Tervehdys taas pitkästä aikaa!
Onnea Sopla ja Nuinnikkaa plussata :flower:
Ja :hug: tädin kohdanneille.
Tatja todella harmi kun plussaa ei tullutkaan vaikka ovis löytyi ja kierto on lyhentynyt. Hienoa joka tapauksessa, että metuista on ollut kiertoon apua.
Wandalle ja SL:lle tsemppiä hoidoissa.
Tervetuloa myös minun puolestani uusille!
Kirpukan kysymys pahimmasta epätoivosta osui kyllä täällä ihan nappiin. Täällä usko ja toivo elävän vauvan saamisesta on tällä hetkellä minulla lähes täysin menetetty. Hetkittäin käy mielessä, etten enää edes halua lasta ja pahinta mitä voisi tapahtua on tulla raskaaksi. Kuitenkaan en ole valmis vielä ottamaan mitään ehkäisyä käyttöön. Kai kysymys on surutyöstä keskenmenojen jälkeen, mutta välillä omat ajatukset tuntuvat itsestäkin oudoilta ja pelottavilta. Nyt ei ollut edes minkäänlaista mielenkiintoa tikuttaa ovista, mutta bongasiin sen limoista ja varmistin tikuilla.
Toisaalta sitten taas, kun ovis oli nyt viikonloppuna, on todella varma olo, että plussa tulee testiin kahden viikon päästä. Jotenkin odottelen vaan kolmatta keskemenoa ja kunnon tutkimuksia. Miehen kanssa keskusteltiin kaunako yritystä jatketaan ja hänen mielestään jatketaan niin kauan kuin minä jaksan. Itse sanoin takarajaksi 4 km. Yrityksen aikana mies on selvästi alkanut toivomaan tosissaan lasta. Viikonloppuna kun aloin puhua adoptiosta ja sijaislapsiata niin hänkin kertoi miettineensä niitä. Aika samoilla linjoilla oltiin asiasta, ettei taida olla meidän juttu kumpikaan.
Vielä palatakseni tuohon pahimpaan epätoivoon. Voi olla, ettei epätoivo ole vieläkään pahimmillaan. Marraskuusta, jolloin eka km oli, ollaan nyt aika paljon syvemmällä, eikä takeita paremmasta kuitenkaan ole. Edelleen pelottaa jos joku tulee kysymään lasten hankkimisesta jotain saanko jonkin tason primitiivireagtion vai kykenenkö hallitsemaan itseni.
Muuta ON: Labroja siis otettiin huhtikuun puolessävälissä ja tuloksiakin on tullut. Kilpparit, sokerit ja kolesterolit oli ok samoin prolaktiini. Mutta LH:sta ja progesteronista lääkäri ei osannut sanoa muuta kuin, ettei osaa niitä tulkita ja otatti ne gynegologia varten. No kyselin lähetteen perään 1,5 vkoa sitten ja hän siihen totesi vaan, ettei hänellä ole nyt epirkiisejä sairaalasta, mutta jos niissä lukee ettei nyt tutkita niin hän ei tee lähetettä minnekään. Eli saan mennä yksityiselle. Papan osalta jäi vielä vastaukset siinä kohtaa saamatta.
Siitäkös sainkin itseni kunnon teiniangstiin lietsottua ja päätin lyödä hanskat tiskiin, kun ei kerran tähän maahan haluta uusia veromaksajia niin antaa sitten olla. Lääkärille en nyt sentään alkanut riehua. Yksityiselle menoon ei nyt oikeen olisi varaa, koska kesällä rahaa menee vähän turhan paljon isoon remottiin talossamme. Toisaalta pelkään myös ettei yksityiselläkään ketään kiinnosta asiamme vaan se miten siitä otetaan mahdollisimman paljon rahaa irti.
Tänään kyselin sitten papa-vastauksen perään ja lääkäri sanoi terkkarin kanssa suunnitelleensa ottavansa minun paperit mukaan koulutukseen, johon on menossa lähipäivinä, josko saisi siellä konsultoitua asiaani. Asia sopi minulle paremmin kuin hyvin, joten nyt sitten odotellaan mitä seuraavaksi tapahtuu.
Perinnehoitajani, jolla käyn kerran kuussa, halusi kokeilla vyöhyketerapiaa. Katsotaan olisiko siitä apua. Ovis ainakin tuli reilu viikko käynnin jälkeen.
