<3 Huhtikuiset 2011 <3

syyslaulu meillä kanssa poika yhessä vaiheessa paukutti useestikkin mahaansa niin että oli ihan punasenaan ja kantapäitä hakkaa vieläkin lattiaan mutta en kyllä ole huolestunut asiasta ! ja matkarattaina meillä on noi Brion kuomurattaat sirot ja tukevat, isot renkaat ja tosi tukeva jarru näppärä kasata !

 

Syyslaulu, eipa varmaan arvannut laakari minkalaisen huolen aiheutti muillekin kuin vain sinulle.... Ma oon taalla ollut nyt ihan varma, etta pojalla on joku adhd! Hassua muuten, kun juuri pari paivaa sitten kirjotin, etta sita paukutusta oli joku kuukausi sitten, niin nyt rupesi tekemaan sita uudelleen eilen! :O
Sangyssa herattyaan myoskin alkaa hakata jalkojaan patjaa vasten, niin etta kauhea pauke kuuluu... Sais suksia suolle tuo teidan laakari! Ihan ihme kommentti. Oliko muuten terppakeskuslaakari vai ihan pediatri??

Joo, ainaista huolehtimista tama aitiys... Jospa sita sitten sen toisen kanssa (jos sita toista koskaan tulee...) osais tosiaan olla rennompi.

Janna juttu miten en koskaan ennen lasta aatellut, etta musta tulis tammonen huolehtija-aiti... Siis etta ties vaikka mista asioista aina olen huolissani!

Meilla muuten poika viihtyy aika hyvin yksin (nyt tietysti tamakin muuttuu, kun asiasta tanne kirjotan.. ). Joko lattialla tai sitterissa. Ja myonnan minakin, etta aina sillon tallon taallakin tuijotetaan telkkua silma kovana, etta aiti saa kaytya suihkussa tai puuhailtua muita juttuja.

Meilla muuten poika on nyt taas parina aamuna herannyt ihan kunnolla hereille tuossa aamuyosta!! Tosin nyt ensimmaista kertaa alkanut nukkumaan tuolta 22-23 syoton jalkeen tuonne 4-5 asti! Mutta tanakin aamuna sitten ruokaili tuossa neljan maissa ja sitten herasi juttelemaan ja kanisemaan. Mulla meinas pinna palaa ihan totaalisesti.... Mies otti sitten pojan kainaloonsa ja vihdoin sitten nukahti ehka joskus 5:30-6 aikaan! Tosi rasittavaa tuo...... Onko muilla tommosta??

 

Minä tosiaan olen jo rauhoittunut sen lääkärin sanomisista, enkä ole enää niinkään huolissani. Saatoin kyllä ymmärtää jotain väärinkin sillä lääkärireissulla. Älkää nyt muut huolestuko omien vauvojen kanssa jookos:attn: Toiset vauvat meuhtaavat enemmän ja toiset vähemmän, that´s it. En todella halunnut teille muille huolta tuottaa! Ihan terveyskeskuslääkäristä oli kyse. Kyllähän toisinaan saa mitä kummallisimpia mielipiteitä lääkäreiltäkin. Koitetaan nyt kaikki ketä tämä asia kävi huolettamaan, unohtaa koko juttu. Nautitaan terveistä ja ihanista vauvoistamme =)

 

syyslaulu ja muut. Meillä myös meuhkataan ja paukutellaan leluilla itteensä, lattiaa ja kaikkea mahdollista, mutta luulempa sen kuuluvan tähän ikäänkin. Vauva testailee erilaisia ääniä ja tuntemuksia. Ja kun voimien hallintaa ei ole voi touhu olla turhan rajuakin välillä. Joten ei huolestuta vauvojemme reuhaamisesta sitä näköjään joka toinen lapsistamme tekee Meillä kun on sitten oikeasti erilainen, aistiyliherkkyyksistä kärsivä koululainen niin kuulostaa nää vauvojen touhut onneksi vielä ihan muulta Lääkärit vaan ei aina ajattele kuinka ison huolen voivat kommenteillaan saada aikaan. Heillä kun ei sitä tunnepuolta ole mukana kun tekevät ammatillisia arvioitaan : /
Meillä likka ei enää meinaa pysyä siellä minne hänet laskee, joten omia puuhiani en juuri saa tehtyä. Varsinkin kun isommat lapset on kotona on minun parempi pysytellä vauvan vieressä lattialla, ettei hän jää jalkoihin. Kun ollaa kaksin voin puuhastella jonkun verran. Kovin kauas ei passaa mennä kun neiti alkaa huutelemaan että nyt ollaan yksin, apuva. Mutta tosiaan hän nyt osaa peruutella ja kierimällä liikkua ja on oikein onnellinen taidoistaan. =)
Flunssa meni onneksi nopeasti pikkuisella ohi, eikä yötkään ollut kovin hankalia. Sängyn päädyn nostaminen, nenätipat ja Vicks VapoRubista tehty "tuoksupussi" makuuhuoneessa auttoivat. Eikä kuumekaan noussut.
Rutiineista Meillä on alusta asti ollut ne tietyt päivärutiinit. Päiväunet vielä vähän vaihtelee kellonaikaa, mutta hyvin voi jo ennustaa päivän kulkua. Välillä nukkuu kahdet pitkät unet, välillä yhdet pitkät ja kahdet lyhyet.
Onko muuten jo joillakin ajankohtaista uusi vauvakuume? Mina pelkäsin etukäteen kuin pian uusi vauvakuume iskee, mutta ei onneksi ole iskenyt. Nyt kun olisi tarkoitus, että tämä on meidän viimeinen kullannuppu niin en ainakaan vielä ole mieltäni muuttanut

