3. asteen repeämä?
- Viestiketjun aloittaja Vilma232
- Ensimmäinen viesti
\
Moi. Mulle tuli ekassa synnytyksessä III-IV asteen repeämä välilihan leikkauksesta huolimatta. Toivuin siitä hyvin, mutta ensimmäiset viikot olivat aika tuskaisia ja askel lyhyt, kun tikit kiristivät. Seuraava lapsi syntyy sektiolla lääkärin päätöksestä. Sektion syyksi kirjoittivat "aiempi synnytyskomplikaatio".
Alkuperäinen kirjoittaja 25.01.2007 klo 08:40 Vilma kirjoitti:
Moi. Mulle tuli ekassa synnytyksessä III-IV asteen repeämä välilihan leikkauksesta huolimatta. Toivuin siitä hyvin, mutta ensimmäiset viikot olivat aika tuskaisia ja askel lyhyt, kun tikit kiristivät. Seuraava lapsi syntyy sektiolla lääkärin päätöksestä. Sektion syyksi kirjoittivat "aiempi synnytyskomplikaatio".
Mulle tuli ekassa synnytyksessä kolmannen asteen repeämä, epparista huolimatta.Olin tosi kipeä, mutta en edes sillon tajunnu, luulin et kuuluu asiaan.Kunnes jälkeenpäin olen tajunnu et olin aika pirun kipeä.Toisen synnytin myös alakautta ja helppoa oli, aivan pieni repeämä vaan. Saas nähdä kuinka nyt kolmannen kanssa käy.Luulen et vasta jos on neljännen asteen repeämä aletaan puhumaan sektiosta.
\
1. synnytyksessä tuli 3. asteen repeämä. Alkuun olin tosi kipeä, mutta eka synnytys kun olin, niin oletin, että se kipeys kuuluu asiaan (ja sitäpaitsi luin repeämien vakavuudesta vasta kotona papereista jälkikäteen). Kyllä niistä hyvin kuitenkin toivuin, mutta pitkä ponnistusvaihe sai aikaan sen, että pissinpidätyskyky ei ole ihan ennalleen palautunut. Ei se arkea ole haitannut (liikuntaharrastuksia kyllä vähän), ja nyt kun kohta synnytän viimeisen lapsemme, niin pyydän tähän asiaan apua myös (mielellään leikkaushoitoa).
2. synnytys tapahtui myös alateitse, ei tullut mieleenkään pyytää sektiota tuon takia. Kysyin kyllä lääkäriltä, että miten todennäköistä on repeämien uusiutuminen, mutta hän sanoi, että luultavasti 2. synnytys menee paljon helpommin niin kuin menikin. Siitä jäi oikein hyvä muistio, kipuja toki oli, mutta silloin tunsin osaavani synnyttää ja se oli hieno tunne.
Alkuperäinen kirjoittaja 25.01.2007 klo 08:40 Vilma kirjoitti:
1. synnytyksessä tuli 3. asteen repeämä. Alkuun olin tosi kipeä, mutta eka synnytys kun olin, niin oletin, että se kipeys kuuluu asiaan (ja sitäpaitsi luin repeämien vakavuudesta vasta kotona papereista jälkikäteen). Kyllä niistä hyvin kuitenkin toivuin, mutta pitkä ponnistusvaihe sai aikaan sen, että pissinpidätyskyky ei ole ihan ennalleen palautunut. Ei se arkea ole haitannut (liikuntaharrastuksia kyllä vähän), ja nyt kun kohta synnytän viimeisen lapsemme, niin pyydän tähän asiaan apua myös (mielellään leikkaushoitoa).
2. synnytys tapahtui myös alateitse, ei tullut mieleenkään pyytää sektiota tuon takia. Kysyin kyllä lääkäriltä, että miten todennäköistä on repeämien uusiutuminen, mutta hän sanoi, että luultavasti 2. synnytys menee paljon helpommin niin kuin menikin. Siitä jäi oikein hyvä muistio, kipuja toki oli, mutta silloin tunsin osaavani synnyttää ja se oli hieno tunne.
C
Chamorphis
Vieras
Nostelen tässä vanhaa pinoa saadakseni uudempia kokemuksia tosta 3.asteen repeämästä. Itse repesin kolmannen asteen verran, puolet sulkijalihaksestakin repes. Kipuja edelleenkin yhdynnäs ja synnytyksestä melkein 8 kuukautta. Kaipaisin kokemuksia miten on uusi synnytys mennyt? Noissa vanhemmissa on jakautunu kokemukset sektion ja alakautta synnytyksen välillä. Mikä mahtaa olla nykypolitiikka tos synnytykses? Mua ei pelota niinkään synnytys, mutta pelkään että repeän uudelleen yhtä pahoin. Haluaisin kuitenkin synnyttää alakautta seuraavankin kerran. Toisen lapsen yritys olisi tarkoitus aloittaa kun ensimmäinen tulee vuoden verran...
Mulla tuli 3.asteen repeämä kuopuksen syntyessä ja toivuin siitä tosi hyvin, mitään vahinkoa ei oo siitä jäänyt, arpi on tosi siisti (lääkärit ihmetelleet, että miten muka voi olla niin vakava repeämä ) ja tuolloinkin minusta parannuin suht nopeasti.
Minulle sanottiin jälkitarkastuksessa, että jos vielä raskaaksi tulen synnytys hoidetaan ehdottomasti sektiolla. Aikaa tuosta kohta 5vuotta. Itse joskus olin ehdottomasti sektiota vastaan ja päätin, että riskeistä huolimatta tahdon synnyttää alakautta, mutta nyt kun aikaa on kulunut ja raskaana nyt taas olen, olen todennut, että haluan sektion.
Minua ei pelota itse synnytys, päinvastoin, mielelläni synnyttäisin. Enemmän minua se sektio pelottaa, mutta se, että jos repeän uudelleen yhtä pahasti niin saako sitä korjattua enää yhtä hyvin tai ollenkaan. Mieluummin sektio kuin riski siitä, että invalidisoidun loppuelämäkseni.
Minulle sanottiin jälkitarkastuksessa, että jos vielä raskaaksi tulen synnytys hoidetaan ehdottomasti sektiolla. Aikaa tuosta kohta 5vuotta. Itse joskus olin ehdottomasti sektiota vastaan ja päätin, että riskeistä huolimatta tahdon synnyttää alakautta, mutta nyt kun aikaa on kulunut ja raskaana nyt taas olen, olen todennut, että haluan sektion.
Minua ei pelota itse synnytys, päinvastoin, mielelläni synnyttäisin. Enemmän minua se sektio pelottaa, mutta se, että jos repeän uudelleen yhtä pahasti niin saako sitä korjattua enää yhtä hyvin tai ollenkaan. Mieluummin sektio kuin riski siitä, että invalidisoidun loppuelämäkseni.