3-kymppiset ensimmäistä odottavat

Emmy-77 Minulla oli myös alkuvaiheessa menkkamaisia jomotteluja alavatsalla ja on edelleen. Viimeksi eilen. Netin ah niin luotettavan tietopankin mukaan ne ovat kohdkun kasvusta johtuvia fiiliksiä. En sitten tiedä, allekirjoittaneella ne voisivat ehkä olla jo harkkasupistelujakin, mutta luulen, että ne tuntuvat kyllä erilaisilta... Itselläni myös selkeästi suolen toiminta tuottaa tuota menkkajomottelua ja useasti jomottelun jälkeen onkin jo kiire vessaan.

Hyvin samanlainen tausta löytyy täältäkin parisuhteiden ja vauvakuumeiden osalta. Edellisessä pitkässä suhteessa olin aivan varma, että en halua koskaan lapsia. En vain ikinä tajunnut, että se johtui siitä parisuhteesta! Ennen kuin jälkikäteen... Nykyisen miehen kanssa oli jo alusta asti selvää, että yhteinen lapsi halutaan. Mutta ehdittiin 6 vuotta odotella sopivaa hetkeä, sillä halusin ensin saada omat koulut ym. järjestykseen ja saada meidän uusperhekuviot vakaiksi. Olisikin ollut kyllä meidän kohdalla ihan emämunaus lähteä tekemään vauvaa alkuvuosina kun oman paikan hakeminen perheessä oli kesken niin minulla, miehellä kuin lapsillakin. Sen verran hankalaa ja hidasta se opettelu oli ihan ilman vauvaakin... Nyt sen sijaan tuntuu vain ja ainoastaan hyvältä.

Noista testeistä en kauheasti osaa kommentoida. Me halusimme kuitenkin osallistua kaikkiin näihin "perus" seulontoihin, koska olemme jo etukäteen kyseenalaistaneet omien voimavarojemme riittävyyden mikäli vauva olisi pahasti kehitysvammainen. Toki koskaan ei tiedä, ja mitkään seulat eivät kai ole 100% varmoja, mutta ainakin riskiä näin voi minimoida. Sen sijaan noista seuloistakin oltiin sovittu, että mikäli riskiluvut ovat koholla, mutta edelleen pienemmät kuin mikä olisi keskenmenon riski esim. lapsivesipunktiosta, niin sitten hyväksyttäisiin se riski. En voisi elää itseni kanssa jos saisin keskenmenon tutkimuksen takia, jossa todettaisiin lapsen olevan terve. Mutta nämä ovat niin hirmu henkiläkohtaisia juttuja.

Maybelle Tuo sinun painon kontrollointi on ihan huikeeta! Mites, toimiko mustikkamehu toisenakin yönä, vai testailetko vasta joku muu päivä?

Fidia Meillä on myös säilynyt äitini varastoissa vanha rottinkinen pyörillä oleva ensisänky, jossa olen itse köllötellyt vauvana. Pakkohan se on saada käyttöön, vaikka ei ehkä ihan just optimi olekaan muodoltaan ja hoidettavuudeltaan... Mutta on siinä vaan jotain tosi söpöä, että voi oman vaavin pistää samaan koppaan missä on itse ollut.

Ricardinan kuulumiset kiinnostaa myös täällä!

Onko Hironea massu jo alkanut kasvaa? Täällä jo pömpöttää ja näytän paljon isommalta mitä vaa'an lukemat antavat ymmärtää. Että ilmeisesti Hukkis siellä jonnin verran sijojaan rakentelee ja siirtelee muuta kamaa pois tieltä.

tamariini ja hukkis 14+2

 

Hei kaikki!

Kesä- ja äitiysloman alku olivat niin hektisiä, että jäi kokonaan palstailu ja kun se kerran jäi, en meinannut takaisin muistaa tullakaan - paitsi nyt

Aika paljon ehtinyt tapahtua, mä olen nimittäin viikon ikäisen pienen tytön äiti! Mulla nousi toukokuun alussa pissan protskut yhdelle plussalle ja synnytystapa-arviossa 36+3 ne oli kahdella plussalla. Siitä alkoi labrakokeiden sarja, ja viikko tuosta eteenpäin eli viime keskiviikkona kontrollikäynnillä, täysin ilman mitään oireita, lääkäri pamautti että protskut niin korkealla että synnytys käynnistetään vielä samana päivänä. Olin kuin puulla päähän lyöty ja intin itselleni luvan käydä vielä kotona hommaamassa koirille hoitopaikat yms.

Keskiviikkona aloitettiin kohdunkaulan kypsytys cytotecilla ja seuraavana aamuna puhkaistiin kalvot. Alkuun supistukset olivat aika kovia, mutta vaimenivat sitten ja saliin päästyä laitettiin oksitosiinitippa antamaan vauhtia. Sitä tulikin, siinä määrin että oksensin lähes joka supistuksella... Ilokaasu auttoi ja sillä pärjäsin, kunnes pystyttiin laittamaan epiduraali (olin 3cm auki) Sen jälkeen homma meni kuin elokuvissa. Mä makoilin ja torkuin, mies katsoi leffoja läppäriltä. Toinen annos laitettiin parin tunnin päästä, ja kun kelloa katsoessa havahduin siihen että toinen pari tuntia oli kulunut, pyysin kätilön tekemään sisätutkimuksen, ettei tunto ehtisi palata ennen sitä olin täysin auki, sain vielä aiemmin sovitun pudendaalipuudutuksen ja käskyn kutsua kätilö kun tuntuu pakko ponnistaa. Tuntuikin melkein heti, ja kun kätilö tuli, oli vauvan pää jo ihan "porteilla". Luvan saatuani tyttö syntyi kahden supistuksen aikana, ei repeämiä tai tikkejä kuten kätilö ehtikin luvata tilanteen tsekattuaan. Kalvojen puhkaisusta meni 11,5h.

