Rockwell En ihan tarkkaan muista sinun/teidän historiaanne, joten toivottavasti en puhu ohi aiheen. Mutta sen haluan sanoa, että kunhan suru on surtu, niin häntä pystyyn ja uuteen koitokseen. Keskenmenot ovat valitettavan yleisiä ja toisille niitä sattuu vielä enempi kuin toisille. Ja vaikka useampikin menetys osuisi kohdalle, voi silti kaikki olla hyvin ja onnistuminen on vain yhden yrityksen päässä. Voimia teille kovasti! Toivottavasti palaat joukkoomme nopeammin kuin uskotkaan. *halaus*
3-kymppiset ensimmäistä odottavat
- Viestiketjun aloittaja Liljah
- Ensimmäinen viesti
Täältä iso halaus Rockwellille! Voin kuvitella, että olo on kaikkensa antanut ja pettynyt 
Antakaa nyt aikaa toisillenne ja edetkää rauhassa niin varmasti se uusikin yritys tulee mieliin jossain kohtaa. Ei liikaa paineita
Antakaa nyt aikaa toisillenne ja edetkää rauhassa niin varmasti se uusikin yritys tulee mieliin jossain kohtaa. Ei liikaa paineita Nyt piti munkin kaivaa salasana esille, että pääsin kirjautumaan. Olen niin pahoillani Rockwell!! Voimia tilanteeseenne <3
Heippa pitkästä aikaa!
Rockwell voimia.
Viimeinen neuvola käynti oli tuossa 8.6, jolloin saatiin kuulla pikkuisen sydänäänet ensimmäisen kerran. Kovasti jyskytti sydän. Neuvolalääkäri on sitten 15.7 eli samana päivänä kun rakenneultra. Niitä kovasti odotan, kun nyt ei vielä varmasti tunnu liikkeet eikä muutenkaan raskaus tunnu eikä vielä oikein näykään.
Juhannuksen olen töissä yövuoroissa, vikat yövuorot tällä erää.
Avopari vai mikä lie ollaan ku ei edes vielä asuta miehen kanssa yhessä. Muutetaan ku mulla työt jää syksyllä tauolle. Asutaan nyt eri paikkakunnilla. Naimisiinmenosta ollaan puhuttu, mutta tuskin ihan heti tapahtuu. Ja eiköhän se vauva isänsä sukunimen saa.
Niin ja verikokeista löytyi vesirokon vasta-aineet.
Tervetuloa ja onnittelut kaikille uusille tulokkaita.
Nerinah 16+3
Piti käydä muokkaamassa, koska ennakoiva tekstinsyöttö vääristi tekstiäni.
Rockwell voimia.
Viimeinen neuvola käynti oli tuossa 8.6, jolloin saatiin kuulla pikkuisen sydänäänet ensimmäisen kerran. Kovasti jyskytti sydän. Neuvolalääkäri on sitten 15.7 eli samana päivänä kun rakenneultra. Niitä kovasti odotan, kun nyt ei vielä varmasti tunnu liikkeet eikä muutenkaan raskaus tunnu eikä vielä oikein näykään.
Juhannuksen olen töissä yövuoroissa, vikat yövuorot tällä erää.
Avopari vai mikä lie ollaan ku ei edes vielä asuta miehen kanssa yhessä. Muutetaan ku mulla työt jää syksyllä tauolle. Asutaan nyt eri paikkakunnilla. Naimisiinmenosta ollaan puhuttu, mutta tuskin ihan heti tapahtuu. Ja eiköhän se vauva isänsä sukunimen saa.
Niin ja verikokeista löytyi vesirokon vasta-aineet.
Tervetuloa ja onnittelut kaikille uusille tulokkaita.
Nerinah 16+3
Piti käydä muokkaamassa, koska ennakoiva tekstinsyöttö vääristi tekstiäni.
Onkos muuten teillä muilla tullut raskausaikana sellasia "ällötyksiä", mitkä tulee vanhoista lemppariruuista tai ruoka-aineista? Mua harmittaa kun valkosipuli tökkii pahasti ja sienetkään ei maistu hyvältä.. Tilalle on tullut kirjo hedelmiä (joita en ennen ole pystynyt syömään) ja leivän mussittaminen..
On kyllä! Mä en esimerkiksi pysty juomaan lainkaan kahvia, en kestä edes sen hajua. Ja oon sitä kuitenkin viimeiset 17 vuotta kovasti himoinnut. Yleensä pidän kovasti juustoista, nyt en meinaa sietää niitäkään. On tässä ollut tällä viikolla aika huono olo, ja aika harvat asiat menee alas. Lähinnä porkkana, kurkku, vesimeloni, riisi, hirssi ja hapankaali(!!!). Riisikakut maistuu myös, ja välillä paahtoleipä. Niin ja jogurtti kirpeillä marjoilla sekä mehujää. Että näillä mennään... Toivottavasti pian maistuu vähän laajempikin ruokavalio, tää tuntuu aika niukalta...
Pitkästä aikaa hei kaikille!
Lopultakin tuo salasanan vaihto toimi... Pahuksen palstauudistus söi tallennetun salasanani ja eihän se sitten enää tullut lainkaan mieleen.
Tänne onkin paljon tullut uusia mukaan, tervetuloa vaan! Ja myös minulta osanotto Rockwellille! Elämä ei tosiaankaan ole aina reilua...
Joku kysyi ikuisuuksia sitten, onko muksun sukupuoli tiedossa. Ei ole, emme halunneet tietää asiaa etukäteen. Eikä mulla ole myöskään ollut tyttö- tai poikaoloa, niinkuin joillakin tuntuu tosi voimakkaasti olevan. Kyllä siellä jonkunlainen tyyppi selkeästi on, ja sillä on oma luonteensa, sen huomaa jo nyt. Mutta niin kauan kuin mahdollista haluan tutustua lapseen ilman, että omat käsitykseni ja ennakkoasenteeni tytöistä ja pojista värittävät ajatteluani.
Ällötyksistä: mulla ei ole ollut mitään. Ei ällötyksiä, eikä suuremmin himotuksiakaan. Maksaa olen kaivannut ja juustoja... Ja punaviiniä muutamaan otteeseen, mutta syksyllä vasta sitten! Pikkuhiljaa nämä ruokarajoitteet alkaa kyllä taas tökkimään, kalaherkkujakin tekisi jo mieli ja kunnon pihviä kun kerta grillikausi on. Mutta kun ei nin ei.
