3 v ei halua tehdä itse mitään! :/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "epätoivoinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

"epätoivoinen"

Vieras
Miten ihmeessä saan tuon 3 vuotiaan tekemään jotain itse? Eis uostu syömään itse, pitää syöttää, ei pue itse mitään, ja jos ei heti onnistu niin alkaa huutamaan ja raivoamaan ja luovuttaa. Nyt kokeilin että josko pukis housut itse jalkaan, mutta ei! Raivoaa ja itkee ettei osaa, vaikka tiedän että osaa kun on ne pari kertaa pukenut aiemmin.
Minä en jaksa! Minun pitää kuitenkin huolehtia enemmän vauvasta joka ei oikeasti osaa itse tehdä mitään.
Nyt otin asenteen että sitten on ilman housuja jos ei edes yritä laittaa niitä jalkaan ja ilman aamupuuroakin jäi kun ei itse osannut syödä kuin 2 lusikallista. Oliko julmaa?
 
Ei todellakaan julmaa. Anna olla vaan ilman ruokaa niin varmasti ryhtyy syömään itse. Ole kylmän rauhallinen, käännä selkäsi lapselle ja ole niinkuin et näkisikään lapsen raivoamista.

Jäähy käyttö vois olla kans ihan hyvä juttu. ainakin tuohon pukemis hommaan. Tsemppiä!
 
Tämä temppuilu on alkanut oikeastaan vasta muutamia kuukausia sitten. Nyt jotenkin alkaa pinna jo kiristyä. Nyt oli pakko viedä jäähylle kun vauva konttas lähemmäs tuota raivoavaa siskoa niin kävi päällä :/
 
Tarvitaan kärsivällisyyttä, sillä taitaa olla mustasukkaisuutta ilmassa. Ja sitä, että saisi yhtä hyvää palvelua kuin vauva. Ihan ymmärrettävää, koska näyttää siltä että keskityt vauvaan aika täydellisesti. Silloinkin kun vauva tarvitsee sinua, sinulla on myös se isompi, jota ei saa jättää ilman positiivista huomiotasi.

Tuo on ihan hyvä asenne, että et ala kaikkiin vaatimuksiin suostumaan, mutta aikaasi ja huomiotasi tuo kolmevuotias tarvitsee.
 
Ei todellakaan julmaa. Anna olla vaan ilman ruokaa niin varmasti ryhtyy syömään itse. Ole kylmän rauhallinen, käännä selkäsi lapselle ja ole niinkuin et näkisikään lapsen raivoamista.

Jäähy käyttö vois olla kans ihan hyvä juttu. ainakin tuohon pukemis hommaan. Tsemppiä!

Nuo ei todellakaan ole oikeita neuvoja, koska noin toimiminen vain lietsoo huomiotta jätetyn esikoisen pahaa oloa. On autettava ja kannustettava sopivalla tavalla!
 
Yritin että yhdessä puetaan, lapsi kokeilisi ja minä sitten auttaisin tarvittaessa, mutta ei halua itse edes yrittää vaan sen pitää nimenomaan olla minä joka pukee.
Muut naapuruston samanikäiset lapset polkee pyörälläkin itse, mutta tämä meidän ei halua edes yrittää kun ei ekalla kerralla ole osannut. :/ Miten minä tuolle osaisin selittää että kun kokeilee niin voi oppiakkin?
 
[QUOTE="epätoivoinen";23591437]Yritin että yhdessä puetaan, lapsi kokeilisi ja minä sitten auttaisin tarvittaessa, mutta ei halua itse edes yrittää vaan sen pitää nimenomaan olla minä joka pukee.
Muut naapuruston samanikäiset lapset polkee pyörälläkin itse, mutta tämä meidän ei halua edes yrittää kun ei ekalla kerralla ole osannut. :/ Miten minä tuolle osaisin selittää että kun kokeilee niin voi oppiakkin?[/QUOTE]

Kannattaa tehdä niin päin, että aloitat auttamaan ja siinä sitten kannustat yrittämään itse. Iloitset kaikesta onnistumisesta! Vaikuttaa siltä, että lapsesi tarvitsee aika paljon itsetunnon kohotusta nyt.
 
