3-kymppiset ensimmäistä odottavat

Tilulilu: Ultrat oli viikolla 6+3, 7+3 ja 10+4. Seuraava on se np-ultra 12+3, jonne asti pitäis jaksaa odottaa. Se gyne ei edes laskuttanut kuin tuosta viimeisestä. Ja jaksoi katsella tosi pitkään ja selitti kaiken, mitä halusin tietää. Äärettömän ihana ja sydämellä mukana oleva ihminen. Mun ihminen!

Me ollaan yritetty yli kaksi vuotta raskautua. Aloitettiin oikeastaan elokuussa 2013 ja eka plussa tuli marraskuussa 2015. Kyllä sitä alkoi jo toivo kadota. Enkä kyllä millään uskonut tikkua. Jestas, mikä fiilis se oli, kun näki sen plussan.

Mä olen ollut tänne asti lähes oireeton, että älä huolestu! Saman koin tänä aamuna, että turvotusta ei ollutkaan ja tunsinkin itseni samankokoiseksi kuin ennen raskautta, vaikka välillä turvotus on ollut järjetöntä. Sama tuon nukkumattomuuden kanssa. Ennen nukuin ku tukki 12h putkeen, nyt herään johonkin aikaan yöstä, enkä meinaa nukahtaa uudelleen. Mutta. Aloin taas tänään itkemään ihan hervottomasti. Enkä yleensä itke. Sit vaan pillitin ja kudoin. Ja ihan rauhallisesti mietin, että on nämä hormonit vaan ihmeellisiä, mut antaa nyt tulla si jos kerran haluaa.

OmaAurinkoinen: Kiiiiitos! Ja tsemppiä sinne! Toivottavasti kaikki menee todella hyvin!

Eliza Day: Ihanaa, että tulet mukaan! Ihan mieletöntä, että meitä kaksosodottajia on näin paljon! Aivan liian kauan teilläkin tuota yritystä oli.. Onneks nyt olet noin pitkällä! Onko sulla ollut minkälaisia oireita?

Neiti Pelargonia: Kiitos onnitteluista! Ja ihanalta kuulostaa piereskelevät ja syövät tytöt, hehe! Miltäs on tuntunut alku kahden lapsen kanssa?

 

NeitiPelargonia: Awwww.. Mullakin melkein itku silmässä kun ajattelen syöviä ja piereviä kaksosvauvoja
Yritän ihan hirrrrrrveesti nauttia tästä oireettomuudesta, mutku.. Sit jos hetkeksi tulee jotain pistoksia kohdun suunnalle, pelästyn niitä ja toivon niitten loppuvan Naisella on aina oikeus muuttaa mielipiteensä.
Niinjoo, sitä en oo tosiaan muistanut ihan 'suoraan' kertoa, että erimunaiset on nää meidän vauvanalut. Tietty toi varhaisultra oli tosi aikaisin minkään satavarman tiedon saamiseen, mut ainakin molemmat oli selvästi omissa pusseissaan ja välissä reippaasti kudosta.

Merope: Ok, kiitos ultratiedoista! Ja yritysajan pituudestakin. Senkin suhteen meillä aika samankaltainen tausta.

Mukava gyne on kyllä tosi hyvä juttu! Ihanaa, että löysitte tuollaisen sydämellisen tapauksen. Mehän siis vaihdettiin tässä syksyllä paikkakuntaa ja sen myötä hoitopaikkaakin. Edellisessä paikassa oli muutama tositosi ihana gynekologi, joita muistellessa vieläkin tulee itku Ne oli niin asiasta innostuneita ja sellaisia herttaisia, elivät niiiiiiin täysillä mukana meidän yrityksessä ja oli sellainen olo, että jos plussa ois siellä asuessa tullut, olis nää itkenyt mun kanssa onnesta No ei ehkä olisi, mut osasivat jotenkin eläytyä siihen rooliinsa niin ihanan empaattisesti, että olin aina vastaanotolta lähtiessäni luottavaisin mielin. Noh, tulostahan ei syntynyt..

Täällä uudella klinikalla taas on vain yksi lääkäri. Tositosi mukava ja kertoo hirveästi asioita, varsinkin jos jotain 'erehtyy' kysymään. Mut se sellainen tunteellisuus puuttuu. Mulla jäi tuosta varhaisultrastakin jotenkin sellanen olo, että se lääkäri oli tavallaan pettynyt tulokseen. Mut se olo johtui mulla ehkä vain siitä, että se lääkäri ei ole sellainen hehkuttaja-tyyppi ollenkaan. Enemmänkin realisti. Ja oli kuitenki moneen otteeseen sanonut, et tavoite ei ole saada kaksosia/kolmosia, joten ehkä tää meidän kaksosylläri oli hänelle sitte ammatillinen tappio Toisaalta täällä saatiin melkein heti tuloksia, koska lääkitykset muuttui täysin ja tavoitteet esim. follikkelien lukumäärän suhteen nousi nelinkertaiseksi.. Ainakin haluan uskoa, et se oli tää lääkitys ja hoitotapa joka auttoi. No ihan sama, raskaana ollaan!

Ja varhaisultran hintaan saan minäkin vielä sen toisen ultran viikon päästä! Saisinkohan kinuttua vielä tuon kolmannenkin missä sinäkin oot käynyt..

