No hei,
olen selaillut tässä teidän keskusteluja ja ajattelin minäkin purkaa tuntojani. Rakas esikoiseni kohta 3,5 v poikani on pitänyt meitä vähän kovilla viimeiset 1,5v. Puheessa ja motoriikassa on ollut viivästymää ja viime syksynä pääsimme sitten toimintaterapiaan (hyvä) joka jatkuu edelleen. Puheterapian arviossa olemme käyneet 4 kertaa. Passiivinen sanavarasto on ikätasolla mutta puhe on epäselvää tai ajoittain "omaa" kieltä tai sitten ei aikan/paikan suhteen sopivaa.
Lapsi on pikkusisarensa kanssa pph:lla 4pv viikossa. Kovasti painotetaan päiväkotiin siirtymistä. Hoitoon ja kotiin on kuvat käytössä. On ollut apua mutta nyt on taas palannut se vuoden takainen kirkuminen ja huutaminen. Jos sanotaan tai nykyään näytetään kuvin, että lähdetään kauppaani,/ulos niin kamala huutaminen ja heittäytyminen. Hoidossa on alkanut töniä, muksia toisia kumoon ja hoitaja saa laittaa vähän väliä jäähylle -ilman mitään tulosta. Kotona kokeilee kanssa kaikkea kiellettyä. Kaksi kertaa kiellämme napakasti asiasta ja sitten olemme laittaneet jäähylle eteiseen 2min ajaksi. Ei tulosta. Tekee saman uudestaan ja menee sitten uudestaan oven taakse itse. (tämä neuvo oli luette kasvatusoppaasta
). Kyläreissut ei ole oikein herkkua ja pph on tosi väsynyt tilanteeseen mutta sanoo ettei päiväkoti ole oikea paikka pojalle.
Puheterapeutti laittoi seurantaan ja syksyllä sitten katsotaan uudestaan. Välistä tuntuu, että poika on turhautunut kun ei saa itseään ilmaistua ja minäkään en aina ymmärrä mitä hän tarkoittaa. Olen monesti hermostunut tähän kamalaan meteliin mitä tässä huushollissa on, kun pikkusisko 2v ottaa mallia isommast ja molemmat kiljuu sen 3 varttia niin ettei ajatuksia kuule,, Naapurit vaan toteaa, että teillä taas huudettiin. Nyt olen kuukauden ajan ottanut asenteen, etten vaan ala itse kiljua mukana ja on se minua itseäni auttanut.
Mutta tuntuu, että mitä ihmettä mun pitäisi tämän pojan kanssa tehdä. Neuvolasta ja toimintaterapiasta sanotaan, että mitään tutkimuksia ei tehdä ennen 4 ikäävuotta. Puheterapia painottaa seurantaa. Käytin pojan 2 kertaa yktityisellä puheterapeutilla ja hän sanoi, että vaikutta dysfasialta ettei pitäisi odottaa enää. Ainut ajatus itselleni tulee, käyttää poika yksityisellä lekurilla ja toivoa lähetettä puheterapeutille.
Järkyttävn pitkä selostus ja en päässyt edes vielä vauhtiin
Tsemppiä teille rakkaat vanhemmat.
olen selaillut tässä teidän keskusteluja ja ajattelin minäkin purkaa tuntojani. Rakas esikoiseni kohta 3,5 v poikani on pitänyt meitä vähän kovilla viimeiset 1,5v. Puheessa ja motoriikassa on ollut viivästymää ja viime syksynä pääsimme sitten toimintaterapiaan (hyvä) joka jatkuu edelleen. Puheterapian arviossa olemme käyneet 4 kertaa. Passiivinen sanavarasto on ikätasolla mutta puhe on epäselvää tai ajoittain "omaa" kieltä tai sitten ei aikan/paikan suhteen sopivaa.
Lapsi on pikkusisarensa kanssa pph:lla 4pv viikossa. Kovasti painotetaan päiväkotiin siirtymistä. Hoitoon ja kotiin on kuvat käytössä. On ollut apua mutta nyt on taas palannut se vuoden takainen kirkuminen ja huutaminen. Jos sanotaan tai nykyään näytetään kuvin, että lähdetään kauppaani,/ulos niin kamala huutaminen ja heittäytyminen. Hoidossa on alkanut töniä, muksia toisia kumoon ja hoitaja saa laittaa vähän väliä jäähylle -ilman mitään tulosta. Kotona kokeilee kanssa kaikkea kiellettyä. Kaksi kertaa kiellämme napakasti asiasta ja sitten olemme laittaneet jäähylle eteiseen 2min ajaksi. Ei tulosta. Tekee saman uudestaan ja menee sitten uudestaan oven taakse itse. (tämä neuvo oli luette kasvatusoppaasta
). Kyläreissut ei ole oikein herkkua ja pph on tosi väsynyt tilanteeseen mutta sanoo ettei päiväkoti ole oikea paikka pojalle.Puheterapeutti laittoi seurantaan ja syksyllä sitten katsotaan uudestaan. Välistä tuntuu, että poika on turhautunut kun ei saa itseään ilmaistua ja minäkään en aina ymmärrä mitä hän tarkoittaa. Olen monesti hermostunut tähän kamalaan meteliin mitä tässä huushollissa on, kun pikkusisko 2v ottaa mallia isommast ja molemmat kiljuu sen 3 varttia niin ettei ajatuksia kuule,, Naapurit vaan toteaa, että teillä taas huudettiin. Nyt olen kuukauden ajan ottanut asenteen, etten vaan ala itse kiljua mukana ja on se minua itseäni auttanut.
Mutta tuntuu, että mitä ihmettä mun pitäisi tämän pojan kanssa tehdä. Neuvolasta ja toimintaterapiasta sanotaan, että mitään tutkimuksia ei tehdä ennen 4 ikäävuotta. Puheterapia painottaa seurantaa. Käytin pojan 2 kertaa yktityisellä puheterapeutilla ja hän sanoi, että vaikutta dysfasialta ettei pitäisi odottaa enää. Ainut ajatus itselleni tulee, käyttää poika yksityisellä lekurilla ja toivoa lähetettä puheterapeutille.
Järkyttävn pitkä selostus ja en päässyt edes vielä vauhtiin
Tsemppiä teille rakkaat vanhemmat.
ienen dysfaatikon äiti