omankin (positiivisen) kokemukseni tästä asiasta. Meillä tyttö alotti perhepäivähoidossa kokopäiväisesti 3vuotiaana, sitä ennen oli yritetty parisen kertaa käydä kerhossa (ihan silmällä pitäen myöhempää hoidon aloittamista) mut eipä siitä mitään tullu kun tyttö takertui lahkeeseen ja itki niin ettei meinannu henkeä saada. Pelotti siinä vaiheessa miten aikanaan sujuu hoidon alotus...
Sain sitte töitä, tyttö ehti juuri täyttää tuon 3v, ja hoitoon käytiin totuttelemassa parina päivänä ennen hoidon alottamista. Hyvin meni jo siinä vaiheessa, ihmettelin ihan kun outo paikka ja tyttö on kaikkialla muualla muttei äidin helmoissa =)
Eka hoitopäivä tuli, ja olihan se vähä haikeeta puolin ja toisin, mut ei tyttö mitään suurempaa meteliä nostanu. Tippa linssissä lähin ajelemaan töihin, varmaan äitiä itketti siinä vaiheessa enempi kun lasta. Koko päivän mietin miten se pimu siellä viihtyy...
Illalla palatessani kotiin (isi oli hakenut tytön) oli vastassa onnellinen tyttö: "äiti me tehtiin sitä tätä tuota leikittiin siellä oli muitakin lapsia..." Vähän oli neiti päivän aikana ikäväänsä itkeskellyt, varsinkin päiväunille mentäessä, mutta ei mitään "dramaattista".
Tyttö on nyt ollu hoidossa 2kk ja tosi hyvin on viihtynyt. Monesti aamulla hätäilee että eikö me äiti jo lähetä hoitoon... Ihmeen hyvin on meillä sujunu, ottaen huomioon että tuohon hoidon alottamiseen asti olin tytön kans kahestaan kotona, käytiin joskus jossain perhekahviloissa tms. mut ilman äitiä/isiä tyttö ei ollu siihen mennessä ollu kuin joitakin parin tunnin pätkiä ja muutaman yön mummolassa.
Tällä esimerkillä haluan tsempata muitakin hoitouraa alottelevia ja kannattaa ehdottomasti kysellä hoitajilta kaikkea mitä mieleen vaan tulee, hoitajakin on kiinnostunut lapsesta, meiltäkin kyseli miten meiän tyttöä pitää hoitaa ts. onko jotain erityistoivomuksia hoitoa koskien jne.