3 v herkkis esikoinen kotona vai päiväkodissa kun pikkusisarus syntyy

Meillä on siis noin 2,5-vuotias esikoinen ja toinen lapsi syntyy alkukesästä.

Esikoinen on ollut reilun vuoden päiväkodissa, yksityinen lähipäiväkoti, oikein kiva ja hyvä, mutta melko kallis.

Nyt mietin että mitä teen esikoisen kanssa kun toinen syntyy. Kesän ajaksi jää toki lomiksi kotiin, mutta mites syksyllä kun mies palaa töihin ja mun pitäis jäädä lasten kanssa keskenäni? Esikoisen vauva-aika ei ollut mitään autuasta, en ole erityisen hyvä organisoimaan enkä mitään kotiäitityyppiä. Ressaa ajatuskin, että pitäisi huolehtia syksyllä 3 v täyttävästä energisestä pojasta ja pienestä vauvasta...

Periaatteessa olen sitä mieltä, että esikoinen voisi hyvin jatkaa päiväkodissa joko puolta päivää ma-pe tai sitten jotenkin muuten lyhyempää päivää tai viikkoa.

No tässä on kuitenkin pari ongelmaa.

1) Raha. Sitten kun nuorempikin menee päiväkotiin, meillä tuskin on varaa laittaa molempia tuohon samaan yksityiseen päiväkotiin. Eli esikoisella olisi sitten siinä vaiheessa varmaan joka tapauksessa päiväkodin vaihto edessä.

2) Esikoisella on ollut vähän sopeutumisvaikeuksia tuonne päiväkotiin. Varsinkin nyt, kun on ollut sairasteluita jne, on kotipäivien ja -viikkojen jälkeen usein itkeskellyt että äiti tulee hakemaan jne Tosi paha mieli on esikoisen puolesta. On kyllä lopulta aina tottunut ja silloin kun arki rullaa, hän viihtyy päiväkodissa hyvin ja leikkii mielellään muiden lasten kanssa. Mutta kaikki poikkeamat sekoittavat pojan pakan aika pahasti.

Poika on aika herkkä ja varovainen, ehkä haluaisi häntä kuormittaa liikaa. Pahoin pelkään, että sisaruksen syntymäkin voi olla hänelle aika rankka juttu.

Jotain kerhoratkaisua mietin, mutta toisaalta eikö olisi ihan sama jos hän sitten saman tien jatkaisi siellä nykypäiväkodissa vaan vähemmillä tunneilla? Olisi tutut hoitajat ja lapset.

Mitä tekisitte? Onko herkän ja varovaisen kolmivuotiaan paikka vielä kotona ei-kovin-äidillisen äidin kanssa?

 

jokainen tekee miten itseltä parhaalta tuntuu ja mikä toimii…ihan kokemuksesta voin sanoa että 3v osaa jo autella..hakea ja viedä tavaroita yms pientä…yleensä nauttivat siitä. itse en ole mikään leikkivä äiti, leivotaan,käydään metsässsä ja pelataan palloa pihalla, askarrellaan kylläkin. lapsi sitten leikkii itsekseen tai jonkun kaverinsa kanssa.lapsi nauttiin ihan vain jos menet ulos ja leikit hippaa kun pienempi nuukkuu vaunuissa (jos nuukkuu) tai lähdette kävelylle ja hän saa työntää vaunuja. tuntee olevansa mukana kuvioissa vaikka uusi vauva tulikin taloon ja vie aikaa häneltä pois.
jos rahasta on tiukkaa niin ehkä jokun muskari-seurakunnan kerho tms voisi olla edukkaampi ratkaisu.
jos ei kauheasti viihdy niin jokin tuollainen 1-2krt viikossa kerho yms voisi olla kivempi hänelle...

 

Meillä ei tässä omassa pihassa ole oikeinpojalle samanikäisiä leikkikavereita, muut ovat ihan vauvoja tai sitten päiväkodissa. Leikkipuistosta tietysti varmaan löytyisi, niitä on lähistöllä parikin.

Pelkään myös sitä, että olen itse ihan uupunut valvomisesta enkä jaksa aina tasapainoilla tuon esikoisen kanssa. Mutta ehkä ei kannata maalailla piruja seinille etukäteen. Voihan vauva olla ihan kilttikin.