Kannattaa tehdä niin päin, että aloitat auttamaan ja siinä sitten kannustat yrittämään itse. Iloitset kaikesta onnistumisesta! Vaikuttaa siltä, että lapsesi tarvitsee aika paljon itsetunnon kohotusta nyt.

Lapsi on vauvasta asti ollut tarkkaileva. Katsoo mieluummin sivusta ensin ennenkuin tekee itse. Aina olemme kannustaneet ja kehuneet kun on osannut tehdä jotain itse, mutta nyt tuntuu että mitä minä olen tehnyt väärin. :'(
Piirrustamisessakin oli ensin niin että piirteli semmoista suheroa ja töheröä, sitten oli kuukauden tauko jolloin ei yksinkertaisesti halunnut piirtää lainkaan ja veti näitä samanlaisia raivo/itkukohtauksia kuin nytkin. Halusi että minä piirrän. Sitten kun alkoi taas piirtämään niin osasi tehdä pääjalkaisia. Ja tämä oli tosiaan puoli vuotta sitten.
 
Meillä on kaksi noita kolme vuotiaita, mutta mun ongelmat on toisenlaisia.... ne tekkee enempi ite kuin oikeestaan musta olis tarpeen.... Itselläni oli sama tilanne tuossa esikoisen ja kaksosten kanssa, kun toi mustasukkaisuus oli voimissaan. Minä en siihen sen enempi kiinnittänyt huomiota ja puin ja opastin mitä sitten milloinkin tarvittiin ja hups kaikki kiukku jäi pois eikä tuota kauan kestänyt kun huomasi olevansa "iso poika". Helpompi oli selvitä lähtemään kun ite pisti päälle eikä ootellu noita piitkiä hetkiä. Nyt hän on 5 vuotta ja hoitaa kaiken itse kun ojentelee ja laittaa vaan valmiiksi. Pienimmät ovat sitten tosiaan oikein mukavasti oma-aloitteisia, toisinaan jopa liikaakin... en osaa ottaa kantaa tuohon oppimiseen, mutta meillä jo vuosi sitten tuo pyöräily onnistui ja koko kesän ajelivatkin sitten. Piirtäminen onnistuu ja nyt jo ensimmäisiä kirjaimia kovasti harjoittelevat iso veljen perässä..... Molemmat ovat luonteeltaan erilaisia ja sitä kautta tarttevat aivan erilaisia leikkejä ja omia juttuja. Kaikesta huolimatta uskon että toi vaihe menee ohi kuitenkin. Meillä esikoinen ei halunnut luopua vaipasta kun pienimmille puettiin vaippa, mutta kun alkoi tuo iso vaihe, niin sekin jäi kerrasta pois. Toiset vaan kokeilee enemmän kun toiset, mutta jokainen tekee kaiken ajallaan. Meille on tulossa kesällä vauva, joten sit jää nähtäväksi miten paljon siinä vaiheessa äitiä koetellaan.
 
Lapsi ei syö syömisen vuoksi eikä pue pukemisen vuoksi.
Lapsi syö kun on nälkä ja pukee itse kun se on lapsen mielestä tärkeää. Lapsi kokee hallitsevansa itseään ja saa äidiltä huomiota kun kieltäytyy toimimasta niinkuin äiti tahtoo kun äiti tekee kuitenkin puolesta. Ihan sama lapselle onko huomio positiivista/negatiivista kunhan vain saa huomion äidiltä keinolla millä hyvänsä.
Lapsen oma motivaatioperusta pitäisi löytää eli se syy miksi kannattaa syödä/pukea eli asia mikä motivoi lasta itseään.
Esim. jos lapsi rakastaa ulkoilua niin silloin lapsi ymmärtää, että pitää pukea reippaasti jos haluaa ulos ja jois esim. lapsi ihailee isiä niin silloin voi lapsen antaa ymmärtää, että pitää syödä ruokaa kasvaakseen yhtä isoksi kuin isi jne....
 
