3-kymppiset ensimmäistä odottavat

Säihkiss Joo, samaa ne sano poliltakin. Lisäks tuossa laitteen ohjeessakin puhutaan aikaisintaan viikoista 12 ylöspäin. Onhan se silti makeeta hekumoida ajatuksella, että pystyy sitten itsekkin kuunnella.

Voi vitsi! toivotaan nyt, että pahimmat liitoskivut helpottais!

 

Säihkiss Minun yksi ystäväni sai liitoskivut tosi tehokkaasti kuriin osteopatialla, ja samansuuntaista olen kuullut monilta muiltakin. Ihan vain vinkkinä, jos energia riittää tällaisen kokeilemiseen. Tsemppiä!

Hironea Onpa tosiaan eri linjaukset tädeillä! Meillä myös neuvolan kirjallisissa ravinto-ohjeissa lukee, että pellavansiemeniä tai pellavansiemenrouhetta ei suositella suuremmissa määrin.

 

Hienoa, että tamariini selvisi säikähdyksellä! Nyt vain iisisti eteenpäin

Doppleri muakin kiinnostaisi, koska toisi raskauden ehkä vähän todellisemmaksi miehelle.. Mutta toisaalta, en sitten tiedä onko kuitenkaan ihan must. Täytynee miettiä. On sitä rahareikiä muitakin

Voi elämä, että osaa väsyttää!! Nukuin tömäkät yöunet ja olin päivän koulussa. Nyt olen kuin zombie ja viluttaa koko ajan... Ehkä nämä on nyt niitä kaipaamiani oireita??

NeitiPelargonia 5+5

 

täällä tuhruttaa ja vatsaa kivistää.. Näinköhän tämä oli tässä? Mitäs nyt kuuluu tehdä? Katselenko huomiseen vai soitanko heti neuvolaan? Olispa vaan ohimenevää ja asiaankuuluvaa!

 

NeitiPelargonia Varmaan soittaisin neuvolaan ja pyytäisin ohjeita viisaammilta, vaikka voihan tuo olla täysin vaaratonta ja asiaankuuluvaa. Saattaahan se olla, että käskevät joka tapauksessa katselemaan huomiseen, mutta olisipa sitten joku muu sanonut sen.

 

Havaintoja. Housuostosta ei voi enää pitkästi lykätä. Aiemmin maha oli enemmän turvotuksesta iso, mutta nyt se ei samalla tavalla kutistu yön aikana ja joudun aloittamaan päivän housut auki.

Tein eilen pyörälenkin eikä tuntunut hyvältä Alkoi pistämään ikävästi ja jälkeen jäi sellainen ärsyttävä olo alavatsalle. Luulin, että sitä nyt ainakin voisi harrastella pitkin kesää. Voihan se helpottaakin jos kohtu muuttaa sijaintia. Ajelin crossarilla, jossa on kohtuu aerodynaaminen asento, eikä sitä juuri saa muutettua. Ehkä joku mummomankeli toimisi.

Neuvolan lääkäri soitti heti klo 8. Kauhuissani vastasin ja ajattelin, että varmaan soitetaan niistä seuloista, että jotain on löydetty. Ei ottanut listeriahysteriaa vakavasti, kun ei ole kuumetta eikä ripulia. Testiä ei tehdä ilman oireita.

zompula 13+1

 

Pidemmällä olevat: koska teillä väsymys on loppunut? Mulla ei ollut aluksi ollenkaan, mutta nyt viimeset 2-3 vkoa on ollut, niin että on täytynyt jättää jo asioita tekemättäkin sen vuoksi. Eikä meinaa tulla töistä mitään, kun ei väsyneenä jaksa keskittyä.

 

NeitiPelargonia, soita ihmeessä neuvolaan. Pelkkä lyhyt juttelu voi jo auttaa, vaikka tuskin mitään konkreettista apua saatkaan. Jos on näillä viikoilla mennäkseen kesken, niin se menee eikä sille mitään voida tehdä. Mutta tosiaan, elä vielä menetä toivoasi. Pienet tuhrut tosiaan kuuluu asiaan. Vaikka juuri viikonloppuna panikoineena tiedän, että ei sitä osaa ottaa rennosti... :hug:

Itselläni myös oli menkkajomotuksia tuhruilun aikaan ja tosiaan seuraavana päivänä hävisi tissikipukin ja kaikki... Mutta nyt ovat tulleeta takaisin. Oireet vaihtelee ja toisille vuotoja tulee helposti syystä jos toisesta. Tsemppiä!

