**3-kYMPPISET ENSIKERTALAISET, vol.4**

Tännehän on tullut paljon tekstiä. Tervetuloa mukaan Leidi77! Kiva saada joukkoon lisää ulkosuomalaisia. Älähän heti rupea suremaan, että sinussa on jotakin vikaa. Oletko tehnyt ovistestejä? Niillähän ainakin alkuun saa osviittaa siitä, että tapahtuuko ovulaatio.

Lentoemolle, haluaisin vastailla tuosta PCO-diagnoosin ihmettelystä. Itse nimittäin olen piilevän PCO:n kävelevä malliesimerkki. Minulla ei ole ikinä ollut aknea eikä finni-ongelmaa, en ole koskaan ollut ylipainoinen, eikä minulla ole ylimääräistä karvoitusta. Alkukierron ultrissa munasarjani näyttävät aina normaaleilta. Ainoana ongelmana on epäsäännöllinen kierto, joka johtuu siitä ettei folikkeli meinaa jaksaa kasvaa tarpeeksi, että ovulaatio voisi luonnollisesti tapahtua. Nyt viimeisen kahden kuukauden aikana minut on ultrattu yhteensä kahdeksan kertaa ja joistain ultrakuvista lääkäri on todennut, että munasarjat ovat lievästi PCO-tyyppiset. Nyt kun otan hormooneita, jotta rakkulat kasvaisivat tavanomaista vauhtia, minulla lähtee kasvamaan rakkuloita PCO-tyyppisesti aina usempia, mutta luojan kiitos siellä on ainakin tähän asti erottunut selkeästi yksi tai kaksi johtofollia, jotka ovat sitten kehittyneet tarpeeksi. Halusin tällä vain sanoa, että lievä PCO voi olla ilman kovin näkyviä oireita. Siitä en tiedä voiko PCO hävitä kokonaan, mutta jos kerran munasarjasi näyttivät normaaleilta, niin ei se ainakaan huonolta kuulosta. Jos huomaat ovuloivasi normaalisti normaalissa kierron vaiheessa, niin eihän siitä PCO:sta silloin ole välttämättä edes mitään haittaa. Itse olen mittaillut myös lämpöjä pidemmän aikaan. Tosin nyt hoidossa ollessani en sitä tee. Lämmöt olen mitannut suusta aamuisin ennen ylösnousua. Lämmöt nousivat aina pari viikkoa ennen menkkoja oli kierron pituus mikä tahansa, silti olen varma, että pitkissä luomukierroissa ovulaatiossani oli jotain vikaa. Munasolu oli liian vanha hedelmöittymään tai rakkulavaihe siirtyi suoraan keltarauhasvaiheeseen ilman ovulaatiota. Vuoden verran yrittelin kärsivällisesti luomusti, koska ongelmani ei ollut kovin selkeä. Nyt jälkeenpäin harmittaa, etten mennyt lääkärin juttusille jo aiemmin. Toivottavasti sinulla kroppa toimii luomustikin niin kuin pitäisi, mutta jos esim. ovulaation tapahtuminen epäilyttää kannattaa mennä lääkärin juttusille jo ajoissa.

Mukavaa viikonloppua tytöt!
[color]

 

Kiitos Iida-Liina vastauksestasi. Tuo sun tilanne kuulostaa ihan samalta kuin mun: silloin kuus vuotta sitten se ultra otettiin just ENNEN kuukautisia, ja munasarjat siis näyttivät PCO:laisilta, nyt taas menin ultraan kp3, ja ne olivat ihan normaalit! Mullakaan ei siis oo ikinä ollut ylipainoa, aknesta olen sen sijaan kärsinyt jo nuoresta pitäen, se on kuitenkin pysynyt
pillerillä kurissa. Ja vaikka en nyt mikään jeti ole, niin kyllä minä normaalia naista karvaisempi olen, vaikka gyne tuhahtelikin, ettei mulla ole ulkoisia PCO:n merkkejä. Paljon tärppituulia sun seuraavaan kiertoon!!

Eilen ja tänään on nipistellyt alavatsasta ja erityisesti oikealta puolelta (viime kierrossa vasemmalta, eli mussa on herännyt toivo, että ne tosiaan on ovulaatiokipuja) ja kun sitten kokeilin ovistikkua, tuli siihen selkeä viiva, vaikkakin testiviivaa hiukan heikompi.

Tuosta ovistestistä: ymmärsinkö oikein, että sen vars. viivan pitää olla testiviivaa voimakkaampi? Oliko tuo mun oma sit haamu, vaikka kolme päivää sitten ei ollut viivaa lainkaan?

Ja mun kun ei pitänyt tuhlata noita ovistesteja lainkaan... :O)

Plussatuulia!