Ihana tuo sun itkujuttu Merope Ei voi olla kuin raskaana oleva nainen, jos neuloo ja itkee samalla ilman syytä Mitä sitä estelemään jos itku haluaa tulla. Itse oon normaalistikin melkoinen itkupilli, kaikenlainen empatia yms. saa minut aina itkemään. Eli siis käytännössä itken aina lääkärissäkin, vaikka kävisin vain näyttämässä jotain megafinniä Että vaikka oon nyt käytännössä itkenyt joka päivä töissä, koska jollekin on aina tullut kerrottua näitä raskausuutisia, en osaa ajatella et nää itkut johtuisi hormoneista. Kaikki aina taputtelee olalle, että "Voi että.. ne on ne hormonit jotka itkettää.." Niih, tietäisivätpähän vaan, että itkua on tiedossa raskauden jälkeenkin ihan yhtä paljon!

 

Tilulilu: Joo, mulla tosiaan lisättiin tuo disperiini sen hyytymistaipumuksen vuoksi. Ekan ohjeen mukaan senkin piti alkaa vasta plussasta, mutta kun epäröin että onko se varmasti tarpeeksi aikaisin niin sitten sovittiin että oviksen jälkeen. Mun ei olisi annettu yrittää edes kolmella follikkelilla, joten neljä kuulostaa tosi hurjalta! Mutta hyvä ettei sentään enempää tärpännyt. Mä siirryin jossain vaiheessa julkiselle niin en sitten saanut varhaisultria kuin yhden, 7+2. Onneksi np-ultra osui just ennen joulua, muuten oltaisiin käyty yksityisellä ennen jouluyllärin kertomista.

Mullakin on oireet aika vähissä. Oksentelua ei ole ollut, äklötystä kylläkin viikoilla 6-10, mutta siitä pääsi yleensä syömällä. Väsy on kyllä kova, ja jomotusta vaihtelevasti vatsassa ja selässä. Ihan alkuun oli enemmän niitä vihlaisuja mahassa. Jomotuksiahan tietysti etenkin alussa kuunteli heti, että tästäkö alkaa keskenmeno... Aamuyön heräilyjäkin on välillä, muttei onneksi joka yö.

NeitiPelargonia: Kiitos! Lueskelinkin sun kertomusta joskus tuossa aiemmin. Ihanaa, että kaikki on nyt hyvin ja näytti siltä, että melko helpolla pääsitte sairaalassaolon kanssa, vaikka syntyivätkin ajoissa. Suurella todennäköisyydellä nämä meidänkin tuplat ovat erimunaisia: omissa pusseissaan ja omat istukat eri puolilla kohtua. Eihän sitä täysin varmaksi voi sanoa, mutta kun kaksi munasolua oli irtoamassa niin kai ne niistä ovat syntyneet.

En ole vielä viitsinyt fb-ryhmiin liittyä, kun ne tulevat sitten profiiliin näkyviin. En vieläkään haluaisi, että koko kylä saa tietää, lähinnä mietin että edelleenkin voi mennä kesken ja mitä kaikkea sitten juorutaan. Mutta kohtahan tämä alkaa kyllä näkyä niin selvästi ulkopuolisenkin silmään, ettei ole paljoa salailtavaa...

 

Heipähei taas..

Eliza Day: Joo nyt jälkikäteen minustakin tuo neljä follikkelia on paljon, mut ymmärrän kyllä sen idean mikä siinä oli. Varsinkin kun oli vähän epäilyjä, ettei mulla kaikki follikkelit ylipäätään sisällä munasolua. Kasvoivat aina niin isoiksi ja kasvuvauhti oli lopussa niin hurja, että epäilivät kystiksi. Ja sitte taas ne jotka kasvoi hitaammin, kasvoi ehkä liian hitaasti Eli eivät ehkä olleet niin laadukkaita.
No enivei, silloin inssin aikaan tuo neljä follikkelia kuulosti siis ihan loistavalta suoritukselta, varsinkin kun aloin olla jo aika luovuttanut tän meidän onnistumisen suhteen. Elin mielessäni jo ensi kevättä joka vietetään IVF-jonossa (tarkoitus oli siis tän inssin jälkeen siirtyä julkiselle).

Kiva kun kerroit myös noista lievistä oireista Monesta suunnasta kuulee, että kaksosista pahoinvointi on voimakasta. Mut tuntuu sitä olevan monia joilla sitä ei oo juuri ollenkaan.. Mulla on ehkä just tota samaa, et nälkäisenä on tosi huono olo. Ja nälkä tuntuu olevan loputon?! Vaikee kun ei tiedä, että onko se vaan joulun syytä kun tottui syömään paljon, vai pistänkö raskauden piikkiin Tai no sama se, syötävä on kuitenkin!

Se minua tässä pinnallisesti harmittaa, et lihoin just sopivasti ennen raskautumista 10kg. Laihdutin ne kilot tuossa pari vuotta sitten ja olo oli niiiiiin hyvä! Nyt ne tuli sitte takaisin ja raskauskiloja lähdetään kartuttamaan ihan 'väärästä' kilomäärästä.. Nyt jo, vaikka maha ei oo kasvanut (turvottelee vaan välillä), ahdistaa löysimmätkin farkut jo huolestuttavasti. On taas sellainen makkarankuorifiilis niinku pari vuotta sitten ja todennäköisesti pahenee vaan! Nooh, kunhan vauva on maailmassa niin alottelen fit-mama -projektin.. Ja toisaalta haluan ajatella, että ehkä en ois raskautunutkaan ellen ois lihonut takaisin tähän ns. 'omaan' painoon? Vaikka hoikempana oli mukavaa, joutui sitä painoa pitämään koko ajan yllä. Tässä nykyisessä painossa pysyminen on jostain syystä helpompaa..

