<3<3<3 Heinäkuun Onnenhiput 2011 Maaliskuussa <3<3<3

Kiitos ihanat..Ette tiedä mitä sananne merkitsevät minulle..Sukkasillaan..Kiitos, kun kerroit, mä olen ollut niin häpeissäni, kun en siedä miestä lähelläni ja suutun sille, vaikkei se olis tehny yhtään mitään. Välillä tuntuu, että peräti miehen olemassaolo saa mut raivon partaalle :ashamed: Musta tuntuu et mä olen maailman kamalin ihminen..Mies yrittää kaikkee hyvää, mut mä vaan raivoon, kiukuttelen ja itken :ashamed: Tää on oikeesti ihan hirveetä..mä en tiiä enää mitä mä tunnen oikeesti..:headwall: Hirvee itseinho tulee..Mä yritän järkeillä ja lupaan pyhästi itselleni käyttäytyä reilusti miestä kohtaan, mutta sitten taas tulee ärrinmurrin :headwall:
 
mei-mei: Mulla on ihan sama ongelma, el jotenkin on tunteet niin pinnassa koko ajan. Onneks sulla on kuitenkin huomenna jo se ultra, josta saat varmasti mielenrauhaa. Mä kävin pari viikkoa ennen rakenneultraa yksityisellä katselemassa vauvaa, kun oli niin kova huoli. Mutta kaikki oli onneksi hyvin vauvalla :)Mulla iskee yleensä iltapäivällä sellainen kauhea väsymys, mutta se voi tietenkin johtua myös töiden tahdista.

Mäkin muuten teen tota samaa mitä sukkasillaan, eli meen joskus suihkuun itkemään, kun ei oikeesti ole mitään syytä vollottaa, enkä halua miestä turhaan rasittaa. Vaikka mies kyllä ihan mielellään lohduttaa :)
 
Kirjoittelin aiemmin jo, mutta kaikki tekstit hävis johonkin :kieh:

Täällä ollut neidillä kauhee kiukkukohtaus, reilun tunnin raivos ja äkkäili kun ei saanut periksi tahtoaan. Itsellä flunssa päällä, nenä vuotaa ja päätä särkee, tosi väsynyt olo sen takia. Ja sitten menetin hermoni ton tytön takia ja huusin sille :( Poika sairastaa edelleen, mies käytti eilen sitä lääkärissä ja sillä silmätulehduksen lisäksi viellä korvatulehdus :( Ja kaiken tämän päälle mies on iltavuorossa ja mun pitää työpäivän väsyttämänä jaksaa puolikuntoisena hoitaa lapset ja elukat, etttä hoh hoh. Tulipas valitus virsi.....

Onnittelut kaikille jotka hyviä ultrakuulumisia saanut. Ja tyttö/poika lupauksista onnittelut myös :heart:

Mm: Tyttö täyttää loppukuusta 5 vuotta ja poika täytti alkukuusta 3 vuotta.
Nennan tytölle onnittelut :)

Uusiakin oli ilmottautunut matkaan mukaan, joten tervetuloa :flower:

Kukkis: ihanaa kun vuodon syy selvisi, ei tarvitse sen takia sitten enää tressata. Nyt vaan lepoa!

Mei-mei: Kyllä mä tänään pillahdin sitten loppujen lopuksi itkuun, kun tuntu että kaikki kaatuu päälle ja hirvee väsymys. Ja muutenkin jos oon väsynyt, niin hermostun helpommin ja alan itkemään. Että ihan tuttua.

mutta nyt heitän panadolia naamaan ja lähden nukkumaan, jos tää olo alkais pikku hiljaa helpottamaan.

Muumi ja pikkumies 25+4
 
Mulla on tunteet olleet aika normaalit eli ei itketä, eikä raivostuta! Voisi sano, että olen paremmalla tuulella, koska saan pahan mielen katoamaan vauvahaaveilulla! Miehen mukaan olen hiukan normaalia kireämpi, mutten ole huomannut itse mitään. Toivottavasti tunteet säilyy tällaisina!