 

Täällä myös yksi "meuhkaava" vauva! Välillä näyttää siltä, että lähtee sitterin kanssa lentoon, kun niin huitoo. En voi esim. pöydälle enää sitteriin jättää hetkeksikään, kun saa "ryskytettyä" itseään jo eteen päin sen kanssa. Joku kirjoitti noista vauvan itse paukuttamista jäljistä vatsassa, niin niitäkin löytyy myös täältä välillä. :O

Milas meillä ei enää kuumeilla. Monien hoitojen, keskenmenojen ja vaikean raskausajan jälkeen oon onnellinen, että on kaksi tervettä luomulasta. Nyt armahdan jo kroppaani (ja mieltäni myös) siltä osin. Ehkäpä, jos asiat olisivat menneet toisin, mutta turha jossitella... hieman kyllä haikein mielin välillä, myönnetään. : /

Joku kyseli vauvan ihottumasta. Eli meille lehahti nypyt nassuun kiinteiden alettua ja siksi mennään taas pelkällä perunalla hetki. Onko muille tullut iho-oireita kiinteistä?

 

Milas mulla uusi raskauskuume iski heti synnyttyä ja mieskin kysy 1kk synnytyksen jälkeen että koska tehään toinen, mutta sovittiin että 1-2vuotta odotellaan luultavasti 1vuos, ihan vaan senkin takia että mun on sit helpompi olla näiden kanssa kotona

 

Milas ja muut
Mä olin aina ajatellut, että mulle tulee 3 lasta. Jotenkin se tuntui hyvältä, kun itse tulen isosta perheestä, mutta en halunnut kuitenkaan niin paljon lapsia kuin itselläni on sisaruksia. Mutta sitten elämä meni toisin.

Oikeaa parisuhdetta ei löytynytkään kovin nuorena ja esikoisenkin syntymä sai odottaa paljon kauemmin kuin olin toivonut. Lapsensaaminenkaan ei ollut yksinkertaista ja sain ennen poikaamme 3 keskenmenoa. Lopulta hormonien tuella saimme vauvan aikaiseksi, mutta raskaus oli ihan horror-kokemus. Jos joku muistaa, mä oksentelin tosi rajusti 3 kk:tta ja muitakin ongelmia riitti loppuun asti. Synnytys oli normaali, mutta todella pitkä ja siten toki raskaskin. Ei onneksi kuitenkaan traumatisoiva.

Näistä kaikista seikoista johtuen olen luopunut toiveista saada 3 lasta. En jaksa raskautumista, raskautta ja synnytystä enää 2 kertaa. Sisarus pojallemme halutaan ja nyt kerään voimia siihen, että koska sen rumban taas jaksan. Vielä ei ole kiinnostusta eikä voimia, mutta haluan todella paljon kyllä sitä kakkosta. Kolme meille taitaa tulla vain, jos tulee kaksoset tai joskus myöhemmin adoptoimme yhden lapsen.

Olen surullinen tästä, mutta eri toten raskaus oli mulle niin traumaattinen kokemus, että en voi yksinkertaisesti kuvitella tekeväni sitä enempää kuin yhden kerran enää. Ja senkin siinä toivossa, että se olisi edes vähän helpompi kuin ensimmäinen. Vauvamme on onneksi terve kuin pukki ja muutoinkin koen, että meillä on ollut kohtuullisen mutkatonta, vaikka temperamenttinen poika onkin.

Luulen, että seuraavaa aletaan yrittämään vasta 2 vuodne päästä. Haluan antaa keholleni aikaa toipua tästä.