..tuossa aiemmin jo kirjoittelinkin, että tässä on koettu kemiallisen, kohdunulkoisen ja tuulimunan pelot ennen varhaisultraa. Eilen illalla alkoi kuitenki tuntua vasemmalla puolen munasarjan suunnalla ihan outoja tuntemuksia, en osaa kuvailla oliko kipua edes, mut jotain epämiellyttävää. Tänään oli koko työpäivän samassa kohdassa sellasta paineentunnetta ja vähän kipua. Heti tuli mieleen, et voisko olla niiiiiin huono tuuri, että meillä ois vielä yksi vauvanalku munajohtimessa!! Se nyt olis jo melkoinen ihme ja tiedän ylireagoivani, mut koko ajan sitä tuntuu jotain pelkäävän.. Sitte ku vielä googlettelin, että kohdunulkoinen alkaa monesti oireilemaan just viikoilla 7-9.. Nojoo, nyt ei oo hetkeen koskenut mihinkään, et jospa tää taas tästä..

Mitäs teille muille kuuluu?

 

Mulla on ollut ihan samanlaisia tuntemuksia (tosin oikealla puolella) mutta ultrassa paljastui, että kaikki on hyvin ja tyyppi visusti kohdussa. Varmasti sullakin on niin

Nauti oireettomuudesta!!

7+3

 

Heips pitkästä aikaa! Olen vaan lueskellut kaikkien kuulumisia taustalla. Onnea kaikille vauvansa saaneille!

Kuulumiset siis lyhykäisesti. Saatiin tyttölupaus syksyllä. On ollut enemmän ja vähemmän vaikeuksia perussairauden ja sokerien kanssa.Nyt parin päivän sisään saan vastauksen joutuuko aloittamaan insuliinin. Syksyllä paljon sairaslomia. Nyt onkin sitten enää viikko(!!!) töitä ja alkaa mammaloma!
Loman alkajaiseksi pitääkin alkaa kaikkea laittamaan paikoilleen rempan keskellä. Ja toivoa, että isompi asunto löytyisi kevään aikana.

Onnea kaikille odotukseen ja uusille tervetuloa!

Kippu ja Napero 33+3

 

Merope: Arki kahen pikkuihmisen kans on ollu yllättävän helppoa kun oon lukenu kaikkia pelotteluja etukäteen.. Nää on niin elämäänsä tyytyväisiä tyttöjä. Vähän joutuu taiteilemaan rautalisän kans josta nti B:n maha ei tykkää mut se on ehkä ainoa.. Nyt alkavat pikkuhiljaa oppia uusia juttuja ja se taitaa vaikuttaa yöuniin.. Mutta kun sen ymmärtää niin ei sekään ole ylitsepääsemätön asia. Nautin vauva-arjesta kun meil on niin rauhallinen tunnelma täälä kotona

Tosiaan, sairaalassa tytöt oli reilu 2vkoa ja se rassas loppuvaiheessa meikäläistä.. Mun takalistokin alkoi toipua kunnolla vasta kun tytöt pääsi kotiin. Sielä osatolla kun ei ollu vaihtoehtoja, kun vaan istuskella huonoilla penkeillä vauva/-t sylissä. Selkä huus hoosiannaa kun seisoskelin ja hoisin tyttöjä väärän korkusilla tasoilla.. Eikä alapään tikkejäkään pystyny tuulettamaan samalla tavalla kun kotona. Onneksi olin henkisesti valmistautunut sairaalassa oloon, jonka uskon helpottaneen paljon!

Asenne ratkasee monessa jutussa mitä raskaus tuo tullessaan. Mun oli hyväksyttävä vuodelepo, mikä oli itsessään aika persiistä, mutta se vain oli lusittava. Palkinto siitä oli kuitenkin niin messevä, että otin se vakavasti. Ja kannattaa muistaa että mitä tahansa voi tulla eteen eikä kannata arkailla kysyä äitipolilta asioita mitkä mieltä askarruttaa. Ainakin täällä meillä päin kaksosodottajia kohdellan mukavasti

 

Ja tosiaan, on jännä että kaksosodottajia on kahta ääripäätä - niitä joilla on järkky pahoinvointi ja niitä joilla ei ole juuri mitään tai joku ohimenevä kausi vain.. Ei siis suorilta päde, että olis järkyttävät olot kahden takia. Itse kun muistin syödä kunnolla, niin olo oli ihan hyvä. Verensokeri piti saada pidettyä hyvällä mallilla

 

Täällä nukutaan toista yötä vauvan kans omassa kodissa Tyttö syntyi rv38+1,11.1. Klo 10.30 kiireellisellä sektiolla. Syntymäpaino 3730g ja pituutta 50cm. Odotin isänsä kaltaista pitkää ja hoikkaa vauvaa, tulikin minun kopio, paksu ja lyhyt (ja kopio minusta kyllä muutenki, selkenee piirteet päivä päivältä).

Kovasti synnytyspelkoisen ei varmaan kannata lukea seuraavaa tekstiä!!

