B]viiva[/B] kyseli meidän isosta pojasta ja KYLLÄ, kasvatamme jättiläistä. 4kk-neuvolassa mitat olivat 67cm ja 10600g... Suhteellinen paino jossain +30%:ssa... Eli poika on pitkä ja paksu. Esikoinen oli myös vauvana paksu, mutta lyhyt. Puolivuotiaana oli tuon pituinen ja painoi 10300g. Pituuteen ei kyllä meiltä suoraan ole geenejä saanut, minä kun olen 163 ja mies 177cm. Tosin minun vanhempani ovat keskimääräistä pidempiä ja velikin yli 190cm, eli jostain se aina tulee. Esikoisella suhteellinen paino huiteli "parhaimmillaan" +40%:ssa ja nykyisin on hoikka 4-vuotias. Paino alkoi tasaantua heti, kun lähti liikkeelle. Lähti kyllä myöhään, osin varmaan massankin takia, mutta silti. Sen puolesta en olekaan huolissani, mutta jollain tavalla vaivaa tuo isokokoisuus. Se vähän jopa hävettää, mikä on kamala tunne, kun kuitenkin rakastaa poikaa yli kaiken. Nytkin tuli tippa linssiin, en tietenkään halua rakastani hävetä. Kuitenkin tuntuu, että joka paikassa saa selitellä pojan painoa. Rintamaidolla vain mennään, eli minkäs teet. Varmaan jossain vaiheessa syötettiin liikaa, kun poika oli niin itkuinen. Yritettiin kyllä kaikkemme ensin, mutta mikään muu kuin tissi ei hiljentänyt. Alusta asti ollut TODELLA kova imemisen tarve, Jorvissa kaksi eri kätilöä jopa suositteli tuttia heti kotiin päästyämme, vaikkei yleensä suositella. Toinen totesi "etteihän tossa ole mitään järkeä, sehän on tissillä koko ajan, pakkohan sun on vessaan ja suihkuunkin päästä". Silti huudattaa ei pitäis, niin tähän on tultu. Nyt ollaan pidennetty ruokailuvälejä ja onnistuttukin ihan hyvin pidentämään 3-4 tuntiin, eli eiköhän se tästä. Meillähän on poika ollut tosi huono nukkumaan päiväunia, eli varmasti itkenyt myös väsymystään. Nyt ollaan saatu nukkumaankin, eli sekin on jees
Itkeminen ei ole mitään pientä tuhinaa, vaan poika karjuu pää punaisena ja oikein raivoaa ja joskus kun yritettiin kesti 40min... Tuntuu temperamenttia löytyvän. Nykyisin annetaan vähän huutaakin, mutta on siinä käsivarret ja korvat kovilla, kun karjuvaa yli 10-kiloista hytkyttelee vartinkin. Siinä ajassa yleensä rauhoittuu ja useimmiten nukahtaa. Joka tapauksessa taas odottelen kauhulla ensi viikon neuvolaa, kun saa uudet mitat. Sekin harmittaa, koska yleensä käyn neuvolassa oikein mielelläni, mutta nyt oikein pelkää mitä sieltä nyt taas tulee.
Yöunet on myös parantuneet ja mennään yleensä kolmella syötöllä, aiemmin kun niitä oli 5-7. Aiemmin poika nukahti joko tissille tai pullolle ja siitä siirrettiin sänkyyn. Viikon ajan sai korviketta joka ilta, kun alkoi raivota tissillä. Se oli meiltä virhe, koska söi silloin liikaa ja siitä seurasi ilmavaivoja ja tukala olo, joka herätti monta kertaa yössä, eikä taas auttanut muu kuin tissi, joka todellisuudessa pahensi oloa. Viime perjantaina poika huusi enemmän ja vähemmän kaksi tuntia ennen nukahtamistaan. Oli syönyt niin paljon rintaa, että tiesin ettei nälkäänsä huuda, joten vain lohdutettiin. Silloin nukkuikin ekan hyvän (meille hyvän, eli 3 herätystä) yönsä. Seuraavana iltana laitettiin syömisen jälkeen hereillä sänkyyn ja kun alkoi olla merkkejä huudon alkamisesta, hyssytin sylissä ja juuri nukahtamisen hetkellä siirsin takaisin. Toimi. Nyt useimmiten annan huudon aloituksiin muutaman tömpsyn rintaa ja sitten takaisin sänkyyn ja nukahtaa sinne itse. Paitsi eilen. Ollaan mun vanhemmilla ja esikoinen apinoi illalla niin, ettei pieni saanut nukahdettua ja meni yliväsyneeksi. No, hyssytin sylissä uneen asti tällä kertaa, ihan vain että sain rauhan maahan.