Mullakin aamuoksentelu jatkuu. Lähes joka aamu alkaa noustessa yskittämään ja sitten on pakko juosta. Limaa ja mahanesteitä tulee. Mun on pakko oksentaa aina lavuaariin, koska pöntöllä on istuttava, jos ei halua saada pissoja housuihin/lattialle/reisille :ashamed:

Huomenna neuvola, jossa saan tietää tuon maagisen sf-mitan, saan Kela-paperit ja ajan lääkärille. Mitähän kaikkee pitäis muistaa kysyä...???

Anna+Urmas 22+3
 
Hiphei!
En ole pitkään aikaan kirjoitellut tänne,lähinnä vaan ton elokuisiin kun la siirtyi sinne alkuun. Kuulumisianne olen kyllä käynyt lukemassa säännöllisesti.
Nyt lähinnä tulin kysymään Neammalta noista gracon rattaista! Onko sulla siis Gracon Quattro tour duot? Itse olen juurikin niitä harkinnut, ja haluisin tietää, miten niillä pääsee kulkemaan muualla kuin aivan tasasella asfaltilla? Ootko liikkunut sohjossa tai lumessa? Lähinnä mietin, kun ne etupyörät on vähän pienen oloiset. Minkä ikäiseksi asti isompi lapsi mahtuu niihin?

Vastauksesta kiitollinen kirppiina 21+0 :)
 
Iltoja :wave:

Viikonloppu hujahti nopeasti kyläillessä, on se kumma miten muutaman yön maisenmanvaihdos piristää tän kotiarjen keskellä! Nyt on ollut taas parempi mieli.
Täydet sympatiat siis mei-mei sulle, täällä kans yksi itkuiikka, tuo mitä sukkasillaan kirjoitti olisi voinut olla suoraan mun suusta, niin on samat fiilikset olleet melkeimpä alusta asti! Suihkuun en vielä ole paennut itkemään mutta omiin oloihin on pakko vetäytyä pahimpia itkuja ja raivohöyryjä päästämään koska taaperolle on tosiaan vähän hankala selittää mikä äitiä vaivaa ja kerran pelästyi itsekkin pahasti mun käytöstä ja rupesi itkemään josta mun morkkis mitä tunnen miesparan takia jo valmiiksi niin sai uudet valtavat mittasuhteet :ashamed: :(
Ihan oikeasti tuntuu että joko olen raivona tai sitten tosi surullinen, ja itse teen joka asiasta numeron ja kuvittelen omiani päälle : /
Sukkasillaan taisi mainita että silloin ei masenna kun on saanut jotain toivomaansa uutta :whistle: Mulla on sama että hetkeksi piristyy kun hankkii jotain kivaa =)
Myös koiralenkit helpottaa oloa ja niiden aikana järki palautuu jonkun verran! Usein lähden tosi äkäisenä ovet paukkuen mutta kävely rauhottaa, kai se turha energia kuluu siellä tien päällä huhkiessa:saint:
Eli tsemppiä tunnepyörteiden vallassa mei-mei ja onnea matkaan yös ultraan!

sf-mitta/pituus- galluppiin vastausta ensi viikon neuvolan jälkeen, silloin vasta eka mittaus. Pitäisi kaivaa esikoisen odotuskortti esiin, muistelen että silloin meni kans koko ajan pilvissä sf ja olen siis 160cm lyhyt :D

muumille Voimia viikosta selviämiseen omin voimin! Mä olen aina vihannut miehen iltavuoroviikkoja, mutta nyt raskaana ollessa ne on tuntuneet vieläkin inhottavimmilta :(
Selkää särkee iltapäivästä jo niin paljon että kaikki liikkuminen on epämiellyttävää, väsymys piinaa oli kellonaika mikä tahansa ja supistelee, silti on tosiaan ne elukat ja tuo meneväinen taapero ja ne piiiitkät tunnit, huoh.
Paranemisia sekä sulle että pojan silmätulehdukseen!