 

Lisää haleja sinulle! :hug: Mäkin haaveilen, että mun vanhemmat ja appivanhemmat ehtisi nähdä lapsenlapsensa, mutta kun elämässä ei koskaan tiedä. Toisaalta, niin kuin sä kirjoitit, sun äitisi on enkelimummo ja pitää taatusti huolta sun tulevista lapsistasi (koska niitä tulee kyllä, oon siitä ihan varma) omalla tavallaan...
Ja sitähän varten tämä palsta on, että saadaan purkaa kaikenlaisia tunteita silloin, kun omat läheiset ei ole paikalla/tai eivät muuten vain jaksa kuunnella... =)

Asuin seitsemän vuotta Roomassa, joka tuntuu yhä rakkaalta kaupungilta kaikesta siitä kaaoksesta huolimatta, mutta olen viimeiset kolme vuotta asunut 6000 asukkaan kylässä Rooman pohjoispuolella, onneksi Roomaan pääsee junalla tunnissa ja meri hiekkarantoineen on kahdenkymmenen kilometrin päässä. Toisaalta on tässä pikkukylässä hyvätkin puolensa, ihmiset on hyvin ystävällisiä ja rupattelee mielellään, ja kun on tällainen pystymetsästä tullut, niin osaa suurkaupungin jälkeen arvostaa myös kaunista luontoa ja patikointimahdollisuuksia.

Ja vielä Gitte, kun ajattelin sinua ja äitiäsi ja kaikkia kauemmaksi siirtyneitä rakkaitamme, minulle tuli mieleen Fernando Pessoan sanat:

Kuolema on vain kurvi tiessä
kuolleet eivät ole meitä jättäneet
he vain odottavat hitaammin matkaavia mutkan takana...

Tietenkin Pessoa ilmaisi sen kauniimmin portugalin kielellä, mutta minua tuo ajatus on aina lohduttanut. :hug:

 

Pötkylä, enpä ole huomannut metujen käytöllä vielä toistaiseksi olleen minkäänlaisia vaikutuksia elimistööni. Kuten sanoit, toivottavasti ne alkavat kohta toimimaan toivotulla tavalla. Olenkohan niitä jo käyttänyt ainakin pari kiertoa...

Iida-Liina, joo, tuo on totta, että tällaisella luomu/välikierrolla voi olla ihan mukavasti jäljellä tuota hormonien vaikutusta, vaikkei mitään käyttäisikään. Viime kesänä mulla meni pari kiertoa siihen, etten puregonia päässyt käyttämään. Onneksi kuitenkin silloin ovista tikuttaessa o-testeihin tuli ainakin jonkinasteiset melko vahvat viivat osoituksena oviksen tapahtumisesta. Luotan siihen nyttenkin, että ovis tapahtuu piikityksistä huolimatta. Täytyy vaan yrittää pupuilla oikeaan aikaan. Tuosta IVF:stä vielä sen verran, etten ole juurikaan sitä vielä tarkemmin ajatellut. Jos alkioita saataisiin useampi hedelmöitettyä, olisin kyllä valmis lähtemään kokeilemaan siirtoa 2 alkiolla. Ei tosiaakaan haittaisi, jos kaksoset tulisivat tässä tilanteessa. Jo viimeksi ennen inssiä keskusteltiin lääkärin kanssa ja ilmoitimme silloin siinä useamman follin tilanteessa, että kaksosraskaus ei olisi meille mikään katastrofi, jos vaan terveyden puolesta kaikki olisi ok.

Gitte, suuri :hug: sinulle äitisi poismenon johdosta! Toivottavasti saat täältä vertaistukea ja lohdutusta surussasi!

Tervetuloa mukaan Leidi77. Täällä on mukavaa porukkaa, joten rohkeasti vaan kirjoittelemaan.

Lentoemo, taisinkin joskus aiemmin jo kirjoitella, että mullakin on lievänasteinen PCO. Itse en ole myöskään ylipainoinen, aknea ei ole/ole koskaan ollut, eikä myöskään liikakarvaisuutta. Ainoa "näkyvä" ongelma on ollut pitkät epäsäännölliset kierrot ja sen seurauksena ongelmat ovulaation tapahtumisessa. Pieniä muniksia näkyy aina useita ultratessa, ja viimeksi kävikin niin puregon-annosta nostettaessa, että jopa 3 kpl lähti kunnolla kehittymään. Uskon, että PCO voi sinänsä olla lievänä mahdollinen, vaikkei mitään tyypillisiä oireita paljon olisikaan.

 

Gittelle osanottoni äitisi kuoleman johdosta!

Ja teille muille todella paljon plussapuhureita jotta vihdoinkin tulisi uutta plussaa tuonne listoille. Mun plussasta kun on jo kaksi kuukautta aikaa, huh.

Kävin viime viikolla np-ultrassa. Vaavi oli niin reippaan kokoinen, että kätilö siirsi laskettua aikaa viikolla aikaisemmaksi. Se on nyt 25.5. Vaavi kovasti vilkutteli siellä ruudulla mulle ja miehelleni. Mies on sen jälkeen ollut ihan sekaisin onnesta. Selittää aina höpsöyskohtauksen saatuaan siitä miten vaavi vilkutteli isille

Masu tuntuu käteen jo erilaiselle. Olen siirtynyt kokonaan mammahousuihin, koska vanhat alaosat ei enää mahdu kiinni tai ahdistavat. Iltaisin on outoa kuvotusta, johtuneeko sitten väsymyksestä vai mistä. Aamuisin voin mitä mainioimmin.

