C
clannad
Vieras
Elikkä haluaisin kokemuksia tilanteesta, jossa kolme lasta jakaa saman huoneen. Miten on mennyt ja olisiko jotain erityistä otettava huomioon ko. tilanteessa?
Jos kolme lasta jakaa saman huoneen,olisi hyvä jos olisivat lähes saman ikäisiä.Kukaan murkkuikäinen ei varmaan vapaaehtoisesti jakaisi huonetta pienempien sisarusten kanssa.
Jos lapset ovat kaikki alle kouluikäisiä ,uskoisin ettei ongelmaa ole.
Jokaiselle vaan oma sänky ja oma paikka omille tavaroille.
I
ihmettelen
Vieras
Siis miksi murkkuikäinen ei muka jakaisi huonetta nuoremman kans?? Ei varmasti mielellään, mutta kyllä se on mielestäni kasvatuskysymys kuinka hyvin murkku sen huoneen jakaa, vai jakaako.
Ennenvanhaan oltiin KAIKKI samassa huoneessa,kukaan ei motkottanut nykyään kaikki on liian helppoa ja autuasta, ja nuoret ei enää kunnioita ketään eikä mitään.
Entäs miten joku lestadiolaisperhe? Kyllä takuulla väitän,ettei sielläkään jokaisella 15lapsella ole omaa huonetta! Eikä varmasti kukaan motkota, sillä heidät on kasvatettu siihen, ja ovat tyytyväisiä jos edes pikkusopin saavat missä läksynsä tehdä.
Meillä on 16vuotias ja 13 vuotias samassa huoneessa, ja lisäksi pikkuisen lelut ns vaatekomerossa(sellanen pikkusoppi leikeille) ja hyvin menee, ja kyllä noi isommatkin on tyytyväisiä ja pysyvät kotona eikä hillu tuolla kylillä kuitenkaan, sillä heidät on kasvatettu kunnioittamaan muita ja ennenkaikke a sitä perheen yhdessäoloa!
Ennenvanhaan oltiin KAIKKI samassa huoneessa,kukaan ei motkottanut nykyään kaikki on liian helppoa ja autuasta, ja nuoret ei enää kunnioita ketään eikä mitään.
Entäs miten joku lestadiolaisperhe? Kyllä takuulla väitän,ettei sielläkään jokaisella 15lapsella ole omaa huonetta! Eikä varmasti kukaan motkota, sillä heidät on kasvatettu siihen, ja ovat tyytyväisiä jos edes pikkusopin saavat missä läksynsä tehdä.
Meillä on 16vuotias ja 13 vuotias samassa huoneessa, ja lisäksi pikkuisen lelut ns vaatekomerossa(sellanen pikkusoppi leikeille) ja hyvin menee, ja kyllä noi isommatkin on tyytyväisiä ja pysyvät kotona eikä hillu tuolla kylillä kuitenkaan, sillä heidät on kasvatettu kunnioittamaan muita ja ennenkaikke a sitä perheen yhdessäoloa!
K
Koivu
Vieras
\
Huh! Miten kotona pysyminen ja muiden kunnioittaminen liittyvät toisiinsa?
Ja oletko itse jakanut huoneen? Kyllä varmasti jokainen ihminen, toiset enemmän toiset vähemmän, kaipaavat omaa rauhaa ja yksinoloa.
Mitä taas entisaikoihin tulee, yksinoloa ja omaa rauhaa haettiin aitan ylisiltä, metsästä, muista muista ulkorakennuksista, tallin ym. rakennusten rauhasta, naapurit olivat kauempana, ja pihapiirit isoja ja luonnon helmassa, vaikka koti olisikin ollut vain pieni pirtti, niin sitä omaa rauhaa ja yksinoloa sai ulkona.
Entä nykyään kaupungeissa tai kaavoitusalueilla? Tontit pieniä usein ja ainoa rauha se oma huone.
Mun mielestä lapset on ihmisiä siinä missä aikuisetkin, ja heitä pitää kunnioittaa kuin muitakin ihmisiä, eikä sulloa minnekään. Tottakai ihminen on hyvin sopeutuvainen ja varmasti lestadiolaiset nukkuvat 3 samassa huoneessa, jos vanhemmat eivät muuta tarjoa. Mutta mun mielestä se on väärin.
Jos lapsia esim. 10, niin sillä lapsimäärällähän perhe elää. jo neljännestä tulee lähes 200 euroa rahaa, ja siitä lähtien jokaisesta. Kyllä mun mielestä lestadiolaisvanhempien kuuluisi laittaa jokaiselle huone kuten muutkin vanhemmat, koska lapsista saamallaan rahalla elävät, tai se muodostaa suurimman tuloerän.
Mutta tottakai siis ihminen sopeutuu. mUtta mietipä mitä itse toivot ja haluat ja miten itseäsi toivot kohdeltavan.
Alkuperäinen kirjoittaja 18.10.2005 klo 09:39 ihmettelen kirjoitti:
Huh! Miten kotona pysyminen ja muiden kunnioittaminen liittyvät toisiinsa?