Zoona Onpa harmillista kuullaa, että matala ajoasento on jo nuin aikaisessa vaiheessa harmistus. Itse tykkään myös maantiefillarilla lenkkiä tehdä, enkä kyllä haluaisi siitä ihan alkuvaiheessa luopua. Näillä viikoilla sillä vielä kyllä polkee ihan hyvin. Noh, onneksi on myös maastofillari, jolla voi sitten kulkea. Saa vain nähdä huvittaako sillä ihan lenkkiä heittää, kun ei sillä pääse niin kovaa. Ja olen sen verran mamis, että ei minusta maastokuskiksi ole. Eikä varsinkaan nyt raskaana. :O

Täällä ei muuten mitään ihmeellistä taivaan alla massun osalta. Tossahan se olla möllöttää. Farkut kyllä puristaa jo aika ilkeesti... Sen sijaan miespuolella taas tapahtuu. Tämä meidän parin kuukauden kyräily ja epätasapaino nyt sitten laukesi aamulla siihen, että tilanne räjähti käsiin. 5 minuutin hirveä metakka, jonka tuoksinassa oltiin jo eroamassakin ja vaikka ja mitä. Mutta nopeasti tilanne rauhoittui ja mieskin vihdoin ja viimein taas hieman avautui tunteistaan ja tuntui, että ainakin hetkellisesti saatiin sitä aitoa ja oikeaa yhteyttä auki. Eli kunnon perinteinen ilmaa puhdistava mesoamiskohtaus... Hetkellisesti tuntui pahalta, mutta nyt taas on parempi mieli kuin pitkään aikaan. Harmi, että se aina pitää tulla tämmöisen räyhän kautta. Me ei ikinä opita... :stick:

tamariini 7+1 (6+1)

 

NeitiPelargonia, toivottavasti kaikki on hyvin ja vuoto on harmitonta.

tamariini, kiva, että olette saaneet paremman keskusteluyhteyden auki, vaikka sitten vaikeuksien kautta.

Me käytiin toissapäivänä varhaisultrassa, ja sieltä löytyi ihan oikeasta paikasta 15,1 mm pitkä pikkukaveri. Pituus vastasi juuri neuvolan laskemia viikkoja, ja syke näkyi selkeäsi. Kyllähän siinä vähän liikutukseen kyynelet tuli silmiin. Käsittämätöntä, miten jollain noin pienellä voi sydän lyödä! Äitienpäivänä kerrotaan sitten meidän molempien vanhemmille.

Äklötys on ollut tällä viikolla aiempaa voimakkaampaa, mutta pikkuhiljaa olen keksinyt ruokia, jotka pitävät pahan olon kurissa. Eilen napsin päivän aikana töissä 500 g miniluumutomaatteja, ja tänään söin Piltin ruusunmarjasoseen. Myös kurkkua, vesimelonia, omenoita ja jäävuorisalaattia on mennyt paljon. Kaikki raikkaat ja kirpeät asiat tuntutuvat auttavan, mutta apu on valitettavasti aika väliaikaista.

Viikon päästä perjantaina lähden minikuorokiertueelle Ruotsiin. Meillä on konsertit Uppsalassa ja Tukholmassa, ja Tukholman konsertin jälkeen KTH:n teekkareiden järjestämä karonkka. Nyt vähän jännittää minkälaista ruokaa he kokkaavat, mitä uskallan syödä, ja miten peitän juomattomuuteni. Alan jo henkisesti valmistautua siihen, että "kärähdän" reissulla. Toinen asia mikä jännittää, on oma jaksaminen. Luvassa on pari tosi pitkää päivää, eikä oikeastaan mitään mahdollisuuksia nukkua päiväunia. Huonovointisuus tietysti asettaa omat haasteensa. No, pitää mennä ensimmäisenä päivänä kauppaan ostamaan sopivat eväät ja yrittää pärjätä.

Maybelle ja Snadi 8+1

 

Onnea Maybelle ultrakuulumisista! On se vaan tosiaan hurjaa nähdä se syke ensimmäisen kerran. Koko hommasta tulee heti ihan eri tavalla todellista. :heart:

Lunttasinkin toisesta ketjusta, että NeitiPelargoniankin tuhruttelu oli ilmeisesti jo vähenemään päin ja mieli jo parempi? :hug:

Mulla ei tuota pahoinvointia ollut viimeksi eikä ole nytkään tullut. Ehtiihän se vielä toki... Mutta tällä kertaa on kyllä ollut semmoisia hetkiä. Yksi päivä töistä lähtiessä takin kaulus tuntui koko ajan painavan kurkkua ja ensimmäiset 5 minuuttia autossa oli tukalaa öklöoloa. Tänään taas aamulla tein aamiaista ja tuijottelin sitä hetken aikaan, että ei himppu... En taho. Mutta kauhea nälkä kun oli, niin rupesin syömään ja menihän se sitten siinä ilman mitään öklöilyjä. Jänniä ovat nämä vaiheet.

Huomasin myös eilen, että tissikipuun näköjään auttoi kun vähän hieroi tissejä. Enpä ois uskonu! Mutta hyvä vaan... Miehelle mieluisa iltapuhde.

Saatiin myös aika neuvolan perheneuvojalle juttelemaan siitä edellisestä keskenmenosta, miehen väsymyksestä, toistemme tukemisesta jne. Kivakiva. Oli mukavan tuntuinen nainen puhelimessa.