Voi, olisi niin ihanaa saada teitä tuttuja kuumeilijoita tuonne odotuspuolelle...
b d b d b d kaikille!

Miinamaria rv 14+1

 

Heips tyttäret!
Hienoa miinamaria, että vauvalla on kaikki kunnossa. :heart: Kovasti mieli halajaisi sinne odotuspuolelle. Minulla on tässä kierrossa jo alkuvaiheessa ollut jos jonkinmoisia oireita noiden hormooneiden takia. Mahaa turvottaa, koko ajan on nälkä ja väsymys vaivaa. Toivottavasti nuo oireilut enteilisivät hyvää ja plussa pärähtäisi mittariin joulukuussa. Huomenna minulla on seurantaultra. Toivottavasti siellä olisi muutama folli lähtenyt kasvuun.

Minusta on tullut ihan toivoton tämän vauvahaaveilun takia. Eilen olin alusvaateostoksilla, mutta en sitten millään voinutkaan ostaa yksiäkään rintaliivejä, koska ajattelin, että jos raskaudun niin ne jäävät heti pieniksi. Sama koskee myös farkkuja. Niitä ei nyt missään tapauksessa voi ostaa, kun nehän nyt ihan varmasti kiristävät kahden kuukauden kuluttua. Onko teillä kenelläkään muulla tällaista hieman liian pitkäkantoista ajatusten juoksua vaateostoksilla?
Terveisin Iida-Liina vanhoissa vaatteissaan

 

Iida-Liina, ihana huomata, etten ole ainoa, joka todellakin kyselee myyjältä, että mahtuuko tää paita mun päälle, jos tulen raskaaksi... Täytyy sanoa, että mun lempivaatekaupan omistaja täällä Italiassa on erittäin myötätuntoinen =), kaikki hänen työntekijänsä tulee yleensä vuoden sisällä raskaaksi, niin että toivoimme yhdessä, että hiukan tuota plussatautia tarttuisi minuunkin. Eli siltä varalta, että taikauskosta on jotain hyötyä, lähetän sitä roppakaupalla myös sinulle!! (Ja tietenkin myös kaikille muille) Olen kyllä ostellut matalavyötäröisiä housuja, koska niitä voi pitää hyvällä tsäkällä neljännelle kuulle saakka, sekä venyviä neuleita ja rinnan alta leveneviä tunikoita, eivät siis olleet mitään äitiysvaatteita, mutta sopivat myös sellaisiksi, hihi...

Olen kyllä ruvennut miettimään, etten voi panna koko elämää jäihin siltä varalta, että tulisin tässä kuussa/ensi kuussa/kuka tietää koska raskaaksi (en ole käynyt enää esim. sukeltamassa, koska se on raskaana oleville kielettyä, vaikka ei mulla ole vielä ollut varmasti edes ovulaatiota...), varsinkin, kun KAIKKI mun lapsen saaneet kaverit toistaa, että heillä tärppäsi just silloin, kun toivo oli jo menetetty ja aattelivat pitää taukoa "yrittämisen" sijaan. Yleisin neuvo, mitä KAIKKI mulle jakaa, on että lapsi tulee just silloin, kun keskityt ihan muihin asioihin ja mielellään lapsisiinä vaiheessa suorastaan "häiritsee" elämää.

Joopa joo. Stressin ja hedelmättömyyden yhteydestä EI muuten ole mitään todisteita, vaikka aina saa lukea, että stressi vaikeuttaisi ovulaatiota. Mutta ei siis ole mitään tilastollisesti merkittävää yhteyttä, vaikka varmaan onkin kivempi elää, jos ei mikään ahdista vaan aurinkoa ja hymyjä riittää joka päivä

Mutta mua ärsyttää itseä suunnattomasti, kun kaikki sanoo, etten tule ikinä raskaaksi, jos en ota iisimmin. Kuten sanottua, lääketieteellisesti ei ole todistettu, että iisimmin ottavat tulis helpommin raskaaksi, vaikka kaikki naapurin kummin kaimat niin väittääkin. Just jossain pinossa onnellinen tuleva äiti sanoi, että stressatkaa minkä ehditte, niin hänkin stressasi ja on kuitenkin nyt raskaana, että se siitä... Hehe...
Kyllä ihmisellä pitää olla oikeus haaveilla ja intoilla itselleen tärkeästä asiasta, sanoo myös mun ymmärtäväinen lempikaupan omistaja, jolla itellään on kaksi lasta (ja muuten pco, eli tsemppiä kaikille epäsäännöllisen kierron kanssa painiskeleville )

Eli ostele vaan Iida-Liina just sellaisia vaatteita, kun sua itseä huvittaa, oli ne sitten äitiysliivejä tai pienempiä rintsikoita (voihan niitä pitää sitten imettämisen jälkeen uudelleen )

Tv. ikuinen optimisti

 

Leidi77 tervetuloa mukaan joukkoomme! Kun haluaa jakaa omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan muiden kanssa, niin tästä porukasta löytyy kyllä aina vertaistukea tai kokemuksia tai mielipiteitä tai hyviä arvauksia tai ihan vain mukana ihmettelyä.

