3-v.kiusaa pikkuveljeään

Hei!
Alan olla todella väsynyt:
Meillä on kesällä 3-v täyttävä nuoriherra, joka on muuten aivan mahtava pakkaus mutta tuottaa nyt harmaita hiuksia vanhemmilleen ainaisella pikkuveljen (7kk)kiusaamisella. Heti jos ei ole jotain todella mielenkiintoista tekemistä käy kiusaamassa veljeään joka on nyt oppinut ryömimään. Aluksi kiusaaminen oli vain hieman kovakouraisempaa halailua mutta nyt kuvioon on tullut tuuppimiset, sormien päälle vaivihkaa astumiset ja muut. Todella tympeää, kun veljeksiä ei voi yhtään jättää silmistään vaan saa vahtia haukkana, koska tapahtuu jotakin Onko kellään samanlaista ongelmaa? Ja jos on ollut olisin kiitollinen, jos kertoisitte millä asiaan saataisiin muutosta? Olen yrittänyt sanoa että pikku veljelle tulee paha mieli kun isoveli tekee noin, mutta muistaa vain hetken asian anteeksipyynnön jälkeen....Vai tätäkö tämä nyt sitten jatkossa on:ainaista itkua ja hampaiden kiristystä ja tuomarina toimimista? Nimittäin kun pikkuveli tuosta kasvaa, alkaa hän kyllä varmaan antamaan ihan kiitettävästi samalla mitalla takaisin :\|

 

Kuulostaa niiiin kovin tutulta. Meillä pojilla ikä-eroa 2v. ja 2kk.
Alusta asti ollut pikkuveljen kiusaamista. Nyt vanhempi 3v. 4kk jaosaa pyytää anteeksi, mutta saattaa sen jälkeen melkein välittömästi taas heittää veljeä esim. lelulla.

Tämä siitäkin huolimatta, että molempia huomioidaan tasapuolisesti. Välillä taas leikkivät jo tosi kivastikin, mutta yleensä pahimmat tönimiset ym. teot sattuvat, jos miehen kanssa esim. puhutaan omia asioita, eikä kokoajan olla lasten juttuja kommentoimassa.

Kaipa se siitä iän mukana lieventyy, viimeistään kun pienempikin oppii pitämään paremmin puolensa. On kyllä tosi rasittava vaihe.

 

Sama tilanne!

Isoveli 2 v 11 kk kiusaa alinomaa pikkusiskoa, joka on 9 kk. Välillä jäi jo pois tuo ikävä piirre, mutta nyt on taas viime aikoina uudelleen alkanut ilmetä kiusaamista. Meillä se on lähinnä tönimistä ja läpsimistä.
Leikkivät välillä tosi nätisti ja hellyyttävästi isoveli esittelee lelujaan ja selittää kaikenlaista siskolle. Mutta sitten taas yht'äkkiä saattaa läpsäistä. Kyllä koko ajan saa toisella silmällä vahtia pojan tekosia.
Minun mielestäni se on aika pitkälle huomion hakua nykyään, pahin mustasukkaisuuskausi meni ohi jo tuossa 3-4 kk sitten. Ja mitä enemmän komentaa/rankaisee, sitä enemmän hakee huomiota. Kaikista parhaiten tehoaa meillä se, että ei anna kauheesti huomioo tästä käytöksestä.Me sanomme vain rauhallisesti jotain tyyliin "Siskoa ei saa lyödä, siskoa halitaan ja pusitaan." Ja jos pienempää sattuu ja hän alkaa itkeä, otan hänet syliin ja lohdutan, ja jätän kiusaajan sen enemmittä huomioitta.
Meillä on kokeiltu jäähyt ja lelujen takavarikoinnit ym. ym. mutta ne siis vaan pahentavat ainakin meillä. Positiivista huomioo tottakai kauheesti, mutta täytyyhän sitä pienemmällekin se oma aiknsa antaa. Kyllä se varmaan aikaa myöten helpottuu, kun lapsi ei tarvi enäää aikuislta sitä jatkuvaa huomiota.
Mutta kyllähän se rasittavaa on, ja pienemmänkin kannalta inhottavaa, mutta kohtahan ne onneksi osaavat jo puolustaa itseään!!
:hug: