Moikka! Mieki itteni lasken jo kolmekymppiseks, vaikka vasta muutama kuukausi sitten täytin 29. Nyt odottelen esikoistani, rv 6+1, toivottavasti kaiki menee hyvin. Taustalla ovuloimattomuutta ja kystia, endometrioosi epäily on myös, ei tarkkaa diagnoosia koska tutkimukset vielä kesken. Nyt kun pärähti plussa testiin niin en usko että ihan hirveesti tutkitaan endoa raskausaikana...
3-kymppiset ensimmäistä odottavat
- Viestiketjun aloittaja Liljah
- Ensimmäinen viesti
Huomenta vaan
Täällä sitä ollaan labrassa, parin tunnin sessiossa, eli siis ihana sokerirasitus :/ sukuvika toi diabetes, niin siksi haluavat jo nyt tämän tehdä, "hyvällä" tuurilla uusiks vielä viimesellä kolmanneksella... Se litku oli jotain aivan kamalaa ja nyt vain odottelua että "pääsee" juomaan toisen drinksun
Muuten kaikki todella hyvin, mitä nyt kasvukivut vähän vaivanneet, mutta vissiin se kuuluu tähän toiseenki kolmannekseen, kun tyyppi kasvaa pari senttiä viikossa...?
Joko teillä on talvi?
Meillä täällä lounais-suomessa on nyt vähän lunta ja pikkupakkanen, mutta kuulemma huomenna jo sulaa pois mä niin pidän talvesta, heti olin energisempi, kun tuli lunta
Ja tervetuloa Pinkkis
Rockwell ja Taisto 15+3
Täällä sitä ollaan labrassa, parin tunnin sessiossa, eli siis ihana sokerirasitus :/ sukuvika toi diabetes, niin siksi haluavat jo nyt tämän tehdä, "hyvällä" tuurilla uusiks vielä viimesellä kolmanneksella... Se litku oli jotain aivan kamalaa ja nyt vain odottelua että "pääsee" juomaan toisen drinksun
Muuten kaikki todella hyvin, mitä nyt kasvukivut vähän vaivanneet, mutta vissiin se kuuluu tähän toiseenki kolmannekseen, kun tyyppi kasvaa pari senttiä viikossa...?
Joko teillä on talvi?
Meillä täällä lounais-suomessa on nyt vähän lunta ja pikkupakkanen, mutta kuulemma huomenna jo sulaa pois
mä niin pidän talvesta, heti olin energisempi, kun tuli lunta Ja tervetuloa Pinkkis
Rockwell ja Taisto 15+3
Tsemppiä Rockwell rasitukseen! Mut eihän sun enää toista drinkkii tarvi juua, yks per testi? Kolme verikoetta otetaan. Mää pelkäsin sitä juomaa ihan kauheena, mut eihän se ollukkaan pahaa. Spriteä ilman happoja ja vähän makeempaa Saapa nähä joudunko kans toisenki kerran meneen, viimeksi neuvolassa terkka sitä tuumi. Huomenna on neuvola, niin siellä kuulen jos päätyy mut uudestaan sinne pistään.
Oon tässä lähdössä kaverille kylään, hän on käyny vauvanvaatevarastot läpi ja siellä olis pussukka odottamassa. Hällä kaks poikaa, mut eiköhän sieltä perus valkosta löydy meille käytettäväksi.
Meillä on nyt sitten vissiin nimi päätettynä. Joudun vähän silleen perääntymään, että tää nimi on mun itteni ehdottama, mutta ite oisin ehkä kallistunu nyt toiseen vaihtoehtoon. Mut mies on tykästyny tähän toiseen ja koska oon teilannu kaikki sen ehotelmat, niin valitaan sitten tää. Mies on alkanu kutsuun vauvaa jo nimellä, mikä on jotenki hurjan sööttiä. Siis tyytyväinen oon oikeesti tähänki nimeen ja se sopii mun omaani. Pitää alkaa nyt makustelemaan sitä enemmän ja kunhan nimen kantajan näkee, niin uskon et loksahtaa sitten viimestään paikalleen.
OmaAurinkoinen ja pikkuneiti 31+2
Saapa nähä joudunko kans toisenki kerran meneen, viimeksi neuvolassa terkka sitä tuumi. Huomenna on neuvola, niin siellä kuulen jos päätyy mut uudestaan sinne pistään. Oon tässä lähdössä kaverille kylään, hän on käyny vauvanvaatevarastot läpi ja siellä olis pussukka odottamassa. Hällä kaks poikaa, mut eiköhän sieltä perus valkosta löydy meille käytettäväksi.
Meillä on nyt sitten vissiin nimi päätettynä. Joudun vähän silleen perääntymään, että tää nimi on mun itteni ehdottama, mutta ite oisin ehkä kallistunu nyt toiseen vaihtoehtoon. Mut mies on tykästyny tähän toiseen ja koska oon teilannu kaikki sen ehotelmat, niin valitaan sitten tää. Mies on alkanu kutsuun vauvaa jo nimellä, mikä on jotenki hurjan sööttiä.
Siis tyytyväinen oon oikeesti tähänki nimeen ja se sopii mun omaani. Pitää alkaa nyt makustelemaan sitä enemmän ja kunhan nimen kantajan näkee, niin uskon et loksahtaa sitten viimestään paikalleen.OmaAurinkoinen ja pikkuneiti 31+2
Joo, ei niitä juomia ollutkaan kuin yksi mutta tosiaan, eilen soitti neuvolan täti ja kertoi että yksi arvoista oli hitusen yli viitearvon ja raskausdiabetes diagnoosi tuli niin että nuppi tuljui kyllä tässä on itketty. Varsinkin kun luin netistä mitä vaikutuksia voi olla; cp-vamman ja kohtukuoleman kohonnut riski, keuhkot voi jäädä vajavaisesti kehittyneiksi jne...
Mulla tosiaan paino ennen raskautta normaali (bmi 22), mutta heti alussa nousi 5kg pahoinvoinnin takia (kun jouduin syömään 1-2h välein) ja neuvolassa sanoivat että ei se haittaa... No sen jälkeen noussut vielä nelisen kiloa, eli yht 9kg ja vasta kuudestoista viikko menossa
On jotenkin todella syyllinen olo, vaikka olen mielestäni syönyt terveellisesti, mitä nyt muutamia kertoja viikossa herkutellutkin.
Aamupalaksi puuroa tai ruisleipää, välipaloina hedelmiä tai joskus jugurttia, pääateriat lautasmallin mukaan ja iltapala ruisleipää tai jugurttia plus hedelmää.
Toki on sukurasite, jonka takia näin aikaisin sokerirasitukseen jouduinkin.
Oon vaan niin pettynyt ja vihainen itselleni, jos itse aiheutan vauvalle jotain pysyvää vauriota
kyllä tässä on itketty. Varsinkin kun luin netistä mitä vaikutuksia voi olla; cp-vamman ja kohtukuoleman kohonnut riski, keuhkot voi jäädä vajavaisesti kehittyneiksi jne... Mulla tosiaan paino ennen raskautta normaali (bmi 22), mutta heti alussa nousi 5kg pahoinvoinnin takia (kun jouduin syömään 1-2h välein) ja neuvolassa sanoivat että ei se haittaa... No sen jälkeen noussut vielä nelisen kiloa, eli yht 9kg ja vasta kuudestoista viikko menossa
On jotenkin todella syyllinen olo, vaikka olen mielestäni syönyt terveellisesti, mitä nyt muutamia kertoja viikossa herkutellutkin.
Aamupalaksi puuroa tai ruisleipää, välipaloina hedelmiä tai joskus jugurttia, pääateriat lautasmallin mukaan ja iltapala ruisleipää tai jugurttia plus hedelmää.
Toki on sukurasite, jonka takia näin aikaisin sokerirasitukseen jouduinkin.
Oon vaan niin pettynyt ja vihainen itselleni, jos itse aiheutan vauvalle jotain pysyvää vauriota
Moikka kaikille taas pitkästä aikaa!
Tulin vähän katselemaan, joko täällä olisi jakautumisuutisia, kun aika monella on lasketut ajat jo paukkuneet... Mutta ilmeisesti vauva-arki on pitänyt porukan kiireisenä, kun raportteja ei vielä näy. Onnea joka tapauksessa kaikille uudesta perheenjäsenestä nauttiville ja myös uusille plussanneille! Ja tietenkin myös teille muille odottelijoille!
Rockwell, isot tsempit sinulle! Itsekin radi-diagnoosin sain yhden arvon ylityksen takia, ja sitten monta kuukautta piti seurailla tilannetta ja pitää ruokavaliota. Mullakin taustalla on sukurasite, ja lisäksi oma ylipaino varmasti vaikutti. Haluan jakaa sulle (ja mikä ettei muillekin kohtalotovereille) pari ajatusta tästä, koska tiedän hyvin, kuinka paljon diagnoosi tuo huolta ja stressiä:
1. Kukaan ei tahallaan hanki itselleen radia tai sotke sokeriarvojaan tehdäkseen lapselle pahaa. Sukurasite tuntuu, ja raskaus panee muutenkin kropan järjestelmän uusiksi. Tätä sattuu kaikenlaisille ihmisille, läskeille ja laihoille, "sukuvikaisille" ja täysin "viattomille".
2. Diagnoosi ei ole syytös, vaan pikemminkin mahdollisuus varautumiseen. Niinkuin auton bensavalo kertoo, että kun nyt tankkaa niin ei löpö lopu kesken, niin radi-diagnoosi kertoo, että voi tehdä jotain tulevan lapsen hyväksi. Seuranta pistelyineen on tympeää, mutta loppujen lopuksi raskausaika on aika lyhyt.
3. Tilanteet on tietenkin tosi yksilöllisiä, mutta esimerkiksi mulla melko huoleton ruokavalion noudattaminen (karkit yms herkut vähemmälle ja pastat yms hiilarimätöt myös, ja säännöllinen ruokailu) riitti pitämään arvot kurissa koko raskauden. Ei tarvinnut katsoa sekuntikelloa ruuan suhteen eikä laskea kaloreita. Suht helpollakin voi siis päästä! Toisilla voi toki olla sitten tarkempaa, ja lääkitystäkin saattaa tarvita. Tarkoituksena on kuitenkin auttaa lasta kehittymään normaalisti ja pysymään järkevän kokoisena synnytystä ajatellen - on upeaa, että meillä on tällainen järjestelmä apunamme!
Yksittäinen hiilariateria tai sokeriarvon ylitys ei vielä lasta vaurioita... Seuranta kertoo, missä mennään, ja tarvittaessa voi kohentaa tilannetta omilla toimillaan, ruualla, liikunnalla, tai lääkityksellä. Älä siis anna radin varjostaa raskauttasi tai luoda ylettömiä pelkoja -sinähän pystyt nyt paremmin tukemaan pienokaisesi kasvua, kun tiedät tilanteesi. Nauti elämästä ja raskaudesta, ja ole itsellesi armollinen!
Omaa napaa:
Meillä poitsu on kasvanut hurmaavaksi hymypalleroksi, joka tarkkailee maailmaa innokkaasti, jutustelee ja kujertelee - ja kääntyi tänään ensimmäistä kertaa ihan itse selältä masulleen!!! Tämä uroteko tosin tehtiin tosi äkäisen kätinän saattelemana... "Mitä peevelin temppuja tässä luonto oikein pistää minut tekemään, ei ole kiva! Mutta teenpä sen heti perään uudelleen, niin ei sitten vähään aikaan tarvitse, perhana!"
Kuolalaput ovat myös tulleet käyttöön, ja pakko tunnustaa, että kestovaipat ovat puolestaan jääneet vähemmälle käytölle. happens niin monta kertaa päivässä, että jostain idealismista on joutunut tinkimään. (Tai sitten olen vain laiska.)
Jos muita jakautuneita on kuulolla, niin laittakaa vähän tietoa miten meni! Olisi kiva kuulla tuliko sieltä ne luvatut tytöt/poikaset, vai onko ollut ylläreitä...
Iloista syksyn jatkoa kaikille, kohta päästään jo jouluvaloihin!
Fidia + poitsu 3,5kk
Tulin vähän katselemaan, joko täällä olisi jakautumisuutisia, kun aika monella on lasketut ajat jo paukkuneet... Mutta ilmeisesti vauva-arki on pitänyt porukan kiireisenä, kun raportteja ei vielä näy
. Onnea joka tapauksessa kaikille uudesta perheenjäsenestä nauttiville ja myös uusille plussanneille! Ja tietenkin myös teille muille odottelijoille!Rockwell, isot tsempit sinulle! Itsekin radi-diagnoosin sain yhden arvon ylityksen takia, ja sitten monta kuukautta piti seurailla tilannetta ja pitää ruokavaliota. Mullakin taustalla on sukurasite, ja lisäksi oma ylipaino varmasti vaikutti. Haluan jakaa sulle (ja mikä ettei muillekin kohtalotovereille) pari ajatusta tästä, koska tiedän hyvin, kuinka paljon diagnoosi tuo huolta ja stressiä:
1. Kukaan ei tahallaan hanki itselleen radia tai sotke sokeriarvojaan tehdäkseen lapselle pahaa. Sukurasite tuntuu, ja raskaus panee muutenkin kropan järjestelmän uusiksi. Tätä sattuu kaikenlaisille ihmisille, läskeille ja laihoille, "sukuvikaisille" ja täysin "viattomille".
2. Diagnoosi ei ole syytös, vaan pikemminkin mahdollisuus varautumiseen. Niinkuin auton bensavalo kertoo, että kun nyt tankkaa niin ei löpö lopu kesken, niin radi-diagnoosi kertoo, että voi tehdä jotain tulevan lapsen hyväksi. Seuranta pistelyineen on tympeää, mutta loppujen lopuksi raskausaika on aika lyhyt.
3. Tilanteet on tietenkin tosi yksilöllisiä, mutta esimerkiksi mulla melko huoleton ruokavalion noudattaminen (karkit yms herkut vähemmälle ja pastat yms hiilarimätöt myös, ja säännöllinen ruokailu) riitti pitämään arvot kurissa koko raskauden. Ei tarvinnut katsoa sekuntikelloa ruuan suhteen eikä laskea kaloreita. Suht helpollakin voi siis päästä! Toisilla voi toki olla sitten tarkempaa, ja lääkitystäkin saattaa tarvita. Tarkoituksena on kuitenkin auttaa lasta kehittymään normaalisti ja pysymään järkevän kokoisena synnytystä ajatellen - on upeaa, että meillä on tällainen järjestelmä apunamme!
Yksittäinen hiilariateria tai sokeriarvon ylitys ei vielä lasta vaurioita... Seuranta kertoo, missä mennään, ja tarvittaessa voi kohentaa tilannetta omilla toimillaan, ruualla, liikunnalla, tai lääkityksellä. Älä siis anna radin varjostaa raskauttasi tai luoda ylettömiä pelkoja -sinähän pystyt nyt paremmin tukemaan pienokaisesi kasvua, kun tiedät tilanteesi. Nauti elämästä ja raskaudesta, ja ole itsellesi armollinen!
Omaa napaa:
Meillä poitsu on kasvanut hurmaavaksi hymypalleroksi, joka tarkkailee maailmaa innokkaasti, jutustelee ja kujertelee - ja kääntyi tänään ensimmäistä kertaa ihan itse selältä masulleen!!!
Tämä uroteko tosin tehtiin tosi äkäisen kätinän saattelemana... "Mitä peevelin temppuja tässä luonto oikein pistää minut tekemään, ei ole kiva! Mutta teenpä sen heti perään uudelleen, niin ei sitten vähään aikaan tarvitse, perhana!" Kuolalaput ovat myös tulleet käyttöön, ja pakko tunnustaa, että kestovaipat ovat puolestaan jääneet vähemmälle käytölle.
happens niin monta kertaa päivässä, että jostain idealismista on joutunut tinkimään. (Tai sitten olen vain laiska.)Jos muita jakautuneita on kuulolla, niin laittakaa vähän tietoa miten meni! Olisi kiva kuulla tuliko sieltä ne luvatut tytöt/poikaset, vai onko ollut ylläreitä...
Iloista syksyn jatkoa kaikille, kohta päästään jo jouluvaloihin!
Fidia + poitsu 3,5kk
Kiitos ihan mielettömästi Fidia tuosta tekstistä, sai mut heti vähän huojentuneemmaksi. Olen täällä koko aamun itkeskellyt, mitä kaikkea radista voi seurata ja myös sitä, että joudun nyt tarkkaan katsomaan jokaisen suupalan.. Kun tosiaan en heti puhelimitse saanut neuvolasta mitään isompaa infoa, vasta tiistaina kun on neuvolaan aika.. Pelkään myös sitä, että kun ne elämäntavat on olleet suht terveelliset tähänkin asti, niin jospa ruokavalio ei riitäkään ja piikkikammoisena joudun insuliinille... Liikuntaa tekisi mieli harrastaa, mutta mulla alkaa vatsaan sattumaan jo pelkästään se, että teen töissä normaalia enemmän ja mun työ on muutenkin tosi kevyttä...
Mutta sait Fidia kyllä pienen kiven ainakin vierähtämään mun sydämeltä, täytyy vaan toivoa, että se ruokavalio riittää...
Jouduitko mittaamaan joka päivä loppuraskauden ajan vai vain tietyn määrän viikossa? Miten sormenpäät kestää sitä? :/
Olisi myös kiva kuulla synnytystarinoita jo jakautuneilta
Mutta sait Fidia kyllä pienen kiven ainakin vierähtämään mun sydämeltä, täytyy vaan toivoa, että se ruokavalio riittää...
Jouduitko mittaamaan joka päivä loppuraskauden ajan vai vain tietyn määrän viikossa? Miten sormenpäät kestää sitä? :/
Olisi myös kiva kuulla synnytystarinoita jo jakautuneilta
Mullekki tuli Rockwellin puolesta hyvä mieli tuosta Fidian viestistä! Itehän jäin paastoarvossa just ja just rajan alle. Mutta meidän tammivauvaporukassa on useita jääny kiinni rasituksessa ja varmaan kaikilla ollut samanlainen alkushokki kuin Rockwell sullakin. Mutta jokaisella tuntuu rytmi löytyneen, toisilla nopeempaa ja toisilla hitaampaa. Mut silti se alkukauhistus on menny ohi. Tsemppiä sullekin! Ja jospa menis hyvin, että ruokavalio tepsis eikä tartteis insuliinia ottaa etes käyttöön.
Mulla oli eilen neuvola. Verenpaineet oli korkeella ja pulssiki jopa 99 vaikka ihan rauhassa olin tovin jo istunu. Ja ite en pompotuksesta tienny etes mitään. Turvotustahan mulla on hurjasti, mut raskaushieronnassa käyminen on auttanu tosi hyvin ja kun nesteet liikkuu noin niin terkkari ei ollu siitä huolissaan. Mutta tiukasti käski herkästi olla yhteydessä jos pääkipua tulee tai muuten outo olo. Sf-mitta oli30, eli huitelee just yläkäyrän alla. Viimeksi oli tismalleen keskikäyrällä. Sydänäänet löyty tällä kertaa heti, ei pääse neiti enää karkuun niinku kuukausi sitten. Hän oli siinä just huiskannu meneen niin syke oli 160, mutta rauhottu siinä pian ja syke laskikin 134. Tuli kuitenki nyt varalta ylimääränen neuvola kolmen viikon päähän. Aika pitkä väli olis kyllä minusta tullukki, kun muuten seuraava aika olis vasta viiden viikon päästä oleva lääkärineuvola. Ja varattiinpa samalla 7.1. aika isyydentunnustukseen, nyt kun sen tammikuusta lähtien saa neuvolassa tehdä.
Neiti on kyllä hassu ollu viime päivät. Yleensä hän on aina vasemmassa reunassa ja lepuuttaa ikävästi jalkoja tuonne oikeen kylkiluun sisäpuolelle. Mut nyt kolmena iltana on muljahtanu oikeeseen reunaan ja punkee pyllyn ihan tuohon ihon pintaan kylkiluiden alle kovaksi patiksi.
Huomenna menenki masukuviin, hui ku jänskättää! Satuin näkeen ilmotuksen facen työtä ja palveluja tarjotaan-palstalla kun nuori valokuvausta opiskeleva nainen etsi kuvauskohteita pientä korvausta vastaan. 40e maksaa, ei minusta paha ja hänenkuvat näytti tosi laadukkailta. Olen kyllä eka joka menee masukuviin, mut jospa me kivoja kuvia saatais.
OmaAurinkoinen ja pikkuneiti 31+4
Itehän jäin paastoarvossa just ja just rajan alle. Mutta meidän tammivauvaporukassa on useita jääny kiinni rasituksessa ja varmaan kaikilla ollut samanlainen alkushokki kuin Rockwell sullakin. Mutta jokaisella tuntuu rytmi löytyneen, toisilla nopeempaa ja toisilla hitaampaa. Mut silti se alkukauhistus on menny ohi. Tsemppiä sullekin! Ja jospa menis hyvin, että ruokavalio tepsis eikä tartteis insuliinia ottaa etes käyttöön. Mulla oli eilen neuvola. Verenpaineet oli korkeella ja pulssiki jopa 99 vaikka ihan rauhassa olin tovin jo istunu. Ja ite en pompotuksesta tienny etes mitään.
Turvotustahan mulla on hurjasti, mut raskaushieronnassa käyminen on auttanu tosi hyvin ja kun nesteet liikkuu noin niin terkkari ei ollu siitä huolissaan. Mutta tiukasti käski herkästi olla yhteydessä jos pääkipua tulee tai muuten outo olo. Sf-mitta oli30, eli huitelee just yläkäyrän alla. Viimeksi oli tismalleen keskikäyrällä. Sydänäänet löyty tällä kertaa heti, ei pääse neiti enää karkuun niinku kuukausi sitten. Hän oli siinä just huiskannu meneen niin syke oli 160, mutta rauhottu siinä pian ja syke laskikin 134. Tuli kuitenki nyt varalta ylimääränen neuvola kolmen viikon päähän. Aika pitkä väli olis kyllä minusta tullukki, kun muuten seuraava aika olis vasta viiden viikon päästä oleva lääkärineuvola. Ja varattiinpa samalla 7.1. aika isyydentunnustukseen, nyt kun sen tammikuusta lähtien saa neuvolassa tehdä. Neiti on kyllä hassu ollu viime päivät. Yleensä hän on aina vasemmassa reunassa ja lepuuttaa ikävästi jalkoja tuonne oikeen kylkiluun sisäpuolelle. Mut nyt kolmena iltana on muljahtanu oikeeseen reunaan ja punkee pyllyn ihan tuohon ihon pintaan kylkiluiden alle kovaksi patiksi.
Huomenna menenki masukuviin, hui ku jänskättää! Satuin näkeen ilmotuksen facen työtä ja palveluja tarjotaan-palstalla kun nuori valokuvausta opiskeleva nainen etsi kuvauskohteita pientä korvausta vastaan. 40e maksaa, ei minusta paha ja hänenkuvat näytti tosi laadukkailta. Olen kyllä eka joka menee masukuviin, mut jospa me kivoja kuvia saatais.
OmaAurinkoinen ja pikkuneiti 31+4
Rockwell, minulta myös pari huojentavaa kommenttia radista. Mullahan ylittyi toisessa testissä 1 tunnin arvo hiukan. Mittasin ensin pari viikkoa arvoja tiuhaan, mutta koska normaalilla ruokavaliollani ylityksiä ei tullut (vain selkeät sokeriherkut nostivat aterian jälkeistä tulosta), jatkossa mittasin vain kaks kertaa viikossa aamupaaston ja kerran kahteen viikkoon koko päivän arvot. Lopulta en niitäkään, kun ei ne mihinkään muuttuneet. Mulla myös siis taustalla jo lähtökohtaisesti terveelliset ruokatottumukset (säännöllinen ateriarytmi, täysjyvätuotteet ym.). Eli tosissaan, helpolla voi päästä myös.
Ja nyt voin myös täydellä itsevarmuudella sanoa, että normi elintavat eivät tuottaneet radilaiselle sokerivauvaa, sillä meille syntyi perjantaina 27.11. luvattu poikavauva raskausviikoilla 36+3. Pikkuisen tuli puskista...
Synnytys käynnistyi keskiviikkoaamuna vesien menolla. Streptokokin takia piti lähteä samoin tein synnärille antibioottitippaan. Supistuksia ooteltiin torstaille puoleen päivään, mutta koska niitä ei tullut, aloitettiin häätötoimet. Sen verran oli paikat kypsät, että ballongilla aloitettiin. Se venytteli paikat sinne noin 3-4 cm, mutta kaulaa oli edelleen jäljellä, eikä edelleenkään supistuksia. Neljän jälkeen iltapäivällä ballongi pois ja pieni satsi cytpja tilalle. 17.50 alkoivat säännölliset supistukset, jotka kovenuvat noin puolessa tunnissa sille tasolle, että heitin hyvästit luomusynnytykselle. Jyväpussilla, miehen tekemällä alaselän hieronnalla ja matalalla mölinällä selvisin pari kolme tuntia, sitten sain kipupiikin. Se vei vähän pahinta terää pois, mutta suurin apu oli siinä se, että pisti kuupan sekaisin. Aika meni nopeammin. Koska edelleen antibiootteja piti laittaa tipassa, seisoin semmoista seisontatukea vasten kärsien joka halvatun minuutti karseista kivuista samalla kun hoitaja koitti saada kivusta karanneita suonia esiin uutta toimivaa kanyylia varten. Muistan vaan, että suppareiden välissä nauroin kätilölle, että ei kuule haittaa mitä sinä teet, en minä mitään muuta huomaa kuin nää supistukset. Kätilöllä kun oli kauhea kiire ja sähläsi sen kanyylin kanssa. Verta vaan tirskahteli.
Noh, ennen yhtätoista yökätilö tuli ehdottamaan josko lähdettäis saliin tsekkaamaan kohdunsuun tilanne ja miettimään seuraavaa liikettä. Kuuden tunnin supistelut eivät olleet tehneet mitään. Vähänkö kirosin... Tosin, sitten olikin selvää, että epiduraali kehiin.
Sitten aukeni taivas. Epi vei kaikki kivut pois, mutta tunsin supistukset paineen tunteena. Pystyin myös kävelemään ja jaloittelemaan, mutta ensin nukuin pari tuntia. Tuona aikana kaula hävisi ja avauduin 5 senttiin. Uusi aanos epkä ja oksitosiinia lisäksi suppareita tuomaan. Ja kah, 30 min jälkeen 9 cm. Tämä oli 4.30 perjantaiaamuna. Vähän ennen viittä mietin, että onkihan nää nyt edelleen vaan supistusten painon tunnetta vai ponnistuttaako. Kätilö tsekkasi tilanteen ja totedi, että voidaan alkaa koeponnistelemaan miten vauva reagoi. Oli vielä vähän korkealla kanavassa, mutta paikat olivat valmiina. Tajusin heti jutun juonen ja lopulta poika syntyi 25 minuutin ponnistelujen jälkeen. Isä leikkasi napanuoran ja sain vauvan rinnalle. Poju itki ja sätki kyllä, mutta huuto oli vähän rohinaista. Niinpä pienen ihmettelyn jälkeen poju vietiin virvoitteluun ja siitä suoraan lastenosastolle. Istukks syntyi yhdellä supistuksella ilman lisäoksitosiinia ja kätilö paikkas mut kasaan (ihan pieni ulkoinen repeämä ja nirhauma = 6 tikkiä).
Siinä sitten syötiin miehen kanssa aamupala, kävin suihkussa, siirrettiin roippeet osastolle ja lähdettiin vauvan luo. Strategisista mitoista otettiin lääkeannostusten takia vain paino, joka oli 3,2 kg. Muita mittoja ri ole otettu vieläkään, sillä vauveli on edelleen osastolla hoidossa.
Arvot ovat parantuneet eikä hengitys enää rohise. Hyvällä lykyllä saamme vauvan huomenna lapsivuodeosastolle ja ehkä vielä perhehuoneenkin. Mutta katellaan nyt mitä aamu tuo tullessaan.
Vajavaisen hengityksen syynä on kosteat keuhkot. Aiheuttaja joko varhaiset viikot tai henkeen kiskaistu lapsivesi + streptokokki.
Nyt ootellaan aamua ja uusia testituloksia. Itse voin fyysisesti aika hyvin. Kintut on tosi turvoksissa ja peräpukamat kiusaa, mutta muuten lähinnä hormoni-itkujs väännän kun pikkuinen ei ole täällä mun kanssa. Noh, katellaan aamulla viimeisimmät labratulokset.
Poika on aivan ihana nappisilmä. I'm totally in love...
tamariini ja hukkis 1,75 vuorokautta
Ja nyt voin myös täydellä itsevarmuudella sanoa, että normi elintavat eivät tuottaneet radilaiselle sokerivauvaa, sillä meille syntyi perjantaina 27.11. luvattu poikavauva raskausviikoilla 36+3.
Pikkuisen tuli puskista...Synnytys käynnistyi keskiviikkoaamuna vesien menolla. Streptokokin takia piti lähteä samoin tein synnärille antibioottitippaan. Supistuksia ooteltiin torstaille puoleen päivään, mutta koska niitä ei tullut, aloitettiin häätötoimet. Sen verran oli paikat kypsät, että ballongilla aloitettiin. Se venytteli paikat sinne noin 3-4 cm, mutta kaulaa oli edelleen jäljellä, eikä edelleenkään supistuksia. Neljän jälkeen iltapäivällä ballongi pois ja pieni satsi cytpja tilalle. 17.50 alkoivat säännölliset supistukset, jotka kovenuvat noin puolessa tunnissa sille tasolle, että heitin hyvästit luomusynnytykselle. Jyväpussilla, miehen tekemällä alaselän hieronnalla ja matalalla mölinällä selvisin pari kolme tuntia, sitten sain kipupiikin. Se vei vähän pahinta terää pois, mutta suurin apu oli siinä se, että pisti kuupan sekaisin. Aika meni nopeammin. Koska edelleen antibiootteja piti laittaa tipassa, seisoin semmoista seisontatukea vasten kärsien joka halvatun minuutti karseista kivuista samalla kun hoitaja koitti saada kivusta karanneita suonia esiin uutta toimivaa kanyylia varten. Muistan vaan, että suppareiden välissä nauroin kätilölle, että ei kuule haittaa mitä sinä teet, en minä mitään muuta huomaa kuin nää supistukset. Kätilöllä kun oli kauhea kiire ja sähläsi sen kanyylin kanssa. Verta vaan tirskahteli.
Noh, ennen yhtätoista yökätilö tuli ehdottamaan josko lähdettäis saliin tsekkaamaan kohdunsuun tilanne ja miettimään seuraavaa liikettä. Kuuden tunnin supistelut eivät olleet tehneet mitään. Vähänkö kirosin... Tosin, sitten olikin selvää, että epiduraali kehiin.
Sitten aukeni taivas. Epi vei kaikki kivut pois, mutta tunsin supistukset paineen tunteena. Pystyin myös kävelemään ja jaloittelemaan, mutta ensin nukuin pari tuntia. Tuona aikana kaula hävisi ja avauduin 5 senttiin. Uusi aanos epkä ja oksitosiinia lisäksi suppareita tuomaan. Ja kah, 30 min jälkeen 9 cm. Tämä oli 4.30 perjantaiaamuna. Vähän ennen viittä mietin, että onkihan nää nyt edelleen vaan supistusten painon tunnetta vai ponnistuttaako. Kätilö tsekkasi tilanteen ja totedi, että voidaan alkaa koeponnistelemaan miten vauva reagoi. Oli vielä vähän korkealla kanavassa, mutta paikat olivat valmiina. Tajusin heti jutun juonen ja lopulta poika syntyi 25 minuutin ponnistelujen jälkeen. Isä leikkasi napanuoran ja sain vauvan rinnalle. Poju itki ja sätki kyllä, mutta huuto oli vähän rohinaista. Niinpä pienen ihmettelyn jälkeen poju vietiin virvoitteluun ja siitä suoraan lastenosastolle. Istukks syntyi yhdellä supistuksella ilman lisäoksitosiinia ja kätilö paikkas mut kasaan (ihan pieni ulkoinen repeämä ja nirhauma = 6 tikkiä).
Siinä sitten syötiin miehen kanssa aamupala, kävin suihkussa, siirrettiin roippeet osastolle ja lähdettiin vauvan luo. Strategisista mitoista otettiin lääkeannostusten takia vain paino, joka oli 3,2 kg. Muita mittoja ri ole otettu vieläkään, sillä vauveli on edelleen osastolla hoidossa.
Arvot ovat parantuneet eikä hengitys enää rohise. Hyvällä lykyllä saamme vauvan huomenna lapsivuodeosastolle ja ehkä vielä perhehuoneenkin.
Mutta katellaan nyt mitä aamu tuo tullessaan.Vajavaisen hengityksen syynä on kosteat keuhkot. Aiheuttaja joko varhaiset viikot tai henkeen kiskaistu lapsivesi + streptokokki.
Nyt ootellaan aamua ja uusia testituloksia. Itse voin fyysisesti aika hyvin. Kintut on tosi turvoksissa ja peräpukamat kiusaa, mutta muuten lähinnä hormoni-itkujs väännän kun pikkuinen ei ole täällä mun kanssa. Noh, katellaan aamulla viimeisimmät labratulokset.
Poika on aivan ihana nappisilmä.
I'm totally in love...tamariini ja hukkis 1,75 vuorokautta
Mitä uutisia täällä olikaan! Onnea tamariini!! Toivottavasti saat pian oman nappisilmäsi viereen hoidettavaksi.
Toivottavasti saat pian oman nappisilmäsi viereen hoidettavaksi.Onpa ihania uutisia maanantaiaamuun! Onnea Tamariini, toivottavasti saat pienen pian viereesi! Ja tsemppiä toipumiseen... Lämpimästi suosittelen pyytämään rohkeasti lääkitystä, jos pukamat piinaavat, koska ne kannattee hoitaa pois asap. Ja kunnolla. Nimimerkillä Kokemusta on, kolmas Scheriproct-kuuri menossa...
Rockwell, mulla seuranta oli joka toinen viikko 4*aamupaasto ja joka toinen viikko yhtenä päivänä ennen ja jälkeen aterioiden, eli yht 8 pistoa. (Tämän saattoi myös jakaa parille päivälle.) Kyllä sormet sen kestää, nykyiset pistokynät on niin hyviä. Noina 8 piston päivinä piti kyllä vaihtaa välillä pistosormea kuitenkin.
Mukavaa viikkoa kaikille!
Fidia
Ja tsemppiä toipumiseen... Lämpimästi suosittelen pyytämään rohkeasti lääkitystä, jos pukamat piinaavat, koska ne kannattee hoitaa pois asap. Ja kunnolla. Nimimerkillä Kokemusta on, kolmas Scheriproct-kuuri menossa... Rockwell, mulla seuranta oli joka toinen viikko 4*aamupaasto ja joka toinen viikko yhtenä päivänä ennen ja jälkeen aterioiden, eli yht 8 pistoa. (Tämän saattoi myös jakaa parille päivälle.) Kyllä sormet sen kestää, nykyiset pistokynät on niin hyviä. Noina 8 piston päivinä piti kyllä vaihtaa välillä pistosormea kuitenkin.
Mukavaa viikkoa kaikille!
Fidia
Onnea tamariini <3 ootko jo pikkuisen saanut osastolta?
Mulla noi sokerit on todella mallikelpoisia.. Eli haistatan pitkät koko diagnoosille oon nyt pari pv seuraillut 4x pv (paasto, sekä aamupalan+lounaan+päivällisen jälkeen tunnin päästä). Kaikki arvot olleet reippaasti alle viitearvojen. Niin ja joka toinen päivä parin viikon ajan tarkotus, mut mä oon mielenkiinnosta mittaillut muutenkin.. Esim eilen ei ollut mittauspäivä, mutta meillä oli töissä eilen asukkaiden ja omaisten joulujuhla ja siellä oli jouluateria joulutorttuineen, söin tietysti tunti tuosta, verensokeri oli 5,5. Eli todella hyvä.
Taisin säikähtää taas turhasta, mutta kyl tää raskaus on muutenkin saanut mun reaktiot kasvaan potenssiin sata, oli kyse sitten mistä asiasta tahansa
Millaisia joulusuunnitelmia teillä on ja ootteko jo joulua laittaneet kotiin?
Mulla noi sokerit on todella mallikelpoisia.. Eli haistatan pitkät koko diagnoosille
oon nyt pari pv seuraillut 4x pv (paasto, sekä aamupalan+lounaan+päivällisen jälkeen tunnin päästä). Kaikki arvot olleet reippaasti alle viitearvojen. Niin ja joka toinen päivä parin viikon ajan tarkotus, mut mä oon mielenkiinnosta mittaillut muutenkin.. Esim eilen ei ollut mittauspäivä, mutta meillä oli töissä eilen asukkaiden ja omaisten joulujuhla ja siellä oli jouluateria joulutorttuineen, söin tietysti tunti tuosta, verensokeri oli 5,5. Eli todella hyvä. Taisin säikähtää taas turhasta, mutta kyl tää raskaus on muutenkin saanut mun reaktiot kasvaan potenssiin sata, oli kyse sitten mistä asiasta tahansa
Millaisia joulusuunnitelmia teillä on ja ootteko jo joulua laittaneet kotiin?
Mulla meinaa alkaa jännittään, meidän tammivauvaryhmässä on just syntymässä jo seitsemäs lapsi! Kahdet kaksoset siinä toki mukana, mut silti! Ja mikä hassuinta, NeitiPelargoniaa lukuunottamatta kaikki vauvat on syntyny/syntymässä täällä Oulussa. Lisäksi ainaki yks oululainen tulennee saamaan vauvan jo ennen joulua. Meinaa tulla hätä, että kait etes tää yks malttaa pysyä tammikuun puolelle masussa! Meillä menee kuitenki yliajalle Ja mulla la loppukuusta, toisin ku muilla, että ei tää oo etes täysaikanenkaan enne loppiaista.
Meillä on joulusuunnitelmat vielä auki. Ollaan kaksin miehen kans, poikien piti tulla meille sillon sunnuntaina, mut kuultiin eilen miehen äidiltä, et exä on sopinu miehen äidin kans meiltä salaa et pojat menee mummulaan tapaninpäivänä. Mies-raasu oli kyllä kiukkunen, meillä kun oli tarkotus viettää joulua sillon sunnuntaina. Nyt pojat tulee sillon viikolla ja mies on töissä, niin eihän siinä enää silleen joulufiilistä saa. Mietitään vielä ite, et ollaanko vaan kotona vai lähtäänkö mökille joulunviettoon. Kotiin on laitettu jo vähän joulukoristeita, valoja pääasiassa.
Mulla on turvotus vaan lisääntyny. Käsiä en saa puristettua nyrkkiin, niin on turvoksissa sormet. Ja jalkapöydät meinaa olla aika pallona, ja se tekee olosta kyllä aika tukalaa. Turvotuksen ja verenpaineiden takia tuli yks ylimääränen neuvolakäyntiki kahden viikon päähän. Muuten seuraava käynti ois vasta 31.12 lääkärille.
OmaAurinkoinen ja pikkuneiti 32+6
Lisäksi ainaki yks oululainen tulennee saamaan vauvan jo ennen joulua. Meinaa tulla hätä, että kait etes tää yks malttaa pysyä tammikuun puolelle masussa! Meillä menee kuitenki yliajalle Ja mulla la loppukuusta, toisin ku muilla, että ei tää oo etes täysaikanenkaan enne loppiaista.Meillä on joulusuunnitelmat vielä auki. Ollaan kaksin miehen kans, poikien piti tulla meille sillon sunnuntaina, mut kuultiin eilen miehen äidiltä, et exä on sopinu miehen äidin kans meiltä salaa et pojat menee mummulaan tapaninpäivänä. Mies-raasu oli kyllä kiukkunen, meillä kun oli tarkotus viettää joulua sillon sunnuntaina. Nyt pojat tulee sillon viikolla ja mies on töissä, niin eihän siinä enää silleen joulufiilistä saa. Mietitään vielä ite, et ollaanko vaan kotona vai lähtäänkö mökille joulunviettoon. Kotiin on laitettu jo vähän joulukoristeita, valoja pääasiassa.
Mulla on turvotus vaan lisääntyny. Käsiä en saa puristettua nyrkkiin, niin on turvoksissa sormet. Ja jalkapöydät meinaa olla aika pallona, ja se tekee olosta kyllä aika tukalaa. Turvotuksen ja verenpaineiden takia tuli yks ylimääränen neuvolakäyntiki kahden viikon päähän. Muuten seuraava käynti ois vasta 31.12 lääkärille.
OmaAurinkoinen ja pikkuneiti 32+6
Tänään 34+0! Typsy ähertää meneen, muistaakohan se nukkua ollenkaan. Alkaa maha olla kipee, tai silleensä hellänä. Ei oo kauaa enää, pelottaa ja jännittää! Pelottaa siis hyvällä tavalla, hyppy täysin tuntemattomaan edessä eikä mitään käsitystä, mihin sitä on alkanu.
Perhevalmennuskin käytiin, ei täällä ole ku kaks kertaa. Ekalla kerralla puhuttiin parisuhteesta ja vanhemmuudesta, nyt toisella kerralla synnytyksestä ja imetyksestä. Tykkäsin. Ja miehelle tuli hätä alkaa pakkaamaan sairaalakassia.
Typsy ähertää meneen, muistaakohan se nukkua ollenkaan. Alkaa maha olla kipee, tai silleensä hellänä. Ei oo kauaa enää, pelottaa ja jännittää! Pelottaa siis hyvällä tavalla, hyppy täysin tuntemattomaan edessä eikä mitään käsitystä, mihin sitä on alkanu. Perhevalmennuskin käytiin, ei täällä ole ku kaks kertaa. Ekalla kerralla puhuttiin parisuhteesta ja vanhemmuudesta, nyt toisella kerralla synnytyksestä ja imetyksestä. Tykkäsin. Ja miehelle tuli hätä alkaa pakkaamaan sairaalakassia.
Pakko oli vihdoin käydä kirjautumassa. Onnea tamariini <3 kävin kyllä heti lukemassa uutiset, mutta laiskuuttani en ole puhelimen päivityksen jälkeen jaksanut kirjautua uudelleen.
Täällä se olisi huomenna laskettu aika. Neuvolassa kävin tänään ja hoitajan kanssa juteltiin voinnista ja mitä tehdään jos neiti nöttönen ei ole lähiaikoina halukas saapumaan. Mulla meinaa verenpaine vähän heitellä ja nytkin oli pompannut 146/93. Olen nyt jättänyt ruuasta kaiken mahdollisen suolan pois, ettei turvotusta iske. Hyvin vähäistä se on kokoajan ollutkin, mutta nyt varotaan ettei sitä alkaisi edes kertyäkään. Muuten olo on kertakaikkiaan erinomainen. Vielä eilenkin pikku pakkasessa ja auringossa kävin koirien kanssa 1,5h kävelylenkillä metsässä. Edelleen myös joka päivä olen käynyt tallilla tekemässä tallihommia jne.
Ainoa vaiva mikä on ilmestynyt on rannekanavaoireyhtymästä johtuva käsien särky. Onneksi se on hyvin lievää ja lähinnä vain yöllinen vaiva. Lopetin kutomisen, että saa kädet levätä ja sain rannetuet yöllä pidettäväksi. Näillä olen nyt pärjännyt viime viikot kokonaan ilman särkylääkkeitä.
Ensi tiistaina on viimeinen neuvola ja sitten 28.12 käynnistetään synnytys viikoilla 41+5 jos rimpsessa ei itse ymmärrä tehdä aloitetta ennen sitä. Vauva on jo lukittunut lähtökuoppiinsa eli homma voi ratketa hetkenä minä hyvänsä.
Kait se olisi se reppu vihdoin pakattava lähtökuntoon...
Hironea ja nöttönen 39+6
Täällä se olisi huomenna laskettu aika. Neuvolassa kävin tänään ja hoitajan kanssa juteltiin voinnista ja mitä tehdään jos neiti nöttönen ei ole lähiaikoina halukas saapumaan. Mulla meinaa verenpaine vähän heitellä ja nytkin oli pompannut 146/93. Olen nyt jättänyt ruuasta kaiken mahdollisen suolan pois, ettei turvotusta iske. Hyvin vähäistä se on kokoajan ollutkin, mutta nyt varotaan ettei sitä alkaisi edes kertyäkään. Muuten olo on kertakaikkiaan erinomainen. Vielä eilenkin pikku pakkasessa ja auringossa kävin koirien kanssa 1,5h kävelylenkillä metsässä. Edelleen myös joka päivä olen käynyt tallilla tekemässä tallihommia jne.
Ainoa vaiva mikä on ilmestynyt on rannekanavaoireyhtymästä johtuva käsien särky. Onneksi se on hyvin lievää ja lähinnä vain yöllinen vaiva. Lopetin kutomisen, että saa kädet levätä ja sain rannetuet yöllä pidettäväksi. Näillä olen nyt pärjännyt viime viikot kokonaan ilman särkylääkkeitä.
Ensi tiistaina on viimeinen neuvola ja sitten 28.12 käynnistetään synnytys viikoilla 41+5 jos rimpsessa ei itse ymmärrä tehdä aloitetta ennen sitä. Vauva on jo lukittunut lähtökuoppiinsa eli homma voi ratketa hetkenä minä hyvänsä.
Kait se olisi se reppu vihdoin pakattava lähtökuntoon...
Hironea ja nöttönen 39+6
Hei mahtavaa, tsemppiä hurjasti Hironea viimeisiin päiviin!! Kohta sulla on nöttönen kainalossa
Me ollaan tänään oltu äitipolilla. Keskiviikkona verenpaineet huiteli neuvolassa ja aloin taas mittaan kotona. Eilen illalla oli taas korkeet ja aamulla vielä korkeempi. Neuvolasta pistivät sitten päivystyslähetteen polille. Vauvalla on kaikki hyvin, 2500g on jo painoarviokin. (Hurjaa, ite olin ton painonen ku synnyin!) Mulle tuli verenpainelääkkeet. Reilun viikon päästä kontrolliin sinne sitten. Kuulosti kuitenkin siltä, että iso mahdollisuus on, että synnytys käynnistettäis etukäteen. No, kunhan sen kaks viikkoo vielä menis et tulis täysaikanen vauveli ja plussaa jos viikko vielä eteenpäin et päästään tekeen loppiaisen jälkeen isyydentunnustus neuvolaan.
OmaAurinkoinen ja pikkuneiti 34+5
OmaAurinkoinen ja pikkuneiti 34+5
Tsemppiä OmaAurinkoinen! Samojen verenpaineheittojen kanssa väännän minäkin. Mä en ole vielä saanut lääkkeitä, mutta tiuhaan saa juosta kontrollissa. Rinsessa ei edelleenkään ole antanut yhtään mitään merkkiä maailmaan tulostaan. Olen nyt yrittänyt reippailla ja puuhastella vaikka mitä mutta ei niin ei. Eilenkin tein tallilla pihahommia, haravoin ja touhusin niin, että polar loop näytti yli 25 000 askelta Silti yö meni aivan rauhassa ja nukuin kun tukki. Mulla alkaa hiipumaan toivo ehtiä kotiin ennen jouluaattoa... Olisihan se nyt ollutmukavaa viettää eka joulu nyytin kanssa kotona eikä osastolla... ja mikä inhottavinta jos typy ei synnykään ennen joulua niin mä istun sitten ruokapöydässä kuola poskella katsellen kun muut syö nyt on niin tiukka ruokavalio suolan ja kaiken suhteen, että kinkusta saan vain haaveilla....
Hironea ja nöttönen 40+4
Silti yö meni aivan rauhassa ja nukuin kun tukki. Mulla alkaa hiipumaan toivo ehtiä kotiin ennen jouluaattoa... Olisihan se nyt ollutmukavaa viettää eka joulu nyytin kanssa kotona eikä osastolla... ja mikä inhottavinta jos typy ei synnykään ennen joulua niin mä istun sitten ruokapöydässä kuola poskella katsellen kun muut syö nyt on niin tiukka ruokavalio suolan ja kaiken suhteen, että kinkusta saan vain haaveilla....Hironea ja nöttönen 40+4
Millon Hironea sulla on viimestään käynnistys jos ei itekseen ala? Koita tehä syväkyykkyjä jalat oikeen harallaan, jos siitä jotan apua olis. Onko vauva kuitenki kiinnittyny jo?
Huomenna neuvola ja siellä sitten varataan aika yliaikaistarkastukseen 28.12. Hoitaja epäili, että silloin myös käynnistetään.
Ei edelleenkään mitään oireita synnytyksen suhteen. Ainoastaan eilen illalla alkanut inhottava päänsärky joka mokoma ei lähtenyt edes nukkuessa. Liekö johtuu verenpaineesta?!
No ei auta, kun odotella... Haetaan tänään kinkku ja alan valmistella joulua. Ompa sitten muille valmiina jos itse en osallistu. Mimmi on edelleen hyvin virkeä ja eloisa vaikka myllerryksestä tuntee, että ahdasta on jo.
Hironea ja nöttönen 40+5
Ei edelleenkään mitään oireita synnytyksen suhteen. Ainoastaan eilen illalla alkanut inhottava päänsärky joka mokoma ei lähtenyt edes nukkuessa. Liekö johtuu verenpaineesta?!
No ei auta, kun odotella... Haetaan tänään kinkku ja alan valmistella joulua. Ompa sitten muille valmiina jos itse en osallistu. Mimmi on edelleen hyvin virkeä ja eloisa vaikka myllerryksestä tuntee, että ahdasta on jo.
Hironea ja nöttönen 40+5
Koitahan jaksaa, ei ole enää montaa päivää!
Mulla ei noi paineet näytä muuttuvan Tänäänki aamupaine 145/100. Saapa nähä laskeeko etes lääke sitä. Jos ei, niin täytynee soittaa polille lisäohjeitten saamiseksi. Jouluksi oltais lähdössä mökille, ei kyllä ku 150km päähän, mut kuitenki. 29.pvä on jo aika polin kontrolliin, jos ei oo muuttunu arvot, niin jännä nähä joko sillon annetaan käynnistyspäivä. Huiiii! Ehkä vähän toivoisin, et annettais... Mut vauva on täysaikanen 2.1, joten toivon et kuitenki ooteltais sinne. Kun samat paineet ollu jo pitkään, niin tuskin siinä niin kiire voi yhtäkkiä olla, et heti alettais käynnistään. Jokainen päivä kuitenki eteenpäin mahan sisällä kehityksessä. Oisin sen isyydentunnustuksen halunnu kyllä hoitaa neuvolassa sillon 7.pvä, mut jos ei ehi niin ei ehi. Pääsis vaan helpommalla! Ku ei tuo mies näytä ymmärtävän kosiakkaan!
Pikkuneiti on myllänny taas mun ylämahan ihan helläksi. Toissayönä tunsin ekaa kertaa selvästi pienen jalkapohjan kättä vasten, voihan liikutus! En pysty ymmärtämään, että kohta oon äiti. No ja nyt tuli itku. Asiaa on oottanu niiiin monta vuotta ja nyt se on jo niin lähellä.
Eilen haettiin kaukalo ja rattaat meidän äitin saunasta, oli tarkotus vasta joulun jälkeen, mut äitin piti päästä varastossa käsiksi omiin tavaroihinsa ja meidän toiset rattaat oli siinä edessä haitolla, niin sama oli ottaa romppeet mukaan. Laitoin kaikki käyttövalmiiksi ja opettelin käyttään. Kohta on polku olohuoneen ja eteisen välissä ku ajelen siinä ja kattelen itteeni peilistä.
Hyvää Joulua kaikille, onneksi sieltä joulupöydästä löytyy meillekin syötävää! Vaikka itku varmaan itellä tulee kun kaksin ollaan ja mies vetelee mun herkkuja - graavilohta ja kylmäsavuporoa.
OmaAurinkoinen ja pikkuneiti 35+2
Mulla ei noi paineet näytä muuttuvan
Tänäänki aamupaine 145/100. Saapa nähä laskeeko etes lääke sitä. Jos ei, niin täytynee soittaa polille lisäohjeitten saamiseksi. Jouluksi oltais lähdössä mökille, ei kyllä ku 150km päähän, mut kuitenki. 29.pvä on jo aika polin kontrolliin, jos ei oo muuttunu arvot, niin jännä nähä joko sillon annetaan käynnistyspäivä. Huiiii! Ehkä vähän toivoisin, et annettais... Mut vauva on täysaikanen 2.1, joten toivon et kuitenki ooteltais sinne. Kun samat paineet ollu jo pitkään, niin tuskin siinä niin kiire voi yhtäkkiä olla, et heti alettais käynnistään. Jokainen päivä kuitenki eteenpäin mahan sisällä kehityksessä. Oisin sen isyydentunnustuksen halunnu kyllä hoitaa neuvolassa sillon 7.pvä, mut jos ei ehi niin ei ehi. Pääsis vaan helpommalla! Ku ei tuo mies näytä ymmärtävän kosiakkaan! Pikkuneiti on myllänny taas mun ylämahan ihan helläksi. Toissayönä tunsin ekaa kertaa selvästi pienen jalkapohjan kättä vasten, voihan liikutus! En pysty ymmärtämään, että kohta oon äiti. No ja nyt tuli itku. Asiaa on oottanu niiiin monta vuotta ja nyt se on jo niin lähellä.