Näiden hiljaisien viikkojen aikana maha on kasvanut komiasti ja liitoskivut alkaneet satunnaisilla vihlaisuilla, jos yritän olla liian reipas. Vähillä oireilla kuitenkin pääsin kesälomille! Tuli muuten härö olo, kun kirjoitin duunisähköpostin poissaoloviestiin, että palailen joskus ensi vuoden loppupuolella... Toisaalta ajatukset oli jo viimeisen kk:n ajan niin kiinni omissa jutuissa, että tosi hyvältä ja luonnolliselta tuntui lähteä lomille.
Onko teillä muilla esiintynyt yöhikkailua? Minusta kun tuntuu, että tyypillä iskee hikka aika usein aamuyöstä ja sellaisella voimalla, että koko maha pomppii! Tai sitten häntäluu hytkyy, riippuen vähän kaverin asennosta. Päivällä sitten paljon pienempiä ja lyhyempiä hikkajaksoja, mutta öisin maratonhikkausta... Yritä siinä nyt nukkua kun kropan sisällä jyrähtelee tunninkin yhteen menoon. Pitää vain yrittää olla positiivinen ja nähdä asian huvittava puoli .
Ihanaa ja stressitöntä juhannusta kaikille,ollaan varovaisia liikenteessä ja juhlitaan jaksamisen puitteissa!
Fidia 33+3
Lopultakin tuo salasanan vaihto toimi... Pahuksen palstauudistus söi tallennetun salasanani ja eihän se sitten enää tullut lainkaan mieleen.
Tänne onkin paljon tullut uusia mukaan, tervetuloa vaan! Ja myös minulta osanotto Rockwellille! Elämä ei tosiaankaan ole aina reilua...
Joku kysyi ikuisuuksia sitten, onko muksun sukupuoli tiedossa. Ei ole, emme halunneet tietää asiaa etukäteen. Eikä mulla ole myöskään ollut tyttö- tai poikaoloa, niinkuin joillakin tuntuu tosi voimakkaasti olevan. Kyllä siellä jonkunlainen tyyppi selkeästi on, ja sillä on oma luonteensa, sen huomaa jo nyt. Mutta niin kauan kuin mahdollista haluan tutustua lapseen ilman, että omat käsitykseni ja ennakkoasenteeni tytöistä ja pojista värittävät ajatteluani.
Ällötyksistä: mulla ei ole ollut mitään. Ei ällötyksiä, eikä suuremmin himotuksiakaan. Maksaa olen kaivannut ja juustoja... Ja punaviiniä muutamaan otteeseen, mutta syksyllä vasta sitten! Pikkuhiljaa nämä ruokarajoitteet alkaa kyllä taas tökkimään, kalaherkkujakin tekisi jo mieli ja kunnon pihviä kun kerta grillikausi on. Mutta kun ei nin ei.
Näiden hiljaisien viikkojen aikana maha on kasvanut komiasti ja liitoskivut alkaneet satunnaisilla vihlaisuilla, jos yritän olla liian reipas. Vähillä oireilla kuitenkin pääsin kesälomille! Tuli muuten härö olo, kun kirjoitin duunisähköpostin poissaoloviestiin, että palailen joskus ensi vuoden loppupuolella... Toisaalta ajatukset oli jo viimeisen kk:n ajan niin kiinni omissa jutuissa, että tosi hyvältä ja luonnolliselta tuntui lähteä lomille.
Onko teillä muilla esiintynyt yöhikkailua? Minusta kun tuntuu, että tyypillä iskee hikka aika usein aamuyöstä ja sellaisella voimalla, että koko maha pomppii! Tai sitten häntäluu hytkyy, riippuen vähän kaverin asennosta. Päivällä sitten paljon pienempiä ja lyhyempiä hikkajaksoja, mutta öisin maratonhikkausta... Yritä siinä nyt nukkua kun kropan sisällä jyrähtelee tunninkin yhteen menoon. Pitää vain yrittää olla positiivinen ja nähdä asian huvittava puoli
. Ihanaa ja stressitöntä juhannusta kaikille,ollaan varovaisia liikenteessä ja juhlitaan jaksamisen puitteissa!
Fidia 33+3
Ällötykset Ei ole ollut. Siis ainoa muutos ruokavaliossa oli tuo alkuvaiheen älytön mässäystarve, joka arvatenkin johtui väsymyksestä. Kaikki mahdollisimman epäterveellinen ja rasvainen oli pop. Ja se kyllä nyt sit näkyy... Järkky läskimaha! Toisaalta myös namia on tehnyt kauheesti mieli, niin sen myötä on tullut syötyä marjoja paljon enempi kuin tavallisesti. Hyvin pystyy makean nälän tappamaan mansikoilla. Omnom...
Hikka ei kyllä vielä tunnu kun näin alkuvaiheessa mennään. Sen sijaan toissapäivänä kuunneltiin miehen kanssa pienen sydänääniä. Hukkis livisti pois anutrin alta ja kun löysin kaverin uudestaan, oli ihan toisessa laidassa ja samassa kohtaa kun dopplerilla painoi, tuntui myös pieni elohiiri pari kertaa. En siis nyt tiedä oliko se oikeasti elohiiri vaiko Hukkis. Mutta kyllä se hymyn nosti naamalle joka tapauksessa. Sen jälkeen ei ole kyllä tuntunut mitään, enkä usko tuntuvankaan vielä moneen viikkoon.
Seuloista tuli puhtaat paperit. Riskilukuja ei ilmoitettu, tuli vaan kirje kotio, että down riskiä ei ole. Toinen neuvola on ensi maanantaina ja sokerirasitus sitten perjantaina. Niitä tässä nyt sitten ootellaan, mutta onneksi on juhannus välissä. Säät ei kyllä yhtään innosta mökkeilemään, mutta toisaalta mökillä on kuitenkin aina niin ihanaa.
Täällä ei kyllä oloihin kuulu yhtään mitään. Ihan uskomatonta oikeastaan, miten sitä voi semmoinen jo noin 10 sentin mittainen mötkylä potkia menemään tuolla kohdussa, enkä minä huomaa sitä mitenkään. Olen jopa saanut itseni lenkille nyt parina päivänä ja ruokapuolikin on ollut paremmassa kuosissa. Silti tuntuu, että toi läski parkkeeraa tohon vastalle ja reisiin ihan kunnon päivävauhtia. Vielä kun isäntä kotona vaan laihtuu ja treenaa, niin pikkasen pistää itsetunnon koville. Mä oon jo pari kiloa painavampi ku ukkoni. Vielä reilu vuosi sitten ero oli toisin päin noin 10 kiloa.