Ja oletko itse jakanut huoneen? Kyllä varmasti jokainen ihminen, toiset enemmän toiset vähemmän, kaipaavat omaa rauhaa ja yksinoloa.
Mitä taas entisaikoihin tulee, yksinoloa ja omaa rauhaa haettiin aitan ylisiltä, metsästä, muista muista ulkorakennuksista, tallin ym. rakennusten rauhasta, naapurit olivat kauempana, ja pihapiirit isoja ja luonnon helmassa, vaikka koti olisikin ollut vain pieni pirtti, niin sitä omaa rauhaa ja yksinoloa sai ulkona.
Entä nykyään kaupungeissa tai kaavoitusalueilla? Tontit pieniä usein ja ainoa rauha se oma huone.
Mun mielestä lapset on ihmisiä siinä missä aikuisetkin, ja heitä pitää kunnioittaa kuin muitakin ihmisiä, eikä sulloa minnekään. Tottakai ihminen on hyvin sopeutuvainen ja varmasti lestadiolaiset nukkuvat 3 samassa huoneessa, jos vanhemmat eivät muuta tarjoa. Mutta mun mielestä se on väärin.
Jos lapsia esim. 10, niin sillä lapsimäärällähän perhe elää. jo neljännestä tulee lähes 200 euroa rahaa, ja siitä lähtien jokaisesta. Kyllä mun mielestä lestadiolaisvanhempien kuuluisi laittaa jokaiselle huone kuten muutkin vanhemmat, koska lapsista saamallaan rahalla elävät, tai se muodostaa suurimman tuloerän.
Mutta tottakai siis ihminen sopeutuu. mUtta mietipä mitä itse toivot ja haluat ja miten itseäsi toivot kohdeltavan.
Meillä on kolme tyttöä (5, 3 ja 2v), jotka nukkuvat samassa huoneessa. Meillä on yksi kerrossänky ja yksi parvi, joten jää vielä tilaa parille vaatelipastolle ja vaatekaapille. Tytöillä on leikkihuone erikseen. Meillä ei ole mitään suurempia ongelmia ollut, sillä lapset menevät samaan aikaan nukkumaankin.
O
ollaan oltu
Vieras
Lapsuuskodissani meitä oli 4 lasta, ja jaoimme sen saman makuuhuoneen. Sen ainoan makuuhuoneen. Vanhemmat nukkuivat olohuoneessa levitettävällä laverilla.
Meillä oli 2 kpl kerrossänkyjä. Kun kasvoimme, isommat siirtyivät levittävään laverisänkyyn eli huoneessa oli 1 kpl kerrossängyt ja 1 kpl kasaan laitettava sänky.
Nykyään on enemmän vaihtoehtoja, parvet ja muut..
Meillä oli 2 kpl kirjoituspöytiä, jotka oli "jaettu" huomioiden kenen kanssa tulee toimeen parhaiten: minulla ja veljellä oli yhteinen kirj.pöytä, kummallekin 2 laatikkoa. Nuorempi ja vanhempi sisko taas jakoivat toisen kir.pöydän ja laatikoita kummallekin 2. Kaappia ei sen ajan kirj.pöydässä ollut. Välissä oli pieni hylly, jossa niinikään oli jaettuja hyllytiloja. Koska minulla oli entien kaikenmaailman paperia ja muuta, sain hyllystä vähän enemmän kaappitilaa kuin muut.
Harvemmin läksyjä nimittäin tehdään ihan siinä pöydän ääressä istuen..
Meidän etu tietysti oli, että olimme aika saman ikäisiä, peräkanaa syntyneitä mutta olihan se haittakin.
Minä järjestin aina leikkini vaatehuoneeseen.
70-luvulla tosin kaikki asuivat alka ahtaasti ja lapset leikkivät hurjan paljon ulkona.
Kyllä 3 lasta, eri-ikäistäkin, samaan huoneeseen sopii, mutta jokaisella pitää olla omille tavaroille oma tila ja paikka, johon muut eivät saa kajota. Eli täytyy kunnioittaa toisen reviiriä, aikuisten tehtävä on valvoa se.
Viitaten Koivun kummasteluun: toisen ihmisen kunnioittaminen opitaan kotoa. Tosin mielestäni siihen ei vaikuta lapsilukumäärä tai se, onko oma huone vai ei, vaan muut asiat ja ne on taas niitä aikuisten opettamia ja mallin kautta opittuja asioita ja asenteita. Että onko ihminen ylipäätään arvokas vai ovatko jotkut ihmiset parempia ja arvokkaampia kuin toiset...
Meillä oli 2 kpl kerrossänkyjä. Kun kasvoimme, isommat siirtyivät levittävään laverisänkyyn eli huoneessa oli 1 kpl kerrossängyt ja 1 kpl kasaan laitettava sänky.
Nykyään on enemmän vaihtoehtoja, parvet ja muut..
Meillä oli 2 kpl kirjoituspöytiä, jotka oli "jaettu" huomioiden kenen kanssa tulee toimeen parhaiten: minulla ja veljellä oli yhteinen kirj.pöytä, kummallekin 2 laatikkoa. Nuorempi ja vanhempi sisko taas jakoivat toisen kir.pöydän ja laatikoita kummallekin 2. Kaappia ei sen ajan kirj.pöydässä ollut. Välissä oli pieni hylly, jossa niinikään oli jaettuja hyllytiloja. Koska minulla oli entien kaikenmaailman paperia ja muuta, sain hyllystä vähän enemmän kaappitilaa kuin muut.
Harvemmin läksyjä nimittäin tehdään ihan siinä pöydän ääressä istuen..
Meidän etu tietysti oli, että olimme aika saman ikäisiä, peräkanaa syntyneitä mutta olihan se haittakin.
Minä järjestin aina leikkini vaatehuoneeseen.
70-luvulla tosin kaikki asuivat alka ahtaasti ja lapset leikkivät hurjan paljon ulkona.
Kyllä 3 lasta, eri-ikäistäkin, samaan huoneeseen sopii, mutta jokaisella pitää olla omille tavaroille oma tila ja paikka, johon muut eivät saa kajota. Eli täytyy kunnioittaa toisen reviiriä, aikuisten tehtävä on valvoa se.
Viitaten Koivun kummasteluun: toisen ihmisen kunnioittaminen opitaan kotoa. Tosin mielestäni siihen ei vaikuta lapsilukumäärä tai se, onko oma huone vai ei, vaan muut asiat ja ne on taas niitä aikuisten opettamia ja mallin kautta opittuja asioita ja asenteita. Että onko ihminen ylipäätään arvokas vai ovatko jotkut ihmiset parempia ja arvokkaampia kuin toiset...
Itse olen ainoa lapsi ja sen vuoksi minulla oli oma huone. Silti halusin pitkälle kouluikään vielä, että äiti ja isi nukkuivat siellä huoneessa minun kanssani, se toi turvaa. Uskon siis, että ainakin pienille lapsille on vaan hyväksi jakaa sama huone.
Meillä tosin vasta kaksi lasta, tytöt 1 ja 3 vuotta. He kyllä jakavat samat huoneet. Meillä siis on huone molemmille, mutta tällä hetkellä ja varmaan vielä monta vuotta he nukkuvat toisessa huoneessa ja toinen huone on leikkihuone. Sitten kun haluavat, niin saavat ne omat huoneet.
Yhdellä tuttavallani on 4 lasta, vanhin jo yli 10 vuotias ja nuorin 1 vuotias. He kaikki jakavat sulassa sovussa saman huoneen. Huone on aikas iso kyllä, mutta se on jaettu siten, että sängyt ovat seinän vierellä huoneen jokaisessa nurkassa. Jokaisen sängyn vieressä on pieni (ehkä 50 cm x 80 cm) pöytä ja liikuteltava laatikosto sekä jakkara. Nämä ovat siis aina kyseisen lapsen omat eikä toiset saa niihin koskea. Sänkyjen päällä on seinillä hyllyt herätyskellolle ja kirjoille yms omalle tavaralle. Näiden lisäksi on "yleiset kaapit" eli hyllykkö keskellä huonetta, jossa on kaikkien yhteiset lelut ja piirustusvehkeet yms tavara. Järjestely toimii heillä hyvin, sillä lapsille opetetaan heti vauvasta alkaen, että toisen omaan ei kosketa, mutta kaikki yhteinen on tosiaan yhteisessä käytössä eikä kukaan saa niitä omia. Tavaran määrä on myös heillä pysynyt aisoissa ja lapset ovat kivasti oppineet leikkimään yhdessä vaikka junaradalla, koska lattialle mahtuu yleensä vaan yksi leikki kerrallaan. Koululaisille on läksyjen tekoa varten varattu pieni aika koulusta tulon jälkeen, jolloin pienemmät eivät saa huoneeseen mennä ja isommat saavat tehdä läksynsä rauhassa. Sen ajan pienemmät esim. piirtelevät keittiössä äidin tehdessä ruokaa. Heillä tämä ainakin toimii ja lapset näyttävät ainakin vielä aivan tyytyväisiltä tilanteeseen.
Kyllä lapset totuu siihen mitä heille tarjotaan! Näkeväthän he itsekin, että kodissa ei ole enempää huoneita. Jos olisi, niin kyllä he huoneen saisivat, mutta tässä asunnossa se ei ole mahdollista. Ei lapsi ole tyhmä!
Meillä tosin vasta kaksi lasta, tytöt 1 ja 3 vuotta. He kyllä jakavat samat huoneet. Meillä siis on huone molemmille, mutta tällä hetkellä ja varmaan vielä monta vuotta he nukkuvat toisessa huoneessa ja toinen huone on leikkihuone. Sitten kun haluavat, niin saavat ne omat huoneet.
Yhdellä tuttavallani on 4 lasta, vanhin jo yli 10 vuotias ja nuorin 1 vuotias. He kaikki jakavat sulassa sovussa saman huoneen. Huone on aikas iso kyllä, mutta se on jaettu siten, että sängyt ovat seinän vierellä huoneen jokaisessa nurkassa. Jokaisen sängyn vieressä on pieni (ehkä 50 cm x 80 cm) pöytä ja liikuteltava laatikosto sekä jakkara. Nämä ovat siis aina kyseisen lapsen omat eikä toiset saa niihin koskea. Sänkyjen päällä on seinillä hyllyt herätyskellolle ja kirjoille yms omalle tavaralle. Näiden lisäksi on "yleiset kaapit" eli hyllykkö keskellä huonetta, jossa on kaikkien yhteiset lelut ja piirustusvehkeet yms tavara. Järjestely toimii heillä hyvin, sillä lapsille opetetaan heti vauvasta alkaen, että toisen omaan ei kosketa, mutta kaikki yhteinen on tosiaan yhteisessä käytössä eikä kukaan saa niitä omia. Tavaran määrä on myös heillä pysynyt aisoissa ja lapset ovat kivasti oppineet leikkimään yhdessä vaikka junaradalla, koska lattialle mahtuu yleensä vaan yksi leikki kerrallaan. Koululaisille on läksyjen tekoa varten varattu pieni aika koulusta tulon jälkeen, jolloin pienemmät eivät saa huoneeseen mennä ja isommat saavat tehdä läksynsä rauhassa. Sen ajan pienemmät esim. piirtelevät keittiössä äidin tehdessä ruokaa. Heillä tämä ainakin toimii ja lapset näyttävät ainakin vielä aivan tyytyväisiltä tilanteeseen.
Kyllä lapset totuu siihen mitä heille tarjotaan! Näkeväthän he itsekin, että kodissa ei ole enempää huoneita. Jos olisi, niin kyllä he huoneen saisivat, mutta tässä asunnossa se ei ole mahdollista. Ei lapsi ole tyhmä!
\
Ei meillä ainakaan riitä lapsilisistä asuntolainan lyhennykseen...
Minusta tuollainen "lasten tehtailu" on tosin nykyaikana aika sairasta. Ja ne suurperheelliset "uskovaiset" jotka minä tiedän eivät todellakaan ajattele lapsen parasta; lapset ovat epäsiistejä ja röyhkeitä. Lapset elävät ihan "pellossa"! Lapsia täytyy nykymaailmassa ehtiä kasvattamaan ja jos äiti on koko ajan raskaana ja sitten pitäisi vielä jaksaa "kasvattaa" yli kymmentä lasta niin onhan se mahdoton vaatimus kenelle tahansa.
Alkuperäiseen kysymykseen, jostain olen lukenut että yli kymmenvuotiailla eri sukupuolta olevilla lapsilla olisi suositeltavaa olla omat nukkumishuoneensa. Meillä kaikki nukkuvat eri huoneissa, koska olemme niin herkkäunisia. Mutta kenelläkään ei ole omaa huonetta vaan yksi sänky on olkkarissa sermin takana, yksi takkahuoneessa... Leikkihuone on yhteinen. Tämä käytäntö toimii meillä, jotkut vieraat kyllä ihmettelevät, mutta kun ei niillä lapsilisillä tosiaan sitä kartanoa saa, niin ihmetelkööt! :kieh:
Olet sitten tullut siihen päätelmään että joku perhe "elää" lapsilisillä!Alkuperäinen kirjoittaja 18.10.2005 klo 09:58 Koivu kirjoitti:
Ei meillä ainakaan riitä lapsilisistä asuntolainan lyhennykseen...Minusta tuollainen "lasten tehtailu" on tosin nykyaikana aika sairasta. Ja ne suurperheelliset "uskovaiset" jotka minä tiedän eivät todellakaan ajattele lapsen parasta; lapset ovat epäsiistejä ja röyhkeitä. Lapset elävät ihan "pellossa"! Lapsia täytyy nykymaailmassa ehtiä kasvattamaan ja jos äiti on koko ajan raskaana ja sitten pitäisi vielä jaksaa "kasvattaa" yli kymmentä lasta niin onhan se mahdoton vaatimus kenelle tahansa.
Alkuperäiseen kysymykseen, jostain olen lukenut että yli kymmenvuotiailla eri sukupuolta olevilla lapsilla olisi suositeltavaa olla omat nukkumishuoneensa. Meillä kaikki nukkuvat eri huoneissa, koska olemme niin herkkäunisia. Mutta kenelläkään ei ole omaa huonetta vaan yksi sänky on olkkarissa sermin takana, yksi takkahuoneessa... Leikkihuone on yhteinen. Tämä käytäntö toimii meillä, jotkut vieraat kyllä ihmettelevät, mutta kun ei niillä lapsilisillä tosiaan sitä kartanoa saa, niin ihmetelkööt! :kieh:
Sukupuoli vaikuttaa huoneen jakamiseen alle kouluikäisellä siinä mielessä, että tyttöjen ja poikien leikit ja lelut saattavat olla erilaisia. Ja tietysti myös luonne! Yksin viihtyvälle, hiljaisia puuhia rakastavalle on minusta tärkeä turvata jokin rauhallinen soppi ellei omaa huonetta löydy. Esim. meidän poika on sellainen joka tarvitsee omaa rauhaa aika paljonkin, muuten hän kirjaimellisesti hyppii seinille. Seitsenvuotiaaksi hän sai jakaa huoneensa pikkusiskon kanssa, nyt saatiin vihdoin järjestymään oma huone.