Tyttö oli alakäyrällä tai vähän sen alla painaen 2460g (syntyi siis rv 37+4), 48cm ja pipo 33cm ja verensokerit oli alkuun alhaiset. Varmaan liittyi mun radiin ja raskausmyrkytykseen, onneksi nousivat lisämaidolla. Kotiin päästiin 4. päivänä ja eilen oltiin neuvolassa punnituksessa ja enää 20g syntymäpainosta. Lisämaitoa oon vähentänyt nyt radikaalisti kun maitoa tulee tosi hyvin ja vauva on kylläinen.

Toivottavasti teillä on raskausaika sujunut hyvin, en nyt ehdi tarkemmin kaikkia kuulumisia lukea läpi ja tämä sivustokin on ihan oudon näköinen nykyään! Kunhan meno vähän rauhoittuu niin palaan lukemaan ketjun läpi. Hyvää kesää kaikille!

-Ricardina (periaatteessa rv 38+4) ja tyttö 7vrk

 

Ihanaa Ricardina! <3 Mielettömästi onnea teidän perheenne pienestä ihmeestä! Täällä labran aulassa koitan pidätellä ilon kyyneleitä. Hyvä kuulla, että nyt on kaikki hyvin, vaikka yllärin kautta käyntiin lähtikin.

 

Onnea, Ricardina, pienestä tytöstä!

Ja onnea, Kippu, plussasta!!! Unohdin viime kerralla sanoa. Kiva kun pääsit tänne odottavien puolelle.

Tänään oli aamulla sokerit 5,6, eli ei tuo mustikkakeittosuunnitelma mennyt ihan putkeen. Tämä oli nyt toinen ylitys viikon sisällä, eli pitää ottaa yhteyttä radi-hoitajaan. Toivottavasti saan sieltä neuvoja siihen, mitä seuraavaksi kannattaa kokeilla. Mutta näillä arvoilla kyllä tulee aika äkkiä se lähete sinne äitiyspolille...

 

Moikka pitkästä aikaa!

Palstauudistus söin salasanan ja nyt pitä taas käydä hakemassa sähköpostista uusi...*närk*

Täällä on tapahtunut kaikenlaista sen jälkeen kun viimeksi kävin. Tervetuloa uusille.

Emmy minulla on 39-vuotias kaveri joka sai viime heinäkuussa lapsen ja raskaus alkoi melkein ensi yrittämästä ja oli muutenkin koko raskauden todella hyvävointinen. Yksilöitä ollaan. Ei se ikä aina pahenna


NeitiPelargonia TUPLAT!!! Tuplasti onnitteluja täältä!

Fidia olet niin ihanan pitkällä! Koska mammaloma alkaa???

Ricardinalle onnittelurutistus. Ihanaa! Hyvä että kaikki hyvin.

Meillä myös jalallinen kehto vuodelta -83, jossa ovat kaikki suvun minua nuoremmat köllineet. Se tulee meille

Oma napa: Rakenneultrassa käyty ja kaikki on niin kuin pitääkin. Emme halunneet tietää sukupuolta etukäteen. Tämä on monen vuoden haave ja molemmat ovat ajatuksena yhtä rakkaita. Ja rakkaaltahan tuo mahassa rapsutelija jo tosiaan tuntuu.
Liikkeitä olen tuntenut nyt pari viikkoa. Se on ehkä tehnyt sen, että tekemisissä on koko ajan enemmän ajatus pikkuisesta matkassa. Sitä kummasti tulee olo, että täytyy olla itselleenkin armollinen. Lepäillä, syödä tasaisin väliajoin ja relailla välillä.

Olen toki huolissani taas...Tällä kertaa siitä, että liikuntaharrastuksen parissa on sykkeet olleet aika korkeat. En tajunut sitä, koska en ole varsinaisesti hengästynyt. Olen alusta asti pitänyt tämän lajin mukana 1-2 kertaa viikossa (suunnistus). Mutta kun otin sykemittarin vahingossa käyttöön se näytti kauheita lukemia 160-170 ihan reippaassa kävelyssä. Eilen kävin liikuskelemassa n. 1,5 h rauhassa. Kävellen etenin ja välillä ihan rastilla tasailin henkeä, mutta silti kotona alkoi huolettaa mahtoiko olla liian kovaa kyytiä. Oli niin paljon hakkuita ja korkeuseroja, että siinä rämpiessä syke nousi. Täytyy ainakin tuo kesto saada puoleen tuosta jatkossa ja valita lyhyitä ratoja. Vielä kun päälle kuulostelin liikkeitä ja oli tosi hiljaista....

Nyt on nälkä ja liikettäkin kyllä

 

Meilläkin on miehen isän tekemä puinen kehto, jossa mies on aikoinaan nukkunut. Ajateltiin ottaa se olohuoneeseen päiväuni- ja köllimispaikaksi. Myös miehen edesmenneen mummon hankkima kastemekko on tallessa. Se päällä on kastettu miehen kaikki serkut (ja siis myös mies) ja suurin osa serkkujen lapsista. Se on nyt vielä yhdellä miehen serkulla, jolla on n. vuoden ikäinen tyttö, mutta sieltä se sitten saadaan alkuvuodeksi.

 

Täällä 35 vuotias ensiodottaja, viime viikolla plussasin, laskettu aika olis maaliskuun alussa. Jonkin verran on oireita, pahoinvointia, rintojen arkuuttta ja kutinaa, päänsärkyä ja alavatsan tuntemuksia.

 

Onneksi olkoon Ricardina ja koko perhe! Noin ne suunnitelmat muuttuu, mutta onneksi lopputulema oli hyvä ilmeisesti kaikille asianosaisille... Aika hurjaa, että vauva-arki voi iskeä päälle noin yhtäkkiä ja yllättäen!

Maybelle, onpas harmi, että mustikkakeittokikka ei toiminutkaan toivotusti. Toivottavasti radi-hoitajalla olisi vielä joku keino hihassa ettei tarvitsisi lääkkeisiin mennä!