Raskausmyrkytyksen vuoksi olin tosiaan jo uv:n osastolla, josta pääsin toinen päivä kotiin. Montaa päivää ei siinä ehtinyt iloita kun 8. päivä jouduttiin lähteen takaisin päivystykseen huippulukemia tekevien verenpaineiden kanssa. Lauantaina laitettiin ballonki kypsytteleen paikkoja ja se toimi hyvin. Sunnuntaina ballonki otettiin pois ja hetken päästä valahti vedet spontaanisti. Siitä alkoikin osaston kätilö soitteleen synnäriltä vapaata salia ja minä miestä sairaalaan. Kahdelta siirryttiin saliin ja sain oksitosiinitipan. Kohdunsuu auki 3-4cm. Tipan vahvuutta alettiin nostella hiljalteen ja 19.09 alkoi supistuksetihan kunnolla. Siitä se alkoikin, 2-3 minuutin välein supisteli ja voimakkuus nousi hyvin nopeeta tahtia. 22.30 oksitosiini otettiin pois (saa olla 6h kerrallaan, mulla oli ylikin). Omat supistukset jatkui, voimakkuus itseasiassa kasvoi ja tahti pysyi samana. Puhuttiin, että vauva syntyy kyllä yökön aikana. Aloitettiin toinen oksitosiini kierros. Tuossa kohin sain ensimmäisen epiduraalin. Kohdunsuu olikin edelleen auki vain 4cm. Ensimmäinen epi auttoi hyvin ja sain torkahdeltua hetken. Vaan pian alkoikin poltot uudelleen. Kokoajan mun supistus tarkoitti karseaa alaselkä kipua ja tulta emättimessä sekä oikealla alavatsalla jatkuen oikeaan reiteen. Koko yö menu kipuillessa ja torkahdellessa niiden välissä. Ensimmäinen epi oli ainoa joka toimi, sitä seuraavat coctailit auttoi 10-15min ja huusin jo uutta annosta. Kätilö oli kummissaan kun keskimäärin noi auttaa 2h. Aamu tuli ja olin todella väsynyt ja kipeä. Aamukätilö tuli, kohdunsuuta auki edelleen samat 3-4cm. Siinä kohin olo oli epätoivoinen ja itkin vain ellen huutanut supistusta. Lääkäri oli ohjeistanut aloittamaan kolmannen oksitosiini kierroksen ja siinä kohin sain kauhean hermoromahduksen. Kätilö pyysikin paikalle lääkärin ja kun toinen katsoi käsikopelolla tilannetta, toinen selitti kuinka kaikille tulee kolme oksitosiinikierrosta. Kopeloiva lääkäri kuitenkin alkoi ihmettelemään kohdunsuun muuttumatonta tilannetta ja totesi pään

 

Täällä nukutaan toista yötä vauvan kans omassa kodissa Tyttö syntyi rv38+1,11.1. Klo 10.30 kiireellisellä sektiolla. Syntymäpaino 3730g ja pituutta 50cm. Odotin isänsä kaltaista pitkää ja hoikkaa vauvaa, tulikin minun kopio, paksu ja lyhyt (ja kopio minusta kyllä muutenki, selkenee piirteet päivä päivältä).

Kovasti synnytyspelkoisen ei varmaan kannata lukea seuraavaa tekstiä!!

Raskausmyrkytyksen vuoksi olin tosiaan jo uv:n osastolla, josta pääsin toinen päivä kotiin. Montaa päivää ei siinä ehtinyt iloita kun 8. päivä jouduttiin lähteen takaisin päivystykseen huippulukemia tekevien verenpaineiden kanssa. Lauantaina laitettiin ballonki kypsytteleen paikkoja ja se toimi hyvin. Sunnuntaina ballonki otettiin pois ja hetken päästä valahti vedet spontaanisti. Siitä alkoikin osaston kätilö soitteleen synnäriltä vapaata salia ja minä miestä sairaalaan. Kahdelta siirryttiin saliin ja sain oksitosiinitipan. Kohdunsuu auki 3-4cm. Tipan vahvuutta alettiin nostella hiljalteen ja 19.09 alkoi supistuksetihan kunnolla. Siitä se alkoikin, 2-3 minuutin välein supisteli ja voimakkuus nousi hyvin nopeeta tahtia. 22.30 oksitosiini otettiin pois (saa olla 6h kerrallaan, mulla oli ylikin). Omat supistukset jatkui, voimakkuus itseasiassa kasvoi ja tahti pysyi samana. Puhuttiin, että vauva syntyy kyllä yökön aikana. Aloitettiin toinen oksitosiini kierros. Tuossa kohin sain ensimmäisen epiduraalin. Kohdunsuu olikin edelleen auki vain 4cm. Ensimmäinen epi auttoi hyvin ja sain torkahdeltua hetken. Vaan pian alkoikin poltot uudelleen. Kokoajan mun supistus tarkoitti karseaa alaselkä kipua ja tulta emättimessä sekä oikealla alavatsalla jatkuen oikeaan reiteen. Koko yö menu kipuillessa ja torkahdellessa niiden välissä. Ensimmäinen epi oli ainoa joka toimi, sitä seuraavat coctailit auttoi 10-15min ja huusin jo uutta annosta. Kätilö oli kummissaan kun keskimäärin noi auttaa 2h. Aamu tuli ja olin todella väsynyt ja kipeä. Aamukätilö tuli, kohdunsuuta auki edelleen samat 3-4cm. Siinä kohin olo oli epätoivoinen ja itkin vain ellen huutanut supistusta. Lääkäri oli ohjeistanut aloittamaan kolmannen oksitosiini kierroksen ja siinä kohin sain kauhean hermoromahduksen. Kätilö pyysikin paikalle lääkärin ja kun toinen katsoi käsikopelolla tilannetta, toinen selitti kuinka kaikille tulee kolme oksitosiinikierrosta. Kopeloiva lääkäri kuitenkin alkoi ihmettelemään kohdunsuun muuttumatonta tilannetta ja totesi pään tuntuvan kummallisesti. Ultra haettiinpaikalle ja kappas, vauva on virhetarjonnassa eikä mahdollisuutta alatiesynnytykselle ole. Tässä kohin olin hyvin helpottunut sektiopäätöksestä, olin niin väsynyt. Yksi ponnistus piti vielä kestää, nimittäin en saanut enää kipulääkkeitä ennen leikkuriin menoa. Mies oli todella ihana koko yön, vaikka näin hänestäkin väsymyksen ja pelon. Leikkuriin mennessä hän oli aivan kauhusta kankeana, kyyneleet vain valuivat. Siinä kohin minä lohduttelin miestä. Alkuvalmistelut kestivät kauan, mutta kun toimeen päästiin, tyttö syntyi nopeaan maanantaina klo 10.30. Ihana pieni pötykkä Mies ja vauva lähtivät pesulle ja osastolle, minä heräämöön jossa nukuin uupumusta pois.
Synnytystä en ole nii enää miettinyt, mutta näyttää siltä, että meidän jatkohaaveet jäi tähän. Ollaan puhuttu yhdessä asiasta ja mies säikähti niin pahasti, että tuskin lähtee uudelleen tähän mukaan. En kyllä minäkään ellen saisi suunniteltua sektiota. Itse olen haaveillut kahdesta lapsesta ja kun synnytys oli vielä alussa, mieskin vitsaili kuinka ensi vuoden tammikuussa kun ollaan taas täällä samoissa puuhissa, hän muistaa pakata paremmin eväitä mukaan ja oman unityynyn. No, katsotaan miten käy. Nyt nautitaan kuitenkin tästä ihanasta palleroisesta johon on kyllä hurmaantuneet isoveljetkin täysin, jopa varhaisteini jota odotusaika ei kiinnostanut yhtään ja syntymäänkin totesi vain "jep". Pikkusiskon piti olla ihan tyhmä, mutta ei se vissiin olekkaan.
Että semmosta tänne!