Hieman tekee mieli kommentoida keskusteluakin: Suomessa on asuttu ja asutaan edelleen kovin ahtaasti. On hyvä, jos siihen on sopeuduttu eikä saatu kauheita traumoja, mutta minusta ei ole kovin hedelmällistä verrata nykyasumista entisiin aikoihin. Elämä on muutenkin niin kovasti erilaista. Nykyisin esim. tavaran määrä on aivan toista. Ennen oli kyse enemmän siitä, että jakoi huoneen toisen ihmisen kanssa, nykyään täytyy jakaa huonen toisen ihmisen JA hänen tavaroidensa kanssa. Oma huone on iha kiva juttu lapsellekin, mutta mielestäni sen ei tarvitse merkitä että lapsi on siellä aina yksin.
Hieman tekee mieli kommentoida keskusteluakin: Suomessa on asuttu ja asutaan edelleen kovin ahtaasti. On hyvä, jos siihen on sopeuduttu eikä saatu kauheita traumoja, mutta minusta ei ole kovin hedelmällistä verrata nykyasumista entisiin aikoihin. Elämä on muutenkin niin kovasti erilaista. Nykyisin esim. tavaran määrä on aivan toista. Ennen oli kyse enemmän siitä, että jakoi huoneen toisen ihmisen kanssa, nykyään täytyy jakaa huonen toisen ihmisen JA hänen tavaroidensa kanssa. Oma huone on iha kiva juttu lapsellekin, mutta mielestäni sen ei tarvitse merkitä että lapsi on siellä aina yksin.
Sukupuoli vaikuttaa huoneen jakamiseen alle kouluikäisellä siinä mielessä, että tyttöjen ja poikien leikit ja lelut saattavat olla erilaisia. Ja tietysti myös luonne! Yksin viihtyvälle, hiljaisia puuhia rakastavalle on minusta tärkeä turvata jokin rauhallinen soppi ellei omaa huonetta löydy. Esim. meidän poika on sellainen joka tarvitsee omaa rauhaa aika paljonkin, muuten hän kirjaimellisesti hyppii seinille. Seitsenvuotiaaksi hän sai jakaa huoneensa pikkusiskon kanssa, nyt saatiin vihdoin järjestymään oma huone.
Hieman tekee mieli kommentoida keskusteluakin: Suomessa on asuttu ja asutaan edelleen kovin ahtaasti. On hyvä, jos siihen on sopeuduttu eikä saatu kauheita traumoja, mutta minusta ei ole kovin hedelmällistä verrata nykyasumista entisiin aikoihin. Elämä on muutenkin niin kovasti erilaista. Nykyisin esim. tavaran määrä on aivan toista. Ennen oli kyse enemmän siitä, että jakoi huoneen toisen ihmisen kanssa, nykyään täytyy jakaa huonen toisen ihmisen JA hänen tavaroidensa kanssa. Oma huone on iha kiva juttu lapsellekin, mutta mielestäni sen ei tarvitse merkitä että lapsi on siellä aina yksin.
Hieman tekee mieli kommentoida keskusteluakin: Suomessa on asuttu ja asutaan edelleen kovin ahtaasti. On hyvä, jos siihen on sopeuduttu eikä saatu kauheita traumoja, mutta minusta ei ole kovin hedelmällistä verrata nykyasumista entisiin aikoihin. Elämä on muutenkin niin kovasti erilaista. Nykyisin esim. tavaran määrä on aivan toista. Ennen oli kyse enemmän siitä, että jakoi huoneen toisen ihmisen kanssa, nykyään täytyy jakaa huonen toisen ihmisen JA hänen tavaroidensa kanssa. Oma huone on iha kiva juttu lapsellekin, mutta mielestäni sen ei tarvitse merkitä että lapsi on siellä aina yksin.
K
Koivu
Vieras
\
No tiedänhän minä, että ei kaksilapsinen perhe sillä kahden lapsen lapsilisällä maksele asuntoja, kyllä ne menevät harrastuksiin ym. Mutta 10-lapsisessa perheessä tuskin kuljetellaan kaikkia 10 lasta kaksi kertaa viikossa kalliiseen harrastukseen... eli tarkoitin, että 10 lapsen lapsilisä on kuitenkin jo ihan tavalliseen keskimääräiseen tilipussiin verrattavissa, ja jos lapset kierrättävät leluja ja vaatteita ja tavaroita, nin varmasti ruokamenojen jälkeen jää myös siihen asuntolainaan rahaa lapsilisistä...