Puolison kanssa juhlistimme kesäloman loppua pienellä Tampereen reissulla. Käytiin Näsinneulassa syömässä ja parissa näyttelyssä sekä vintagetapahtumassa, joka sattui sopivasti tälle viikonlopulle. Oli aikas mukavaa ottaa vielä vähän parisuhdeaikaa ja puhua aikuisten asioista - ja fiilistellä kaikkea mahdollista vauva-aiheista, mitä silmiin osui... Onneksi pysyi järki kädessä eikä tullut osteltua ihan kaikkea söpöä ja suloista mitä mieli teki! Täytyy sanoa, että ostostelua helpottaa, kun ei vielä tiedä lapsen sukupuolta. Ei tartu mukaan kaikki sievät mekkoset tai hattuset.

Virallinen mammaloma alkaa sitten huomenna. Pitää varmaan ruveta pesemään vauvan vaatteita ja lakanoita.. Ja siivoamaan kaappeja ja rymsteeraamaan! Hienoisesti hirvittää se, kuinka kaikki alkaa pikkuhiljaa konkretisoitumaan. Mutta kuten Ricardinallekin kävi, vauvan aikataulua on vaikea ennustaa. Paree alkaa valmistautumaan ihan käytännön tasolla. Oletteko muuten miettinyt synnytykseen valmistautumista, esim. synnytyslaulu/jooga/rentoutumisharjoituksia tms?

Kaverit yllättivät viikolla pitämällä mulle baby showerin. Tiesin, että jotain ne juonivat, mutta olin yllättynyt, kuinka iso porukka oli paikalla - oikeastaan kaikki ne vanhimmat ja rakkaimmat ystävät eri elämänvaiheista. Kun porukka joitain vuosia sitten katosi melkein samanaikaisesti vauvalandiaan, vaati aika paljon hommaa ja jaksamista pitää lähes ainoana lapsettomana yllä ystävyyssuhteita ja sosiaalisen tekemisen jatkumoa. Mutta täytyy sanoa, että kyllä kannatti! Erilaisista elämäntilanteista ja maantieteellisistä etäisyyksistä huolimatta ystävyys on säilynyt ja nämä upeat ihmiset ovat mukana elämässäni. Miten teillä muilla, onko kaveripiiri muuttunut perheellisyyden, uran tms elämän eteen tuoman seurauksena?

Olen suorastaan yllättynyt, kuinka monella täällä on " perintökalleuksia" tulossa vauvan käyttöön. Omassa suvussani tällaisia kalleuksia ei ole päässyt kertymään, taidamme olla sen verran proosallista, riitaisaa ja maailmalle hajaantunutta sakkia... Mielestäni on kuitenkin tosi ihanaa, kun on perinteitä ja niihin liittyviä, nimenomaisesti käyttöön tarkoitettuja esineitä. Jatkuvuuden tuntu, vuosien ja sukupolvien yli, luo yhteenkuuluvuutta ja identiteettiä perheen ja suvun jäsenenä. Tosin tässäkin voi varmasti mennä liian pitkälle ja kahlita itsensä "näin on aina tehty"-ajatteluun. Mutta siitähän ei ole nyt kyse!

Seuraavaksi onkin ohjelmassa veljen tyttären ristiäiset. Pitää mennä kokeilemaan, mahtuisiko joku mekko vielä päälle...

Ihanaa kun aurinko paistaa, edes hetken pilvien lomasta! Upeaa sunnuntaita kaikille!

Fidia 35+0

 

Terveiset Uppsalasta! Täällä on nyt majailtu sunnuntaista asti työreissulla. On kyllä nätti ja eloisa kesäkaupunki. Tänään täällä on vielä Elton Johnin konsertti, niin pitää ehkä johonkin nurtsille parkkeerata kuuntelemaan eväiden kera.

Raskauden suhteen ei juuri mitään kerrottavaa. Kävin perjantaina sokerirasituksessa, josta tuli yllätyksekseni puhtaat paperit. Hyvä niin!

Perhekriisiä on meinannut pukata. Äitini kärvisteli perjantaina tilapäisen muistinmenetyksen kanssa, josta olin alkuun aivan kauhuissani kun pelkästin aivoinfarktia sekavien puheiden takia. Onneksi meni siis samana päivän ohi ja oli seuraavana aamuna jo normaali itsensä. Nyt on hänen miehensä, eli oma isäpuoleni sairaalassa. Hänellä tuli raajojen puutumista ja magneettikuvissa näkyi aivoissa "jotain". Kukaan ei vielä tiedä mitä. Nyt sitten pala kurkussa ootellaan, mutta ilmeisesti kyse ei ole mistään hengenvaarallisesta. Hänellä vain on pahat sukurasitteet aivoverenkierron häiriöihin, joten sen puolesta tosissaan pelottaa. Noh, aika näyttää.

Koitan vaan pitää itseni rauhallisena, ettei Hukkis parka kärsi turhasta stressistä. Onneksi täällä työreissulla riittää puuhaa ja ihmisiä kauheasti, niin ei liikaa ehdi miettimään ikäviä juttuja. Ja tosiaan, onneksi on kiva ilta tiedossa, niin ehkäpä sekin rentouttaa.

Liikkeitä kovasti koitan kuulostella, mutta vieläkään ei tunnu mitään.

tamariini ja hukkis 15+1

 

Heips! Pitkästä aikaa! On ollut sellaista hulabaloota, että ei ole ehtinyt palstaillakkaan.

tamariini: tsemppiä perhekriiseihin! noi on tosi stressaavia ja vielä kun hokee kokoajan itselleen ettei saa stressata niin pian alkaa stressata sitä ettei vaan stressaa

Meilläkään ei ole mitään perintökaluja tulossa käyttöön tai muutenkaan. Mulla alkais olla kovakin kuume jo hommailla vauvajuttuja ja valmistella, mutta kun ei vaan vielä voi... On vaan keskityttävä täysillä rempan loppuun vientiin niin ehkä mä vielä pääsen nauttimaan vauvavalmisteluistakin ajoissa.