Sant

 

B]viiva[/B] kyseli meidän isosta pojasta ja KYLLÄ, kasvatamme jättiläistä. 4kk-neuvolassa mitat olivat 67cm ja 10600g... Suhteellinen paino jossain +30%:ssa... Eli poika on pitkä ja paksu. Esikoinen oli myös vauvana paksu, mutta lyhyt. Puolivuotiaana oli tuon pituinen ja painoi 10300g. Pituuteen ei kyllä meiltä suoraan ole geenejä saanut, minä kun olen 163 ja mies 177cm. Tosin minun vanhempani ovat keskimääräistä pidempiä ja velikin yli 190cm, eli jostain se aina tulee. Esikoisella suhteellinen paino huiteli "parhaimmillaan" +40%:ssa ja nykyisin on hoikka 4-vuotias. Paino alkoi tasaantua heti, kun lähti liikkeelle. Lähti kyllä myöhään, osin varmaan massankin takia, mutta silti. Sen puolesta en olekaan huolissani, mutta jollain tavalla vaivaa tuo isokokoisuus. Se vähän jopa hävettää, mikä on kamala tunne, kun kuitenkin rakastaa poikaa yli kaiken. Nytkin tuli tippa linssiin, en tietenkään halua rakastani hävetä. Kuitenkin tuntuu, että joka paikassa saa selitellä pojan painoa. Rintamaidolla vain mennään, eli minkäs teet. Varmaan jossain vaiheessa syötettiin liikaa, kun poika oli niin itkuinen. Yritettiin kyllä kaikkemme ensin, mutta mikään muu kuin tissi ei hiljentänyt. Alusta asti ollut TODELLA kova imemisen tarve, Jorvissa kaksi eri kätilöä jopa suositteli tuttia heti kotiin päästyämme, vaikkei yleensä suositella. Toinen totesi "etteihän tossa ole mitään järkeä, sehän on tissillä koko ajan, pakkohan sun on vessaan ja suihkuunkin päästä". Silti huudattaa ei pitäis, niin tähän on tultu. Nyt ollaan pidennetty ruokailuvälejä ja onnistuttukin ihan hyvin pidentämään 3-4 tuntiin, eli eiköhän se tästä. Meillähän on poika ollut tosi huono nukkumaan päiväunia, eli varmasti itkenyt myös väsymystään. Nyt ollaan saatu nukkumaankin, eli sekin on jees Itkeminen ei ole mitään pientä tuhinaa, vaan poika karjuu pää punaisena ja oikein raivoaa ja joskus kun yritettiin kesti 40min... Tuntuu temperamenttia löytyvän. Nykyisin annetaan vähän huutaakin, mutta on siinä käsivarret ja korvat kovilla, kun karjuvaa yli 10-kiloista hytkyttelee vartinkin. Siinä ajassa yleensä rauhoittuu ja useimmiten nukahtaa. Joka tapauksessa taas odottelen kauhulla ensi viikon neuvolaa, kun saa uudet mitat. Sekin harmittaa, koska yleensä käyn neuvolassa oikein mielelläni, mutta nyt oikein pelkää mitä sieltä nyt taas tulee.

Yöunet on myös parantuneet ja mennään yleensä kolmella syötöllä, aiemmin kun niitä oli 5-7. Aiemmin poika nukahti joko tissille tai pullolle ja siitä siirrettiin sänkyyn. Viikon ajan sai korviketta joka ilta, kun alkoi raivota tissillä. Se oli meiltä virhe, koska söi silloin liikaa ja siitä seurasi ilmavaivoja ja tukala olo, joka herätti monta kertaa yössä, eikä taas auttanut muu kuin tissi, joka todellisuudessa pahensi oloa. Viime perjantaina poika huusi enemmän ja vähemmän kaksi tuntia ennen nukahtamistaan. Oli syönyt niin paljon rintaa, että tiesin ettei nälkäänsä huuda, joten vain lohdutettiin. Silloin nukkuikin ekan hyvän (meille hyvän, eli 3 herätystä) yönsä. Seuraavana iltana laitettiin syömisen jälkeen hereillä sänkyyn ja kun alkoi olla merkkejä huudon alkamisesta, hyssytin sylissä ja juuri nukahtamisen hetkellä siirsin takaisin. Toimi. Nyt useimmiten annan huudon aloituksiin muutaman tömpsyn rintaa ja sitten takaisin sänkyyn ja nukahtaa sinne itse. Paitsi eilen. Ollaan mun vanhemmilla ja esikoinen apinoi illalla niin, ettei pieni saanut nukahdettua ja meni yliväsyneeksi. No, hyssytin sylissä uneen asti tällä kertaa, ihan vain että sain rauhan maahan.

