Vauvaonnittelut
Scalalle pojasta, Mansikalle tytöstä, Kathamille pojasta, Siukulle tytöstä, Äiskälle pojasta, sekä Annilialle ja kesämassulle tytöstä!!!
Tosi paljon syntynyt vauvoja sitten viime käyntini, mutta johan se onkin elokuu.
Täällä on tehty remppaa viimeiset 3 päivää, ekana päivänä tuli jopa suppareita, mutta ei enää sen jälkeen, ja tosi vaikea uskoa, että LA on kolmen viikon päästä! Mahan koon lisäksi ei mitään merkkejä siitä, et synnytys olis lähellä. No, ehtiihän niitä vielä tulla, ja mukavaa nauttia lomailusta tässä, kun tietää, ettei ne ekat kuukaudet vauvan kanssa tosiaankaan mitään lomaa ole.
Eilen sain jopa äippärahapäätöksen, on vähän paremmat, kuin edelliskerralla =) .
Hossolle kihlaonnea! :flower:
Jennika: meillä esikoinen "kirjoitti" kannettavalla niin, et h-kirjain irtos... eli tuttu tunne, kun joku kirjain puuttuu...
Relatipat ei sopineet meidän esikoiselle lainkaan, vetivät mahan ihan kuralle, kun taas antibiootit eivät sitä tehneet. Vaan eihän sitä tiedä ennen kokeilua.
Perhehuonetta meillä ei viimeeks ollut. Synnyttäneiden osastolla on kuitenkin vapaat vierailuajat, mies sai olla siellä just niin paljon kuin halus. Enää KSKS:ssa ei edes ole perhehuoneita, vaan eipä me sellaista otettais muutenkaan.
Polikliniinen synnytys sen sijaan pitäis olla täällä mahdollinen, ja sitä olen tässä mietiskellyt. Ei tuo sairaalassa makoilu oikein kiinnosta, mutta tottakai täytyy ensin tietää oma ja vauvan vointi.
"Luomusynnytys" on myös herättänyt keskustelua. Muistakaahan jokainen, että kukaan ei voi koskaan etukäteen tietää, miten synnytys tulee menemään!! (no okei, ehkä suunniteltu sektio menee suunnitelmien mukaan
) Kivuilla pelotellaan etukäteen ihan liikaa ja yleensä kaikki kuvittelee ne paljon suuremmiksi, mitä todellisuudessa ovat. Ainakin jokainen synnyttänyt ystäväni on ihmetellyt, miten vähän synnytys loppujen lopuksi sattui! Kipeäähän se tekee, sitä tuskin kukaan kieltää, mutta kaikki on suhteellista. Mulla esikoinen syntyi pallon, lämpötyynyn ja ilokaasun avulla. Ponnistusvaihe meni ilman mitään kivunlievityksiä, sen jälkeen sain puudutteen kohdunkaulalle, kun ruvettiin tikkaamaan. En ollut etukäteen miettinyt "tarkkaa synnytysohjelmaa" vaan menin avoimin mielin. Ilokaasusta olin etukäteen kuullut pelkkää pahaa, mutta itselleni se oli taivaallinen!!! Se, että sen vuoksi oksensin, oli ihan mitättömän pieni juttu, sillä KAIKKI kivut hävisivät samantien. No, nyt on ilokaasun käyttö täällä lopetettu, uskon silti, että vauva saadaan maailmaan ilman että minun tarvitsee kärsiä mielettömistä kivuista. Sen näkee sitten, kun neiti tai herra päättää syntyä, mitä tarvitsen, ja miten paljon. Toivottavasti synnytys menisi sen verran helposti, ettei itse tarvitsisi olla lääketokkurassa, vaan saisin tuntea synnytyksen.
Sitten omaa napaa...
Tänään neuvolakäynti rv 36+6. Paino -900g, rr 122/74, sf 32,5cm (-0,5cm), vauvalla RT ja syke 145-150. Pää ei vielä kiinnittynyt, mutta esikoinen ei kiinnittynyt missään vaiheessa... Seuraava aika on 1,5 viikon päästä. Tätsy vaan sanoi, että voihan se olla, että oot silloin jo nyytti kainalossa. Arvio vauvan olevan la:na n.3,5-3,7kg, tämä siis täysin käsikopelona. Joku sijainen oli (vaihteeks).
Oma olo on ollut pirteä ja hyvä, lenkkeillään ja remppaillaan. Toisaalta olis ihan kiva päästä jo hoitaa vauvelia, toisaalta taas nauttia lomailusta. Kumpikin vaihtoehto on oikein kiva
.
Ristiäisiä ei olla vielä juuri mietitty. Viimeeks oli n.15 vierasta ja kotona pidettiin, eiköhän suunnilleen samalla sabluunalla mennä. Toisia kummejakaan ei vielä olla kysytty, haluun kuitenkin kysyä kasvokkain, enkä puhelimessa, eikä nyt olla törmäilty missään.
Hemuli 36+6