Minulle voi siis päivittää Sakara.............35v........kp 39/34-100.........yv 1,5.....(2km) DPO3
Onnea Sopla ja Nuinnikkaa plussata :flower:
Ja :hug: tädin kohdanneille.
Tatja todella harmi kun plussaa ei tullutkaan vaikka ovis löytyi ja kierto on lyhentynyt. Hienoa joka tapauksessa, että metuista on ollut kiertoon apua.
Wandalle ja SL:lle tsemppiä hoidoissa.
Tervetuloa myös minun puolestani uusille!
Kirpukan kysymys pahimmasta epätoivosta osui kyllä täällä ihan nappiin. Täällä usko ja toivo elävän vauvan saamisesta on tällä hetkellä minulla lähes täysin menetetty. Hetkittäin käy mielessä, etten enää edes halua lasta ja pahinta mitä voisi tapahtua on tulla raskaaksi. Kuitenkaan en ole valmis vielä ottamaan mitään ehkäisyä käyttöön. Kai kysymys on surutyöstä keskenmenojen jälkeen, mutta välillä omat ajatukset tuntuvat itsestäkin oudoilta ja pelottavilta. Nyt ei ollut edes minkäänlaista mielenkiintoa tikuttaa ovista, mutta bongasiin sen limoista ja varmistin tikuilla.
Toisaalta sitten taas, kun ovis oli nyt viikonloppuna, on todella varma olo, että plussa tulee testiin kahden viikon päästä. Jotenkin odottelen vaan kolmatta keskemenoa ja kunnon tutkimuksia. Miehen kanssa keskusteltiin kaunako yritystä jatketaan ja hänen mielestään jatketaan niin kauan kuin minä jaksan. Itse sanoin takarajaksi 4 km. Yrityksen aikana mies on selvästi alkanut toivomaan tosissaan lasta. Viikonloppuna kun aloin puhua adoptiosta ja sijaislapsiata niin hänkin kertoi miettineensä niitä. Aika samoilla linjoilla oltiin asiasta, ettei taida olla meidän juttu kumpikaan.
Vielä palatakseni tuohon pahimpaan epätoivoon. Voi olla, ettei epätoivo ole vieläkään pahimmillaan. Marraskuusta, jolloin eka km oli, ollaan nyt aika paljon syvemmällä, eikä takeita paremmasta kuitenkaan ole. Edelleen pelottaa jos joku tulee kysymään lasten hankkimisesta jotain saanko jonkin tason primitiivireagtion vai kykenenkö hallitsemaan itseni.
Muuta ON: Labroja siis otettiin huhtikuun puolessävälissä ja tuloksiakin on tullut. Kilpparit, sokerit ja kolesterolit oli ok samoin prolaktiini. Mutta LH:sta ja progesteronista lääkäri ei osannut sanoa muuta kuin, ettei osaa niitä tulkita ja otatti ne gynegologia varten. No kyselin lähetteen perään 1,5 vkoa sitten ja hän siihen totesi vaan, ettei hänellä ole nyt epirkiisejä sairaalasta, mutta jos niissä lukee ettei nyt tutkita niin hän ei tee lähetettä minnekään. Eli saan mennä yksityiselle. Papan osalta jäi vielä vastaukset siinä kohtaa saamatta.
Siitäkös sainkin itseni kunnon teiniangstiin lietsottua ja päätin lyödä hanskat tiskiin, kun ei kerran tähän maahan haluta uusia veromaksajia niin antaa sitten olla. Lääkärille en nyt sentään alkanut riehua. Yksityiselle menoon ei nyt oikeen olisi varaa, koska kesällä rahaa menee vähän turhan paljon isoon remottiin talossamme. Toisaalta pelkään myös ettei yksityiselläkään ketään kiinnosta asiamme vaan se miten siitä otetaan mahdollisimman paljon rahaa irti.
Tänään kyselin sitten papa-vastauksen perään ja lääkäri sanoi terkkarin kanssa suunnitelleensa ottavansa minun paperit mukaan koulutukseen, johon on menossa lähipäivinä, josko saisi siellä konsultoitua asiaani. Asia sopi minulle paremmin kuin hyvin, joten nyt sitten odotellaan mitä seuraavaksi tapahtuu.
Perinnehoitajani, jolla käyn kerran kuussa, halusi kokeilla vyöhyketerapiaa. Katsotaan olisiko siitä apua. Ovis ainakin tuli reilu viikko käynnin jälkeen.
Minulle voi siis päivittää Sakara.............35v........kp 39/34-100.........yv 1,5.....(2km) DPO3