Tulipa sepustus. Joskus tuntuu, että oon ihan noviisi, vaikka meillä yksi lapsi jo onkin. Nämä vain ovat temperamentiltaan kuin yö ja päivä, joten tuntuu etten tähän mennessä ole tiennyt lapsen hoidosta mitään. Enkä näköjään tiedä nytkään, kunhan opettelen

Kiinteitä ei olla aloitettu vieläkään. Piti aloittaa silloin jokin aika sitten, mutta mies laittoi vahingossa koko perunasatsiin suolaa (tehtiin muusia), niin ei saatu erikseen siitä maisteluerää vauvalle ja niin se on sitten jäänyt. Ja kun energiaa tuntuu tulevan rintamaidosta enemmän kuin tarpeeksi, en ole pitänyt kiirettä, kun illat ja yötkin ovat hieman rauhoittuneet. Täytyy ensi viikolla katsoa, kun tulee 5kk täyteen ja saisi aloittaa puurotkin...

Lasten lukumäärästä: Olen tähän asti halunnut kolme lasta. Eniten tämän kakkosen haasteellisuudessa harmittaakin se, että jos tämän takia en minä tai mies jaksa/halua enää kolmatta. Ikäeroa haluan kuitenkin vähintään 2,5v, joten ei onneksi vielä tarvitse päättää. Jos kolmas ajallaan halutaan, aloitetaan yrittäminen kun tämä on 1,5v tietämillä. Nimenomaan yrittäminen, kaikkea kun ei itse voi edes päättää. Katsotaan siis.

syyslaulu: Ensinnäkin voimia lääkärin kommenttien kanssa! Meillä kerroin nlalääkärille viimeksi, että poika saa keskimäärin kerran viikossa korviketta, kun lomalla matkustaessa sai. Normaalisti ei niinkään "paljoa", paitsi mitä nyt oli nämä iltariehumiset reilun viikon ajan. Lääkäri totesi, että korvike pitää jättää kokonaan pois. Yeah right, se kerta viikossahan meidän pojan on lihottanut Ja mitäs sitten jos joudun esim. reissussa ottamaan migreenilääkkeen, en saa imettää, eikä omaa maitoa ole saatavilla? Th sanoikin heti, ettei sitä tarvitse kokonaan jättää. Kääntymisestä ja vatsallaan viihtymisestä: Poikahan kääntyi ekan kerran 3,5-kuisena vatsalleen, eikä sen jälkeen edes yrittänyt pariin viikkoon. Nyt on kolmen viikon aikana kääntynyt ehkä 4 kertaa, mutta ei todellakaan ole kovin kiinnostunut touhusta. Johtuuko sekin massasta ja siitä ettei käy kovin helposti. Usein ikäänkuin "muistutan" ja käännän vähän kyljelleen ja siitä pungertaa itse vatsalleen. Aika vaivalloista tuo kyllä on, mutta tiedän kuitenkin osaavan, sen verran usein on kääntynyt kokonaan itse. Vatsallaan viihtyy joskus hyvin jonkin aikaa, mutta useimmiten hermostuu jo parin minuutin jälkeen. Joka päivä pidän silti, vaikka sitten vain pari minuuttia kerrallaan.

Semmosta meille. Pitäis vissiin kirjotella useammin, ettei aina tule tällaista romaania


T: Anskuli ja klöntti melkein 5kk (ens ti "täyttää")

 

Anskuli olipas tuttua juttua sun kirjoituksessa. Meillä myös poika oli iso vauva. Paino tasaantui hänelläkin heti, kun lähti liikkeelle. Nyt on hoikka, pitkä koululainen. Näin oletan tämän kakkosenkin osalta käyvän. Ymmärrän tuon häpeän tunteen, josta kirjoitit. :ashamed: Myös minä rakastan lapsiani juuri sellaisena, kuin ovat(jokaista kiloa ja senttiä). Ärsyttää vaan nämä ulkopuolisten asettamat paineet(tuijottaminen yms.). Kaikkien pitäisi kai olla käyrissä ja yhtä samaa harmaata massaa. Olisin kuitenkin enemmän huolissani, jos vauva ei kasvaisi/söisi. Ollaan siis rohkeasti ylpeitä vaan pienistäsuurista vauvoistamme! =)
Äläkä ota mitään paineita siitä neuvolaan menosta! Kerran on rintamaidolla noin kasvanut, niin minkäs teet?

Meillä on kiinteiden maistelun alettua heräilty kerran/kaksi yössä(tai mistä lie johtunee), mutta ihan vain touhottaa ja "juttelee"?? Tuttia oon vain tarjonnut ja näin on nukkunut takaisin... Onko muilla tullut tätä heräilyä/levottomuutta tässä 4kk tienoilla?