Just tänään tuntuu olevan aika kiva päivä. Ja hei, onhan perjantai! opcorn:

 

Maybellen ultrakuulumiset saa kyyneliin :heart: Voi kunpa voisin kertoa parin viikon päästä samanlaisia terveisiä :heart: Tosiaan, tuhruttelu loppui ja neuvolan tätin rauhoittelun jälkeen päätin ottaa nyt ihan iisisti Mies on kyllä jotenkin niin ihanan realisti, että jos tää nyt menee kesken niin näin on tarkoitettu. En edes muista millä sanoilla hän sen sanoo, mutta jotenkin niin, että maailma ei siihen lopu. Se jotenkin rauhoittaa. Voishan olla, että se olis hänelle maailman loppu ja tuottaisin ikäänkuin pettymyksen. Jotenkin ollaan kuitenkin molemmat sillä kannalla, että nämä asiat on herran hallussa - eikä edes olla uskonnollisia! Joku ylempi sen kuitenkin päättää onko toukan aika päästä maailmaan juuri nyt

Tamariiniltakin mukavia kuulumisia! Tuo tissienhierontakikka pitääkin pitää mielessä miehet pääsee tosiaan osallistumaan tähän masunkasvatusrojektiin hyvinkin tärkeellä tavalla

 

NeitiPelargonia Mä luin joskus ihanan kommentin liittyen näihin keskenmenohommiin ja se on auttanut minua aina kun muistan sen. Siinä keskenmenon (tai useampia) kokenut äiti kertoi jälkikäteen ajatelleensa niin, että ilman niitä keskenmenoja heillä ei olisi juuri sitä ihanaa lasta, joka heillä nyt viipeltää. Eli vaikka menetys tuntuukin aina suurelta, niin se "kaikella on tarkoitus" -ajattelu ainakin itselläni vähän auttaa. Mutta toivottavasti tällä kertaa kukaan meistä ei nyt joudu näitä tämän enempää pohtimaan.

Viettäkäähän mukava äitienpäivä! Toivottavasti vuoden päästä saadaan kaikki juhlistaa sitä ihan oikeasti äiteinä. :heart:

 

Hyvää äitienpäivän iltaa kaikille!

Mukavaa oli lukea iloisia ultrajuttuja ja että tuhruttelut tuntuvat itse kullakin olleen jotain vähemmän pahaa, yritetään pitää sama linja jatkossakin!

Reissukuulumisista sen verran, että oli aivan ihanaa käydä murusen kanssa vielä maailmalla. Lentäminen ei suuremmin tuntunut, ja kun päivät mitoitti oman fiiliksen puitteisiin ja muisti syödä ja varsinkin nesteyttää säännöllisesti, niin ei ollut jaksamisenkaan kanssa ongelmaa. Ehdottomasti kannatti ottaa parit kunnon kävelykengät matkaan, sillä jalkojen uuvahdus 10h kaupunkikävelysessioiden jälkeen oli melko eeppistä hyvilläkin kengillä.. Ja vessoja sai hyödyntää joka käänteessä. Alivuokralainen on keksinyt, että tosi kiva mennä välillä lököttelemään suoraan rakon päälle. Joten vaikka varsinaista tavaraa ei olisi kuin pari ruokalusikallista, niin tuntemus on kuin oktoberfest-tuopillisen vetäneellä! Nyt kun vielä saisi parit lepopäivät tähän lomasta toipumiseen, mutta huomenna työpäivä...

Omasta navasta: mun napa on poksahtamassa! Se on madaltunut ihan hirveästi ja pelkään, että kohta se pullottaa ulospäin kuin pätkä epämääräistä nakkia keskellä vatsaa. Mokoma näkyy varmaan kohta paidan läpi. Ei oikeastaan olisi tarpeen. Kauhean turhamainen en ole, enkä varsinkaan näin raskausaikana jaksa ulkonäöstä ihan hirveästi pingottaa, mutta navan ei kyllä olisi mielestäni pakko nauraa ihan koko seutukunnalle!

Tissien hieromisesta vielä: kyllä meilläkin on huolella yhteistuumin rasvattu rintoja tässä odotusaikana. Miesparka kun joutuu väistämättä kohtaamaan myös sitä vähemmän sensuellia ruumiillisuutta, niin kiva että edes joku tällainen positiivinen ja seksi/parisuhdemyönteinen raskausajan rutiini löytyy...

Pahus, enpäs huomannut kirjautua sisään ennen kirjoittelua ja nyt en uskalla tehdä sitä, ettei eepos katoa. No, tällä kertaa vierailijana kommentoi

Fidia 28+0

 

Heippa ja hyvää äitienpäivää kaikille! Vieläkös tämän ketjuun pääsee mukaan? Tuolla kuumeilijoiden ketjussa aiemmin kirjoittelinkin ja mielestäni porukka oli tosi mukavaa! Odottavien puolella eksyin sitten toiseen ketjuun ja sen myötä Fb-ryhmään, josta järkytyksekseni oli, ilman varoitusta, karsittu vähemmän aktiivista porukkaa tänään pois. Epäröin pitkään Fb-ryhmään liittymistä ja sitten muutaman kuukauden siellä kirjoiteltuani kävi näin, pettymys oli valtava! Olen käynyt 3-kymppisten ensikertalaisten ketjua toisinaan lukemassa, mutta sinne ei ole sitten tullut kirjoiteltua. Nyt sitten huomasin, että oma ketju on odottavienkin puolella. Mielelläni joukkoon liittyisin, jos vain mukaan huolitaan.

Ruusutar 24+5

 

Fidia kiva kuulla, että reissussa kaikki meni hyvin. Aika pitkiä aikoja olet jaksanut olla liikkeellä, jaksaisikohan sitä itse 10 h:ia normaalitilassakaan?! Täytyy kai hankkia astetta paremmat kävelykengät tämän kesän kunniaksi.

