toivo79, tuo on sellainen asia, jota olen itsekin miettinyt. Mulla on vanhempieni ammatin ja muutamien ystäväperheiden vuoksi paljon kokemusta kehitysvammaisista lapsista, mutta siltikin päätös olisi vaikea. Aiemmin olin ehdottomasti sitä mieltä, että pitäisin lapsen, koska olen itsekin nähnyt, että kehitysvammaiset lapset ovat usein todella onnellisen oloisia ja hyväntuulisia, ja heidän perheensä ovat (vaikkakin väsyneitä ) todella onnellisia KAIKISTA lapsistaan, olivat lapset sitten täysin terveitä tai eivät.
Nyt vanhempana olen sitten ruvennut miettimään, että olisinko minä sitten kykeneväinen kehitysvammaisen lapsen äidiksi? Kun jo terveidenkin lasten vanhemmilla voi olla tosi rankkaa, ja mieheni on työn vuoksi poissa usein 4-5 päivää viikossa, niin että puolet kuusta tulen joka tapauksessa olemaan "yksinhuoltaja".
Olen kyllä vähän kallistunut sellaiseen, että ellei jotain todella hälyttävää tule verikokeissa tai ultrissa esille (eihän noissa seulonnoissa pelkästään Downin syndroomaa tutkita), en kyllä sinne sikiöseulontaan edes mene. Koska en haluaisi sitten tehdä "sitä" päätöstä... Antaisin mieluummin Luojan päättää puolestani... Koska onhan se niinkin, että meille annetaan sellaisia "tehtäviä" elämässä, josta meidän oletetaan selviytyvän. En kyllä pysty tuomitsemaan ketään, joka sen sijaan ei haluaisi pitää vammaista lasta, koska jos ei pidä itseään kykeneväisenä sellaisen vastuun kantamiseen, niin mitä muutakaan voi päättää. Kyllä ihmisen pitää itse harkita millaisia voimavaroja on, ja millaisesta "tehtävästä" selviytyy.
Eli kyllä tuo vain olisi kova paikka, enkä voi muuta ajatella, kuin että korkeampi taho päättänee asian puolestani... :heart:
Toivottavasti kiinnittyminen onnistuu!