OmaAurinkoinen ja tyttö 4vrk

 

Onnea OmaAurinkoiselle nyytin saamisesta syliin asti <3 hurja tarina, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin!

OmaAurinkoisen kertomukseen verrattuna omat huolet tuntuvat niin pieniltä mutta täällä on taas vaikeampi kausi pahoinvoinnin kanssa menossa Kuvottaa 24/7 ja alkaa myös helposti pyörryttää, mitään ei jaksa. Mä vaan mietin, mihin mun elämä on kadonnut. Normaaliati kuntoilen 3-4 kertaa viikossa ja olen muutenkin aktiivinen, nyt jaksaa vaan maata sohvalla voivottelemassa oloa. Töissä joutuu pakottautumaan, että saa mitään aikaiseksi, pahoinvointi ja jatkuva pakolla syöminen vievät kaikki ajatukset.

Milloinkohan tää helpottaa? Pahoinvointi on ollut jatkuvaa nyt pari viikkoa.

R 8+0

 

Piti taas tulla kurkkimaan, että onko "tutuille" tullut uusia pikkuisia, ja olihan niitä!

Onneksi olkoon OmaAurinkoinen! Vaikeuksien kautta voittoon, onneksi sait lopulta pienen syliin! Mahtaa olla hauska nähdä omia piirteitä muksussa ... (Meillähän siis kaveri on kuin ilmetty isänsä niin ulkonäön kuin luonteenkin puolelta ja minä ihmettelen, minne ne minun geenit oikein meni) Kiva myös, että perheenne nuorisokin on ottanut tulokkaan niin hyvin vastaan, varmasti helpottaa yhteiselämää. Nyt vaan tutustutte toisiinne ja nautitte perhe-elosta! Pikkukakkosen hankintaa ei onneksi tarvitse vielä päättää, mieli ehtii muuttua moneen kertaan

Raidalle tsemppiä, toivottavasti olo pian paranee! Vinkkinä sanoisin, että kannattaa huolehtia riittävästä nesteytyksestä. Se nimittäin voi olla isokin tekijä pahoinvoinnin helpottamisessa. Näin talvella riittävä juominen helposti unohtuu kun ei sillä lailla hikoile, mutta kuiva ilma kuivattaa myös - pahoinvoinnista tietty puhumattakaan...Vissyä siis ostoslistalle ja litra päivässä alas!

Meidän vauva-arki on hujahtanut kauheaa vauhtia, muksu on jo yli 5kk vanha! Ensimmäinen helmihammas puhkesi pari viikkoa sitten ja kaveri viittä vaille ryömii. Tuntuu, että kaikki on ollut luvattoman helppoa. Yöhulinatkin on menneet max neljällä herätyksellä, lapsi on terve, iloinen ja sopeutuvainen (eli ilmetty isänsä...) Ensi viikolla menen töihin juttelemaan paluuaikatauluista. Tekisi mieli sanoa, että palaan vasta parin vuoden päästä, mutta ei taida talous antaa myöten. Mutta kesän aikana pannaan varmaan toinen tilaus vetämään. Jos hyvin käy ja sopivasti tulee tärppi, niin ehkä työkeikasta ei tule kovin pitkäkään.

Ihanaa talvea kaikille!