Kiva jos täällä on muitakin äitejä jotka ei oikein jaksa tai osaa leikkiä, mäkin olen paljon parempi just leipomisessa, retkeilyssä ja kirjastoreissuilla

Rahasta sen verran et uskoisin et pärjättäisiin vielä tokan ollessa kotona niin, että esikoinen jatkaisi tuossa yksityisessä päiväkodissa. Toki säästettäsiin aika paljon jos jäisi kotiin, mutta se ei olisi ensisijaisesti rahakysymys. Mutta molemmista ei ole varaa maksaa yksitysen täysiä hoitomaksuja. Päiväkodin vaihto on edessä siis siinä vaiheessa.

 

Meillä oli 3-vuotias esikoinen päiväkodissa 2 päivää /viikko ja kuuden tunnin päivät (n. 9-15) kun toinen oli syntynyt. Teimme juuri niin, että kevätvauvan syntymän jälkeen kesän ajan pidin isommankin kotona, mutta syksyksi haettiin ja saatiin jo tutusta päiväkodista ns. virikehoitopaikka. Meillä se toimi kyllä hyvin. Oli helpompi käydä esim. hoitamassa kauppa-asiat, neuvolat yms. vain vauvan kanssa niin päivinä, kun 3-vuotias oli hoidossa. Voin suositella tällaista ratkaisua, olin itse tosi tyytyväinen ja kyllä se helpotti sitä arkea. Varsinkin kun jouduin olemaan aina kymmenen tunnin päivät lasten kanssa yksin miehen töissä ollessa.

Jos on sitten jotain kerhoja tai puistotätejä tarjolla, ne voivat ajaa ihan saman asian, eikä tarvitse niin isoa hoitomaksua maksaa. Meidän esikoinen myös on herkkä, arka ja varovainen, mutta tuttuun päiväkotiin meni ihan mielellään. En muista, että olisi ollut mitään vaikeuksia jättää sinne leikkimään sen kaksi päivää viikossa.

 

Meidän esikko (vauvan syntymän aikaan 2 v 2 kk), menee puistoon. Saa tavata muita kavereita, mutta olla paljon kotona. Mielestäni sinne päiväkoti/koulumaailmaan ja rumbaan ehtii myöhemminkin, mutta jos on mahdollisuus elää vielä niitä rauhallisia ja leppoisia kotipäiviä niin se on hieno juttu.

Ja meilläkin oli esikoisella koliikki, mutta silti aion pitää molemmat lapset kotona

 

Miten sä voit edes miettiä tuollaista? :O Jos on vielä herkkä ja sopeutumisvaikeuksia päiväkotiin niin miksi ihmeessä se pitäisi sinne väkisin viedä kun se äidin toinen kullannuppu syntyy ja saa olla kotona?! Ei hyvää päivää minkälaisia vanhempia nykyään on :headwall:

 

Meillä oli 2,5v esikoinen kotona meidän kanssa ensimmäiset 2 kk, sen jälkeen on jatkanut päiväkodissa 1-2pv viikossa käyntiä. Tosin kesällä oli myös parin kuukauden loma ja jouluna muutama viikko. Lisäksi viikko siellä toinen täällä muuten vain lopmaa. Ei haluttu menettää hyvää hoitopaikkaa, jonne myös saadaan sisarus nyt kun mulla alkaa opinnot. Mutta meillä siis tuo esikoinen on ollut tarhassa jo yli vuoden ennen pikkukakkosta, tuttu paikka ja kaverit eikä mitään sopeutumisvaikeuksia.

 

Jotenkin myös ajattelen et kun on kuitenkin aika varovainen toi esikoinen niin senkin takia olis kiva jatkaa siellä päiväkodissa edes sen pari päivää vko, ettei ihan mökkeydy meidän kanssa tänne kotiin? On tosiaan kuitenkin syksyllä sit jo 3 v. Mieluummin tosiaan veisin tuttuun päiväkotiin kun uuteen kerhoon.

Mut olisko sitten tällaisia herkempiä lapsia parempi vaan pitää pitempään kotona?