Nojuu, mitäpä sitä nyt liikaa pohtimaan. Ehtiihän sitä sitten taas joskus...
tamariini ja hukkis 13+1
Toisaalta myös namia on tehnyt kauheesti mieli, niin sen myötä on tullut syötyä marjoja paljon enempi kuin tavallisesti. Hyvin pystyy makean nälän tappamaan mansikoilla. Omnom...Hikka ei kyllä vielä tunnu kun näin alkuvaiheessa mennään. Sen sijaan toissapäivänä kuunneltiin miehen kanssa pienen sydänääniä. Hukkis livisti pois anutrin alta ja kun löysin kaverin uudestaan, oli ihan toisessa laidassa ja samassa kohtaa kun dopplerilla painoi, tuntui myös pieni elohiiri pari kertaa. En siis nyt tiedä oliko se oikeasti elohiiri vaiko Hukkis. Mutta kyllä se hymyn nosti naamalle joka tapauksessa. Sen jälkeen ei ole kyllä tuntunut mitään, enkä usko tuntuvankaan vielä moneen viikkoon.
Seuloista tuli puhtaat paperit. Riskilukuja ei ilmoitettu, tuli vaan kirje kotio, että down riskiä ei ole. Toinen neuvola on ensi maanantaina ja sokerirasitus sitten perjantaina. Niitä tässä nyt sitten ootellaan, mutta onneksi on juhannus välissä. Säät ei kyllä yhtään innosta mökkeilemään, mutta toisaalta mökillä on kuitenkin aina niin ihanaa.
Täällä ei kyllä oloihin kuulu yhtään mitään. Ihan uskomatonta oikeastaan, miten sitä voi semmoinen jo noin 10 sentin mittainen mötkylä potkia menemään tuolla kohdussa, enkä minä huomaa sitä mitenkään. Olen jopa saanut itseni lenkille nyt parina päivänä ja ruokapuolikin on ollut paremmassa kuosissa. Silti tuntuu, että toi läski parkkeeraa tohon vastalle ja reisiin ihan kunnon päivävauhtia.
Vielä kun isäntä kotona vaan laihtuu ja treenaa, niin pikkasen pistää itsetunnon koville. Mä oon jo pari kiloa painavampi ku ukkoni. Vielä reilu vuosi sitten ero oli toisin päin noin 10 kiloa.Nojuu, mitäpä sitä nyt liikaa pohtimaan. Ehtiihän sitä sitten taas joskus...
tamariini ja hukkis 13+1
Moi!
Täällä uusi kohta 30vee ensimmäisen odottaja. Tosin tosi alussa vielä ollaan. Parin negan jälkeen perjantai aamuna tuli ensimmäinen haamu. Kuukautiset oli jo myöhässä ja on ollut turvonnut olo. La-su välisenä yönä lämmöt heitteli miten sattuu, kun hikoilin ja välillä oli kylmä. Tänään aamupäivällä tein uuden testin, jossa tuli vähän voimakkaampi viiva, mutta silti vielä haaleana. Kävin sitten ostamassa digin ja sieltähän tuli "raskaana 1-2viikkoa".
Kaikki käytännöt ja muut on vielä ihan hakusessa ja tällä hetkellä tuntuu, että uskallanko mitään vitamiineja ottaa, mitä syödä ja miten liikkua. Mutta eiköhän se tästä! Nyt vaan toivotaan, että pikkuinen alku pysyy mukana loppuun asti!
Turriina 4+5
Täällä uusi kohta 30vee ensimmäisen odottaja. Tosin tosi alussa vielä ollaan. Parin negan jälkeen perjantai aamuna tuli ensimmäinen haamu. Kuukautiset oli jo myöhässä ja on ollut turvonnut olo. La-su välisenä yönä lämmöt heitteli miten sattuu, kun hikoilin ja välillä oli kylmä. Tänään aamupäivällä tein uuden testin, jossa tuli vähän voimakkaampi viiva, mutta silti vielä haaleana. Kävin sitten ostamassa digin ja sieltähän tuli "raskaana 1-2viikkoa".
Kaikki käytännöt ja muut on vielä ihan hakusessa ja tällä hetkellä tuntuu, että uskallanko mitään vitamiineja ottaa, mitä syödä ja miten liikkua. Mutta eiköhän se tästä! Nyt vaan toivotaan, että pikkuinen alku pysyy mukana loppuun asti!
Turriina 4+5
Onneksi olkoon Turriina! Neuvolasta suosittelevat, että kannattaa ottaa ainakin foolihappoa 400mg ja d-vitamiinia (10mg? tämän määrästä en oo varma). Monivitamiinitablettikin käy, kunhan tarkistat, ettei siinä ole a-vitamiinia.
Tuo foolihappo on heti alussa tärkeä, jos et muuta ota, niin ota sitä.
Tuo foolihappo on heti alussa tärkeä, jos et muuta ota, niin ota sitä.
Öö, ei kun noi määrät pitäis olla varmastikin mikrogrammoja... Jospa jätän mitat asioista paremmin tietäville, mutta siis foolihappoa kannattaa tosiaan lähteä ostamaan. Apteekissa neuvovat varmasti!
Heippa mammat ja hyvää Jussin jälkeistä viikkoa. Alkoiko monella jo loma?
Ja tervetuloa mukaan Turriina!
Täällä vielä yksi viikko painetaan toimistolla, siitä sitten muutaman päivän työreissulle, josta suoraan lomalle pariksi viikoksi. Jesh! Kaikkea kivaa puuhaa on jo lomallekin tiedossa ja tiedän jo nyt, että aika tulee menemään ihan valtavaa tahtia. Harmittaa jo etukäteen. Onneksi heinäkuun loppu on töissäkin hiljaista.
Tänään oli toinen neuvolavisiitti. Alunperin kun ensimmäistä neuvola-aikaa varasin, sain tietää että täti, joka minulle osui keskenmenneen raskauden kohdalla, on liian kuormitettu ja saisin uuden tädin. Ekalle visiitille tämä uusi täti oli sairaana ja sain jonkun kolmannen tädin, jonka kanssa ei synkannut yhtään. Voi että oli ihana yllätys, kun tänään aulasta meitä noutikin huoneeseensa se viime syksyn super kiva täti! Ihan tuli tosi hyvä mieli.