Kukkis tosi hyvä juttu kun sait selvyyden vuotoihin, epävarmuus on inhottavinta! Toivottavasti vältyt tulehduksilta ja muista ottaa rennosti silloin kun mahdollista!

Uusille heinäkuun kirjoittelijoille lämpimästi tervetuloa! :flower:

Nyt kirja hetkeksi käteen ja sitten unten maille... Viime yön nukuinkin tyyny jalkojen välissä ekan kerran, heti helpotti asentoa!

Näkeekös muut mammat muuten vielä absurdeja unia?
Mulla oli monen viikon levollinen yöunijakso mutta nyt on nää villit unet palanneet :rolleyes:
Viime yönä mun päähän lensi jostain syystä ilotuliteraketti joka sytytti tietysti mun hiukset palamaan. Lähistöllä oli järvi mutta en uskaltanut mennä ja pistää päätä veden alle kun pelkäsin että hukun kun mulla oli jo niin iso raskausmaha, joten siinä rannalla roikkui sitten yhtäkkiä joku ihme liaani jonka avulla heilautin itteni veteen ja sain sammutettua tukkapalon :D

Mitähän unikuvia tänä yönä...

Jasmin ja aarre rv 21+1
 
Kirppiina: En nyt ole ihan varma, mutta nuo taitaa olla se stadium duo-malli, on kyllä melkein samanlaiset kun nuo mistä kysyit. ;) Eli pienet pyörät. Mä olen tykännyt tosi paljon, kevyet työntää ja hyvin on kulkenut. Tosin vain kaupungissa olen käyttänyt niitä, mutta kyllä ne ihan lumessakin on kulkeneet. Aikoineen ostin ne vastasyntyneelle ja 2,5 vuotiaalle. Nyt tuo nuorin on 3,5 kun vauva syntyy ja kyllä hänkin vielä hyvin mahtuu tohon eteen kun ottaa sen kaaren pois.
 
Nyt tulee taas niin paljon tekstiä, ettei pysy mukana... :) Tämä arki on vielä niin kiireistä ja hektistä, että ajan kanssa ei pahemmin ehdi lukemaan eikä kirjoittamaan. Neljä viikkoa töitä, sit on aikaa varmaan paremmin.

Tunneailahteluista, on.. Olen todella itkuherkkä, ihan hävettää välillä. Töissäkin saa huulta purra välillä, ei voi alkaa itkemään ja silti se itku vaan meinaa väkisin puskea esiin. Kyllä mieskin on ollut asian suhteen välillä vähän hoo moilasena :) Ihanasti suhtautuu silti. Pari tuiskahdusta, erittäin ylimitoitettua sellaista, on tullut miestä kohtaan, mutta muuten osaan olla ihan asiallisesti yleisesti otten. Eri asia onkin sitten se, mitä pään sisällä tapahtuu...

Pituudesta ja mahan koosta, olen 165 cm ja sf-mitta oli nyt ekalla mittauksella 19 cm, pieni... Maha on kyllä jo kunnon pallo :) Ei kuitenkaan tukala olo ole vielä millään tavalla.

Supisteluista, kivuttomia harjoitussupistuksia on. Ainoastaan viime viikolla, kun jouduin koko päivän istumaan koneen ääressä, tuli illalla kipeitä supistuksia.. Yleensä olen työpäivän aikana paljon liikkeessä ja istun vain lyhyempiä pätkiä.. Eli mulla on niin päin, että liikkeellä olo pitää ikävät supistukset poissa, urheilunkaan jälkeen ei tunnu mitään :)

Sukupuolesta, kyllä tuli mullekin vähän haikea ja tyhjä olo, kun ultrassa meille lupailtiin tyttöä, vaikka poika on entuudestaan.. Outoa :) Mutta tuo teoria kyllä selittäisi sen. Nyt ajatukseen tytöstä on tottunut ja se tuntuu ihanalta :heart:

Ummetusta, ON. Käytän välillä Agiocur -rakeita, auttavat mulla. Lisäksi syön puuroa ja luumusosetta ja kaikkea muuta mahdollista, mikä auttaa suolen toimintaa.