 

viiva meillä on levottomuutta öisin ollut nyt muutamana yönä, kääntyy massulleen ja jumppailee ja itkee kun viereen ottaa niin nukkuu kun tukki, minä vaan en sitten nuku kovin hyvin kun poika liimautuu muhun kiinni :/

 

Viiva: Näin tehdään! Ja tosiaan, ihmiset kommentoivat: "Onpas se aikamoinen!" "Ei vieläkään kiinteitä vaikka on tollainen jytky!" Ja sataa kertaa kuultu: "No on ainakin ollut ruoka-aikaan kotona!" Ja tokihan mä tiedän, ettei kukaan mitään pahaa tarkota, mut itelle tulee sellanen olo, et on jotenkin huonompi vanhempi, kun on iso lapsi ja pitää selitellä... Tyhmää, järjellä sen tiedän, mutta tunneasiat ei paljon järkeä kysele. Ja onhan se niinkin, että parempi näin. Enemmän huolta aiheuttaisi, jos olisi liian laiha, vaikkei sillekään juuri mitään itse voi.

 

:hug: anskuli ja viiva yrittäkää olla välittämättä ajattelemattomien kommenteista, vaikka varmasti sattuu. Se on vaan niin kumma, että ihmisillä on muka lupa kommentoida toisten lapsia tuolla tavalla. Milloin on liian isoja, milloin liian pieniä... Tärkeintä on että lapsi voi hyvin ja on varmasti vanhemmilleen ja muille läheisille rakas millainen ikinä onkaan.
Santtu toivottavasti seuraava mahdollinen raskautesi olisi ensimmäisen vastakohta ja menisikin alusta asti paremmin. Varmasti oli niin voimia vievä, ettei sitä monesti jaksaisi.

 

Heipä hei!

Onpas täällä ollut vilkasta =)

Meillä oli eilen 4kk neuvola ja uudet mitat on 7450g ja 67,5cm. Pituus edelleen yli käyrien mutta paino suhteessa hyvä. Rintamaidolla mennään ja neuvolassa ohjeistettiin näillä jatkamaan, kuulemma soseiden kanssa pelaamisessa ei nyt olisi mitään järkeä...

Me kuullaan myös ihan jatkuvalla syötöllä että ompas se iso. Hermo menee, miks ei voi sanoa ompas se sulonen tai terhakka tai ihan mitä tahansa muuta. Joku mamma arvuutteli jo että onko tyttö puoli vuotias ja hämmästeli sitten suureen ääneen kun on vasta 4kk. Ei tunnu kivalta vaikka tytöllä ei painoa liikaa olekkaan vaan pituutta.

Lisää lapsia haluaisin välittömästi mutta leikkauksen takia ei vielä saisi raskaaksi tulla. Nyt tosin näyttää parisuhteenkin kannalta että pieni odottelu ei ole pahitteeksi. En tiedä mihin on hävinnyt keskusteluyhteys tässä muutaman viime kk aikana mutta toivottavasti saadaan asia kojattua.
Tuntuu että eletään miehen kanssa ihan eri elämää. Onko muille käynyt näin ja miten pääsitte siitä eteenpäin?

 

Juup! "Tuo on ainakin ollut ruoka-aikaan kotona" on TODELLAKIN jo kuultu!!! Noh, antaa ihmisten kommentoida. Mulla ei kyllä tulisi mieleenkään mainita kenenkään vauvasta negatiiviseen sävyyn MITÄÄN. Tuijottamistakin vältän viimeiseen saakka. Jokainen vauva on oma ihana itsensä, ulkomuotoon tai kokoon katsomatta!

Kiitos tsempityksistä! =)

 

Netsuli Meillä taas on päinvastoin, vauva lähensi meitä ihan hirmusesti ja muutenkin suhde muuttui jotenkin hirmu paljon parempaan suuntaan ! Toki se että minä oon hirmu hellyyden kipeä ihminen, niin en sitten ite saakkaan sitä hellyyttä mieheltä niin paljoo, mutta onneksi saan omaa hellyyttä purkaa poikaan niin paljon kun jaksan ja se nauttii siitä niin hirmusesti että meillä halitaan ja pusutellaan hirmu paljon Ja joo meiltä on kysytty jo kaks kertaa kun herra oli 3kk vanha että onko 6kk, menin ihan äimäks että mitä hitsiä eihän tää ees oo niin iso vaikka toki iso poika tämäkin on ! Ite en oo mitenkään ottanu itteeni noita onpa ollut ruoka-aikaan kotona kommentteja, mitäs sit, niin onkin ja niin ton ikäsen kuuluukin ! Poika ei edes ole mitenkään pullero tai ehkä hiukan, mutta mun mielestä vauvoilla kuuluukin olla vähän jalkamakkaroita ja posket pyöreet ! Ja olen nähnyt paljon kookkaampiakin vauvoja ja silti hekin ovat aivan yhtä söpöjä. Että tällänen pieni avautuminen Taidan lähtee pakkaamaan loppuun kun reissu mummulaan ja paappalaan odottaa !