Sydänäänet kuului hyvin, pissa puhdas ja kaik ok. Verenpaine vähän koholla, mutta pyysi mittailemaan kotona kun olen tällainen valkotakkikammoinen noiden paineiden kanssa. Painoa tullut noin 0,5 kiloa viikossa, joka on omasta mielestäni ihan hirveästi, kun ei tuo vauva vielä paina mitään. Terkka kuitenkin sivuutti asian toteamalla, että normaalia on ja hyvä kun ei ole pahemmin turvotuksia.
Näillä mennään siis kohti tätä viikkoa. Ja jotenkin olin sitten kuitenkin onnistunut edelleen laskemaan viikot päivällä pieleen... En tajua miten kun minusta ultrassakin ja ekalla neuvolaviisitillä oli jotain muuta. Noh, samapa tuo. Nyt kun tarkistin tosiaan mille viikonpäivälle laskettu aika osuu, niin tiistai se onkin meidän poksahtelupäivä.
tamariini ja hukkis tänään siis 13+6
Alkoiko monella jo loma?Ja tervetuloa mukaan Turriina!
Täällä vielä yksi viikko painetaan toimistolla, siitä sitten muutaman päivän työreissulle, josta suoraan lomalle pariksi viikoksi. Jesh! Kaikkea kivaa puuhaa on jo lomallekin tiedossa ja tiedän jo nyt, että aika tulee menemään ihan valtavaa tahtia. Harmittaa jo etukäteen.
Onneksi heinäkuun loppu on töissäkin hiljaista.Tänään oli toinen neuvolavisiitti. Alunperin kun ensimmäistä neuvola-aikaa varasin, sain tietää että täti, joka minulle osui keskenmenneen raskauden kohdalla, on liian kuormitettu ja saisin uuden tädin. Ekalle visiitille tämä uusi täti oli sairaana ja sain jonkun kolmannen tädin, jonka kanssa ei synkannut yhtään. Voi että oli ihana yllätys, kun tänään aulasta meitä noutikin huoneeseensa se viime syksyn super kiva täti! Ihan tuli tosi hyvä mieli.
Sydänäänet kuului hyvin, pissa puhdas ja kaik ok. Verenpaine vähän koholla, mutta pyysi mittailemaan kotona kun olen tällainen valkotakkikammoinen noiden paineiden kanssa. Painoa tullut noin 0,5 kiloa viikossa, joka on omasta mielestäni ihan hirveästi, kun ei tuo vauva vielä paina mitään. Terkka kuitenkin sivuutti asian toteamalla, että normaalia on ja hyvä kun ei ole pahemmin turvotuksia.
Näillä mennään siis kohti tätä viikkoa. Ja jotenkin olin sitten kuitenkin onnistunut edelleen laskemaan viikot päivällä pieleen... En tajua miten kun minusta ultrassakin ja ekalla neuvolaviisitillä oli jotain muuta. Noh, samapa tuo. Nyt kun tarkistin tosiaan mille viikonpäivälle laskettu aika osuu, niin tiistai se onkin meidän poksahtelupäivä.
tamariini ja hukkis tänään siis 13+6
Moikka kaikki
Olen 38v täyttänyt ja tein eilen elämäni ensimmäisen raskaustestin, tarkemmin sanottuna kaksi samalla kertaa -halusin olla aivan varma Clearblue digital ja liuskatesti marketista näyttivät välittömästi plussaa.
Minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta, siitäkään huolimatta että olen ollut kolmessa pitkässä parisuhteessa ennen nykyistäni. Jotenkin aikaisemmat suhteeni "eivät vain tuntuneet oikeilta". Tapasin nykyisen avomieheni keväällä ja kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen. Uskomaton tunne. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin, että haluaisin lapsen tuon miehen kanssa. Kaikki on tapahtunut siis kovin nopesti ja meillä molemmilla ollut sama tunne. Hänelläkään ei ole lapsia aikaisemmista suhteista.
Olin varautunut jo siihen, että raskaaksi tuleminen on minun iässäni todella vaikeaa ja vaatisi hoitoja jne. Olin varautunut ajatukseen että jos en saakaan lapsia.
Olen todella hämmentynyt ja onnellinen raskaustestien tuloksesta. Raskaus on niin alkuvaiheessa, että tietenkin kaikki kauhuskenariot ovat kaiken aikaa päässä. Nyt vaan toivon kädet ristissä, että tämä raskaus etenisi normaalisti. Viime viikolla mulla oli todella voimakas mahatauti joka vei kaikki mehut, sen jälkeen alkoi paineen tuntu alavatsassa ja kuukautiskipuja vastaavat kivut. Luulin menkkojen alkavan hetkenä minä hyvänsä. Menkkoja ei vaan kuulunut tuntemuksista huolimatta, joten alkoi vahvasti tuntumaan siltä, minkä raskaustestit näyttivät. Lisäksi rinnat tuntuvat pinkeältä.
Onko teillä muilla ollut pitkään jatkuvaa menkkasärkyä raskauden alkuvaiheessa? Kauanko se kesti?
Huomenna soittelen neuvolaan ja varaan aikaa ensimmäiselle käynnille. Jännittää kovasti.
En varmaan ole vielä ihan tajunnut 100% tätä tilannetta. <3
Olen 38v täyttänyt ja tein eilen elämäni ensimmäisen raskaustestin, tarkemmin sanottuna kaksi samalla kertaa -halusin olla aivan varma
Clearblue digital ja liuskatesti marketista näyttivät välittömästi plussaa.Minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta, siitäkään huolimatta että olen ollut kolmessa pitkässä parisuhteessa ennen nykyistäni. Jotenkin aikaisemmat suhteeni "eivät vain tuntuneet oikeilta". Tapasin nykyisen avomieheni keväällä ja kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen. Uskomaton tunne. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin, että haluaisin lapsen tuon miehen kanssa. Kaikki on tapahtunut siis kovin nopesti ja meillä molemmilla ollut sama tunne. Hänelläkään ei ole lapsia aikaisemmista suhteista.
Olin varautunut jo siihen, että raskaaksi tuleminen on minun iässäni todella vaikeaa ja vaatisi hoitoja jne. Olin varautunut ajatukseen että jos en saakaan lapsia.