Tuota napajuttuja olenkin miettinyt Miten se toisilla tulee niin voimakkaasti esille ja toisilla ei? Ja salaa olen toivunut, ettei osuisi omalle kohdalle. Muistan, kun työkaveri käytti sitkeästi viime kuukausina mahaa myötäilevää trikoota ja napa pullotti todella suurena päälle päin. Olin silloin varma, että jos oma napa näyttäisi joskus samalta, en laita mitään vartalon myötäistä päälle. Vaan saapa nähdä

Ruusutar14 tervetuloa mukaan, ei täällä ole ollut tapana karsia keskustelijoita. Aika tylyä heittää porukkaa pois . Eihän kaikilla ole samanlaista mahdollisuutta käydä päivittäin keskustelemassa, vaikka olisikin paljon asiaa. Olen miettinyt josko liityn marraskuisten fb ryhmään, koska marraskuisten keskusteluketju täällä on aika hiljainen. Olen varmaan jotenkin vanhanaikainen ja haluan lykätä liittymistä. Jotenkin tykkään pitää "nämä asiat" erossa "niistä asioista".

Mulla ei ole tissikipua : / Ihmeissäni luen kuvauksia rasvausviikoista, kun joka viikon kohdalla tuntuu lukevan "rinnat kasvavat", "nännit suurentuvat", "nännit tummuvat". Höh. Täällä on palattu alkuperäiseen kokoon, koostumus on ehkä vähän erilainen, mutta muuten ihan samanlaiset kuin aina ennen.

13+5

 

Ihania reissukuulumisia Fidia! On se jotenkin jännä, että vaikka sitä miehen kanssa ihan samalla tavalla ehtii jatkossakin viettää aikaa kaksin tai kolmin (meillä on hyvä hoitoverkosto jos niin halutaan), niin silti jotenkin tuntuu, että nyt raskausaikana on kiva tankata oikein sitä kahdenkeskistä aikaa varastoon.

Ruusutar14 tervetuloa mukaan! Olen itse ainakin käsittänyt, että tämä ketju on semmoinen juokseva ketju. Eli aina uusia tulee ja toisia lähtee kun vauveleita syntyy. Eli ei minkäänlaista karsintaa, vaan avoin kaikille kolmekymppisille ekakertalaisille. Itse tykkään kauheasti kirjoitella tänne just sen takia, että on raskauden eri vaiheessa olevia kirjoittajia. Ja myös kuitenkin omaa aikataulua vastaavia joitakin. Facebookiin en itsekään oikein tahdo kirjoitella, tämä nimettömyys/kasvottomuus täällä sopii mulle. Ja samaten luin tuolta tammikuisten ketjusta kun siellä laadittiin ohjenuoria faceryhmän käytöstä... Jotenkin tuntui ikävältä se, että joukon kokoa rajoitetaan ja juuri tuo aktiivisuusvaatimus.

Mitäs me "kypsään" ensiraskauden ikään ehtineet mammat muuta voisimme ollakaan kuin äärettömän leppoisaa ja mukavaa porukkaa.

Toi napahomma on hassu! Mä olen ottanut semmoisen asenteen, että kaik mitä vastaan tulee kehossa, niin se on fine ja kuuluu asiaan. Oli se sitten roikkomassu, kasa raskausarpia tai pullahtanut napa. Tai 20 liikakiloa. Eli koitan ainakin olla noloilematta yhtään mistään ja olla vaan ylpeä siitä, että (jos) mun keho kykenee jälkikasvua tuottamaan. On se vaan rankka juttu kuitenkin, vaikkakin niin luonnollinen.

Tosin oon kyllä kotona tentannut pariin kertaa isännältä hyväksyntää hakien, että onhan se nyt ihan ok, että oon laiska kun väsyttää? Me ollaan yleensä tosi ahkeria liikkujia myös yhdessä, mutta nyt oon ollu niin väsy että hyvä kun kerran viikossa saan itteni töiden jälkeen kävelylle tai salille. Elän toivossa, että energiatasot tästä nousee vielä raskaudenkin aikana... :stick: Mutta vähän on semmonen huono omatunto välillä tästä laiskuudesta, vaikka koitankin nyt laiskotella vaan kroppaa kuunnellen. En ylimain...

tamariini 7+5 (6+5)

 

Facesta: Mulla myös vähän ristiriitaiset fiilikset, haluanko liittyä face-ryhmään.. No, mietin nyt tässä kun aikaa kuluu. Tällä hetkellä tykkään käydä kirjottelemassa tänne ja pitää face-jutut erillään. Varsinkin kun juuri kukaan ei vielä tiedä koko tilanteestani mitään.

Tänään ekaa kertaa oli pakko möläyttää asia parille yhteistyötaholle, kun jouduin peruuttamaan tapaamisia Voin niin huonosti! Nyt alkaa tämä "aamupahoinvointi" helpotta eikä kello ole vasta kuin kolme Tosi kiva.. Saa nähdä kuinka tämä homma jatkuu... Toivottavasti pari lepopäivää tekee terää ja homma tasottuu. Olen meinaan riippuvainen fyysisestä kyvykkyydestäni eikä ole kivaa, jos työt tyssää pitkäksi aikaa.. Ei paljon naurata. Pitäisi saada kuitenkin YELit maksettua, jotta saa sitten aikanaan äippärahaa. Onko täällä muita yrittäjiä?