Mutta eihän siinä varmasti todellakaan rikki mene lapsi, vaikka jakaa huoneen. Mutta kovin monen lapsen yhteen huoneeseen sullominen ei mun mielestä vaan kuulosta kovin lapsirakkaalta... lastenkotimeininkiä. Mutta jos ei muuta mahdollisuutta ole niin täytyy toivoa tosiaan että ei niitä pahoja traumoja jää.
Alkuperäinen kirjoittaja 18.10.2005 klo 17:35 mami kirjoitti:\Olet sitten tullut siihen päätelmään että joku perhe "elää" lapsilisillä!Alkuperäinen kirjoittaja 18.10.2005 klo 09:58 Koivu kirjoitti:
Minusta tuollainen "lasten tehtailu" on tosin nykyaikana aika sairasta. Ja ne suurperheelliset "uskovaiset" jotka minä tiedän eivät todellakaan ajattele lapsen parasta; lapset ovat epäsiistejä ja röyhkeitä. Lapset elävät ihan "pellossa"! Lapsia täytyy nykymaailmassa ehtiä kasvattamaan ja jos äiti on koko ajan raskaana ja sitten pitäisi vielä jaksaa "kasvattaa" yli kymmentä lasta niin onhan se mahdoton vaatimus kenelle tahansa.
Alkuperäiseen kysymykseen, jostain olen lukenut että yli kymmenvuotiailla eri sukupuolta olevilla lapsilla olisi suositeltavaa olla omat nukkumishuoneensa. Meillä kaikki nukkuvat eri huoneissa, koska olemme niin herkkäunisia. Mutta kenelläkään ei ole omaa huonetta vaan yksi sänky on olkkarissa sermin takana, yksi takkahuoneessa... Leikkihuone on yhteinen. Tämä käytäntö toimii meillä, jotkut vieraat kyllä ihmettelevät, mutta kun ei niillä lapsilisillä tosiaan sitä kartanoa saa, niin ihmetelkööt! :kieh:
No tiedänhän minä, että ei kaksilapsinen perhe sillä kahden lapsen lapsilisällä maksele asuntoja, kyllä ne menevät harrastuksiin ym. Mutta 10-lapsisessa perheessä tuskin kuljetellaan kaikkia 10 lasta kaksi kertaa viikossa kalliiseen harrastukseen... eli tarkoitin, että 10 lapsen lapsilisä on kuitenkin jo ihan tavalliseen keskimääräiseen tilipussiin verrattavissa, ja jos lapset kierrättävät leluja ja vaatteita ja tavaroita, nin varmasti ruokamenojen jälkeen jää myös siihen asuntolainaan rahaa lapsilisistä...
Mutta eihän siinä varmasti todellakaan rikki mene lapsi, vaikka jakaa huoneen. Mutta kovin monen lapsen yhteen huoneeseen sullominen ei mun mielestä vaan kuulosta kovin lapsirakkaalta... lastenkotimeininkiä. Mutta jos ei muuta mahdollisuutta ole niin täytyy toivoa tosiaan että ei niitä pahoja traumoja jää.
Ä
ÄIPPIS -84
Vieras
en tiedä meneekö tää ihan asian vierestä, mutta meille on tulossa kolmas lapsi maaliskuussa. Kesällä muutettiin isompaan (4h,k,s) vuokralle. Lapset: poika 06/02 ja tyttö 02/04. Molemmilla nyt omat huoneet. Vauvan huoneen tulevaisuudesta ei vielä tietoa...
Itse olen jäänyt opiskelusta äitiyslomalle, että mieheni rahoilla tässä periaatteessa elellään. Siksi emme osta omaa ennenkun minä pääsen töihin. Kaverini perustelee minulle, että kun on jo kolmas tulossa niin eikö silloin jo kuulu ostaa oma??? ihan kun se olisi jossain laissa säädetty.
Minulla on aina ollut oma huone. (olen 3 lapsisesta perheestä.) Ja ehkä siksi haluan lapsillenikin omat huoneet jo pienestä pitäen. En itse kylläkään laittaisi kolmea lasta samaan huoneeseen, mutta en niitä tuomitsekkaan, jotka näin tekevät!
Itse olen jäänyt opiskelusta äitiyslomalle, että mieheni rahoilla tässä periaatteessa elellään. Siksi emme osta omaa ennenkun minä pääsen töihin. Kaverini perustelee minulle, että kun on jo kolmas tulossa niin eikö silloin jo kuulu ostaa oma??? ihan kun se olisi jossain laissa säädetty.
Minulla on aina ollut oma huone. (olen 3 lapsisesta perheestä.) Ja ehkä siksi haluan lapsillenikin omat huoneet jo pienestä pitäen. En itse kylläkään laittaisi kolmea lasta samaan huoneeseen, mutta en niitä tuomitsekkaan, jotka näin tekevät!
K
köyhä
Vieras
\
Vaan entäs jos ei ole varaa maksaa isompaa vuokraa???? Jos ei ole rahaa isompaan asuntoon????
Tuskin kyseessä on mikään vapaaehtoinen valinta: haluamme asua ahtaasti ja epämukavasti.