Olen todella hämmentynyt ja onnellinen raskaustestien tuloksesta. Raskaus on niin alkuvaiheessa, että tietenkin kaikki kauhuskenariot ovat kaiken aikaa päässä. Nyt vaan toivon kädet ristissä, että tämä raskaus etenisi normaalisti. Viime viikolla mulla oli todella voimakas mahatauti joka vei kaikki mehut, sen jälkeen alkoi paineen tuntu alavatsassa ja kuukautiskipuja vastaavat kivut. Luulin menkkojen alkavan hetkenä minä hyvänsä. Menkkoja ei vaan kuulunut tuntemuksista huolimatta, joten alkoi vahvasti tuntumaan siltä, minkä raskaustestit näyttivät. Lisäksi rinnat tuntuvat pinkeältä.
Onko teillä muilla ollut pitkään jatkuvaa menkkasärkyä raskauden alkuvaiheessa? Kauanko se kesti?
Huomenna soittelen neuvolaan ja varaan aikaa ensimmäiselle käynnille. Jännittää kovasti.
En varmaan ole vielä ihan tajunnut 100% tätä tilannetta. <3
Onnea Turriina ja Emmy-77!
Minulla oli alussa monta viikkoa sellaista menkkamaista jomottelua, jota jatkui ehkä viikolle 8 tai 9 asti (en muist tarkkaan). Se lienee ihan normaalia. Minulla oli myös tosi voimakkaista toispuoleista kipua jossain munasarjan kohdalla, jonka tulkitsin johtuvan keltarauhasen kasvusta. Nyt on kyllä suurimmat jomotukset siirtyneet selkäpuolelle.
Täällä on odotus edennyt tosi vauhdikkaasti. Np-ultra oli kaksi viikkoa sitten, ja postissa tule vastaus, että kohonnutta down-riskiä ei ole. Kaikki näytti muutenkin hyvältä ja pikkuinen oli aktiivinen. Huomenna on toinen neuvola, ja tapaan ensimmäistä kertaa oman neuvolatädin. Olen pari päivää mittaillut verenpaineet aamulla ja illalla kotona (sain anopilta mittarin lainaan), ja kaikki arvot ovat olleet ihanteellisia. Mittaan itse, koska aina lääkärin tai hoitajan mitatessa arvot ovat ihan pilvissä. Kotona on n. 115/78 ja neuvolassa oli viimeksi jo 145/103, eli vähän eri luokkaa. Painostakaan ei neuvolatäti pääse nyt sanomaan pahaa sanaa (toivottavasti), koska terveellisen ruokavalion, säännöllisen ateriarytmin ja herkkujen poisjättämisen seurauksena paino on pudonnut 6kg edellisestä neuvolasta (joka oli n. 8 viikkoa sitten). Mulla on niin paljon ylipainoa, että ei haittaa yhtään, jos paino vähän putoaakin.
Tällä hetkellä suurin odotusta varjostava asia on vajaa pari viikkoa sitten todettu radi. Sokerirasituksessa oli paastoarvo koholla, ja kävin jo ennen juhannusta kuuntelemassa hoito-ohjeet ja opettelemassa verensokerin mittauksen. Tällä viikolla aloitettiin mittaukset niin, että mitataan aamun paastoarvo joka toinen päivä, ja ensi viikolla yhtenä päivänä tehdään 8 mittausta (ennen aamupalaa, lounasta, päivällistä ja iltapalaa, sekä tunti näiden kaikkien jälkeen). Mittasin jo juhannuksena paastoarvon muutaman aamuna, ja kaikki ovat olleet yli rajan. Olen nyt kokeillut syödä illalla paljon hiilaria, vähän hiilaria, herätä yöllä syömään, ja kaikkea muuta, mitä vaan olen keksinyt, mutta sokerit ovat aina aamulla samaa luokkaa. Pitää huomenna ottaa yhteyttä henkilökohtaiseen radi-hoitajaan ja kysyä neuvoa. Vähän kyllä pelkään, että tästä ei pelkällä ruokavaliolla selvitä. Ilmeisesti noihin aamuarvoihin on melko vaikea vaikuttaa ruokavaliolla. No, yritän silti pysyä positiivisena. Eihän se lääkityksen aloittaminenkaan nyt mikään maailmanloppu olisi. Pääasia, että vauvalla on kaikki mahdollisimman hyvin. Harmittaa vaan, jos omat toimet eivät riitä, vaikka oli valmis tekemään ihan mitä vaan auttaakseni tilannetta.
Maybelle ja pikkutyyppi (joka vaihtaa koko ajan työnimeä) rv14+6
Minulla oli alussa monta viikkoa sellaista menkkamaista jomottelua, jota jatkui ehkä viikolle 8 tai 9 asti (en muist tarkkaan). Se lienee ihan normaalia. Minulla oli myös tosi voimakkaista toispuoleista kipua jossain munasarjan kohdalla, jonka tulkitsin johtuvan keltarauhasen kasvusta. Nyt on kyllä suurimmat jomotukset siirtyneet selkäpuolelle.
Täällä on odotus edennyt tosi vauhdikkaasti. Np-ultra oli kaksi viikkoa sitten, ja postissa tule vastaus, että kohonnutta down-riskiä ei ole. Kaikki näytti muutenkin hyvältä ja pikkuinen oli aktiivinen. Huomenna on toinen neuvola, ja tapaan ensimmäistä kertaa oman neuvolatädin. Olen pari päivää mittaillut verenpaineet aamulla ja illalla kotona (sain anopilta mittarin lainaan), ja kaikki arvot ovat olleet ihanteellisia. Mittaan itse, koska aina lääkärin tai hoitajan mitatessa arvot ovat ihan pilvissä. Kotona on n. 115/78 ja neuvolassa oli viimeksi jo 145/103, eli vähän eri luokkaa. Painostakaan ei neuvolatäti pääse nyt sanomaan pahaa sanaa (toivottavasti), koska terveellisen ruokavalion, säännöllisen ateriarytmin ja herkkujen poisjättämisen seurauksena paino on pudonnut 6kg edellisestä neuvolasta (joka oli n. 8 viikkoa sitten). Mulla on niin paljon ylipainoa, että ei haittaa yhtään, jos paino vähän putoaakin.