Fidia ja poitsu 5kk

 

Miljardit onnittelut Hironealle ihanasta tyttösestä ja Meropelle raskaudesta <3

Olen nyt 2 vuotta vähintään kerran kuussa, oman raskautumiseni jälkeen, piipahtanut täällä seuraamassa, että mitä teille Merope ja Hironea kuuluu. Voi luoja miten olen toivonut ja rukoillut teille molemmille sitä unelmien täyttymystä!! Olin riemuissani kun luin Hironean tärpistäsi ja nyt sinulla on pikkuinen käärö sylissäsi ja sinulla Merope kaksi masussa!! Onnen ja liikutuksen kyyneleet kihosivat silmiini, kun luin äsken kuulumisesi :') Toivon koko sydämestäni sinulle Merope unohtumattoman onnellista raskausaikaa ja Hironealle paljon tsemppiä vauva-arkeen!! Te jos ketkä olette pitkän taistelun jälkeen onnenne ansainneet!! <3

Toivoo Miri ja Tyttönen (ensi viikolla 1v.)!!

 

Onnea OmaAurinkoinen! Ja kiva kun kerroit kokemuksesta, vaikkei kaikki ihan putkeen mennytkään. Mutta ihanaa että olette onnellisina kotona.

Tilulilu: tämä tulee nyt myöhään, mutta jostain luin (en kylläkään virallisesta lähteestä) että n. 8. viikon kieppeillä keltarauhanen surkastuu ja siitä voi aiheutua tuntemuksia munasarjan kohdalla. Uskoisin että se on jotain tällaista!

Neiti Pelargonialle vielä, että oli kiva kuulla sekin, että jaksoit fyysisessä työssä niinkin pitkälle. Mulla ei juurikaan ole fyysinen työ, mutta katsotaan nyt mitä lääkärit sanovat. Työnantajaa varoitin, että saatan jäädä pois välillä maaliskuu-toukokuu. Sitä vaan tässä mietin, kun haaveillaan talvilomaa helmikuun loppuun, rv 20, että mihinkähän ja miten sitä jaksaisi matkustaa, jos kaikki on hyvin... Lentämällä vai laivalla?

Kävin neuvolassa perjantaina, sydänäänet saatiin toiselta kuuluviin, mutta toista ei löytynyt. Yritän nyt olla huolehtimatta, koska ainakin yksi istukka oli siinä edessä ja neuvolan laitteet aataminaikuiset. (Eikä todellakaan hoitaja ollut koskaan kuunnellut kaksosia.)

Alaselkää ja alavatsaa jomottaa edelleen vaihtelevasti, joskus aika kovastikin, muttei sietämättömästi. Onhan se vain kohdun kasvamista, onhan? Olin aiemmin ihan varma, että taatusti tiedän mikä on supistus, mutta näitä tuntemuksia on kyllä aika monenlaisia... Tämä ei ole terävää eikä äkkinäistä, vaan ennemmin aaltoilee loivasti. Muuten olo on nyt niin hyvä, että tahtoisin ulkoilla ja jumpassakin kävin.

Eliza Day 15+1

 

Terveisiä nt-ultrasta. Nyt kai se on uskottava, että kyllä siellä masussa kasvaa uusi elämä. Siellä kaveri vilkutteli ja sitten pomppi iloisesti ja lopuksi rauhoittui kai unille, mutta sen verran ujo oli, että kasvojaan ei kääntänyt nähtäväksi. Tämä oli minulle ensimmäinen ultra, joten nyt se jotenkin konkretisoitui. Helpottavaa oli nähdä sydämen syke ja että kaikki oli muutenkin niinkuin pitää. Kyllähän siinä pari helpotuksen kyyneltä vierähti. Niskaturvotustakaan ei ollut nimeksikään Pieni yllätys tuli siitä, että kaveri vastasi kooltaan viikkoa vanhempaa, kuin mitä kuukautisten perusteella laskettuna, joten LA siirtyi viikolla aiemmaksi ja raskauden kesto pomppasi kerralla viikolle 12+0.

 

Pitkästä aikaa täällä taas kirjoittelemassa..

Onnea OmaAurinkoinen! Varmasti ihanaa kun vauva on nyt tullut maailmaan! Nauttikaa!

Kurjaa kyllä Raida tuo sun pahoinvointi Toivottavasti helpottaa pian ja pääset nauttimaan alkuraskaudestasi! Onhan se varmasti masentavaa kun se vanha oma elämä katoaa kun ei pysty mitään tekemään.

Minuakin lähes masentaa kun liikuntaharrastukset on ihan 'unohtuneet'. Syynä vain oma laiskuus. Mut olo on niiden kerääntyneiden kilojen ja tän aika kovan turvotuksen vuoksi tosi paksu, ei paljo kannata peiliin katsella Kyllä siitä liikunnasta ja sen tuloksista vaan saa sen hyvän olon! Ja vielähän mulla olisi mahdollisuuksia liikkua kun ollaan vasta niin alussa tässä raskaudessa ja olokin on hyvä! Ehkä huomenna.. tänään ei enää jaksa (Ja en siis todellakaan tarkoita nyt laihduttamista, vaan liikunnalla jo saisi vähän turvotusta kuriin. Ja voisi vahvistaa noita selkä- ym. lihaksia mahan kasvua ajatellen.)

Kippukin jo noin pitkällä! Sullahan on äitiysloma ihan jo nurkan takana! Aika kiva

Infinitylläkin hyviä ultrakuulumisia! Pitkälle selvisit ilman ultraa! Mun hermoilla ois ollut ihan nounou Mut hienoa että kaikki oli hyvin kaikin puolin

Eliza Day: Sehän se, kun ei näin ensikertalaisena osaa yhtään sanoa mitkä tuntemukset on normaaleita. Tai edes että miltä se kuuluisa supistus tuntuu! Kuinka sitä voisikaan, kun ei oo kokemusta! Sitte sitä vaan helposti huolestuu kaikenlaisista jomotteluista.. Mut pitää varmasti vain muistaa, että raskausaikaan nyt vaan kuuluu kaikkia ihmeellisia tuntemuksia. Ja uskoa, että kyllä ne 'pahat' kivuliaat kivut sitten erottaa näistä normaaleista jomotuksista..