NeitiPelargonia 6+2

 

Kiitos, mukana ollaan siis Itsekin tykkäsin kovasti täällä kirjoitella silloin, kun yritys aloitettiin ja jatkoinkin siihen asti kun tärppäsi. Nyt siis ollaan jo melko pitkälle ehdittykin, on ultrat ym. takanapäin. Pian alkaa perheneuvolat, niiden ajankohdat tietty vaihtelee paikkakunnittain ja meillä nyt osui tähän. Seuraavat olisi vasta elo/syyskuussa, jolloin on jo myöhäistä meille. Tällä hetkellä on aika seesteistä aikaa, olo on ollut kaikinpuolin melko hyvä. Pientä etovuutta välillä esiintyy, mutta kun muistelen aiempia pahoinvointeja, niin nämä ei tunnu enää missään. Väsymystä toki on, eikä jaksa tehdä asioita siten kun normaalisti, mutta täytyy vaan omien voimien mukaan toimia.

Tuota napajuttua olen myöskin miettinyt. Navanpohja on kohonnut jo todella paljon ja saa nähdä pullahtaako milloin ulos. Jotenkin en koe omakseni ainakaan tällä hetkellä, että sitten käyttäisin tiukkoja paitoja, mutta saa nähdä..

 

tamariini, samoja ajatuksia itsellä yhteisestä ajasta.. Ja toisaalta uskon kyllä, että vaikka periaatteessa kahdenkeskistä aikaa varmasti järjestyy jatkossakin, niin nyt on viimeiset hetket nauttia TÄSTÄ elämäntilanteesta ja parisuhdeonnesta. Kun lapsi on maailmassa, niin paluuta tähän ei enää ole. Sitten ehkä parinkymmenen vuoden päästä voi taas rennonletkeästi ilman huolta ja vastuuta pariskuntailla, mutta väliaikana pitää vähintäänkin huomioida käytännön järjestelyt ja lapsenvahdin aikataulut ja sen sellaiset. Eli nyt vaan murustelua niin paljon kuin mahdollista. :heart:

Zoona, kyllähän mekin siis pidettiin taukoja pitkin päivää - loistosyy piipahtaa kahviloissa ja pubeissa ja kökähtää puistonpenkille katsomaan kukkia ja lintuja... Mutta itsenikin yllätti, kuinka hyvältä tuntui olla liikkeessä. Kyllähän se vain taitaa olla niin, että ihmisen kroppa on luotu liikkumaan! Enemmän paikkoja juilii istumatyöpäivän jälkeen. Eikähän tarvinnut unta houkutella matkan aikana eikä kylkeä käännätellä...

Napahomma on kyllä tosiaan jännä! Mua häiritsee paljon vähemmän ajatus raskausarvista tai sektioarvesta tai lonkkakivuista kuin ajatus pullahtaneesta navasta. (Kertoo ehkä siitä, että noista muista ei vielä niin ole kokemusta ) Napa on jotenkin paljon henkilökohtaisempi... Vai onkohan sitä koko ikänsä alitajuisesti ajatellut että "no en mä mikään kaunotar ole, mutta ainakaan ei napa pullota ulospäin!"

Olen NeitiPelargonian kanssa samoilla linjoilla, että mieluummin Face omanaan ja tämä foorumi omanaan.. En jotenkin yhtään luota sen instanssin yksityisyysasetuksiin, joten olen melko niukasti jakanut siellä henkkoht tietoja ja ajatuksia. Enemmänkin katson, että se on täysin julkinen foorumi, joka voi yhdistellä/myydä tietojani ja surffaushistoriaani jne jossain vaiheessa tavalla, joka ei ole minulle mieluisa.

Niin ja tervetuloa mukaan Ruusutar! Ehkä voimme tämän kerran jättää vaativat ja julmat pääsykokeemme myöhemmäksi... (eli että mukaan vaan, kyllä sekaan mahtuu)

Kuukausi vielä ja sitten tulee kesä-ja mammalomat! Jee! =)

 

Täällä ollaan vielä tukevasti "yhdessä osassa" ja tänään alkaa 42. viikko Ei tosin aivan ilman tapahtumia. Viikko sitten kävin neuvolassa tarkastuksessa päivä ennen laskettua aikaa ja yhtäkkiä proteiinit olikin plussalla. Samaten päänsärkyä oli yhä ja verenpaineet oli koholla th:n mittauksissa n. 160/106. Th pistikin mut sitten päivystyslähetteellä päivystykseen epäilynä raskausmyrkytys. Siellä otettii ktg-käyrä sikiöstä, kaikki hyvin. Proteiinit oli labrassa 1+ ja verenpaine oli 134/83, eli normaali. Tehtiin ulkotutkimus ja ultrattiin sikiö. Kohdunsuu vielä kiinni, tosin lyhentynyt 2 senttiin. Sikiöllä kaikki hyvin, napavirtaukset kunnossa, vilkas sikiö ja painoarvio 3650 g. Oli raivotarjonnassa mutta ei kuulemma vielä kiinnittynyt. Sain käskyn levätä kotona, ei enää siivouksia ym touhuilua. Lepäilin sitten kuuliaisesti kotona, tylsää oli. Perjantaina oli tarkastusaika. Silloin kanssa kaikki hyvin, verenpaine matalalla 111/76. Kotona sain omalla mittarilla jostain syystä korkeampia lukuja, mutta kuitenkin alle 100 alapaineelle, mikä oli raja lähteä uudestaan päivystykseen. Päänsärytkin loppu keskellä viikkoa ja oli monta hyvää päivää välissä.