 

Ninuski[/B: Kivan yksityiskohtaisesti kirjoittelit teijän ilta- ja aamurutiineista, oli kivaa ja mielenkiintoista lukea=) Paljonko päikkäreitä teillä sitten nukutaan? Onneksi kuitenkin yöt menee sitten hyvin, se on hyvä juttu=) Meillä kans samaa "ongelmaa", että päikkäreille ei oikein malta neiti rauhoittua, mutta sitten hyvinä päivinä (olisko niitä ehkä puolet viikosta suunnilleen?) kyllä nukkuu kahdet 1,5tunnin päikkärit tai vastaavasti yhdet 3-4tunnin päikkärit. Mutta tosiaan, onneks neiti nukkuu hyvin yöllä, noin klo 20-20.30 nukahtaa ja klo 08 maissa sitten heräilee aamulla. Yön aikana syö yleensä kerran, ja joskus herää ihan vaan juttelemaan, kuten esimerkiksi viime yönä klo 03.30 Ja joo, täällä kanssa selostellaan kaikenlaista vauvalle ihan tosi tosi tarkkaan, ja välillä kuuntelee tosi kiinnostuneena ja välillä ei Meillä ei vielä kierähdellä, niin uskallan jättää lattialle hetkeksi neidin itsekseenkin=) Koskahan vauvan "pitäis" alkaa kierähtelemään, onko tietoa?

valjakka: En oo meijän neidillä ihottumia huomannut, joskus selässä/niskassa on hikinäppyjä, mutta ne nyt on tietysti eri asia. Ja täällä tosiaan mennään vielä täysimetyksellä, niin eipä kai niitä iho-oireita voikaan paljoa tulla Tänään tosin neiti sai vähän imeskellä kurkkua, ja oli kyllä niin herkkua, että oikein ryysti!

Ootteko antaneet vauvallenne jo jotakin ruokaa imeskeltäväksi, just esim. kurkkua? Mitä on vauva tykännyt?

Santtu82: Itsekin tykkään rutiineista, ja eiköhän meijän neitikin tykkää. Ja vauvallehan tutut rutiinit tuovat sitä turvallisuutta, joten kyllä rutiineista, etenkin jos ne on hyväksi havaittu, kannattaa meijän pitää kiinni=) No hyvä, että tosiaan nukkuu yöt hyvin, sama täällä tosiaan=) Jos pitää valita, niin mieluummin tosiaan valvoo sitten päivällä kuin yöllä... Itse oon kyllä semmonen ihminen, että jos en saa suht hyviä yöunia nukkua, niin seuraava päivä on sitten ihan mahdoton

syyslaulu: Meillä taas neiti nimenomaan viihtyy just mahallaan, selällään ei oikein viihdy. Toki sitten, kun mahallaan väsyy kannattelemaan päätään, niin sitten meinaa hermostua ja itkukin tulla, jos en heti siinä samassa hetkessä ole neitiä kääntämässä selälleen "lepäämään". Kyllähän vauva sitten omaan tahtiinsa alkaa kääntyillä, ei kai sillä vielä niin kiire ole=) Mutta toki silti kannattaa välillä aina just kokeilla vauvaa masulleenkin, niin tottuu sitten pikkuhiljaa=)

 

masuilija.: Teilläkö on jo rattaat käytössä, mitä vauva on tykännyt vaunuista siirtyä rattaisiin? Miten puet pojan näillä keleillä rattaisiin? Me ollaan kanssa varmaan kohta siirtymässä rattaisiin kahdesta syystä: neiti ei enää kauaa mahdu vaunukoppaan ja toinen, ehkäpä se tärkein syy siirtyä kohta vaunuista rattaisiin on yksinkertaisesti se, että neiti ei enää vaunuissa viihdy; ei nuku eikä halua olla selällään eikä kyljellään vaunuissa. Nykyään melkeinpä poikkeuksetta alkaa ihan kamala itku ja huuto heti, kun lasken neidin vaunuihin... Harmittaa, kun olen tykännyt vaunulenkeillä käydä. Mutta enäähän se ei ole kivaa, kun aina tulee tuota suoraa huutoa=( Tänään kävinkin sitten neidin kanssa ulkoilemassa ihan kantorepun avulla, ja oli kyllä ihanaa; neiti katseli ympärilleen suurella mielenkiinnolla ja muutamaa hyminää lukuunottamatta oli puolen tunnin lenkin ihan hiljaa=)

Ootteko käyttäneet kantoreppua? Miten vauvanne viihtyy kantorepussa ja oletteko ihan lenkeillä käyneet vai "vaan esimerkiksi kaupassa tai kaupungilla?