Iida-Liina, kyllä minäkin olen huomannut miettiväni vaateostoksilla mahdollista raskautumista. Samoin ajattelin sitä nyt muuttaessa, kun tuli käytyä kaikki vanhat vaatteet läpi. Säästin joitain sellaisia, joita ei ole tullut pidettyä, mutta joiden ajattelin olevan hyviä ison mahan kanssa
Lentoemo-76, olipas kiva lukea viestiäsi. Tarmokkuutesi ja hyväntuulisuutesi saa viestiä lukiessa hymyilemään Ja nuo mainitsemasi tunikat - niitä on nyt kaikki kaupat pullollaan. Aina vaatekaupassa käydessäni huomaan ajattelevani, että miten kätevää olisikaan juuri nyt olla raskaana, kun lähes kaikki kaupoissa olevat yläosat ovat sopivia äitiysvaatteiksi!

miinamaria, ihana kuulla, että teidän vauveli voi hyvin ja vilkuttelee :heart: Kyllä me vielä täältä sinne odotuspuolelle sinun perässä tullaan!

 

Moi kaikille pitkästä aikaa ja kiva, että täältä löytyy aktiivisia uusia kuten Lentoemo ja Soulmama.[/b]

Lentoemo sullahan on ihana vaatekauppias siellä Italiassa, mutta se onkin jotenkin niin avoin kulttuuri. Ei täällä paikallisessa Kekäleessä jutella kuin hinnoista.. Hyvä oli myös tuo sun stressitoteamus, niin totta, mutta niin vaikea antaa itselleen armoa. mun kestoaihe on ainakin pitää tota pääsyynä omaan tärppäämättömyyteen kun en muutakaan keksi. Vaikka tämä blondinkin järki jo sanoo, että stressi ei vaikuta munasoluun. Enkä nyt puhuisi edes stressistä vaan juuri siitä, että aihe on aktiivisesti kyllä koko ajan mielessä.


Gittelle myös kovasti voimia vielä näin myöhässä äidin poismenon jälkeen. Toivotaan, että vanha "viisaus" surun jälkeen seuraa jotain hyvää tapahtuisi teille. Oma äitini on sinun äitisi ikäluokkaa, siis melko iäkäs tämän ikäisen äidiksi, mikä välillä murehdittaa kovin. Toivon kovasti, että myös hän ehtisi lapsenlapsensa nähdä ja ehtiä vielä hoitoavuksikin.

Itse olen täällä taustaillut lähinnä, vaikka olenkin välillä palstaa silmäillyt. Tuntuu, että ei ole oikein mitään sanottavaa. Tilanne siis edelleen se, ett kroppa toimii kuin kello, missään ei mitään "epäilyttävää" ole, mutta ei vaan synny tulostakaan. YK taitaa olla nyt 6 ja kiertopäivä 23/29-30 ilman oireita tai mitään merkkiä plussasta. Olo on vaan sellainen lilluva, ei tiedä mitä oikeen aihepiiristä selvittäisi tai pohtisi kun ainakaan itsessä ei huomaa mitään ihmettä. Ei olla kotonakaan paljon puhuttu aiheesta, vaikka toiveet ja ajatukset on taatusti molemmilla mielessä. Kyselin vähän tilanteesta nettilääkäriltäkin ja sieltä tuli vastaus, että kaikki kuulostaa hyvältä, onnea matkaan.. No, ehkä sen voimalla pitäisi jaksaa.

Mutta noista vaatteista vielä. Mielessä on kyllä käynyt, että tämä nykymuoti suosii odottajaa. Kerrankin sopivia linjoja kaupat pullollaan. Miinuksena se, että kun ostin kauniin tunikan ja pidin sitä töissä, tuli samana päivänä kysymys olenko raskaana...

Voimia kovin kaikille!

 

Voi ei, miks toi nyt jäi boldina.. :kieh: Niin ja Leidi myös tervetuloa.

 

Miinamaria, kiva kuulla vauvakuulumisia tännekin pinoon! Kyllähän me mielellään siellä odotuspuolella oltaisiin sinun kanssasi... On vaan tää yksi mutta...

Itse olen myös ajoittain miettinyt tuota vaateasiaa. En niinkään kaupoissa, mutta kotona. Olen miettinyt, että mitkä vaatteista menisivät vielä silloin päälle, kun olisin raskaana ja raskaus olisi jo pidemmällä. Ihan hullun hommaa. Joo, kerrankin vaatemuoti on mennyt siihen suuntaan, että tunikoista sun muista voisi todellakin olla hyötyä vielä raskaana ollessaankin. Niitä kyllä löytyy, mutta jotakin muuta vielä puuttuu...