Mulla oli maanantaina taas neuvola. Kaikki oli tosi hyvin! Painokin on pysynyt oikein kivasti kurissa ja neuvolan täti sanoi, että mennään enemmän kun hyvällä mallilla eteenpäin. Kuunneltiin pienen sykettä ja jutusteltiin niitä näitä, kun mitään ongelmia ei ollut. Hurjan nopeasti näitä viikkoja kerääntyy! Ja tosiaankin täällä alkaa jo ihan sievä rantapallo olla vyötärön seudulla. Mies on ihan haltioissaan, kun kumpu alkaa näkyä. Viikonloppuna oli pienet sukujuhlat ja siellä ei enää kyllä peitellä kyennyt ja näin ollen nyt tietää sitten koko suku jo

Yksi uusi raskausoire mulla on ilmestynyt! Tai oikeastaan erittäin vahva ällötys. Nimittäin toisten ihmisten henki!! Mun on vaikea puhua kenenkään kanssa lähekkäin, kun vedet tulee silmiin jä yökkörefleksi pukkaa päälle. Itse syön Herra Hakkaraisia ihan hysteerisenä ruokailujen jälkeen, kun pelkään että oma henki haisee yhtä pahalle kun kaikkien muiden Mies naureskelee, että kyllä mun nenä on muuttunut aivan sairaan tarkaksi. Jatkuvasti kommentoin, että koirien henki haisee ja milloin mikäkin pesuaine haisee liian vahvasti jne. Ne vielä kestää, mutta toi pahanhajuinen hengitys... voi apua!!! Noloa on juosta vessaan yökkimään, kun joku tulee töissä katsomaan samalta tietokoneelta jotain...

Hajuja pakoileva Hironea ja nöttönen 16+2

 

Onnea tamariini testituloksesta ja tsemppiä perheen suhteen, toivottavasti selviätte säikähdyksellä!

Hironea, onpas sulla tilanne! Voin hyvin kuvitella, että hankaloittaa melkoisesti normielämää... Kyllä tietty aistien turtuminen vain kummasti helpottaa olemista. Itse kärsin kroonisesta (allergisesta???) nuhasta, joten hajuaistini on melko huono, mutta aina välillä tulee "kirkkaampia" hetkiä, jolloin hajut pääsevät todella voimakkaana läpi. Jos koko ajan olisi ollut sellaista, elämä raskausaikana olisi varmasti ollut paljon hankalampaa... Tsemppiä sinnekin, toivottavasti duunikamut ymmärtävät, jos joudut asiasta mainitsemaan!

Mitäs tykkäsitte hellepäivistä? Vaikuttiko oloon? Täällä ainakin turvotus lisääntyi, pinna kiristyi ja olo huononi samaa tahtia elohopean nousun kanssa... Vissyä meni pari litraa päivässä! Itsekkäästi olen onnellinen tämän kesän kehnoista keleistä, ei voi muuta sanoa!

Kaverini, jonka kanssa on masuja vertailtu, sai viikko sitten pojan. Voi kun pääsisi pian katsomaan tulokasta! Ei kuitenkaan viitsi paukata kylään heti ekojen joukossa... Olivat joutuneet synnyttämään Jorviin, vaikka ovat Hgistä. Ilmeisesti vähän ruuhkaa Kättärillä ja Naikkarilla! Toivon kovasti, että itse pääsisin suunnitelmien mukaan Kättärille -ja että perhehuone olisi mahdolllinen! Onko teillä muilla jo synnäri tiedossa/mahdollisuus valita? Tuleeko pitkä matka laitoksellle teillä, jotka pk-seudun ulkopuolella vaikutatte?

Pesänrakennus pyykinpesuineen jatkuu... Hirveästi ikkupikkuvaatteita on jo puhtaana kaapissa. Sitten vuorossa kestovaipat! Ja lääkäri tänään.. Vähän stressaa, onko arvot kunnossa ja kaikki kropassa valmiina ja ok, eri lekuri kuin viimeksi. Kuukausi kuitenkin edellisestä neuvolasta ja ylikin, ja maha on kasvanut roimasti! Mahtaakohan tulla toruja...

Fidia 36+2

 

Rauhallista tuntuu tässä pinossa olevan... Tai sitten kesäkiireet itse kullakin! Toivottavasti olette päässeet relaamaan ja lomailemaan vaikka nää kelit onkin mitä on. Vähän ristiriitaisin tuntein olen katsellut säätietoja... On nimittäin ihan minun tilausten mukaiset kelit! Nyt alkaa vain tuntua, että koko Suomi joutuu kärsimään kehnosta säästä, kun minä halusin vähän helpompaa loppuraskautta .

Pikkuisen meinaa aika käydä pitkäksi tässä vaiheessa. Kavereita kyllä näen ja ohjelmaa sinänsä riittää, mutta kovin pitkäkestoisia menoja ei huvita suunnitella, kotona alkaa olla hommat reilassa ja henkisesti olisin jo valmis toivottamaan tulokkaan tervetulleeksi maailmaan, kun täysiaikaisuuskin jo häämöttää... Alivuokralainen tuntuu itsekin jo protestoivan pieneksi käyvää yksiötään, ja möngertää jotenkin happaman määrätietoisesti puskien seiniä kauemmaksi. Mutta lääkärissä ei näkynyt mitään viitteitä siitä, että synnytys olisi lähestymässä, eikä supistuksia tms valmistelujakaan ole. Jotenkin ristiriitaisia tunteita tätä loppuaikaa kohtaan on, kun toisaalta haluaisi keskittyä vauvahommiin, ja toisaalta tuntuu, ettei mitään tapahdu eikä homma etene mihinkään, joten pitäisi innostua muista jutuista! Mutta kun yrittää perehtyä Kreikan kriisiin tai lukea pitkästä aikaa jotain ihan kirjallisuutta, tuntuu ettei mielenkiinto riitä ja ajatukset karkaa vauvaan heti, kun vatsa taas rupeaa pomppimaan ja möyrimään. Päivälyllerrykselle pitäisi varmaan nytkin lähteä että saisi ajan kulumaan...