Tuohon lentomatkustamiseenhan on jotain rajoituksia raskaanaoleville, mut kaksosraskauksissa se suositus kai on jotain "ei enää viikon 26 jälkeen". Et sen puolesta ehditte hyvin vielä matkustaa! Tietty on tosi vaikea sanoa missä kunnossa matkan aikaan tulee olemaan, niin kannatanee valita kaikista helpoin vaihtoehto Tai ainakin sellainen paikka, jossa tarpeen vaatiessa voi ottaa myös ihan rennosti Ihana ois kyllä suunnitella jotain pientä reissua! Ehkä täälläkin nyt innostutaan aiheesta..

ON. Ne viime viikon jomotukset vasemmalla puolella kesti sen viikon, välillä oli pahempana (vaikka ei sitä kyllä pahaksi voinut sanoa!). Eilen ultrassa mainitsin lääkärille, että pelkäsin siellä olevan kolmannen vauvan! Se vaan nauroi eikä selvästi ollut ollenkaan huolissaan tilanteesta Sanoi vaan, että kyllähän niitä joskus siinä sikiölaskennassa tms. löytyy sitten lisää. Jaa, no kiitti. Ei ehkä sisäistänyt, että epäilin kohdunulkoista.. No sama se, ne kivut tuli ja meni.
Ja ultrassa kaikki hyvin! Molemmat vauvelit elossa, sydämet sykki selvästi. Kokoa noin 20mm. (Ei siis millään muotoa selitä vielä tuota mun mahan kasvua.. dammit ) Lääkäri sanoi vielä jotenkin ihanasti, että kun nyt ollaan jo 9. viikolla (8+4 tänään), jatkuu tämä raskaus varmasti hyvin. Toki tiedän, että kaikenlaista voi aina tapahtua, mut nyt voi kai jo jonkin verran hengähtää.. Torstaina on eka neuvola. Huh! Koskahan tän sisäistää ihan kunnolla!?

En oo vielä antanut itseni googletella mitään lastenvaatteita tms. Mieli tekisi, mut en vaan uskalla. Vaikka kuinka tiedän, etten sillä googlettelulla itselleni keskenmenoa saa. Mut silti. Jos malttais sinne np-ultraan..

Niin ja oireita. Makeanhimo (yleensä pohjaton) hävisi tuossa joulun jälkeen, mut nyt kun annoin itseni maistaa suklaata, tuli se himo taas takaisin Eli se oli lyhyt ilo se. Etomista on ollut nyt vähän enemmän, parina päivänä jopa ihan kesken syömisenkin. Lääkäri ihmetteli muuten myös, kun en ole huonovointinen vaikka on kaksoset. Hetken mietin, et onks tää nyt sitte huono juttu, mut ei se sitä silleen varmasti tarkoittanut. Ehkä mulla on vaan hyvä tuuri. Ja turvotuksen voi kai laskea oireeksi myös..

 

Miri81: voi ihanan ihana! Miten kauniita sanoja ja kiitos, että olet ollut tukena koko ajan! Voi hitsi (snif)..

Tilulilu: täälläkään ei ole vieläkään oireita, mitä kaikki lääkärit ihmettelee. Ootkos katsonu kuinka paljon kiloja on tullut lisää?

Meillä ois huomen np-ultra. Jännää ihan hirveästi!

 

OmaAurinkoinen valtavasti onnea!! <3 Huima kertomus, mutta ihana että loppujen lopuksi kaikki päättyi hyvin. Mä sain oman synnytyksen jälkeen ajan synnytyspelkopolille juttelemaan. Odotan innolla mahdollisuutta päästä juttelemaan ja kyselemään epäselväksi jääneitä kohtia. Itsekin mietin, että tää prinsessa saattaa olla meidän ainokainen. Itse raskaus oli ihanaa, mutta synnytys ei...

Miri kiitos <3 ihana olet! Ihan liikutuin viestistäsi. On tää aika ajoin vielä itsellekin epätodellisen tuntuista. Viimeksi tänä aamuna makoilin sängyssä ja tuijottelin nukkuvaa vauvaa, että onko tämä kuitenkin unta vai totta.

Meillä täällä alkaa arki sujua. Tyttö on säännöllisesti joka toinen yö äärimmäisen helppo ja nukkuu tosi hyvin ja joka toinen yö sitten nirisee ja kitisee masupurujaan. Vielä ollaan kuitenkin säästytty totaalisilta itkupotkuraivareilta. Ristiäisiä kovasti suunnitellaan ja isovanhemmat ovat aivan tohkeissaan.

Ainoa mikä harmittaa niin on nämä mahdottomat pakkaset. Ei päästä ollenkaan totuttelemaan ulkona oloa. Nytkin mittarissa taas -30 niin eihän tuonne mennä voi. Muutama kyläreissu lämpimällä autolla ollaan käyty, mutta äiteellä alkaisi mieli tehdä jo luontoon kävelylenkeille. Isäkin on pian isyyslomansa pitänyt ja palaa töihin. Siinä sitä on taas opettelemista selviytyä päivät ilman apukäsiä

 

Me matkustettiin lentokoneella vko 23 sinne Hampuriin ja mun olo oli silloin niin tukala etten kyllä hupimatkalle enää siinä vaiheessa olis lähteny.. Mutta toki mulla oli mennessä tuhoton määrä lapsivettä B:llä ja takastullessa maha kipeä laser-operaatiosta että ehkä ei voi verrata.. Kannattaa kuunnella omaa olla Mä en pystynyt laserin jälkeen juurikaan istumaan kun alko tehdä huonoa joten söinkin melkeen aina maaten

Täällä molemmat mirkut rohisee kuiva ilma taitaa tehdä tämän. Muuten ovat voimissaan.

