Tervehdys täältä taustalta ja tuhannesti onnea Tatjalle ja myös muille aikaisemmin plussanneille.
Meikäläinen ui tällä hetkellä aika syvissä vesissä ja tuntuu, että pintaan on todella pitkä matka. Alkuviikosta tuli tieto lapsettomuushoitojen alkamisesta ensi kuussa ja eilen ystävä kertoi olevansa raskaana. Se oli melkoinen isku vasten kasvoja. Ei niin ettenkö olisi onnellinen heidän puolestaan vaan oma tilanne tuntui just sillä hetkellä erittäin surkealta. Ja surkeutta lisäsi se, että tämä kyseinen pariskunta ei vielä joku aika sitten ollut edes varma haluavatko lapsia... Ja itse olen kuumeillut jo kauan. Yritystäkin on takana jo reilu vuosi.
Nyt on kierto oviksen tietämissä menossa, ovisplussa tuli tänään. Jos ei tästä kierrosta tärppää, niin vielä on yksi clomikierto jäljellä. Sen kierron aikana onkin sitten jo ensimmäinen käynti julkisella puolella. Kutsu sinne tuli kolmessa kuukaudessa vaikka gyne meinasi, että jono on ainakin puoli vuotta. Sekin vähän yllätti. Yksityisellä meillä on jo perustutkimukset tehty.
Noh, vaikka eilen tuntui niiiiin surkealta, on tänään kuitenkin tuntunut siltä, että ehkä mä vielä kuitenkin raskaudun. Toivottavasti.
Anteeksi tämä omanapaisuus, oli vain pakko päästä purkamaan ajatuksia.
Ihania syyshetkiä teille kaikille ja plussaonnea!!