Miten teillä muilla on odotus edennyt? Oletteko muuten huomanneet muutoksia keskittymiskyvyssä tai muuten pääkopassa? Musta ainakin tuntuu välillä, että ajatukset on yhtä hattaraa ja äo:sta on haihtunut ainakin puolet... Jossain puhuttiin mom brain-ilmiöstä, ainakin minun osaltani tuntuu pitävän paikkansa. Missäköhän kuosissa sitä sitten on, kun unenpuute tosissaan iskee!

Fidia 37+2

 

Vihdoinki tää toimii!! Jo on ollu säätämistä.

Tervetuloa vaan kaikille uusille!

Oon tippunu aika kiitettävästi kyllä jutuista, mutta jospa pääsisin takasin mukaan.

NeitiPelargonialle onnea tuplista! Aika hurjaa

Tänään on rv 12+2 ja aamulla käytiin nt-ultrassa. Siellä tyyppi huito ja heilu ihan mahottomasti, hassua nähä et joku pitää noin vauhdikasta menoa oman kropan sisällä, eikä ite tiiä mitään! Sitten hän käänsi meille selän ja mun piti yskäistä, niin kyllä käänty mut rassu sai hikan. Koko vastasi neljä päivää isompaa, mutta la ei muuttunu. Nt oli 1.3mm ja sykkeet 159. Ihana oli ekaa kertaa kuulla syke!

Kesä on menny oikeen mukavasti. Masu pullottaa enkä kyllä raskautta ole etes koittanut peitellä. Juhannuksena mulla oli tosi hurja vatsatauti ja olin huonossa kunnossa pitkään. Ihan alussa mulla tuli se viitisen kiloa turvotusta ja olo on ollu aika tukala, kunnes viime viikolla olo oli kevyempi ja reippaasti toista kiloa oli lähteny painosta pois. Ja kaikki tuo rintojen alta ylävatsasta, kylläpä helpotti! Lonkat ja alaselkä mulla meinaa jo kremppailla, saapa nähdä mitä töistä tulee, enää reilu kaksi viikkoa lomaa.

OmaAurinkoinen ja Pikku L 12+2

 

Ricardinalle paljon onnea tulokkaasta! Jostain syystä tää pätkii tabletilla ihan hirveesti enkä saa mitään lihavoitua tai hymiöitä tms. Kiitoksia myös onnitteluista!

Emmy-77: täälläkin on ollut menkkamaisia kipuja aina silloin tällöin. Ihan normaalia siis.

Hironea: heh, meillä töissä yksi tyyppi, jolla aivan järkky hengityshaju, ajattelin jo etukäteen, että toivottavasti en joudu kyseisen kanssa hirveesti nyt tekemään töitä tai jatkossakaan, koska muuten yrjö lentää! vähän noloa kyllä.

Tamariinille tsemppiä perheeseen! Toivottavasti tilanne siellä jo paljon parempi.

NeitiPelargonialle onnea tuplista!

Täällä mennään siis viikoissa 7+5 ja pahaa oloa ollut aika paljonkin mutten ole oksentanut....vielä. Sekin hetki varmaan koittaa. Pahin oli viikko 6. Ja varsinkin mitä lämpimämpi, sen ällöttävämpi olo. Ensi viikolla on sitten ultra ja näkee onko tuolla mahassa mitään.

 

Hei,

Ajattelin siirtyä tänne puolelle tuolta kuumeilijoista. Tilanne on siis sellainen, että toisella varsinaisella yrityskierrolla tärppäsi ja melko vahvasti siis raskaana ollaan. Laskettu-aika olisi maaliskuun puolen välin jälkeen eli hyvinhyvin alussa kaikki on

 

Kiva kuulla ultrakuulumisia, OmaAurinkoinen! Ihanaa, kun tyyppi on virkeä ja vauhdikas! Kyllä ne hurjastelut sieltä vielä rupeaa tuntumaankin ...

Tervetuloa mukaan Kippu ja Lilli85, tänne mahtuu! Ja tsempit alkuoireisiin!

Täytyy vähän motkottaa palstan luettavuudesta... Ainakaan pädillä ei uudistus ole tuonut juuri parannuksia, vaan tekstit menee päällekkäin ja osa viesteistä karkaa kirjainjonoksi oikeaan reunaan! Tylsä juttu! Onko teillä muilla samaa ongelmaa pädillä, ja mitä selainta käytätte? Mulla ipad ja chrome, pitää ehkä koittaa safaria... Jos sillä vaikka ois optimoinnit osunut paremmin kohdilleen...

Fidia 37+4

 

OmaAurinkoinen: Ihanalta kuulosti toi ultrakäynti, virkeä vauveli!

Fidia: Safari käytössä ja tekstit ihan miten sattuu. Osa menee toisten päälle. Hieman vaikeata lukea ja seurata sen takia keskustelua.

Itse saan valita kahden sairaalan väliltä, molempiin melkein sama matka. Hieman vielä mietin kumman valitsisin.

 

Moikka moi pitkästä aikaa kaikille!

Ihan alkuun tervetuloa Lili85. Kivaa saada taas lisää porukkaa!

Hironealle tsemppiä remppapuuhiin! On myös ihana kuulla, että siellä(kin) raskaus etenee oikein hyvin. Olette sen niin ansainneet! Nauttikaa.

Fidia Sinulla alkaakin kohta olla jo jännät paikat. H-hetki lähestyy. Me ollaan merkattu Kättäri synnäriksi, mutta saa nyt sitten nähdä miten monta vauvelia joulukuun tienoilla haluaa maailmaan puskea. Sinänsä meiltä on kyllä aika lyhyt matka kaikkiin pk-seudun vaihtoehtoihin, mutta Kättäri houkuttaisi kun on tutuin. Siellä on tullut erinäisten juttujen takia ravattua monta kertaa ja aina on ollut henkilökunta aivan ihanaa.

OmaAurinkoinen Onnea ihanista ultrakuulumisista!

Sitten omaa napaa...

