Hei taas.
Täällähän on ihan missikisat pystyssä, osallistun oman pikkuneitini kanssa:
Tuossa siis laitoksella puolen vuorokauden ikäisenä. Kyllä ihmettelen, että mitä hyvää olenkaan nyt viime aikoina elämässäni tehnyt, että olen tuollaisen ansainnut. Edellisetkin lapset olivat vauvana kilttejä, mutta tämä on ihan mahottoman kiltti. Ei oikeestaan ole itkenyt yhtään. Eli ruoka riittää ja on tyytyväinen. Saattaa kölliä itsekseen hereillä tunninkin ja vaan olla. Öisin toki valvoo ja syö paljon, mutta ei kitise, eli siinähän syö, nukun itsekin. Ehkä tämä on kuherruskuukausi, ehkä tuo vielä villiintyy mutta en tosiaankaan ymmärrä miten voi olla noin hiljanen vauva!!!!
Harhiksen prinsessa erityisesti kyllä sulatti mun sydämen, niin pieni ja niin reipas. Ihanan hyvin tuntuu teillä menevän, kyllä pidit meitä jännityksessä melkein koko raskauden. Ei voi kun ihailla sinua kun niin hyvin jaksoit koko raskauden!!! Ja ihana oli myös
Dadan prinsessa, voi meitä, kakkien lapset vähintään yhtä kauniita kuin äitinsä, eikö?
Omalta osaltani koen, että on lähestulkoon lievää haikeutta ilmassa. Tähän päättyy minun palsta-aikakauteni. Kun puolitoista v sitten tulin palstalle olin surullinen ja vihainen kahden keskenmenon kokenut nainen. Siinä tilanteessa palsta oli todella mahtava paikka, tuo kuumepuolen pino oli just sitä mitä kaipasin. Kun ei sitä oikeesti jaksanut livenä tutuille voivotella omaa kamalaa kohtaloaan, yritti vaan olla reipas. Niin tuolla sai olla ja märehtiä ja heittäytyä ihan omituiseen ja uuteen kuumeilun maailmaan mustalla huumorilla höystettynä. Tavallaan, vaikka siellä meni mullakin se 10 kiertoa, ni se oli ihan kivaa. Jotenki se v*tutus kanavoitui puoliksi vitsinä kestettävämmäksi. Ja mitä olisi minun 30+-elämäni jos en olisi oppinut käsitteitä ovislima, haamu jne. Jo tässä odotuspuolella totesin, että ei ole sellasita tarvetta mulla enää avautaua jonnekin. Toki alkuraskaudessa kun en kenellekään aiheesta puhunut oli hyvä täällä tuskailla ja itkeä tulevaa menetystä. No sitä ei nyt tällä kertaa tullut, kiirtos siitä.
Nyt siis kuitenkin koen, että minulla ei palstayhteiskunnalle ole enää annettavaa. Olen palannut omaan normaaliin elämääni, jossa jaan ilot ja surut ihan oikeiden ihmisten kanssa. No joo, kyllä te olette kaikki ihan oikeita ihmisiä, ja moni ihan oikeasti rakkaiksi minulle tulleita, mutta ymmärätte varmaan pointtini. Ja tosiaan moni teistä en erityisen paljon jäänyt muistiin ja täällä kun olen tarinoita lukenut olen myöskin oppinut ja nähnyt sen, miten erilaisia me ollaan ja miten hienoa se toisaalta on. Kun me kaikki ollaan yhtä ihania, vaikkakin välillä ajattee, että onpa toikin tonttu. :xmas:
Tsemppiä jokaiselle raskaudessanni ja muissa haasteissa elämässä, kyllä mä täällä käyn kurkkimassa, mutta aktiivipalstailukauteni oli nyt tältä erää tästä. Eihän sitä tiedä, jos jokus vielä kuumepoikanen herää, sitten palaan entistä ehompana johonkin pinoon analysoimaan limoja.
:wave: :wave: :heart: :heart: :xmas: :xmas:
w + tyttö 5vrk