Sitten sunnuntaina äitienpäivänä mulla oli jo yöllä alkanut puristava vannemainen ylävatsan kipu, joka oli jatkuvaa, säteili selkäänkin. Ei kuitenkaan supistuksista ollut kyse, koska kipu oli jatkuvaa, ei aaltoilevaa ja ylävatsalla, supistusten kuuluisi tuntua alavatsalla. Verenpaine oli kotimittauksissa jotain 140/100-106, joten piti soiton jälkeen lähteä taas päivystykseen. Siellä tehtiin sama rumba eli ktg, verenpaine, labrat, virtsan proteiinit ja sitten lääkärin ulkotutkimus ja ultraus. Vatsakivuille ei löytynyt syytä, paitsi että raskausmyrkytyksestä eivät johdu koska maksa-arvot olivat normaalit. Lääkäri sano heti että kun silloin oli jo viikot 40+5 niin jos proteiinit on 2+ niin jään osastolle ja seuraavana päivänä käynnistetään, jos 1+ niin joudun keräämään 1 vrk:n ajalta virtsat talteen ja tehdään vuorokausimittaus (lasketaan proteiinien määrä virtsassa). Tuli sitten onneksi vain 1+. Sikiö oli viikossa kasvanut 3800 grammaiseksi ja kuulemma jos käynnistys menee 41+5:een, joka on ensi sunnuntaina, niin on silloin 4 kg puntukka. Kohdunsuu oli edistynyt vähän, jo sormelle auki ja kaulaa 1,5 cm jäljellä.

Menen nyt aamulla taas päivystykseen tarkastukseen ja viemään ne virtsat (reps ) labraan. Sitten saan tietää, että jäänkö sairaalaan käynnistykseen heti vai tulenko vasta sunnuntaina, jolloin ne luultavasti käynnistää sinä päivänä tai maanantaina, jolloin olisi 41+6. Jänniä aikoja eletään ja viikon päästä viimeistään pitäis tytsyn alkaa tulemaan ulos maailmaan vihdoin. Toivon tietysti että käynnistyisi itsestään, mutta katotaan mitä mieltä keho on...


Fidia, varmasti vaavi ehtii vielä kääntyä oikeaan asentoon, kun tilaa riittää. Mulla se tais olla viikkojen 30-33 välillä kun kääntyi raivotarjontaan. Siihen asti kuperkeikkaili jatkuvasti.

Zoona, mä stressasin kanssa alussa herkuttelusta, varsinkin kun työhön kuului mm päivittäin kahviloissa käynti ja viikottain mm pikaruokaloissa syönti eli epäterveellisen ruoan syönti oli vähän niinku työsuhde-etu /-haitta. Ajattelin kuitenkin sen niin, että stressaaminen ruoasta vahingoittaa sikiötä enemmän kuin ne herkut eli annoin itselleni luvan olla armollinen. Tasapainotin sitten ruokailua terveellisillä salaateilla ja hedelmillä, jos olin syönyt jotain herkkua. Sillai koin asian olevan tasapainossa. Nii ja mä muuten kanssa erehdyin tuon vakuumipakatun lämminsavulohen kanssa. Söin sitä usemman kerran kypsentämättä salaatissa, mutta tuskin siitä mitään on tullut. Väsymyksestä, se loppui muistaakseni keskiraskaudessa, joskus viikoilla 15-16. Ja takas tuli ennen 30. viikkoa ja lähti pois äitiysloman alkaessa viikolla 34 suunnilleen.

Hironea, mä laihdutin kanssa ennen raskautumista 13 kiloa ja nyt on tähän mennessä tullut 15 kiloa eli olen sillai "plussalla" vain 2 kg. Vähän se harmittaa että nousu ei pysynyt esim 7-9 kilossa kun ylipainoakin on runsaasti, mutta toisaalta osaan kyllä tiputtaa kilot pois sitten imetyksen päätyttyä. Onnittelut sikiön sykkeen löytymisestä! Se on kyllä koskettava hetki.

Maybellelle onnittelut sikiön sykkeestä ja taputukset, hienosti oot painoa hillinnyt. Upea suoritus Itse olen niitä ylipainoisia, joille radia ei ole tullut. Kävin siis kahdessa sokerirasituksessa ja kummassakin oli ihan normaalit arvot. Ja painoa oli kuitenkin raskauden aikana tullut toiseen rasitukseen mennessä muistaakseni 6-7 kg. Eli ihan mahdollista on selvitä ilman radia jos perintötekijät sen sallii

Tamariini, onneksi vuoto loppui ja tsempit sinne ultran odotukseen!