Olen tosiaan pitänyt hiljaiseloa kesäloman takia. Äitini voi onneksi jo hyvin ja isäpuolenkin pahimmat riskiviikot näyttäisivät olevan ohi ja vointi paranemaan päin. Eihän sitä ikinä tiedä milloin seuraava kohtaus iskee, mutta ei sitä auta jatkuvasti pelätä, joten eiköhän tämä tästä kohta taas elo tasaannu jonkin verran.

Itse pidin ekan lomaviikon aikamoisena laiskottelupätkänä. Siivoilin kyllä kotona ja neuloin vauvalle toukkapussin ja aloittelin villahaalarin tekoa, mutta esim. kämpän siivoamista siirsin sitkeästi aina vain päivästä toiseen kunnes oli jo ihan pakko. Viime viikko menikin sitten ystävän kanssa reissussa kun käytiin vaeltelemassa Kolilla. 20km päivässä oli kyllä niissä maastoissa paljon ja nyt on polven kipeänä. Onneksi jo paranemaan päin nekin...

Tänään oli neuvolalääkäri. Odotukset eivät olleet suuret, joten voi miten taas yllätyinkään positiivisesti kun pääsin lääkärin juttusille. Hurjan mukava lääkäri ja siellä oli ultra! Lääkärin mukaan Hukkis liikkui normaalisti, mutta itseni oli vaikea niitä siitä ruudulta täysin huomata. Pari nyrkin puimista kyllä huomasin. Mutta kaikki oli siis hyvin, lapsivesi, kohdunsuu, istukka ym. Hukkis oli myös kasvanut normaalisti. Sukupuolensa halusi vielä piilottaa, mutta en olisi sitä vielä halunnutkaan tietää kun ei mies ollut mukana. Kahden viikon päästä on rakenneultra niin josko sitten.

Painoa on kertynyt jo reilut 5 kiloa ja tasaisesti näyttää tulevan lisää. Ilmeisesti kuitenkin pääpainoltaan vatsaan, koska samat mammafarkut menevät edelleen ihan hyvin jalkaan enkä muutenkaan ole huomannut jaloissa tai takamuksessa mitään selkeää levenemistä.

Ja Fidia tuota hajamielisyyttä... Sitä kyllä on. Sanat on välillä hukassa ja lisäksi juurikin keskittymiskyky on aivan onneton! Paitsi neulomisessa... Koko ajan ajatukset palaa vauvaan, eikä mistään meinaa tulla mitään.

Nyt alkaa jo onneksi mieskin rentoutua ja ymmärtää, että meille ihan oikeasti tulee noin 5kk päästä vauva. Tänään hän rupesi jo nimiä googlettelemaan. Kivasti siis menee täällä. Toivottavasti myös teillä muilla!

tamariini ja Hukkis 17+6

P.S. Vihaan jättiputkia!! Ne on vallannut meidän tontin...

 

Hiphei lomaterveisiä kaikille. Tosin siis mun lomahan ei ole vielä alkanut, mutta remontti on vienyt kaiken mahdollisen vapaan. Töissäkin kesä on sen verran hässäkkää, ettei netissä notkuminenkaan ole niin simppeliä. Lueskellut olen aina välistä, mutta vastailla ei ole ehtinyt.

Tamariini Mäkin niin vihaan jättiputkia ja noita saakelin lupiineja!! ärh! Nyt kun yrittää saada pihaa myyntikuntoon niin ne vain tunkee ja änkee joka kolkkaan vaikka tuntuu, että mä elän viikatteen ja trimmerin kans.

Ihana lueskella näiden uusien tulokkaiden oireita, kun voi nyt omalla kokemuksella sanoa ja nyökytellä kovin tietävästi. Niin tuttua, mutta toisaalta niin ihanaa.

Sitten omaa napaa, joka tuntuu kohta poksahtavan kattoon!

Huomenna olis neuvolalääkäri ja viikko eteenpäin niin rakenneultra. Sokerirasitukseen en vielä ole varannut aikaa, mutta kaipa sekin pitäisi tässä vähitellen saada aikaiseksi. Olo on ollut nyt pari päivää turvonnut ja maha tuntunut kireältä. Olen rasvaillut nahkaa ahkerasti jospa se auttais raskausarpien määrään edes vähän. Maha on tullut ihan selkeästi näkyviin ja nyt sen huomaa jo ulkopuolisetkin. Töissä on ihan turha enää edes yrittää piilotella. Toisaalta mä en ole tätä missään vaiheessa yrittänytkään piilotella vaan olen ylpeänä kävellyt nöttösen kanssa. Sen kerran kun sen tärpin saa niin mä aion nauttia tästä täysin rinnoin.

Pahojen hajujen karsastaminen on ja jatkuu. Edelleen tämä hengityshajujen yökkiminen jatkuu. Ja nyt on tullut näitä muitakin tämmössiä. Esim. eilen aamulla mies oli ottanut koirille sulamaan raaka-ateria pötkön, jossa on sian sisäelimiä. Mä en siedä raa'an maksan hajua ilman raskauttakaan niin eilen meinas koirat joutua paastolle ihan väkisin. Herramunjee! mikä tahtojen taistelu, että sain sen kuvottavalta haisevan mössön noiden kuppeihin annosteltua. Sen jälkeen musta tuntu että koiratkin hais sille ällötykselle koko päivän Mies kikatti illalla soffalla kun kerroin, et ens kerralla pliis, ota toi pötkö vasta viikonloppuna että saat ihan itte laittaa sen noille ötököille.