 

Jotenkin myös ajattelen et kun on kuitenkin aika varovainen toi esikoinen niin senkin takia olis kiva jatkaa siellä päiväkodissa edes sen pari päivää vko, ettei ihan mökkeydy meidän kanssa tänne kotiin? On tosiaan kuitenkin syksyllä sit jo 3 v. Mieluummin tosiaan veisin tuttuun päiväkotiin kun uuteen kerhoon.

Mut olisko sitten tällaisia herkempiä lapsia parempi vaan pitää pitempään kotona?

Kyllä! Tuon ikäistä ei vielä karaista. Rohkeutta ja sosiaalisia taitoja te voitte harjoitella yhdessä, menemällä esim. johonkin perhekerhoon/muskariin tms kerran/ pari viikossa. Lapsesta kasvaa terveellä tavalla itsevarma ja rohkea, kun hänelle antaa aikaa ja tukea, ei väkisin pakota rohkaistumaan viemällä yksin päiväkotiin jos ei halua.

 

Voi hyvää päivää Ap!!
Kyllähän sinä tiedät itsekn jo vastauksen kysymykseesi.
TOTTAKAI herkkikselle on parempi olla kotona kuin äidin kanssa.
Sanoit, että itkeskelee päiväkodissa ja haluaa kotiin. Sitten sopeutuu, kun arki alkaa sujua.
Noh, eihän se arki ala sujua jos lapsi on siellä vain pari päivää viikossa!?
Ja jos tosiaankin harkitset että veisit lapsen hoitoon 5 päivänä viikossa...
Ihan vain siksi että saisit olla vauvan kanssa rauhassa.
Todella surullinen ajatus esokoisen puolesta.

Älkää nyt hyvänen aika enää kolmatta lasta tehkö jos sinulla on nyt jo ongelma jaksamisesi kanssa,
vaikka kuopus on vasta mahassa...

 

[QUOTE="huoh";29544096]Miten sä voit edes miettiä tuollaista? :O Jos on vielä herkkä ja sopeutumisvaikeuksia päiväkotiin niin miksi ihmeessä se pitäisi sinne väkisin viedä kun se äidin toinen kullannuppu syntyy ja saa olla kotona?! Ei hyvää päivää minkälaisia vanhempia nykyään on :headwall:[/QUOTE]

Juuri näin! Tietenkin hoidat häntä kotona! On ihan pikkuinen vielä. Oma koti kullan kallis ????

 

Miksi ihmeessä olette toisen lapsen edes tehneet. Lapsi parat.

 

Miksi ihmeessä olette toisen lapsen edes tehneet. Lapsi parat.

No etköhän jo pikkuisen liioittele...

 

Meidän ratkaisu että 5v jäi osa-aikaisesti 11pv/kk päiväkotiin, jo ihan tulevan eskarin takia lto oli sitä mieltä että se olisi kaikkien kannalta hyvä ratkaisu. Kaipaa saman ikäistä leikkiseuraa, puistoissa pienempiä.
3v jäi kotiin, arka ja "hiljainen", niin henkilökunnan kuin meidänkin mielestä paras ratkaisu kotihoito. Nauttii kotona olosta, päiväkodissa aika herkkis ja iltaisin oli raivareita ja aamut yhtä karjumista. Nyt käytös tasoittunut kun jääty kotiin, myös yöunet parani, joten olisiko univaikeudetkin liittynyt päiväkodin stressiin.

 

Pitäkää vuosi väliä päiväkodista, nauttikaa kiireettömyydestä ja aikatauluttomuudesta. Siihen aikataulujen ja kiireen maailmaan ehtii kyllä vielä. Jos menee vaikka nelivuotiaana päiväkotiin, niin ehtii vielä kyllä päiväkodissa "reipastua" ennen koulua.

Oikeesti 3 -vuotias on vielä aika pieni, eikä kaipaa jokapäiväistä kaveriseuraa. Katsokaa vaikka kerran viikkoon harrastus, vaikka iltasellakin niin isäkin pääsee viemään. Kerran viikkoon vaikka jokin perhekerho, miksei päiväkerhokin, mutta mielestäni sekään ei ole aivan välttämätön. Netistäkin voit yrittää löytää leikkiseuraa.