Nyt kohta 4-vuotias poikamme on aika samanlainen luoteeltaan kuin tyttönne. Mieluummin tarkkailee sivusta kuin ryntää suinpäin mukaan juttuihin ja aika pitkään halusi "palvelua" ja myös aikalailla kieltäytyi omatoimisesti pukemaan ja syöttääkin sai aika pitkään...=). Meillä siis myös nuorempi sisarus pojalla ja vauvan tulo kyllä selvästi vaikutti esikoiseen niin että jo opitutkin taidot "hävisi". Pyörälläajo ei viime kesänä sujunut oikein mitenkään ja piirtämisen kanssa myös poika tekee vieläkin enimmäkseen "sotkuja", joiksi itsekin tuotoksiaan nimeää.
Meillä myös poika tuntuu ajattelevan, että kaikki pitäisi heti osata, vaikka kuinka on puhuttu ettei kukaan osaa harjoittelematta. Ehkäpä tämä liittyy siihen, että kun ihan pieni lapsi kun ajattelee olevansa kaikessa paras, niin isompi alkaa jo huomata, ettei se ihan kaikessa pidä paikkaansa. Itse aika paljon poikaa autoin ja puin ja syötinkin, vaikka välillä kismitti (lue otti päähän niin !#!##&%&:sti). Tosiaan sekin on totta, että vaikka esikoinen vaikuttaa vauvaan verrattuna isolta, niin pienihän hänkin on ja tarvitsee apua ja huomiota. Itse väliillä koin ympäristön asenteet aika rasittaviksi - "kyllä tuon ikäisen jo pitäisi osasta sitä ja tätä". Näinhän meillä ajatellaan, itse ajattelen että lapsen on tärkeä saada olla pieni ja saada aikuisen apua ja hoivaa, kyllä hän sitten ehtii huolehtia itsestään ihan koko aikuiselämänsä ja hyvät eväät siihen saa kun on saanut apua ja huolenpitoa kotona.
Nyt on meillä tapahtunut ihan selvä muutos: poika osaa ja haluaa tehdä itse, pyörällä ajaa apupyörien kanssa itse ja piirtämisessäkin on edistystä havaittavissa=). Ainakin meillä vaikuttaa, että esikoinen on kasvanut ja kehittynyt tavallaan hitaammin, taitoja on, mutta ne otetaan käyttöön myöhemmin. Kuopus nimittäin on syönyt itse jo n. 1.5 v. ja pukeakin yrittää=) ja piirustustaidoissa taitaa ottaa kohta isoveljen kiinni. Lapset on niin erilaisia ja kuopuksilla on aina se isompien sisarusten malli apunaan.
Tsemppiä! Uskon, että tämä rasittava vaihe menee teillä ohi aikanaan, niin kuin meilläkin on mennyt! Ja uudet ongelmat sit tulleet tilalle...=D
 
Meillä on ollut 3-vuotiaan kanssa sama juttu ja meilläkin on pienempi sisarus talossa. Meillä on tehty monesti komperomisseja näissä asioissa, niin kaikilla on hyvä mieli ja isompi ei koe oloaan syrjityksi kun pienempää kuitenkin "passataan" enemmän. Eli meillä on tehty niin, että esim. ruokailuissa on sovittu, että äiti syöttää 3 lusikallista ja itse syö sitten loput. Tai että itse syö ensin ja äiti auttaa sitten loput. Pukemisessa taas välillä laitan pojan itse pukemaan ja välillä taas puen ihan ilman mitään taisteluja. Tai että itse pukee haalarin ja äiti auttaa sitten hanskat ja kengät. Vähitellen on alkanut löytymään motivaatiota myös itse tehdä ja toimia, eikä kuitenkaan ole lapsen tarvinnut tuntea olevansa kaikessa ihan "omillaan".
 
Mukava kuulla että en ole ainoa joka taistelee tämän asian kanssa. Ehkä tässä nyt vaan lapsi vaatii sitä huomiota, kun mummilassa oli syönyt ihan itse aamupuuronkin. Kuulostaa oudolta tuo yhdistelmä syödä itse ja aamupuuro! :o
 

Yhteistyössä