Tuohon stressi & raskautuminen keskusteluun sen verran, että olen kyllä lähes 100 % varma siitä, että niillä ei voi olla yhteyttä, etenkin, jos kropassa on fysiologisesti jotakin häikkää esim. hormonien/ovulaation kanssa. Ei kai stressi sentään voi sellaisia muutoksia kropassa aiheuttaa, että kaikki hormonit ym. menisi sekaisin... Ehkä joissakin tilanteissa stressillä varmaan voinee olla vaikutusta, mutta uskon silloin olevan perusasioiden kuitenkin kohdallaan.

Tsemppiä kaikille! Ketkähän on muuten seuraavia piinailijoita tässä lähiaikoina??? Mulla on menossa vasta kp6 ja täti poistumassa, joten ovis saa vielä odotuttaa. Koska tää kierto tulee olemaan luomu ilman Puregonia, toivon, että ovis tapahtuisi luonnollisesti.

 

Juu, kaupat on pullollaan kivoja tunikoita. Ne "oikeat" äitiyspaidat onkin aika tylsän näköisiä ja siksi mullakin on enimmäkseen niitä tavispuolelta hankittuja tunikoita odottamassa masun kasvua. Niin, mähän ostin just ennen plussaa sellaisia tosi kireitä uusia vaatteita. Mutta itseasiassa kun tarkemmin mietin, niin ostin kyllä keväällä tiukat housutkin ajatellen just sitä, että nyt kun nämä ostan niin heti raskaudun No ei onnistunut keväällä. Mutta voihan noita vaatteita käyttää taas sitten kun niihin mahtuu, joten eivät olleet turhia ostoksia

Mutta siitä stressistä. Siinä on varmastikin jonkinlaista perää, että stressaaminen vaikuttaa negatiivisesti raskausyrityksiin. Mutta miten sen sitten toteuttaisi kun mielessä koko ajan pyörii kuukautiskierron vaihe ja ties mitkä oiretuntemukset Mä itse vietin viikon ennen ilmeistä hedelmöittymistä reissaillen mieheni kanssa pitkin Suomea autolla. Mies ajoi ja mä ajattelin kauniita ajatuksia. Nollasin päätäni toisin sanottuna. Tiedä sitten, vaikuttiko tuo sitten positiivisesti vai mikä, mutta lopputuloksena kuitenkin oli se plussa.

Stressitöntä joulukuuta kaikille! Ehditte vielä hyvin saada vauvat vuonna 2008!

 

Heippa teille kaikille!

Oma napa: ovis lähenee mulla ja viikonloppuna aiomme pupuilla oviksen aikana.Mulla vaan ei ole olo tällä hetkellä mukava,todella raju flunssa päällä,kurkku kipeenä,ääni ei kulje ollenkaan ja nenä tukossa ja mustaherukkamehua olen juonut todella paljon,muu ruoka ei nyt maistu ollenkaan.
Toivottavasti te muut säästytte tältä kovalta flunssalta,tämä on todella sitkeä flunssa,ei meinaa millään päästä eroon tästä,mulla tämä alkoi viime sunnuntaina.

Tuo pitää ihan paikkansa,että stressi vaikeuttaa raskaaksi tuloa,mulle lääkäri sanoi,että yrittäisin vauvaa alulle,vasta äitini kuoleman jälkeen,kun on kaikki takana päin,niin nyt sitten yritämme elovauvaa alulle,toivottavasti saisin oman pienen vauvan missä näkisin myöskin oman äitini piirteitä ja jotenkin minusta tuntuu,että äitini näkee taivaasta oman pienen lapseni.Minä olen omaa lasta toivonut pienestä tytöstä asti.Äitini kertoi aina minulle,miten en neuvolasta lähtenyt millään kotiin,kun halusin vauvoja katsella neuvolassa pienenä.

Kuinka kauan te muut olette halunneet omaa pientä lasta,oletteko olleet lapsesta asti lapsirakkaita ja toivoneet omaa lasta?

Miten olette voineet,onko teillä ollut kaikki ok?

Ajattelen teitä todella usein.

Peukkuja teille kaikille ja stressin puhallan pois meiltä kaikilta,että mahdollisimman moni meistä saisi oman pienen vauvan vuonna 2008!
Hyvää joulun odotus aikaa teille kaikille!

 

Gitte, kiitos stressinpoisto -puhalluksesta, oli sillä sitten merkitystä raskautumiseen tai ei, on mun lahjatoivelistalla tänä vuonna seesteisyys joka tapauksessa... On ollut sen verran stressiä elämässä ylipäätäänkin, että mun vauvakuumehysteriani suorastaan kalpenee muiden "huolien" rinnalla.