Säihkiss, juu olen pitänyt puoleni ja onneksi ainakin tähän mennessä olen saanut hyvää palvelua sekä th:lta että päivystyksessä, vaikka ammatti onkin sama. Mäkään en ole äitiys- tai lastenneuvolassa töissä, vaan nuorten kanssa työskentelen, niin en vaadi itseäni kaikkea hallitsemaankaan, vauvoja tosin olen hoidellut sairaalan puolellakin että sen uskon sujuvan rutiinilla kotona, mitä nyt oman vauvan kanssa stressaa asioita ihan eri lailla kuin töissä Sairaalassa toivotaan että sais synnytyksen jälkeen perhehuoneen, niin pääsisi mieskin kunnolla mukaan vauvanhoitoon alusta asti, se kun on nyt 9 viikkoa lomalla ja palaa vasta heinäkuun puolessa välissä takaisin töihin eli apua kotona on. Noi liitoskivut on kyllä pirullisia. Mulla ne ei valitettavasti ole helpottaneet, päinvastoin... Pukeminen on vaikeaa kun jalat ei nouse edessä ylös, sängyssä on todella kivuliasta kääntää kylkeä sekä aamulla tai yöllä vessaan nouseminen kestää 5-10 min ja kävely sattuu. Itseasiassa kaikki tiettyyn asentoon jumahtaminen on kivuliasta. Parasta olisikin olla koko ajan vuorollaan vähän liikkeessä ja vähän levossa, mutta sitten tulee muut vaivat vastaan Noo, synnytyksen jälkeen pitäis olon helpottaa.


Viiu ja papu-tytsy 41+0

 

Moi,

Kuumeiluketjun vanha aktiivi täällä huutelee onnittelut kaikille plussasta! Erityisesti tuli tippa linssiin, kun näin Hironean täällä :heart: voimia tuhruileville ja epävarmuudessa eläville: se on raskasta, mutta aina ei kuitenkaan tarkoita, että menisi kesken.

Minä plussasin tammikuussa ja täällä sitä porskutellaan nyt 21+5 viikolla ja huomenna saadaan jo neuvolasta todistus Kelaa varten. Potkuja satelee ja kipuja on vaikka muille jakaa. En siis ole päässyt kokemaan sitä keskiraskauden helppoutta, hehkua ja energisyyttä. Liitoskivut rantautuivat jo viikkoja sitten ja tällä hetkellä olen sairauslomalla. Häpyliitos kipuilee ja kävely tekee kipeään lähes koko päivän. Vatsapeitteiden venyminen on myös varsinainen kärsimys eli jos ei koske liitokseen, koskee vatsan pintaan... Mutta en valita! Pieni voi hyvin ja kasvaa kovaa vauhtia. Hankintoja alettiin tehdä rakenneultran jälkeen, vaikka toki edelleenkin pelkäämme, että jotain sattuu ja ei saada tätä rakasta syliin asti. Päivä päivältä kuitenkin enemmän luotetaan. Töitä olisi ennen lomia ja äitiyslomaa vain pari kuukautta... Hui! Aika rientää.

Hyvää vointia kaikille!

Vauvis ja prinsessa 21+5

 

Voi Viiu, täälläkin ihan jännittää sinun puolestasi :heart: Tsemppiä loppukoitokseen! Ihana, että ihan kohta pieni on sylissä!

Tervetuloa Ruusutar! Minäkään en ole facen ryhmiin mukaan lähtenyt, en jotenkin osaa omalla nimelläni tästä vielä keskustella. Onneksi täällä ei ole aktiivisuusvaatimuksia, kun minä en ainakaan ole niin puhelias, että joka päivä jaksaisin välttämättä kirjoitella

Napa-asiaa en ole oikein vielä ajatellutkaan. Tällä hetkellä olen yllätyksekseni huomannut, että minua häiritsee se, että näytän lähinnä liikaa syöneeltä, enkä raskaana olevalta. Kovasti odotan, että tulisi selkeä vauvamaha. Ennen raskautta ajattelin, että sitten se maha ei häiritse, kun tietää sen johtuvan raskaudesta, vaan eipä se niin mennytkään. Kai sitä kuvitteli, että siihen muodostuu jo alusta asti sellainen suloinen nätti kumpu. Nyt on käynyt niin, että kasvava kohtu on vain siirtänyt jo olemassa olevaa pömppistä enemmän esiin Mutta siis, jännityksellä odotan millaisia tunteita napa tulee herättämään.

Täällä eletään suhteellisen oireetonta ja tavallista oloa. Vatsa välillä hieman kipuilee, mutta hyvin normaalilta tuntuu. Sekin huolettaa hieman, että nyt on mennyt jo pari päivää, että en ole huomannut oikein mitään vauvan liikkeiksi luokiteltavia kutitteluja tai kuplia : / Järjellä tiedän, ettei niitä tässä vaiheessa tarvitse tuntuakaan joka päivä, mutta kun niin kovin haluaisin saada jotain varmuutta toisen olemassaolosta. Neuvolaakin pitää vielä puolitoista viikkoa odotella.

Tuutunen80 rv 15+1

 

NeitiPelargonia Itse olen sivutoiminen yrittäjä, mutta niin pienissä muodoin, ettei sillä ole tuon taivaan vaikutusta yhtään mihinkään. Sitä en tosin ole vielä tutkinut, että miten nuo olemattoman pienet sivutulot ja ylipäätään yrityksen olemassa olo vaikuttaa mahdollisesti tuloihin äippäloman aikana... Pitää jossain vaiheessa selvitellä.