Kaikista eniten pieni herkkis varmaan nauttii kiireettömästä kotivuodesta äidin ja uuden sisaruksen kanssa.

 

Ehdottomasti kotiin, jos kerran ei viihdy päiväkodissa ja ikävöi äitiä. Kaveriseuraa pitää hakea muiden kotiäitien lapsista (nykyään esim. netti on hyvä apuväline), leikkipuistoista, kerhoista... Mäkään en kamalasti leiki lasten kanssa, mut noin pienelle esimerkiksi kotityöt on kivaa leikkiä ja yhdessäoloa, tosi mielellään meillä 3-vuotias imuroi, pyyhkii rätillä pöytiä, laittaa vaatteita pesukoneeseen, hakee vauvalle vaipan ja rasvat jne. Meille toinen vauva oli joskus 2-5kk iässä todella itkuinen, mutta kantoliina pelasti arjen, vauva oleili ja nukkui siinä tyytyväisenä ja sain kädet vapaaksi tehdä kotitöitä ja puuhailla esikoisen kanssa.

 

Miksi tarvitsee edes kysellä, kun on noin pienestä esikoisesta kysymys! Lapsia ei nimittäin tehdä päiväkotia varten.

 

Kotiin tietysti. En ymmärrä nykyäitejä. Ihan oikeasti, ne on sinun lapsiasi ja aika omituinen tapa ajatella, että et pärjää tai jaksa. Kuka sitten pärjää jos et sinä, lasten äiti. Itse saan kesällä kolmannen lapsen ja minun 3,5 ja 4,5 viotiast lapset jää luonnollisesti kotiin kanssani. Tuntuisi omituiselta viedä isosiskot päiväkotiin kun itse päivät pitkät olen kotona. Olenhan niiden kanssa viikonloputkin. Isosiskot aloittavat puiston kerhossa, joka on 2 krt viikossa puoli päivää. Sitten käydään yhdessä perhekerhossa, puistossa ja muissa lapsiperheiden aktiviteeteissä. En oikeesti vaan tajua miten nykyään äidit ei ole valmiita kokemaan arkea omien lasten kanssa. Onhan se omanlaistaan työtä, mutta eikö äidin (tai isän) tulisi pärjätä normiarjesta omien lastensa kanssa?

 

Meillä esikoinen menee syksyllä eskariin neljänä päivänä viikossa, 4.5v, 1v ja vauva jää kaikki mun kanssa kotiin. En usko, että tulee ongelmia ajankäytön tai jaksamisen suhteen.

Ja ei, en ole lapsen kanssa leikkivää sorttia. Annan touhuta omia leikkejään ja välillä lyön askarteluvermeet nenän eteen ja lapset loihtii niistä mitä haluaa, metsäretkiäkin tehdään, kerho on kerran viikossa ja siellä käydään, jos jaksetaan. Isommat on joskus olleet päiväkodissakin, mutta sinne en laita jos ei oo pakko. Enkä kyllä jaksais lähteä viemään valvottujen öiden jälkeen toisia lapsia päiväkotiin ollakseni vauvan kanssa kotona. Mieluummin sit vaikka rento päivä koko sakilla.

 

Meille syntyi kk sitten vauva ja pian nelivuotias jatkaa ryhmiksessä 10xkk.
Tämä meille paras ratkaisu koska isommat siskot ovat päivät koulussa eikä meillä ole tässä missään lähistöllä kavereita päivisin.
Vajaa kolmevuotias aloitti vuosi sitten keväällä hoidon ja siellä on jo vaki kaverit ja vapaa päivinäänkin olisi sinne menossa joten me päädyimme tähän ratkaisuun.
Eikä kyseessä ole todellakaan mikään minun tai miehen saamattomuus ym. sellainen vaan että lapsi itsekkin sinne haluaa jo tuttujen kavereiden kanssa leikkimään.