Tulipa sepustus. Joskus tuntuu, että oon ihan noviisi, vaikka meillä yksi lapsi jo onkin. Nämä vain ovat temperamentiltaan kuin yö ja päivä, joten tuntuu etten tähän mennessä ole tiennyt lapsen hoidosta mitään. Enkä näköjään tiedä nytkään, kunhan opettelen
Kiinteitä ei olla aloitettu vieläkään. Piti aloittaa silloin jokin aika sitten, mutta mies laittoi vahingossa koko perunasatsiin suolaa (tehtiin muusia), niin ei saatu erikseen siitä maisteluerää vauvalle ja niin se on sitten jäänyt. Ja kun energiaa tuntuu tulevan rintamaidosta enemmän kuin tarpeeksi, en ole pitänyt kiirettä, kun illat ja yötkin ovat hieman rauhoittuneet. Täytyy ensi viikolla katsoa, kun tulee 5kk täyteen ja saisi aloittaa puurotkin...
Lasten lukumäärästä: Olen tähän asti halunnut kolme lasta. Eniten tämän kakkosen haasteellisuudessa harmittaakin se, että jos tämän takia en minä tai mies jaksa/halua enää kolmatta. Ikäeroa haluan kuitenkin vähintään 2,5v, joten ei onneksi vielä tarvitse päättää. Jos kolmas ajallaan halutaan, aloitetaan yrittäminen kun tämä on 1,5v tietämillä. Nimenomaan yrittäminen, kaikkea kun ei itse voi edes päättää. Katsotaan siis.
syyslaulu: Ensinnäkin voimia lääkärin kommenttien kanssa! Meillä kerroin nlalääkärille viimeksi, että poika saa keskimäärin kerran viikossa korviketta, kun lomalla matkustaessa sai. Normaalisti ei niinkään "paljoa", paitsi mitä nyt oli nämä iltariehumiset reilun viikon ajan. Lääkäri totesi, että korvike pitää jättää kokonaan pois. Yeah right, se kerta viikossahan meidän pojan on lihottanut
Ja mitäs sitten jos joudun esim. reissussa ottamaan migreenilääkkeen, en saa imettää, eikä omaa maitoa ole saatavilla? Th sanoikin heti, ettei sitä tarvitse kokonaan jättää.
Kääntymisestä ja vatsallaan viihtymisestä: Poikahan kääntyi ekan kerran 3,5-kuisena vatsalleen, eikä sen jälkeen edes yrittänyt pariin viikkoon. Nyt on kolmen viikon aikana kääntynyt ehkä 4 kertaa, mutta ei todellakaan ole kovin kiinnostunut touhusta. Johtuuko sekin massasta ja siitä ettei käy kovin helposti. Usein ikäänkuin "muistutan" ja käännän vähän kyljelleen ja siitä pungertaa itse vatsalleen. Aika vaivalloista tuo kyllä on, mutta tiedän kuitenkin osaavan, sen verran usein on kääntynyt kokonaan itse. Vatsallaan viihtyy joskus hyvin jonkin aikaa, mutta useimmiten hermostuu jo parin minuutin jälkeen. Joka päivä pidän silti, vaikka sitten vain pari minuuttia kerrallaan.
Semmosta meille. Pitäis vissiin kirjotella useammin, ettei aina tule tällaista romaania
T: Anskuli ja klöntti melkein 5kk (ens ti "täyttää")