Mä en ole totta puhuen ollut koskaan erityisen lapsirakas, siis en ole koskaan ollut tekemisisissä lasten kanssa vaan olen aina ollut ihan pihalla niiden jutuista, siis ihan oikeasti zero experience, en ole koskaan edes vaihtanut vaippaa.
Mutta pienenä toivoin itselleni kovasti pikkusiskoa, jota olisi saanut "ohjata" ja opettaa elämästä edes sen vähän, mitä itse olin oppinut ja kun sellaista en saanut, "adoptoin" naapurin nuoremman flikan... =)

Ja sitten 17-vuotiaana alkoi vauvakuume. Mä en siis oikeasti tiedä lapsista muuta, kuin mitä olen kirjoista lukenut, eikä mua ole koskaan erityisesti edes kiinnostanut hoitaa muiden lapsia. Mutta kun näen vauvan tai pikkulapsen (näin on siis ollut jo 17-vuotiaasta), mulle tulee ihan tajuttoman voimakas suojelunhalu, ei kai sitä voi kutsua kuin äidinvaistoksi. Haluaisi vain pitää sitä sylissä ja hellitellä, ja aina sitä soivoo, että se olisi oma...

On ihan hullua, että järjellisellä tasolla en ole koskaan sen kummemmin haikaillut lasten perään, mutta tunne- ja vaistotasolla reagoin vauvoihin ja pikkulapsiin tosi voimakkaasti.
Ehkä viimeiset kymmenen vuotta olen miettinyt lasten kasvatusta, mitä haluaisin omille lapsilleni opettaa, kuinka haluaisin leikkiä, kuinka viettää yhdessä aikaa, mitä kirjoja lukea ääneen ja kuinka hoidella kaupan kassalla syntyvät "tahtoo karkkia" -kohtaukset...

 

Minä aikoinani lähdin ovet paukkuen yhden gynegologin luota kun tämä silmät kirkkaina ehdotti, että ehkäpä epäsäännöllinen kuukautiskiertoni johtuu stressistä :/ En tiedä millä vuosikymmenellä kyseinen täti oli koulutuksensa saanut, kun hänen mieleensä ei juolahtanut, että joillakin naisilla kroppa ei vaan tikitä säännöllisesti oli stressiä tai ei. Vieläkin nousee karvat pystyyn kun ajattelen sitä lääkärivisiittiä. Liiallisella stressaamisella voi tietenkin olla negatiivisia vaikutuksia raskautumiseen, mutta ei minusta asian ajatteleminen, raskauden toivominen ja ensimmäisinä kiertopäivinä itkeminen tee asiasta liian stressaavaa. Omituista minusta olisi, että jos jotakin oikein kovasti toivoo ja haluaa niin sen voisi noin vain unohtaa. Ja itseasiassa silloin kun sen ainoan kerran raskauduin niin hypin kuin kirppu purkissa koko kierron ajan, mutta niin vain lähti siemenet itämään.

Aamulla käväisin folli-ultrassa ja vasemmalla puolella köllötteli kaksi 13 millin follia, vaikka nyt on vasta kp 8. Omituista kyllä minulla on ollut kaikki nippanappailutunteet oikealla puolella. Vielä täytyy noita rakkuloita kasvatella, mutta eiköhän ne siitä pikkuhiljaa kypsy.

Kiitos Gitte kysymästä, hyvin voidaan ja ihan positiivisella mielellä eteenpäin mennään. Ehkä tämä joulun odotus tuo valoa tähän vauvapuuhasteluunkin. :xmas: Hyviä vointeja sinulle ja samoin kaikille muille!

 

Näin kirjoittaa Dosentti Aarne Koskimies:
...voimakkaat stressitilanteet voivat aiheuttaa aivojen kautta sekä miehen että naisen elimistössä hormonaalisia muutoksia, jotka heikentävät hedelmällisyyttä. Useimmiten naiset kokevat lapsettomuuteen liittyvän stressin voimakkaampana kuin miehet. Pitempään jatkuvat lapsettomuus luo jo sinänsä monia stressitilanteita suhteeseen... Stressin "pahalaatuisuutta" on kuitenkin vaikea objektiivisesti mitata: se riippuu paljon siitä, minkälaisena se koetaan. Stressi voi ilmetä mm. epämääräisinä vatsavaivoina, väsymyksenä ja päänsärkynä.
Jonkinasteisten psyykkisten tekijöiden on arveltu olleen mukana niissä lapsettomuustapauksissa, joissa raskaus on lähtenyt spontaanisti käyntiin heti tutkimusten alkuvaiheessa. Lisäksi on olemassa yksittäisiä tapauksia, joissa pian adoptiolapsen jälkeen on saatu vielä oma lapsi ilman lapsettomuushoitoja. Tilastojen mukaan adoptio ei kuitenkaan lisää lapsettoman parin mahdollisuuksia saada omia lapsia. (Hedelmällinen raskaus, s. 44-45)


Itselläni on takana tosi stressaava kuukausi. Asenne on ollut aika negatiivinen plussaamismahdollisuuksiin ihan työilmapiirin ahdistavuuden takia. Välillä kärsin unettomuudesta ja vatsavaivoista. Toivottavasti saan pian töitä muualta... Ja jos en... toivottavasti tilanne töissä tulee muuttumaan positiivisempaan suuntaan. Odottelen aikaa hoitoihin. Vuoden alkupuolella pitäisi olla ensimmäinen aika... jota ei ole vielä tullut...