Tällä hetkellä suurin odotusta varjostava asia on vajaa pari viikkoa sitten todettu radi. Sokerirasituksessa oli paastoarvo koholla, ja kävin jo ennen juhannusta kuuntelemassa hoito-ohjeet ja opettelemassa verensokerin mittauksen. Tällä viikolla aloitettiin mittaukset niin, että mitataan aamun paastoarvo joka toinen päivä, ja ensi viikolla yhtenä päivänä tehdään 8 mittausta (ennen aamupalaa, lounasta, päivällistä ja iltapalaa, sekä tunti näiden kaikkien jälkeen). Mittasin jo juhannuksena paastoarvon muutaman aamuna, ja kaikki ovat olleet yli rajan. Olen nyt kokeillut syödä illalla paljon hiilaria, vähän hiilaria, herätä yöllä syömään, ja kaikkea muuta, mitä vaan olen keksinyt, mutta sokerit ovat aina aamulla samaa luokkaa. Pitää huomenna ottaa yhteyttä henkilökohtaiseen radi-hoitajaan ja kysyä neuvoa. Vähän kyllä pelkään, että tästä ei pelkällä ruokavaliolla selvitä. Ilmeisesti noihin aamuarvoihin on melko vaikea vaikuttaa ruokavaliolla. No, yritän silti pysyä positiivisena. Eihän se lääkityksen aloittaminenkaan nyt mikään maailmanloppu olisi. Pääasia, että vauvalla on kaikki mahdollisimman hyvin. Harmittaa vaan, jos omat toimet eivät riitä, vaikka oli valmis tekemään ihan mitä vaan auttaakseni tilannetta.
Maybelle ja pikkutyyppi (joka vaihtaa koko ajan työnimeä) rv14+6
Heippa kaikille! Osa onkin selvästi tuttuja tuolta kolmikymppisistä yrittäjistä.
Emmy-77: Sama juttu täällä. Koskaan aikaisempien kanssa edes halunnut lapsia ja melkain ajattelin jäädä lapsettomaksi. Sinänsä kokenut sen lähinnä katastrofiksi saada lapsi. Kummasti se mieli muuttui kun tapasi avokin reilu 1,5 v sitten (kiiik...vielä noin vähän aikaa) Pillerit lensi vuoden vaihjteen jälkeen nurkkaan ja siitä se yritys lähti. Aluksi tjottaillen, mutta niin se vaan meni vakavammaksi! Ja johan tässä on ikääkin 35v eli paree aloittaa.
Liitynpä sitten mukaan joukkoon. Sain plussan testiin juhannuksen aaton aattona. Oli pakko testata ettei tule kunnolla reviteltyä juhannuksena. Ja oli sinänsä suht yllätys, koska hirveän vähäisillä oireilla tässä on vielä menty. Odotin koko ajan menkkojen vaan alkavan. Menkkakivut kun oli kestäneet noin viikon niin alkoi pieni epäilys kuitenkin, että matkalainen saattaisi olla mukana ja niin sitten olikin. Ja toivottavasti pysyy mukana.
4+4
Emmy-77: Sama juttu täällä. Koskaan aikaisempien kanssa edes halunnut lapsia ja melkain ajattelin jäädä lapsettomaksi. Sinänsä kokenut sen lähinnä katastrofiksi saada lapsi. Kummasti se mieli muuttui kun tapasi avokin reilu 1,5 v sitten (kiiik...vielä noin vähän aikaa
) Pillerit lensi vuoden vaihjteen jälkeen nurkkaan ja siitä se yritys lähti. Aluksi tjottaillen, mutta niin se vaan meni vakavammaksi! Ja johan tässä on ikääkin 35v eli paree aloittaa.Liitynpä sitten mukaan joukkoon. Sain plussan testiin juhannuksen aaton aattona. Oli pakko testata ettei tule kunnolla reviteltyä juhannuksena.
Ja oli sinänsä suht yllätys, koska hirveän vähäisillä oireilla tässä on vielä menty. Odotin koko ajan menkkojen vaan alkavan. Menkkakivut kun oli kestäneet noin viikon niin alkoi pieni epäilys kuitenkin, että matkalainen saattaisi olla mukana ja niin sitten olikin. Ja toivottavasti pysyy mukana.4+4
Kiitos Maybelle
Kippu: onpa mukava kuulla että on muitakin joilla on samanlainen tausta perheenperustamis ajatusten suhteen
Mikäli kaikki sujuu hyvin, meillä on sitten aika lähelle laskettu aika
Tänään varasin ekan neuvolan, 1.7. Siitä se sitten lähtee. Olin ajatellut että haluan kaikki mahdolliset testit vauvan terveyden varmistamiseksi, toki ymmärrän ettei kaikkea saa selville. Nyt edessä selvitystyö mitä kaikkea voi tutkia ja mitkä ovat riskit missäkin tutkimuksissa. Mielelläni kuulisin näistä, jos osaatte auttaa.
Toivon niin hartaasti, että kaikki sujuisi hyvin <3
Kippu: onpa mukava kuulla että on muitakin joilla on samanlainen tausta perheenperustamis ajatusten suhteen
Mikäli kaikki sujuu hyvin, meillä on sitten aika lähelle laskettu aika
Tänään varasin ekan neuvolan, 1.7. Siitä se sitten lähtee. Olin ajatellut että haluan kaikki mahdolliset testit vauvan terveyden varmistamiseksi, toki ymmärrän ettei kaikkea saa selville. Nyt edessä selvitystyö mitä kaikkea voi tutkia ja mitkä ovat riskit missäkin tutkimuksissa. Mielelläni kuulisin näistä, jos osaatte auttaa.
Toivon niin hartaasti, että kaikki sujuisi hyvin <3
Heipähei kaikki näin juhannuksen jälkimainingeissa. Täällä ollaan vielä pää pyörällä tämän päiväisestä nt-ultrasta... Kaikki hyvin, paitsi... palleroita on tuplat! Toinen jumppasi minkä kerkesi ja toinen veteli sikeitä... Nyt koitan selvitä järkytyksestä ja asennoitua oikeasti syömään useamman edestä! Ei siis ihme, että mulla on kokoajan nälkä!
Tervetuloa uudet
NeitiPelargonia ja pampulat 12+4
Kaikki hyvin, paitsi... palleroita on tuplat! Toinen jumppasi minkä kerkesi ja toinen veteli sikeitä... Nyt koitan selvitä järkytyksestä ja asennoitua oikeasti syömään useamman edestä! Ei siis ihme, että mulla on kokoajan nälkä!Tervetuloa uudet
NeitiPelargonia ja pampulat 12+4
Täällä on taas näköjään tapahtunut vaikka mitä! Tervetuloa mukaan kaikki uudet!