Alkuperäinen kirjoittaja 19.10.2005 klo 09:30 ÄIPPIS -84 kirjoitti:
Vaan entäs jos ei ole varaa maksaa isompaa vuokraa???? Jos ei ole rahaa isompaan asuntoon????
Tuskin kyseessä on mikään vapaaehtoinen valinta: haluamme asua ahtaasti ja epämukavasti.
Lisään vielä omaan kommenttiini, että meillä siis on suht iso asunto (5h+k+s), mutta tämä tapa on tällä hetkellä kaikista järkevin, kun tarvitsemme myös erillisen työhuoneen isukille. Varmasti tulevaisuudessa lapsilla tulee olemaan ihan omat huoneet, JOS tästä ratkaisusta syntyy probleemia. Nyt pienet prinsessat nukkuvat ihan sulassa sovussa ja touhuavat sitten yhteisessä leikkihuoneessaan. =)
Jopas tästä keskustelu kehittyi......Kuten aikaisemmin sanoin,ei kukaan murkku vapaaehtoisesti halua jakaa huonetta rasavillin viisivuotiaan kanssa...tiedän mistä puhun.
Muutama vuosi sitten asuimme kahdeksan henkilöä rivitalossa,4 h+keittiö.Silloin oli kahdella tytöllä yhteinen huone.kaksi poikaa jakoi yhden huoneen ja perheen pienimmillä oli oma huone.Mieheni kanssa nukuimme olohuoneessa.Ja täytyy myöntää,että sopu sijaa antaa....vaikka se välillä hermoja koettelikinVarsinkin juuri nämä perheen murkut kärsivät sasiasta eniten.Ei ollut koskaan oikein sitä omaa rauhaa....Ihanne asuminen on tietenkin,että jokaisella on oma huone...aina se ei vain ole mahdollista.Nyt kun rakennamme,vaatimus on oma huone jokaiselle...edes pieni huone ja ovi,jonka voi sulkea kun haluaa olla rauhassa.Murkut kaipaavat omaa rauhaa...heille omat tavaratkin ovat pyhiä,joihin eivät muut koske.Ja parempi nuorten on viettää aikaa kotona...siellä omassa huoneessaan...vaikka kaverien kanssa.Ei tartte kaduilla maleksia.
Silti se meidän rivitaloasuminen oli osaksi ihan mukavaa aikaa,eikä lapsille siitä traumoja jäänyt.Joskus oli vielä lasten useampi kaverikin yötä.Se oli vain järjestely kysymys.Eli vieläkin....vastaan alkuperäiseen kysymykseen...että kyllä useampi lapsi voi nukkua samassa huoneessa,mutta mielellään saman ikäiset keskenään.Ja voihan asiaan kysyä lasten mielipidettä,kuka haluaa kenenkin kanssa nukkua.
\
Murkkuikäinen poika kärsii kovasti mikäli yöt joutuu viettämään seurassa - ja vastaavasti se huonekumppani kärsii tästä myös. Ne öiset siemensyöksyt jne. Kyllä sen ikäinen tarvitsee omaa rauhaa.
Nimimerkillä itse olen joutunut murkkuna nukkumaan isäni ja äitipuoleni vuoteen vieressä patjalla eikä tosiaankaan ollut kivaa sitä HEIDÄN touhuilua kuunnella :kieh: Siinä ei auttanut vaikka kunnioitin perhearvoja ja muita ihmisiä, väittäisinpä että ikuiset traumat sain enkä heille yökylään päästä nyt omia lapsianikaan
Alkuperäinen kirjoittaja 18.10.2005 klo 09:39 ihmettelen kirjoitti:
Murkkuikäinen poika kärsii kovasti mikäli yöt joutuu viettämään seurassa - ja vastaavasti se huonekumppani kärsii tästä myös. Ne öiset siemensyöksyt jne. Kyllä sen ikäinen tarvitsee omaa rauhaa.
Nimimerkillä itse olen joutunut murkkuna nukkumaan isäni ja äitipuoleni vuoteen vieressä patjalla eikä tosiaankaan ollut kivaa sitä HEIDÄN touhuilua kuunnella :kieh: Siinä ei auttanut vaikka kunnioitin perhearvoja ja muita ihmisiä, väittäisinpä että ikuiset traumat sain enkä heille yökylään päästä nyt omia lapsianikaan
K
Kashka
Vieras
Meillä 12-vuotias tyttö myös välillä kaipailee omaa huonetta, nyt jakaa huoneen 8-vuotiaan pikkuveljen kanssa. Toive usein perustuu "kun kaikilla muillakin on" -argumenttiin. Käytännössä kuitenkin vietämme paljon aikaa yhteisissä tiloissa: olohuoneessa vierivieressä sohvassa ja keittiön pöydän ääressä tehdään läksyt jne. Leikitkin on usein raahattu olohuoneeseen. Silloin kun teinin pinna kiristyy, voi vetäytyä suljetun oven taakse ja silloin yksinkertaisesti veli puuhaa muualla. Toistaiseksi olen pitänyt kolmiossamme toisen makuuhuoneen itselläni, katsotaan nyt kuinka kauan...Olen kyllä sitä mieltä, että jos tavaroilleen tarvitsee kokonaisen huoneen niin tavaraa voipi olla hiukan liikaa. Ei tuo nyt mikään luonnonlaki ole että jokaisella sukupolvella olisi oltava aina enemmän tavaraa kuin edellisellä...nykymenoa kyllä kuvastaa hyvin. Ikävä kyllä.