On ihan lapsestakin kiinni viihtyykö hoidossa. Jos lapsi on jo nyt stressaantunut hoidosta kannattaa ehdottomasti harkita kannattaako lapsen hoitoa jatkaa kun olet itsekkin kotiin jäämässä. Uusi sisarus on melkein aina shokki eikä lasten reaktioita kannata etukäteen murehtia tai sitä onko vauvalla koliikkia.
Jaksamisia joka tapauksessa tulevaan koitokseen!

 

Mulle on myöskin jotenkin käsittämätön ajatus että lapsi viedään hoitoon kun ollaan itse kotona. En vaan saa kiinni tästä nykyajan trendistä.

Meillä lapset ovat hoidossa vain kun vanhemmat ovat töiden tai tärkeiden menojen puolesta estyneitä hoitamaan heitä. Mielestäni lapset eivät sen kummemmin virikkeitä alle kouluikäisenä tarvitse, kuin mitä oma pihapiiri ja lelut tarjoaa, ja vanhempien järjestämät jutut. Eskariin sitten menee 6-vuotiaat, ja senkin jälkeen kotiin jos vaan jompi kumpi vanhemmista on kotona.

Eli ap:lle ei minulta muita neuvoja tule kuin että pidä lapsi kotona.

 

En veisi päiväkotiin, vaan antaisin lapsen olla kotona.
Etenkin, jos poika on herkkä, ja päiväkotiin on ollut vähän sopeutumisvaikeuksia.
Pienen sisaruksen syntymä on aina muutos lapsen elämässä, ja siihen sopeutuminen voi olla aluksi hankalaa. Mutta minusta siihen sopeutumista edistää se, että saa olla kotona sen vauvan kanssa, eikä tule kärrätyksi muualle olemaan poissa äidin ja vauvan tieltä

( tämä viimeinen lause oli ilkeästi sanottu, en kohdista sitä nyt hlökohtaisesti sinuun ap)

Ei 3-vuotias tarvitse mitään suuria ohjelmia, valtavia virikkeitä, tai suurta sosiaalista verkostoa. Ei äitien tarvitse olla mitään kotiäitityyppejä tai lattialla lastensa kanssa leikkiviä äitejä. Lapset kaipaavat tavallista ja turvallista perusarkea, jossa ne kaikkien rakkaimmat ihmiset ovat paljon läsnä.

 

Vaikka vanhemmuus on elinikäinen prosessi, ja varmaan aika osaltani jo kultaa muistoja minusta silti se pikkulapsiaika oli yksi elämäni ihanimmista ajanjaksoista. Niin ohikiitävän hetken lapset ovat pieniä. Minusta oli etuoikeus, että sain hoitaa lapsia kotona.

 

Molemmat hoidat tietenkin kotona.
Mustasukkaisuus kasvaa, kun sysäät isomman pois jaloista saadaksesi olla kaksin pikkuisen kanssa. Ei hyvänen aika. Jos ei kahta lasta jaksa niin ei niitä kannata hankkiakaan.
Suurempi ikäero olisi ollut parempi vaihtoehto jaksamisen kannalta.

 

Meillä on kaksi lasta ja esikoinen on ollut koko ajan kotona (siirryin hoitovapaalta uudelle äitiyslomalle ja oon taas uudestaan hoitovapaalla). Välillä toki on tilanteita ettei "kädet riitä" kun toinen huutaa vessasta pyyhkimään just kun toinen syö mutta ne menee ohi ja äkkiä sitä oppii toimimaan kahden lapsen kanssa. Ihan mahtavaa on ollut seurata miten veljekset "löysi toisensa", ovat kuin paita ja peppu ja isoveli on pienemmän mielestä maailman fiksuin ja mahtavin tyyppi. Ensimmäisen hymyn vauvalta sai isoveli jne.

Mun mielipide ois, että ehdottomasti esikoinen kotihoitoon. Käykää yhdessä kerhoissa, muskarissa jne ja 3v voi myös mennä johonkin kerhoon itsekseenkin. Kivempi semmonen missä kaikki lapset käy saman ajan kun päiväkodissa jossa leikit menee eteenpäin ja osanaikaa oleva jää niistä väkisin aina vähän pihalle kun ei tiedä mitä muina päivinä on tapahtunut. 3v on vielä pieni, anna hänelle aikaasi kun siihen on mahdollisuus.