 

Tinttulina: Joo, vähän on yllättänyt tämä äitiys minutkin siinä(kin) mielessä, että tosi paljon ja usein tuntuu siltä, että oon huolissani milloin mistäkin. Ja joo, täälläkin neiti herää välillä keskellä yötä ihan vaan juttelemaan. Se on tosi suloista, mutta samalla kyllä myös tosi ärsyttävää, kun itseä väsyttää niin maan pirusti, ja toinen ihan iloisena ja pirteänä haluais vaan jutella...Ihan maksimissaan kuitenkin valvotaan tuossa tilanteessa tunti (itse en vauvalle juuri mitään juttele takaisin, korkeintaan "nyt jatketaan X unia" -tyyliin), sitten nukutaan aamuun asti. Välillä "saan vauvan hiljaiseksi" ja nukahtamaan uudelleen nopeammin, kun tarjoan tissiä

Milas: Ei ole vielä tullut "uutta" vauvakuumetta. Olen aina haaveillut, että lapsia olisi enemmän kuin yksi, ja toivoisinkin tuolle meijän neidille totakai sisarusta, mutta tällä hetkellä vauva-arki tuntuu sen verrasn haasteelliselta, että en osaa ainakaan vielä vauvakuumeilla. Haaveissa tietysti olisi, ettei mahdollisen kakkosen ja neidin välille tulisi kovin suurta ikäeroa, mutta saa nähdä, miten käy...Miehen kanssa menee periaatteessa hyvin, mutta yhteistä aikaa ei oikein neidin syntymän jälkeen ole ollut, kun ympärillä ei oikein ole ketään, kenelle voisi neidin hoitoon viedä, se on kyllä harmi, kun olisi kiva olla kaksin miehenkin kanssa edes joskus. Mutta olen/ollaan ajateltu asia niin, että tää on tätä jonkin aikaa, ja sitten joskus jotain muuta. Nyt nautitaan tästä pikkuvauva-ajasta näillä puitteilla!=)

Kivaa viikonloppua ihan jokaiselle huhtikuisen äidille!=)

 

Veyve, minulla on myös kantoreppu (Manduca), joka on kyllä jäänyt valitettavan vähälle käytölle... Noilla muutamilla testauskerroilla on jotenkin jäänyt sellainen mielikuva, että neiti kaipaisi hiukan parempaa näkyvyyttä sieltä... Manducassahan voi kantaa edessä kasvot rintaan päin, lantiolla tai selässä. Toki noihin asentoihin on kokosuositukset, ja tähän asti neiti on ollut niin hippiäinen, että ainoastaan tuo edessä kantaminen on tullut kyseeseen. Mutta olen vakaasti päättänyt tormakoitua tuon Manducan suhteen, josko neitikin oppisi sitten siitä enempi tykkäämään.

Meillä yhdessä vaiheessa oli päikkärit sellaisia puolen tunnin tirsoja, ehkä 3-4 kertaa päivässä. Sillä ei juuri tuntunut olevan vaikutusta, nukkuiko neiti kesken touhujensa sitteriin/lattialle viltille vai veinkö nimenomaan päikkäreille pinnikseen. Ulkosalla nukkui pitempiä siivuja, jopa 2-3h, kun olin muutaman kerran marjastamassa tytön kummin kanssa heidän mökillään. Mutta nyt on muutamana päivänä tullut iltapäivästä ne pitemmät unet - myös sisätiloissa. Aion silti kokeilla parvekkeella nukuttamista (minulla on tytön kummilta lainassa ns. kakkosvaunut, joita olen käyttänyt esim noilla mökkireissulla), nyt tuo länsiparveke alkaa varmaan olla jo riittävän viileä, vaikka aurinkoinen päivä olisikin...

En ole vielä antanut mitään sormiruokaa. Mieli kyllä tekisi. Ja nyt vielä olisi saatavilla aikas kivasti noita kotimaisia kasviksia. Omenat taitaa olla aika kirpakoita tänä vuonna? Parikin tuttavaa on maininnut... Sitä olin ajatellut raastaa hienoksi raasteeksi, mitä tyttö sitten voisi näpelöidä suuhunsa Tosin meillä kun ei vielä kovin hyvin istuta (nytkin soseet syötetään sitterissä), niin ehkä noita imeskelypaloja voisi antaa sitten, kun syöttötuolissa oleminen luonnaa... Ja yhden huomionarvoisen vinkin olen saanut jo tuohon sormiruokailuun liittyen: mieti, miten oikeasti saat sen ruuan murusen vauvan kurkusta ulos, jos sattuukin käymään köpelösti.

Olen ollut valitettavan laisk... mukavuudenhaluinen äiti ja tehnyt vähänlaisesti soseita itse. Koska pidän marjastamisesta ja puolukkaakin näyttäisi tänä vuonna tulevan kivasti, niin haluaisin tehdä vauvalle puolukkasosetta. Voiko vauvalle antaa puolukkaa vai onko liian hapokasta? En aikonut tarjota sitä pelkälteen vaan johonkin "pehmeämpään/loivempaan" yhdistettynä... Mutta mihin? Ehdotuksia?