Emmy ja Kippu, onnea plussista! Täytyy sanoa tuohon raskautumisen vaikeuteen, että media mielellään toitottaa, kuinka tuhottoman hankalaa yli kolmikymppisen raskautuminen on. Mutta kun tilastot, joihin monet noista tutkimuksista perustuu, ovat tuolta parin sadan vuoden takaa, niin aina välillä sitä pohtii niiden pätevyyttä... Toki biologinen kello on olemassa ja syytä ottaa huomioon, mutta ei se 30v rajan ylittäminen mikään lapsettomuustuomio sentään ole, onneksi!
Olipa jännä uutinen, NeitiPelargonia! Teillä sitten tuplailot tiedossa! Onneksi olkoon uutisesta ja tsemppiä, kahdessa pienessä on tuplasti kannettavaa... Näin niinkuin nimimerkillä " kun tuo yksikin jo vetää massun pinkeäksi...."
Maybelle, toivottavasti saat radin asettumaan! Upeasti olet ainakin saanut painon pidettyä kuosissa, mutta ainahan se ei ikävä kyllä riitä, eikä sille mitään mahda. Ainakin meidän ohjausryhmässä oli porukkaa painoindeksin laidasta laitaan, ja kaikille oli vaan diagnoosi napsahtanut. Joskus kroppa reagoi näin, mutta onneksi seurannalla, ruokavaliolla ja tarvittaessa niillä lääkkeillä voidaan minimoida vaikutukset pieneen - ja myös itseen. Kun itselle kävi käry sokerirasituksessa, tuntui, kuin harmaa (v*tutuksen) pilvi olisi laskeutunut odotusajan päälle. Nyt kohta pari kuukautta olen pistellyt seurantoja sormenpäät hellinä, ja mieliala on palannut normaalimmaksi. Mulla paastot on pysynyt sallituissa ja syönnin jälkeisetkin ollut ok ihan paria mässäilykerran jälkeistä pompsia lukuunottamatta. Mutta seuranta jatkuu loppuun asti, ja hyvä niin. Tärkeintä on terve muksu ja myös itselle terve loppuelämä, kakkostyypin diabetes kun kehittyy tosi monelle radista kärsineelle. Onhan tää tosi tympeää tämä piikittäminen ja syömisen pohdinta jne, varsinkin jos kaikesta huolimatta arvot heittelee ja joutuu lääkityksen ottamaan. Mutta pidetään lippu korkealla ja iloitaan hyvästä terveydenhuollostamme (niin kauan kuin sitä ei perskeko meiltä vie...)
Omaa napaa: napa on vielä tallella, ei ole poksahtanut ihan kokonaan ulos! Yöhikkailut ja raivoisat jumppailut jatkuvat, mistä johtuu myös viestin lähetysaika... Bravuurina tällä hetkellä on kummankin kyljen potkiminen/muu töniminen yhtä aikaa, kaveri ilmeisesti heittää aina välillä itsensä poikittain masussa! Lonkat vähän juilivat ja ristiselkä on jäykkänä, mutta muuten olen saanut lähestyä viimeistä kuukautta ilman suurempia ongelmia. Eilen kävimme noutamassa mieheni vanhan kehdon hänen lapsuudenkodistaan. Ajattelin sen kunnostaa tulokkaalle päikkäripaikaksi! Olen tästä löydöstä ihan fiiliksissä, koska jotenkin sykäyttää ajatella, että meidän pieni menee samaan kehtoon, jossa isänsä on aikoinaan nukkunut. Samaten kävimme esittelemässä masua miehen isoäidille, eli tulevalle isomummille. Hän on jo yli 90v eikä muisti oikein pelaa, mutta tajusi kuitenkin heti, mistä pyöristymisessä oli kyse, ja oli selvästi innoissaan. Lupasimme lähettää kuvia ja tulla nyytin kanssa katsomaan uudestaan. Toivon todella, että ehtisimme nämä lupaukset vielä pitää!
Viikot ne vain vierii ja la lähenee! Mitens Ricardina ja muut minua edellä olleet on pärjännyt? Vieläkö olette taustalla? Olisi kiva kuulla loppuvaiheen/synnytyskokemuksista, huutelee täällä rantapallon nielaissut
Fidia 34+3
Emmy ja Kippu, onnea plussista! Täytyy sanoa tuohon raskautumisen vaikeuteen, että media mielellään toitottaa, kuinka tuhottoman hankalaa yli kolmikymppisen raskautuminen on. Mutta kun tilastot, joihin monet noista tutkimuksista perustuu, ovat tuolta parin sadan vuoden takaa, niin aina välillä sitä pohtii niiden pätevyyttä... Toki biologinen kello on olemassa ja syytä ottaa huomioon, mutta ei se 30v rajan ylittäminen mikään lapsettomuustuomio sentään ole, onneksi!
Olipa jännä uutinen, NeitiPelargonia! Teillä sitten tuplailot tiedossa! Onneksi olkoon uutisesta ja tsemppiä, kahdessa pienessä on tuplasti kannettavaa... Näin niinkuin nimimerkillä " kun tuo yksikin jo vetää massun pinkeäksi....
"Maybelle, toivottavasti saat radin asettumaan! Upeasti olet ainakin saanut painon pidettyä kuosissa, mutta ainahan se ei ikävä kyllä riitä, eikä sille mitään mahda.
Ainakin meidän ohjausryhmässä oli porukkaa painoindeksin laidasta laitaan, ja kaikille oli vaan diagnoosi napsahtanut. Joskus kroppa reagoi näin, mutta onneksi seurannalla, ruokavaliolla ja tarvittaessa niillä lääkkeillä voidaan minimoida vaikutukset pieneen - ja myös itseen. Kun itselle kävi käry sokerirasituksessa, tuntui, kuin harmaa (v*tutuksen) pilvi olisi laskeutunut odotusajan päälle. Nyt kohta pari kuukautta olen pistellyt seurantoja sormenpäät hellinä, ja mieliala on palannut normaalimmaksi. Mulla paastot on pysynyt sallituissa ja syönnin jälkeisetkin ollut ok ihan paria mässäilykerran jälkeistä pompsia lukuunottamatta. Mutta seuranta jatkuu loppuun asti, ja hyvä niin. Tärkeintä on terve muksu ja myös itselle terve loppuelämä, kakkostyypin diabetes kun kehittyy tosi monelle radista kärsineelle. Onhan tää tosi tympeää tämä piikittäminen ja syömisen pohdinta jne, varsinkin jos kaikesta huolimatta arvot heittelee ja joutuu lääkityksen ottamaan. Mutta pidetään lippu korkealla ja iloitaan hyvästä terveydenhuollostamme (niin kauan kuin sitä ei perskeko meiltä vie...)Omaa napaa: napa on vielä tallella, ei ole poksahtanut ihan kokonaan ulos!