 

Voi Hannele, lähetän täältä Italiasta paljon stressinpoistoterveisiä sinullekin! Ja unihiekkaa, koska unettomuus on varmasti yksi ikävämmistä jutuista, mitä tiedän. Toivottavasti työpaikan vaihto onnistuu pian.

Itse olen samaa mieltä niiden hedelmättömyystutkijoiden mukaan, jotka sanovat, että tuon stressin mainitseminen yhdeksi syyksi hedelmättömyyteen ainoastaan syyllistää (naista), ja siten pahentaa itse stressiä ja ehkäpä sitten loppujen lopuksi viivyttää myös raskautta.

Adrenaliinihan on tunnettu stressihormoni, ja ylipäätään elimistö käy säästöliekillä, kun veressä virtaa paljon adrenaliinia, mutta kyllä sitä aika paljon pitää olla, että kierto sen vuoksi häiriintyisi. Esim. naissotilailla on usein vaikeita kiertohäiriöitä, mikä varmaan liittyy tuohon adrenaliiniin. Ihan omasta kokemuksesta voi lentoemo kertoa, että lentoemännillä on usein epäsäännöllinen kierto, mutta se ei johdu niinkään psyykkisestä stressistä kuin epäsäännöllisestä elämänrytmistä sinänsä. Yötyöhän ei tunnetusti mitenkään lisää terveyttä.

Eihän nyt syyllistetä itseämme liikaa tästä lapsettomuudestakin, kyllä sitä syyllisyydentunnetta sitten riittää lapsen syntymän jälkeenkin, kun ei tunne itseään koskaan tarpeeksi hyväksi äidiksi...

Naapurinrouva täällä minun pikkukylässäni käy messussa harva se päivä, ja muistuttaa minua aina : "Se dio vuole", eli jos Jumala suo... Vaikka en kauhean uskonnollinen olekaan, aina silloin tällöin tuollaisen "se on kohtalo" -lauseen toistelu kyllä rauhoittaa mieltä suuresti.

Rauhaa ja lempeyttä itsänne kohtaan toivottaa
Rouva Hysteerinen :saint:

 

... sellaista, että olen vähän miettinyt, että pitäisikö hankkia korvasta lämmön mittaava kuumemittari. Sehän suoraan jollain säteellä ottaa sen lämmön tärykalvolta. Yksi napsaus ja se on siinä. Kaksi kiertoa viime keväänä mittailin uskollisesti suusta lämpöä. Totesin, että mittailua vain piti mulla asian koko aika mielessä, kun se oli päivittäistä ja jokseenkin työlästäkin. Mutta jos se olisi tuommoinen "helppo mittari"... Tietääköhän kukaan ovatko ne hyviä??? Lähinnähän ne ovat juuri lapsia varten (siskolla on sellainen vauveleilleen). Jos sellaisen hankkisi, se olisi vähän niin kuin varastossa...

 

Hannele, en tiedä noin yleisesti, mutta mun miehelläni oli just sellainen lapsille tarkoittu korvasta lämmön mittaava mittari, joka näytti eri lämpötilaa aina minuutin välein. Turhauttavaa... Itse kysyin samaa apteekissa, ja farmaseutti sanoi, että ne vanhanaikaiset analogiset olisi kaikkein tarkimpia. Jos ostat sellaisen korvasta mittaavan, niin pyydä jotain suosittelemaan merkkiä, Chicco-merkkinen ei ainakaan toiminut, vaikka kiva pingviinin muotoinen olikin

 

Hyviä keskusteluja teillä tuosta stressiasiasta, se on minunkin lempiaiheeni. Tai selitykseni. Tai pelkoni. Nimittäin kun mitään syytä ei mistään muusta tunnu löytyvän niin sitten sitä kuvittelee oman liiallisen ajattelun olevan sen este. Mikä on ihan naurettavaa, että ajattelulla saisi jonkun tilan aikaan. Tietyllä tapaa allekirjoitan kuitenkin tuon vakavan stressin mahdollisuuden, koska adrenaliini on tosiaan vahva aine, joka voi vaikuttaa hormonitoiminnan yleiseen tasapainoon. Mutta että niin paljon, että estäisi raskauden.. Se olisi luonnon todella todella julma tapa karsia mahdollisuuksia. Edelleen yritän muistuttaa itseäni siitä, että pohtimalla tätä aihetta osoittaa ainakin itselleen asian tärkeyden ja tietynlaisen valmistautumisen monelta kantilta. Ei halua tai tee lapsia vaan "oikusta" tai huvin vuoksi. Joten Lentoemon sanat rauhaa ja lempeyttä ovat juuri oikeat!