OmaAurinkoisella tosiaan huima kertomus! Olishan se helpomminkin voinut mennä.. Onneksi palkinto on ihana kaikesta huolimatta. Ei voi muuta sanoa

 

Niin se rohisee meidänkin rimpsessa. Suolaliuostipat ahkerassa käytössä, kun tuntuu ettei henki kulje ilman. Nenäfrida aiheuttaa muutoin niin kiltille tytölle totaalisen raivarin. Vaikka kuin varoen ja huomaamattomasti yritän niistellä niin hermo palaa

Tänään käytiin ihka ensimmäinen vaunulenkki kun pakkanen lauhtui. Pitkää lenkkiä ei uskaltanut mennä mutta puolisen tuntia tassuteltiin.

 

Täälläpä on kovin hiljaista. Miten saatais vähän enempi keskustelua aikaseksi?
Olen 3-kymppisissä kuumeillut ja nyt sit lauantaina plussasin...Testaillu jokapäivä ja viiva on vahvistunu.
Menkkajuilinnat vattassa hieman pelottaa. Onko muilla ollu näitä? Illalla tulee ei niinkään päivllä töissä. Nännit on kipeet, muuten rinnat normit...en tiedä kuvitteenko että nännit olis vähemmän kipeet nyt...
Ja niille jotka ei tiedä niin 2km tuli kesäkuussa yks ja heinäkuussa yks. Ja tottakai kusisukassa jännään nyt tätäki Haluaisin niin et tää olis nyt tässä!
Tilulilu ja Lennis Millä viikoilla te nyt olittekaan?
Mulla alkaa huomenna 5+0

 

Tsemppiä PikkuPöllö , toivottavasti tällä kertaa kaikki sujuu hienosti!

Mulla oli tuossa vaiheessa normaalia voimakkaammat "menkkakivut", jotka eivät sitten johtaneetkaan menkkoihin Nyt ollaan 36+3

Melko jännittyneissä tunnelmissa, tuntuu edelleen ihan epätodelliselta. Muutaman vkon päästä pitäisi osata olla äiti
Jännittää ja pelottaa miten kaikki sujuu. Ensinnä se itse synnytys...

Viikko sitten neuvola lääkärin tarkastuksessa todettiin, että vauva on jo täysin alhaalla ja kiinnittyneenä. Lääkäri totesi, että tuskin yliaikaiseksi ainakaan menee. Nyt kuulostelen näitä mun tuntemuksia kaiken aikaa ihmeissäni. Mulla on tässä viimeisen kk aikana ollut oikeastaan vain samanlaista tuntemusta; kuinka vatsa menee aivan kovaksi. Nyt tuntuu ettei tarvitse tehdä juuri mitään, kun vatsa on aivan pinkeänä.
Virtsarakko parka on aivan pinteessä, melko kivuliasta, pissalla ramppaamista vähän väliä.

Paljon onnea kaikille pienokaisen jo saaneille!

 

Viimeyönä en juossut enään vessassa..eikä nännit oo enään niin kipeät ja sit juilinu vattaa koko yön et nyt alkaa nyt alkaa. Aamulla ei vielä mitään verta mut on aika epätoivoinen olo ku nuo oireet katoaa ja tulee tuo menkkajomotus

 

Hei, Onnittelut PikkuPöllö plussasta!
Älä heitä kirvestä kaivoon noiden menkkajomotusten takia. Itse plussasin 2 päivää menkkojen poisjäämisen jäkeen ja silloin oli jo viikon ajan ollut normaalia kovemmat "menkkajomotukset", joiden takia itsekin odottelin kuukautisia alkavaksi. Ei ne sieltä sit kuitenkaan koskaan tulleet ja jomotuksetkin katosivat, en kyllä tarkkaan muista missä vaiheessa.
Noista muista oireista, taitavat olla hyvin yksilökohtaisia, mutta itsellä tuli rinnat kipeäksi vasta joskus viikolla 8-10 ja sekin meni ohi parissa viikossa. Vessassa en oo tarvinnu juosta tavallista enemmän vielä tähän päivään mennessä ja nyt siis 13+3 menossa.

Itse kävin tällä viikolla sokerirasituskokeessa sukurasitteen takia ja helpotuksekseni ei mitään huolta sen asian suhteen ainakaan tässä vaiheessa

 

Infinity ainiin sinäkin olit täällä. Mukavaa kun on "tuttuja". Ja olet jo ns. Turvallisemmilla vesillä
Tuon postauksen jälkeen mies sano mulle et kävithän sä vessassa kahden aikaan yöllä Tulin töistä ja laitoin amu testin muitten kans riviin ja oli tummempi ku eilen aamullla+ nipistelly nännejä pitkin päivää ja baikkei niin arat niin silti erit kun normaalisti eli ei vissiin vielä kuiten heitetä kirvestä kaivoon.
Maanantaina varaan sinne varhaisultraan sen ajan ku siirtäny sitäki mut sit juttelin yhden polilla työskentelevän kans ja sano et kannattaa soittaa ku haluat sen tietyn päivän.
Menis pian tää viikko et alkais seuraava ja voin unohtaa et tän viikon kaikana muut ei pysyny mukana.