Viiulla alkaa ollakin tosi tosi jännät paikat siellä! Harmi, että on nuiden paineiden takia ylimääräistä sählinkiä, mutta hyvä tietysti ettei ole kuitenkaan raskausmyrkytystuomiota tullut. Tsemppiä ja voimia loppumetreille! :hug:

Tuutunen80 Tuota olen kyllä kuullut tosi monelta, että se alkuvaiheen pömppis ei oikein jaksa innostaa. Ja ymmärrän kyllä hyvin. Itselläni on kanssa jonnin verran tuota ylimääräistä vatsan kohdalla ja voi jee tämän turvotuksenkin kanssa jo näyttää ihan järkyttävältä. En minä sitä murehdi, mutta ei se nyt kivaltakaan tietty näytä tai tunnu.

Oma napa on tänään taas enempi miinuksen kuin plussan puolella. Näin yöllä unta, että tämä homma meni kesken samalla tavalla kuin viimeksikin. Ja lisäksi kun nuo edellisen keskeytymisen viikot lähestyy, niin alkaa tuskastuttaa. Vielä kun mahan turvotus katosi tässä viime yönä ja tissitkään ei taas kipuile, niin hermoheikollehan on taas paketti valmis. Noh, koitan taas vaan pitää mielessä, että päivät vaihtelee ja oireettomuus ei ole ongelma. Vaikka viimeksi keskeytyminen jälkiviisaana ilmenikin juuri samalla tavalla, se ei sitä tarkoita välttämättä nyt. Ja vaikka menisikin kesken, niin ei se maailma siihenkään kaadu. Kunnon mantrat kuulkaa taas käytössä! Onneksi on jonnin verran puuhaa töissä, niin ei kauheasti ehdi murehtia turhia.

Varasin epäuskostani huolimatta kuitenkin ajan alkuraskauden fyssarin perhevalmennukseen. Ihan vain kun semmoista tarjottiin ja ajattelin ottaa kaiken "ilon" tästä hommasta irti. Ensi viikolla siis semmoiseen sitten ihmettelemään lihaskuntohommia, hengittelyä sun muuta. Neuvolan täti tuota kovasti kehui, vaikka muita perhevalmennuksia aika turhana tuntuu yksi jos toinen pitävänkin. Jännä nähdä onko mistään kotoisin.

tamariini 7+6 (6+6)

 

Napa ei ole tullut itselle mieleenkään tässä tohinassa Pömpöttää jos pömpöttää. Peittääköhän sellainen masutuubi pahimman, vai onko siitä tässä asiassa mitään apua?

Viiulla tosiaan on jännät paikat! H-hetki on lähellä. Olishan se kiva, jos lähtis käyntiin luonnollisesti, mutta tossa kohtaa varmaan alkaa jo tuntua siltä, että samapa tuo, kunhan vauvan syliin saa :heart:


tamariini: Yllätyin itse siitä, miten aikaisessa vaiheessa pitää olla liikkellä, jos mielii parempaa äippärahaa kuin verotuksen mukaan laskettavasti (nyt vuoden 2013 mukaan). Eli nyt jo piti nostaa YELiä, jotta se 6kk ennen äitiyslomaa tulee täyteen. Eihän tässä kohtaa ole edes varmaa (tai no, koska olisi??) että mitään vauvaa edes syntyy!! No, tein noston kuitenkin, jotta ei sitten tarvitse harmitella myöhemmin, että olisi pitänyt jne.

Täällä vuodetaan taas Eikä tällä kertaa mitään tuhrua, vaan ihan kunnon punaista tuli paperiin, kun kävin vessassa... Saa nähdä mitä tämä sitten tarkoittaa. Vielä ei sentään valuta housuihin, mutta tarkkailussa nyt olen. Onneksi olen kotona, enkä koulussa tai töissä... On tämä yhtä stressiä, vaikka koitan olla niin lunkisti!

 

vauvatoiveinen :heart: todentotta, vihdoin minäkin pääsin tähän sakkiin

viiu Voi vitsi! ihan menee jo myötäjännityksestä väristyksiä selkäpiitä pitkin!

Tuutunen toi on niin totta! Mua peilistä katsoo enemmänkin ylensyönyt ja turvoksissa oleva mursu... ei tietoakaan mistään söpöstä kummusta

tamariini tsemppiä mantrojen kanssa! oikea asenne!

neitipelargonia :/ toivotaan nyt että tuokin vuoto on harmitonta.

ON: Äitienpäivänä kerrottiin uutiset miehen vanhemmille ja olihan se ilme ihan näkemisen arvoinen Kovasti paljastivat uutisia odotelleen, mutta eivät ole koskaan mitään uskaltaneet ääneen sanoa. Nyt sitten ihan tämä lähin ja tärkein ydinpiiri tietää asiasta. Katsellaan tuonne ekan kolmanneksen turvaan kunnes kertoillaan sitten lähimmille ystäville. Olo on ollu tasaisen äklö ja nyt pari päivää on seurana ollut kertakaikkiaan inha närästys. Mikään ei oikein auta ja sammuta tätä korventamista

Neuvolan piti olla huomenna, mutta hoitajan sairastuttua siirrettiin ensi viikolle eli vielä joutuu muutaman päivän jännittää lisää toista ultraa.

Hironea ja nöttönen 8+6