Yöhikkailut ja raivoisat jumppailut jatkuvat, mistä johtuu myös viestin lähetysaika... Bravuurina tällä hetkellä on kummankin kyljen potkiminen/muu töniminen yhtä aikaa, kaveri ilmeisesti heittää aina välillä itsensä poikittain masussa! Lonkat vähän juilivat ja ristiselkä on jäykkänä, mutta muuten olen saanut lähestyä viimeistä kuukautta ilman suurempia ongelmia. Eilen kävimme noutamassa mieheni vanhan kehdon hänen lapsuudenkodistaan. Ajattelin sen kunnostaa tulokkaalle päikkäripaikaksi! Olen tästä löydöstä ihan fiiliksissä, koska jotenkin sykäyttää ajatella, että meidän pieni menee samaan kehtoon, jossa isänsä on aikoinaan nukkunut. Samaten kävimme esittelemässä masua miehen isoäidille, eli tulevalle isomummille. Hän on jo yli 90v eikä muisti oikein pelaa, mutta tajusi kuitenkin heti, mistä pyöristymisessä oli kyse, ja oli selvästi innoissaan. Lupasimme lähettää kuvia ja tulla nyytin kanssa katsomaan uudestaan. Toivon todella, että ehtisimme nämä lupaukset vielä pitää!Viikot ne vain vierii ja la lähenee! Mitens Ricardina ja muut minua edellä olleet on pärjännyt? Vieläkö olette taustalla? Olisi kiva kuulla loppuvaiheen/synnytyskokemuksista, huutelee täällä rantapallon nielaissut
Fidia 34+3
NeitiPelargonia, ihanaa!!!! Onnea tuplapalleroista!
Fidia, kiitos tsemppailusta radin suhteen.
Viime yönä kävin juomassa lasillisen vähäsokerista mustikkakeittoa (hiilaria yhteensä n. 20g), ja kun aamulla neljän tunnin päästä mittasin paastoarvon, se oli 5,2! Ajattelin kokeilla samaa jatkossakin, josko tällä tavalla pysyy aamusokeri kurissa. Jos vaihtoehdot on mustikkakeitto tai insuliini, niin ratkaisu on aika no-brainer.
Tänään oli myös toinen neuvola. Tapasin ensimäistä kertaa oman neuvolatädin, joka oli tosi mukava. Myöskin meidän neuvola on tosi paljon pienempi ja viihtyisämpi kuin naapurikaupunginosan (esim. terveyskeskuksen vessassa ei meillä ole sinistä valoa, mikä jo kertoo jotain...). Pikkytyypin syke löytyi, ja sydän löi kivaa tahtia. Syke oli 155. Mulla oli verenpaineet tosi hyvät (seuraan kotona, koska jännitän mittaamista). Painokin oli laskenut 7,4 kg edellisestä neuvolasta (joka oli tasan 8 viikkoa sitten), mistä sain vain kiitosta. Nyt on sitten kalenteri täynnä uusia merkintöjä, kun on seuraava neuvola, neuvolalääkäri, perhevalmennusta kaksi kertaa, fysioterapia ja rakenneultra.
Lisäksi törmäsin neuvolan ovella yhteen vanhaan ystävään (ollaan molemmat paluumuuttajia lapsuuden kaupunginosaan), ja selvisi, että hänellä on toisen lapsen LA 6 viikkoa ennen minua. Aina silloin tällöin törmätään kaupassa tai kadulla, ja sovitaan, että kyläillään, mutta koskaan ei saada aikaiseksi. Nyt sovittiin, että ihan oikeasti kesän aikana nähdään.
Kaiken kaikkiaan tämä keskiviikko on alkanut aika loistavasti.
Maybelle ja pikkutyyppi rv15+0 (*poks)
Fidia, kiitos tsemppailusta radin suhteen.
Viime yönä kävin juomassa lasillisen vähäsokerista mustikkakeittoa (hiilaria yhteensä n. 20g), ja kun aamulla neljän tunnin päästä mittasin paastoarvon, se oli 5,2! Ajattelin kokeilla samaa jatkossakin, josko tällä tavalla pysyy aamusokeri kurissa. Jos vaihtoehdot on mustikkakeitto tai insuliini, niin ratkaisu on aika no-brainer.
Tänään oli myös toinen neuvola. Tapasin ensimäistä kertaa oman neuvolatädin, joka oli tosi mukava. Myöskin meidän neuvola on tosi paljon pienempi ja viihtyisämpi kuin naapurikaupunginosan (esim. terveyskeskuksen vessassa ei meillä ole sinistä valoa, mikä jo kertoo jotain...). Pikkytyypin syke löytyi, ja sydän löi kivaa tahtia. Syke oli 155. Mulla oli verenpaineet tosi hyvät (seuraan kotona, koska jännitän mittaamista). Painokin oli laskenut 7,4 kg edellisestä neuvolasta (joka oli tasan 8 viikkoa sitten), mistä sain vain kiitosta. Nyt on sitten kalenteri täynnä uusia merkintöjä, kun on seuraava neuvola, neuvolalääkäri, perhevalmennusta kaksi kertaa, fysioterapia ja rakenneultra.
Lisäksi törmäsin neuvolan ovella yhteen vanhaan ystävään (ollaan molemmat paluumuuttajia lapsuuden kaupunginosaan), ja selvisi, että hänellä on toisen lapsen LA 6 viikkoa ennen minua. Aina silloin tällöin törmätään kaupassa tai kadulla, ja sovitaan, että kyläillään, mutta koskaan ei saada aikaiseksi. Nyt sovittiin, että ihan oikeasti kesän aikana nähdään.
Kaiken kaikkiaan tämä keskiviikko on alkanut aika loistavasti.
Maybelle ja pikkutyyppi rv15+0 (*poks)
Ohhoh, johan on ollut jännittävä ultra NeitiPelargonia! Onnea! Varmasti on pää pyörällä asiasta... Onko teillä suvussa kaksosia? Osasitko yhtään odottaa, että voisikin olla näin?