Sitten semmoinen ikävämpi juttu: Meillä on ollut tosi hyvä parisuhde. Toki riitoja ja vääntöjä on ollut, mutta on juteltu ja yli päästy. Jopa lapsettomuushoitojen aikaan juteltiin kuinka vähän tämä on vaikuttanut meidän väleihin ja muuhun elämään. Mutta mutta... nyt on ilmaantunut ongelma, jollaista en olis voinu kuvitellakkaan. Kaipa mä sitten "hehkun" nyt sitä odotuksen onnea pitkän toivomisen jälkeen niin paljon, että mies on puhjennut aivan sairaalloisen mustasukkaiseksi!! En olis ikinä koskaan ajatellut sen menevän nimenomaan näin päin. Tilanne kärjistyi jopa niin pahaksi, että monen päivän riitelyn ja pahan olon jälkeen harkitsin jopa eroa tai vähintään välimatkan ottoa ja aikalisää suhteeseen. Nyt on pari päivää ollut vähän rauhallisempaa ja ollaan saatu puhuttua enemmän kuin varmaan koko parisuhteen aikana. On paljastunut paljon asioita ja tuloksena on se, että mies haluaa onneksi hakea apua mustasukkaisuuteensa. Tänään sain viestin, jossa kertoi käyneensä hakemassa työterveyslääkäriltä lähetteen psykologille, jotta pääsee juttelemaan tästä kaikesta.

Mustasukkaisuus on päässyt niin pahaksi, että mies tunnusti vakoilleensa minua (seurannut autolla salaa lenkkejäni, työmatkojani jne.), kytänneen tekemisiäni ja aikataulujani sekä kenen kanssa olen ja missä olen, jopa työssä ollessani. Sain syytöksiä siitä, että kuljen huoraamassa pitkin kun kotona ei seksi maita (no tunustan, ei tämä nyt samanlaista ole ollut, kun vauvaa yrittäessä jolloin oviksen aikaan oltiin kun kiimaiset kanit). Hirveitä haukkuja ja syytöksiä jos olin 15 min myöhemmin töistä kotona kun normaalisti... Oma olo on aika vainottu ja inhottava tämmöisen paljastuessa ja nyt mietin, että kannattaisiko munkin mennä juttelemaan jollekkin vai olisiko parisuhdeterapia ennemminkin ollut meille sopivampi... Huomenna ajattelin ottaa asian puheeksi neuvolassa... katsotaan mitä siellä sanotaan...

Omat tunteet on aika sekaisin... Toisaalta on niin onnellinen pienestä masussa, mutta toisaalta on niin älyttömän pettynyt ja hämmentynyt toisen käytökseen ja tekoihin. Ja ennenkaikkea siihen, että toinen ei olekkaan ollut täysin rinnoin tukena ja mukana tässä vaan seläntakana epäillyt ja kyräillyt, jopa karusti valehdellut. Pettämistä ei ole kummankaan osalta tapahtunut, mutta mun luottamus toisen tekemiseen ja sanomisiin on rapissut kyllä todella pahasti... Stressata ei sais, mutta ei tää herkkuakaan ole ollut.

Hironea ja nöttönen 18+6

 

No jopas! Kuulostaapa tosi erikoiselta raskausreaktiolta mieheltä. Varmasti hyvä kun menee jutustelemaan asiasta. Ja varmaan parempikin, että menee ensin yksin ja ehkä sitten myöhemmin yhdessä. Voisihan tuossa näin keittiöspykologin elkein ajatella olevan taustalla menettämisen pelkoa tms. nyt kun on vielä entistä isommat panokset pelissä. Ilmeisesti mies ei siis aiemmin ole ollut mustasukkainen? Vai eikö vain ole näyttänyt sitä?

Itse kärsin ajoittain mustasukkaisuudesta. En varsin pengo miehen tekemisiä, mutta ajoittain seuraan tosi tarkkaan hänen aikataulujaan. Tähän tosin liittyy taustalla ihan konkreettinenkin luottamuksen petos hänen puoleltaan. Mutta siitä on jo vuosia ja homma on käsitely moneen kertaan, joten itseäni harmittaa vietävästi kun en pääse tästä kokonaan eroon. Ja kun tiedän hyvin, ettei tämä nykypäivän tilanne enää mitenkään johdu miehestä tai hänen tekemisistään vaan ihan ja vain minusta itsestäni ja omasta epävarmuudestani. Hankalia juttuja. Toisaalta nämä(kin) vaikeudet ovat ajan saatossa vain vahvistaneet meitä pariskuntana kaikkien niiden keskustelujen ja pohtimisten kautta.

Hurjasti tsemppiä ja toivottavasti saatte kuitenkin toisistanne läheisyyttä ja tukea vaikeasta tilanteesta huolimatta. Mieskin saisi niin paljon enempi raskausajasta kun keskinäiset välinne olisivat normaalit. Haleja!

Tuon kiireen töissä tunnistan kyllä kanssa. Ahdistaa jo nyt, että tässä on enää alle 4 kuukautta aikaa saada töissä kaikki johonkin järjestykseen. Mulle ei luultavasti tulla palkkaamaan sijaista ainakaan suoraan mun tehtäviin, eikä täällä tee kukaan muu samoja hommia kuin minä. Eli pari kehityshommaa jää täysin pysähdyksiin äippälomani ajaksi. Karmee paine saada softat ja muut kuitenkin semmoiseen kuntoon, että kaikkea voi käyttää. Ja myös yrittää aikatauluttaa tietyt isot projektit niin, että ne voidaan silti toteuttaa vaikka olenkin vuoden pois pelistä. Huh... Noh, ehkä tilanne tässä syksyn mittaan selkiintyy.

 

Sehän tässä niin uskomattomaksi asian tekee, kun ennen raskautta minä olin meistä se joka sai helpommin mustasukkaisuuden puuskia. Jos mies baarissa ollessaan halasi tuntematonta naista niin välittömästi sain siitä skitsot, että kuka se oli ja miksi sitä pitää mennä lääppimään jne. kunnes selvisi että se oli miehen serkun vaimo jota ei ollut nähnyt aikoihin tms. samanlaisia tapauksia. Siksi tämä miehen todella vahva mustasukkaisuus tuli täysin puskista! Ja tämä mittakaava! Ei mua ikinä ole ennen kytätty autosta kun olen lenkillä ollut tai istuskeltu tienposkessa että näkee kotiin tuleeko sinne muita tms. ihan totaalisen utopistista touhua... Puhelintakin ja työkonetta tunnusti tutkineensa, mutta siitä mä en ole moksiskaan. Mä yleensä pyydän miestä lukemaan viestit tai vastailemaan niihin mun puolesta jos ajan autoa. Se soittelee tallilta mun puhelimesta jos sen oma on autossa tms. Mulla ei ole mitään salattavaa ja kaikki on ollut avointa niin siksi tää kai näin paljon sattuukin, ettei silti luoteta.