Hannelelle vielä tsemppiä. Täällä ihan samat fiilikset työympäristön vaikutuksista. On kurjaa, kun on kaksi isoa asiaa tai toivetta päällekäin. Minäkin siis toivoisin löytäväni uuden työn ja äkkiä!

Hyvä hyvä Iida-Liinan follit, ne ehtii kasvaa vielä oikein mainion kokoisiksi!

Muuten pikainen ON. Hurjaa, miten fiilis heittelee. Parina päivän olen kuvitellut nippailuja mahassa, sopivasti noin 5-6 päivää oviksen jälkeen. Lämmötkin nousi pikkasen. Tänään kp 23/29-30 tuo nippailu on muuttunut sellaiseksi menkkoja enteileväksi jomotukseksi. Ja tähän mennessä joka kerta homma on mennyt juuri näin. Mikä tahansa oire on lopulta tuonut mukanaan tämän tutun aistimuksen alavatsalla. Hitto että taas kirpaisee! Mieliala menee ihan vuoristorataa positiivisesta tsempistä hurjaa pettymykseen. Ja heti syyllistän itseäni, että jos olen näin pessimisti niin sitten ainakin ne menkat tulee. Mutta yritä tässä nyt jotain tekotoiveita. Paskat!

 

Mä en missään vaiheessa ole pelännyt sitä, että vauvakuume itsessään aiheuttaisi sellaista stressiä, että jäisi tärppäämättä. Pikemminkin olen ajatellut omassa elämässäni olleita muita stressejä, jotka haittaisivat raskautumista, kuten pitkä työttömyys valmistumisen jälkeen (olin työtön kun aloitimme yrittämisen). Nyt sitten tämä työtilanne on kääntynyt stressaavaksi... Stressiä ei tunnut pääsevän pakoon.

Mä olen jonkinlaisessa "suvantovaiheessa". En enää tarkkaile itseäni ja kiertoni vaiheita niin kovasti. Hieman olen hellittänyt yrittämistä. Välillä on suru läsnä -- "jos ei koskaan..." Ehkä tämä on sitä, että hoidot lähestyvät ja sen takia otan asiassa rennommin. Toisaalta mahdollinen vauva on aina läsnä ajatuksissa. Itseni on vaikea orientoitua työasioissa miettimään ensi kevättä pidemmälle, sillä "sittenhän täytyy jo olla raskaana". En motivoidu pohtimaan, että miten työsuhteeni sitten syksyllä jatkuukaan... Pikemminkin ajatus, että jatkuisi masentaa sen takia, että se tarkoittaisi sitä, että en olisi raskaana. Myös vaateostoksissa olen törmännyt siihen, että ostan tunikoita haaveillen raskaudesta, en osta rintsikoita enkä farkkuja, koska ne eivät kohta enää mahdu päälle...

 

Nostellaanpas meidän pinoa hieman ylemmäksi, kun ollaan ajauduttu jo tosi kauaksi...

Hiljaista näyttää olevan. Lieneekö pikkujoulut vienyt kaikkien piinailijoiden voimat kirjoitella tännekin...

Itselleni ei kuulu oikeastaan mitään sen ihmeempää. Tässä luomokierrossa nyt odottelen ja toivon, että ovis saapuisi muutaman päivän sisään. Se kun on hieman epävarmaa, kun muissa kierroissa on ollut apuna hormonit. Ainakin eilen ja tänään kp 11, kun tein o-testit, niin ainakin tosi hailakka haamu siihen ilmestyi.

Viikonlopun jatkoja!

 

Täällä on ehkä vihdoin raskaustoiveita...luulen että eilen tuli kiinnittymisvuotoa ja olen kuullut että ovistesti saattaa näyttää raskautta ja mulla on 22/26 kp:t nyt ja plussahan ovistestiin pärähti ja selkee!!!!!!!!!!!
Ja rinnat aristaa ja valkkaria valuu!!!
Maha turvoksissa!!!! Torstaina testaan raskaustestillä!!! Ja nyt ollaan menty tjottailemalla, ilman että oviksesta mitään oon tarkkaillu...että stressi pois asiasta!!!
Voitin muuten tänään ratsastuskilpailun...noin niinkun sivuhuomio =)
Sittepä jääkin hummailut tauolle, jos plussaan!!!

 

Heksu76, olisipa se ihanaa !

 

Heksu76 jännityksellä odotetaan torstaita ja sinun raskaustestiäsi. Kunpa saataisiin plussa meidän pinoon pitkästä aikaa

ON: Täällä mennään juuri samoilla kiertopäivillä kuin Kati231. Tuntemukset on siihen suuntaan, että ovis lähestyy. Ensi kierrossa taidan kokeilla ovistestejä, niin saisi varmuutta asiaan.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!