 

Sormiruokaa ei oo vielä tarjottu niin kuin ei muutakaan kiinteetä. Muutenkin aloitan ensin kypsennetyillä ruuilla ja vasta sitten tuoreella. Mahan pitää ensin saada tottua kiinteeseen tavaraan. Mutta sitten kun vauva tottuu kiinteämpään niin saa ite imeskeltäväksi ja mutusteltavaksi pikku nökösiä. Ninuski suosittelen sitä puolukkaa tekemään kiisseliksi niin ei ole niin ärtsyä vauvalle
veyve meillä ei ole kantoreppua mutta liina on. Siinä ollaan ulkoiltukin ja neiti viihtyy aika pitkään siinä kun on katseltavaa. Ratasosa ollaan otettu nyt välillä käyttöön kun on ollut kauniita ilmoja ja olen itsekin halunnut ulos muulloin kuin vauvan uniaikaan. Neiti tykkää kovasti olla puoli-istuallaan ja katsella sisarusten leikkejä tai heiluvia puunlatvoja =) Ratasosan kanssa vauvalla sama vaatetus kuin vaunuissa nukkuessakin (vanupuku,tumput, töppöset, myssy) ja lisänä huopa ja rattaiden jalkapeite. Mutta jos on kovin tuulista tai kosteeta niin sitten laitan syyshaalarin (ei mikään vedenpitävä, kun ei vauva kuitenkaa rattaissa kastu. Mutta kangas pitää tuulta enemmän kuin pelkkä vanupuku) ja alle tarvittaessa enemmän vaatetta.

 

Veyve Meillä poika on tykännyt ihan hirveesti kun on päässyt kantokopasta pois, eikä enää sinne edes mahtuisi ! Ja nyt kun ei ole kantokoppaa viihtyy mös makuuasennossakin ! Ja meillä on annettu kurkkua, nektariinia ja viinirypäleitä sellasesta verkosta, joita saa lastentarvikeliikkeistä, todella kätevä ja meillä suosittu juttu Ei tarvitse pelätä että pojan suuhun menisi isoja palasia. Nektariini ihan pojan ykkös herkkua

Meillä taas reissu takana yhteen suuntaan reilu 200km ja nyt väsyttää joten lähen iltapuuhiin pojan kanssa

 

Niin joo ja kun tuo meidän poika on tosi kuuma kaveri niin vaunuissa on päällä sukkahousut ja body, fleesepuku tumput ja villasukat, pipo ja sitten sellanen tuulen ja veden pitävä todella ohut ulkoilupuku, välillä myös jalkapeite !

 

Masuilija

Nyt mäkin innostuin tuosta "ruokaverkosta". Hieno keksintö! Voikohan noita makupaloja antaa sen verkon kautta, vaikka kiinteitä ei ole muuten vielä ollenkaan aloitettu? Itse aattelen jotenkin sillä logiikalla, että toihan ois parempi tapa aloittaa. Saa ensin makuja ja vasta sitten myöhemmin oikeaa ruokaa suuhunsa.

Meneekö tuon verkon läpi miten paljon suuhun? Banaania varmaan tursuaa, mutta jos laittaisi vaikka porkkanaa, ei varmaan menisi? Miten ootte muuten kokeneet tuon verkon? Pitääkö se verkko vaihtaa usein vai pestäänkö sitä?

Meillä on päätetty, että aloitellaan kiinteitä varsin hiljalleen tuossa noin 5 kk:n iässä. Kiire ei ole, kun tissimaidolla tuntuu hyvin kasvavan. Oikeastaan vasta nyt on muutenkin osoittanut vähäistä kiinnostusta sitä kohtaan, mitä muut laittavat lautaselta suuhunsa.

Santtu ja poikanen

 

Santtu82 Tuo verkko pestään aina ja banaania en sinne suosittele laittamaan koska ei millään lähde pois. Kyllähän sitä menee niin paljon suuhun kun vauva vaan jaksaa syödä Meillä ainakin syödään aina kaikki mitä verkkoon laitetaan, tietty pieniä rippeitä jää, nektariinista tulee kivasti sitä mehua niin siitä poika taitaa tykätä siks eniten. Tuo verkko on tosi simppeli juttu, pesasee vaan aina syönnin jälkeen ja se on nopee homma Tiedän ainakin yhden joka on antanut tuon kautta ensin kun ei tyty meinannut kiinteitä syödä mut sit taas tolla söi isojakin määriä kurkkua Tulikohan tässä kaikki.

 

niin ja Santtu82 siksi tuo on hyvä kun tosiaan sinne vauvan suuhun ei mitään isoja palasia pääse menemään ! Ja mainittakoon vielä että on tosi edullinen tuo mikä meillä on niin hintaa oli 6.9e Lastentarvike Baby Style Oy - Canpol Babies Ruokasuodin