Maybelle, tosi hienoa, että istukka on noussut! Varmasti huojentavaa, jos olet alatiesynnytystä toivonut.
Hironea, ei sulla enää kauaa ole äitiyslomaan! Niin se aika menee. Elä ota yhtään stressiä jaksamisesta, reilusti vain saikkua jos siltä yhtään tuntuu. Mulle mies kerran totesi, että ei tässä sankarimitaleita jaeta kellekkään ja niinhän se on. Vaikka raskaus ei sairaus olekaan, niin onhan se sen verran koettelemus kropalle, että ei kaikkee tarvi jaksaa tai kyetä.
Tosi kiva kuulla, että parisuhde voi paremmin. Antaahan se voimia kaikkeen omaankin jaksamiseen.
Tamariini, just eilen katoin Areenasta yhtä minisarjaa (tosi mini kun jaksot on 2-3min) jossa pariskunta odottaa vauvaa. Synnytys alkaakin melkeen kolme viikkoa etuajassa, mutta "onneksi" kestää 37 tuntia ja heidät lähetetään sairaalasta takas kotiin. Siellä mies istuu pinnasänkyä kokoamassa ja toteaa, että he olivat ajatelleet vauvan tulevan kuukauden päästä, eivätkä olleet pitäneet hoppua tavaroiden kasaamisen kans. Että parempi saada nyt pinnasänky koottua kun muutaman päivän päästä siinä pitäis jonku nukkua.
Sää oot ollu rohkee ja kattonu tuon Inhimillisen tekijän. Tiesin et se tulee, mut en uskaltanu kattoo. Ajattelin, et en ota riskiä et sitten tulee pelkoja itelle, ainakin vielä kun olen osannu sulkea tuommoset asiat pois mielestä ja olla iloinen ja onnellinen odotuksesta.
Mulla oli tiistaina sokerirasitus. Vissiin se meni hyvin kun ei ole kuulunut soittoa neuvolasta. Katoin kyllä arvot omahoidosta, paastoarvo ja se kahden tunnin arvo aika niukilla, muutaman pykälän alle viitearvon, mut onneksi se riittää. Tunnin arvo oli sitten reilusti viitearvon alla.
Pikkuneiti on alkanu hyrrään ihan mahottomasti ja vissiin on massaa kasvattanu aika mukavasti kun liikkeet on alkanu näkyyn ulospäinkin. Selällään kun makaa, niin näkee selkeesti missä neiti menee. Kunnon alienmaha kun mötikkä liikkuu, tykkää majailla ihan vasemmassa reunassa, hassu pieni.
Vuodatusta: Raha-asiat on vetäny mielen taas matalaksi. Rahat on ihan loppu, mulla oli ihan kivat säästöt mut ne on loppu kunhan tän ja ens kuun asuntolainat maksan. Hermot on ihan riekaleina, vauvalle pitäis ostaa tarvikkeita, mutta mitenpä ostaa.
Ekaa kertaa eläissäni olen rahavaikeuksissa ja tää on ihan hirveetä. Oon jopa miettiny, et ku huomenna on työterveyslääkärille taas aika, että pitääkö mun lähtä taas siihen korvaavaan työhön et saan palkkaa. Mut mitä mää siellä tekisin kun ranteet on ihan tulessa eikä vasenta voi oikein käyttää mitenkään. Selkä on nyt pysyny ihan ok kunnossa kun ehdin aina reagoida alkavaan kipuun levolla ja oikeilla korjausliikkeillä. Eipä sekään kauaa töissä kestäis. En tiiä, tää on ihan kamalaa ja mies vaan sanoo, etten saa stressata, mut mitenpä oon stressaamatta! Tuntuu et oon ihan lamaantunu. Päivällä istun tuntikaupalla sohvalla tekemättä mitään, ei oo minkäänlaista iloa tehdä mitään. Helpottais vähän ku etes tietäis milloin on rahaa tulossa, tänäänhän tuo ois palkkapäivä vaan palkkakuitissakin on vaan rästimaksu 571e. Saapa nähdä milloin työnantaja sen perii ja millä ihmeen rahalla sen maksan. Viime kuussa siis maksoivat mulle täyden kuukausipalkan vaikka olin sairaslomalla koko kuun. Oikeestaanhan niiden pitäis velkoa koko palkka pois, saapa nähä miten ja milloin. Kelalta ei varmaan tarvi odottaa sairaspäivärahoja ainakaan tässä kuussa tulevaksi, eli täysin nollatulot tälle kuulle. Ovat mulle töistä luvanneet palkallisen äitiysvapaan, mutta jotenki en uskalla siihenkään luottaa ennen kuin sen nään tilillä.
Että semmosta tänään!
OmaAurinkoinen ja pikku L joka nykyisin kyllä pikkuneiti, 25+4