Tuo mitä Tamariini laitoit on se mitä tässä jatkossa nyt pelkään. Eli siis se, että kun oma luottamus meni niin miten mä pystyn olemaan epäilemättä ettei se taas kyttää tai tee jotain vastaavaa... Vaikkei tekiskään niin väistämättä nykyisin tulee kytättyä olan yli kun on koirien kanssa lenkillä. Ja vaikka en ikinä usko että se mitään pahaa mulle tekis niin toi tunne, että joku seuraa on oikeasti tosi creepy!!

 

Hironea Minä kuitenkin vahvasti uskon, että tuo on joku ohimenevä vaihe. Ja vaikka ymmärrän hyvin tuon creepy -tunteen ja ahdistuksen sekä luottamuksen menemisen, niin uskon ajan korjaavan tilanteen mikäli mies vain normalisoituu takaisin omaksi itsekseen. On kieltämättä aika ääritapaus mustasukkaisuudesta. Teilläkin on kuitenkin sen verran paljon yhteistä taivalta takana ja tunnette toisenne, että saattaa mies itsekin olla hieman hämmentynyt omasta reaktiostaan. Eiköhän teillä homma vielä palaa raiteilleen, toivottavasti vain nopeammin kuin hitaammin... Parhaassa tapauksessa molemmat naureskelette tälle episodille muutaman kuukauden kuluttua. Voimia ja pitkää pinnaa!

 

Hironea, pystyn hyvin samaistumaan tuohon tunteeseen; meillä oli alku, jossa mies mietti, että lapsi olisi ihan kiva lisä perheeseen, yksi kk yritettiin ja mies päätti, ettei haluakaan lasta. Meni pari kuukautta hän kosi ja sanoi, että antaa vauvan tulla. Yhdessä bongailtiin ovista, tehtiin raskaustesti yhdessä ja heti plussan jälkeen mies käänsi selkänsä.

Toivottavasti tämä on vain lajille ominainen käyttäytymistapa . Mietin, että voisiko siinä olla kyse siitä, että mies on mustasukkainen tulevasta lapsesta ja kuvittelee, että se vie hänestä kaiken huomion.

Omaan napaan; odotan neuvolaa kuin kuuta nousevaa, että pääsen avautumaan meidän ongelmista. Oireita ei ole juurikaan vielä, ei edes väsytä. Toisaalta voi olla, että käyn hermostuksissani niin ylikierroksilla, että väsy iskee vielä jossain vaiheessa.

 

Olihan harvinaisen turha neuvolan lääkärikäynti. Harmittaa vietävästi, että moisen takia meni yksi vapaapäivä töistä hukkaan. Lääkäri kun ei ota vastaan kun aamupäivällä, joten mulla ei ollu vaihtoehtoa kun ottaa vapaa...

Lääkärillä istuttiin ja käytiin läpi samainen voimavara kyselylappunen mikä jo edellisellä kerralla käytiin läpi hoitajan kanssa. Luulis nyt että yhden lappusen läpikäyntiin ei tarvis kahta kertaa varata. Varsinkin kun tärkein kohta mihin lääkäri jumitti oli meidän eri näkemys ruokatottumuksista... Muuta sillä kerralla ei oikeastaan sit tehtykään. Ai että otti hermoon... Niin no, mittasi hoitaja kohdun koon ja otti verenpaineen ja painon. Lääkäri kokeili sormella kohdun suun ja sen jälkeen oltiinkin valmiita lähtemään pois. Ja tätä käyntiä niin mainostettiin sellaisena missä piti ehdottomasti miehenkin olla mukana. Tosin onhan tuo roikkunut joka käynnillä mukana, mutta muutamaa kysymystä enempää ei miestä koko käynnillä tarvittu. Lupasin miehelle, että en mainise tästä meidän kriisistä neuvolassa. Annan sille nyt aikaa mennä ensin sinne psykologille juttelemaan. Lisäksi lupasin myös antaa sen verran aikaa ja olla lähtemättä vielä kotoa muualle. Jospa tämä hetken välirauha ja tomun laskeminen rauhoittaisi välejä.

Noh, ei auta kun siirtää ajatukset viikonpäästä olevaan rakenneultraan. Sitä mä odotan kyllä tosi innolla ja suurin toivein, että nöttönen paljastaisi itsestään sukupuolen salaisuuden.

 

Saatiin neuvolan ennakkotietolaput postissa ja viikonloppuna niitä pitäisi sitten täytellä. Ainakin meidän neuvolassa laput näyttää olevan suoraan 2000-luvun alkupuolelta

Ensinnäkin tuli kahden sivun pituinen lista asioista, mitä EI saa syödä. Ok, ymmärrän, mutta itsekin alan ihmisenä tuntuu suurin osa jopa liiottelulta. Oli alkoholiseulaa, huumeseulaa ja ravitsemuslappu, jossa on tuotteita, joita ei ole ollut myynnissä yli kymmeneen vuoteen.

Plus ennakkotiedon (=huhun) mukaan tämä tätsykkä on itse asteen verran ylipainoinen ja valittaa sitten kovin herkästi lihoneista, todellisuudessa hyvin hoikista äideistä.

Mä en itse kovin innokkaana ole ekaan neuvolaan menossa, varsinkin kun meidän suhteen tila on ollut viimeiset pari vko vähän kriisissä ja mies on tulossa mukaan. Näytetään varmaan siellä kaikkea muuta kuin onnelliselta.

Täällä vitosviikko alkaa kohta loppumaan ja kutonen alkamassa; hieman ällöä oloa, mutta muuten ihan hyvä fiilis. Iho ei VIELÄ kuki, on lähinnä hehkeä, ei väsytä eikä v*tutakaan.