Meillä tulee olemaan tuo tilanne. Nyt on lapsille kaksi huonetta ja molemmissa on kaksi lasta. Ens heinäkuussa syntyy viides lapsi,joten jompaan kumpaan huoneeseen tulee yksi lisää.
Itse oon ollut noin 14 vuotiaaksi asti isoveljen kanssa samassa huoneessa (veli mua 3v vanhempi) ja ei mua se ainakaan haitannut enkä usko,että veljeäkään sen pahemmin. Paljon riippuu luonteista ja siitä,että mitä elämänarvoja lapselle opetetaan. Mä oon aina yrittänyt opettaa lapsille,että sisarus on maallista mammonaa tärkeämpi.
Eikä kukaan ole meillä ainakaan valittanut,että miksi ei saada sitä ja sitä. Vähän aikaa sitten jopa 7v ja 9v pojat toivoivat yhtä vauvaa lisää.
Vauva onkin jo tulossa,tosin lapset eivät vielä siitä tiedä.
Itse oon ollut noin 14 vuotiaaksi asti isoveljen kanssa samassa huoneessa (veli mua 3v vanhempi) ja ei mua se ainakaan haitannut enkä usko,että veljeäkään sen pahemmin. Paljon riippuu luonteista ja siitä,että mitä elämänarvoja lapselle opetetaan. Mä oon aina yrittänyt opettaa lapsille,että sisarus on maallista mammonaa tärkeämpi.
Eikä kukaan ole meillä ainakaan valittanut,että miksi ei saada sitä ja sitä. Vähän aikaa sitten jopa 7v ja 9v pojat toivoivat yhtä vauvaa lisää.
Vauva onkin jo tulossa,tosin lapset eivät vielä siitä tiedä.
P
piha
Vieras
Kyllä voi olla 3 lasta samassa huoneessa ja kyllä lapset siihen sopeutuvat kunhan vähän kannustetaan. Nykyaikana kaikilla perheessä pitäisi olla omahuone, toista se oli joskus 30-40 vuotta sitten ku perheet asui todella pienissä asunnoissa ja lapsia oli useita, mutta ei niistä ihmisistä sen hullumpia tullut ku nykyäänkään. =)
4
4 pientä
Vieras
Meillä on, tosin huonekin on suuri, 4x4 m, eli mahtuu sängyt, pöydät, kaapit ja leikkitilaakin jää. Kunhan tämä pikkukäärö tästä kasvaa, niin saa siirtyä häkkisänkyyn siihen huoneeseen -tosiaan siihen ainoaan (kuten joku jo mainitsikin lapsuudestaan). Nyt hän nukkuu katosta riippuvassa korissa keskellä tupaa, lähellä levitettävää laverisohvaa jolla mieheni kanssa nkumme. Tupakin on suuri, keittiöineen kaikkineen. Kun lapset kaipaavat omaa rauhaa, he pukevat päälle ja siirtyvät pihalle hiekkaa tai lunta kaivelemaan, kaneja ruokkimaan, leikkimökkiin tms. Kyllä me vuoden päästä muutamme isompaan, mutta nyt kun kaikki neljä ovat alle kouluikäisiä, niin heitä on helpompi pitää silmällä muutamassa isossa tilassa kuin sokkeloisessa kaksikerroksisessa asunnossa!
M
Molla
Vieras
Meillä on lapsilla käytössä 2 makaria ja itse jakoivat huoneet eli toisessa on poika 15v sekä tytöt 11v ja 9v ja toisessa huoneessa tytöt 14v ja 6v. Hyvin on mennyt, vaikka voisi olla toki enemmänkin makareita 
Itselläni on 3 lasta. 4v,2v ja 6kk.
Ennen oli 4 ja 2 vuotiailla yhteinen huone,mutta tuntui meistä siltä,että täytyy hommata niille yhteinen huone.6kk ja 2 vuotias on yhteisissä huoneissa.
Täytyy sanoa,että ystäväni asuu kaksioissa miehensä ja lastensa kanssa.Lapset ovat 6,4 ja 1 vuotiaat.
Ihmettelen kyllä :\|
Ennen oli 4 ja 2 vuotiailla yhteinen huone,mutta tuntui meistä siltä,että täytyy hommata niille yhteinen huone.6kk ja 2 vuotias on yhteisissä huoneissa.
Täytyy sanoa,että ystäväni asuu kaksioissa miehensä ja lastensa kanssa.Lapset ovat 6,4 ja 1 vuotiaat.
Ihmettelen kyllä :\|
Similar threads
- Äityli kolmelle
- Aihe vapaa