Eilen haettiin kaukalo ja rattaat meidän äitin saunasta, oli tarkotus vasta joulun jälkeen, mut äitin piti päästä varastossa käsiksi omiin tavaroihinsa ja meidän toiset rattaat oli siinä edessä haitolla, niin sama oli ottaa romppeet mukaan. Laitoin kaikki käyttövalmiiksi ja opettelin käyttään. Kohta on polku olohuoneen ja eteisen välissä ku ajelen siinä ja kattelen itteeni peilistä.
Hyvää Joulua kaikille, onneksi sieltä joulupöydästä löytyy meillekin syötävää! Vaikka itku varmaan itellä tulee kun kaksin ollaan ja mies vetelee mun herkkuja - graavilohta ja kylmäsavuporoa.
OmaAurinkoinen ja pikkuneiti 35+2
Täällähän on kans tapahtunut ja tapahtumassa - hienoa! Rockwellille erityisonnittelut uudesta plussasta <3
Mä tosiaan jakauduin jo ennen aikojaan 16.11. syntyi tyttöset ja sen jälkeen olivat reilu 2vkoa sairaalassa kasvamassa pienipainosuuden vuoksi. Muuten tyttöjen kunto olikin hyvä. Syntymäpainot olo 2015g ja 1975g. Pituus molemmilla 43cm. Aika menee nopsaan täällä kotona ja mieskin on mut isyyslomalla. Jännittää kyllä kun loppiaisen jälkeen oon omillani että miten sitä pärjää.. Nythän tytöt nukkuu, kakkii ja syö mut pikkuhiljaa alkavat vaatia enempi.. Riittääkö mun kädet
Mut on tää vaan niin ihanaa olla äiti <3 <3
Mä tosiaan jakauduin jo ennen aikojaan
16.11. syntyi tyttöset ja sen jälkeen olivat reilu 2vkoa sairaalassa kasvamassa pienipainosuuden vuoksi. Muuten tyttöjen kunto olikin hyvä. Syntymäpainot olo 2015g ja 1975g. Pituus molemmilla 43cm. Aika menee nopsaan täällä kotona ja mieskin on mut isyyslomalla. Jännittää kyllä kun loppiaisen jälkeen oon omillani että miten sitä pärjää.. Nythän tytöt nukkuu, kakkii ja syö mut pikkuhiljaa alkavat vaatia enempi.. Riittääkö mun kädet Mut on tää vaan niin ihanaa olla äiti
<3 <3Täällä jännään Hironean kuulumisia, joko jouluvauva on sylissä vai antaako neiti vielä odotuttaa itseään?
Mua alkaa jännittään kyllä kans, et mitä sanovat tiistaina äitiyspolin verenpainekontrollissa. Ei tuo lääkitys vaikuta mitään, esim eilenkin ennen lääkettä 151/92 ja lääkkeen jälkeen 159/96... Että lähtevätkö kuitenki nostaan lääkitystä vai alkavatko käynnistyspäivää tosiaan miettimään. Mut jotenki alkaa hätä iskee, et meillä voi periaatteessa olla vauva ihan millon vaan ja enhän mää osaa vauvaa hoitaa Tuo on vaan jotain tyhmää itsensä lietsomista, pohjimmillani uskon kyllä, et kaikki menee hyvin ja oon hyvä äiti.
OmaAurinkoinen ja pikkuneiti 35+6
Mua alkaa jännittään kyllä kans, et mitä sanovat tiistaina äitiyspolin verenpainekontrollissa. Ei tuo lääkitys vaikuta mitään, esim eilenkin ennen lääkettä 151/92 ja lääkkeen jälkeen 159/96... Että lähtevätkö kuitenki nostaan lääkitystä vai alkavatko käynnistyspäivää tosiaan miettimään. Mut jotenki alkaa hätä iskee, et meillä voi periaatteessa olla vauva ihan millon vaan ja enhän mää osaa vauvaa hoitaa
Tuo on vaan jotain tyhmää itsensä lietsomista, pohjimmillani uskon kyllä, et kaikki menee hyvin ja oon hyvä äiti.OmaAurinkoinen ja pikkuneiti 35+6
Ei mitään uutta auringon alla edelleen rimpsessa antaa odottaa itseään. Huomenna polilla yliaikaiskäynti ja mielenkiinnolla odotan, että mitä siellä sanotaan.
Joulu meni rauhallisesti ja ilman mitään tuntemuksia. Söin ihan normaalisti jouluruokia ja haistatin pitkät kaiken maailman suolarajoitteille. Elossa ollaan edelleen, eikä olo ole sen kummempi. Verenpaineesta ei ole tietoa, mutta ei mua huimaa tai ole mitään oireita eli oletan sen olevan suht ok.
Hironea ja nöttönen 41+4
edelleen rimpsessa antaa odottaa itseään. Huomenna polilla yliaikaiskäynti ja mielenkiinnolla odotan, että mitä siellä sanotaan. Joulu meni rauhallisesti ja ilman mitään tuntemuksia. Söin ihan normaalisti jouluruokia ja haistatin pitkät kaiken maailman suolarajoitteille. Elossa ollaan edelleen, eikä olo ole sen kummempi. Verenpaineesta ei ole tietoa, mutta ei mua huimaa tai ole mitään oireita eli oletan sen olevan suht ok.
Hironea ja nöttönen 41+4
Oi voi, kohta se Hironea on äippä <3 mä niin muistan sun matkas..
Ja onnea NeitiPelargonia pienistä tyttösistä <3
Meillä oli tänään rakenneultra. Kaikki hyvin. Tyyppi ei suostunut paljon kasvojaan näyttämään, pisti kättä eteen ja oli kyljellään naama mun selkään päin... sit kun alettiin jalkoväliä katseleen, laittoi käden eteen, että "mun vehkeitäni ei tarvi tiirailla" mut saatiin sit pieni vilkaisu ja isolla ehkällä tyttö... Mut mennään 4d ultraan, jospa siellä näkyis varmemmin
Sokerit on pysyny aisoissa vaikka en oo kyllä suklaassa enkä joulutortuissa säästelly ja sain joulupukilta verenpainemittarinkin ja nyt näyttäs paineet oikein hyviltä (about 110/60)...
Ainoo ikävä juttu on, että pahoinvointi on palannut ja vatsansisältö nousee välillä suuhun asti (vissiin jo kohtu niin painaa vatsalaukkua, että pusertaa tavaraa ylöspäin :/)...
Mut hei, puoliväli on ylitetty <3
Mites muiden joulut sujunu?
Ja onnea NeitiPelargonia pienistä tyttösistä <3
Meillä oli tänään rakenneultra. Kaikki hyvin. Tyyppi ei suostunut paljon kasvojaan näyttämään, pisti kättä eteen ja oli kyljellään naama mun selkään päin...
sit kun alettiin jalkoväliä katseleen, laittoi käden eteen, että "mun vehkeitäni ei tarvi tiirailla" mut saatiin sit pieni vilkaisu ja isolla ehkällä tyttö... Mut mennään 4d ultraan, jospa siellä näkyis varmemmin Sokerit on pysyny aisoissa vaikka en oo kyllä suklaassa enkä joulutortuissa säästelly ja sain joulupukilta verenpainemittarinkin ja nyt näyttäs paineet oikein hyviltä (about 110/60)...
Ainoo ikävä juttu on, että pahoinvointi on palannut ja vatsansisältö nousee välillä suuhun asti (vissiin jo kohtu niin painaa vatsalaukkua, että pusertaa tavaraa ylöspäin :/)...
Mut hei, puoliväli on ylitetty <3
Mites muiden joulut sujunu?