Huoh, niin loppu työpäivän jäljiltä, että enempää ei jaksa kirjoittaa.. Palaan paremmalla ajalla. Täällä on vauvalla sellainen iltajumppa, että täytyy odottaa rauhoittumista ennen kuin yrittää mennä nukkumaan.. Viime yönäkin heräsin vauvan mylläämiseen :)

Mayinga 26+0
 
Hei! Olen Kukkaiskeijun ystävä ja tulin hänen puolestaan tänne kertomaan hänen kuulumisiaan. Eli häneltä meni lapsivedet eilen kun raskausviikkoja vasta 23+2. Hän joutui sairaalaan ja yön aikana lähes kaikki lapsivesi mennyt. Vauva voi kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvin. Tänään oli tehty ultra ja kävi ilmi että vauva onkin viikkoihin nähden isompi, noin 600g eli lastenlääkäri oli herätellyt toiveita vauvan pelastamisesta ja soittavat tänään yliopistolliseen sairaalaan mitenkä edetään. Positiivista on se että supistuksia ei ole ollut ja kohdunkaula on vielä kiinni ja Kukkaiskeiju tuntee vauvan liikkeet. Nyt on kuitenkin vielä epäselvää kuinka tästä edetään. Keuhkoja kypsyttävää lääkettä ei ole vielä annettu ja sen vaikutus olisi parhaimmilaan vasta viikko lääkkeen antamisen jälkeen. Lääkärit olivat sanoneet että lapsivettä voi vielä jonkun verran tulla lisää mutta tämäkin epävarmaa... Vauva pystyy olemaan kohdussa ilman lapsivettä vain noin pari päivää... Tänään varmasti selviää lisää ja tulen siitä teille sitten kertomaann. Nyt pitää vain laittaa sormet ja varpaat ristiin tarttua tuohon pieneen toivoon, joka kuitenkin on olemassa vauvan pelastamiseksi... toivotaan pikkuvauvelille paljon paljon paljon enkeleitä ja tarrasukkia!!!! :'( :heart:
 
Voi ei, täällä pidetään myöskin kaikki sormet ja varpaat ristissä Kukkaiskeijulle ja vauvalle :hug:

Lupasin osallistua galluppiin, eli pituutta itsellä 174cm ja tänään oli sf-mitta 19cm, viikkoja 23+4. Neuvolassa kaikki hyvin, taisi Onerva nukkua kun syke oli aika tasaisesti 140 koko ajan :)
 
Viimeksi muokattu:
Voi kauhea :'(. Nyt ei auta kuin toivoa, lähetän kovasti voimia ja toivon kaiken hyväksi kääntyvän vielä. Niin kauan kun on pieninkin toivonkipinä pitää siihen tarrata tiukasti kiinni. :heart::hug:
 
Voi kukkis!!! :'(
Ihan meni kylmät väreet tästä uutisesta!!
Täältä lähetetään paljon,paljon ja paljon peukutuksia että kaikki päättyisi vielä hyvin!
Voi herranjestas mikä tilanne siellä onkaan :'(

Tule ihmeessä päivittelemään meille asiasta kultasiipi!
 
Kukkaiskeijulle ja pikkuiselle paljon onnea ja enkeleitä matkaan! Aivan järkyttävä uutinen! Kunpa kaikki selviäsi parhain päin!

Neuvolassa käyty:
Sykkeet 139
pissa puhdas
HB: 118
Paineet: 123/64
Ja sf mitta siis vain 17, eli pieni!
Muuten ihan tyhmä käynti! En sitten tule juttuun ton th:n kanssa yhtään, se on niin työhönsä kyllästynyt ja tympeä.... :kieh: Sanoin kivuliasta supistuksista ja tokaisi vain, että "jaa"! :O Eli ei kai sitten tarvi huolestua? Äh, voi että mä inhoon sitä akkaa! Niin ja sokerirasitukseen joudun minäkin... Ekaa kertaa.
Neamma ja muru 21-6
 
Kädet ristissä Kukkaiskeijun ja pikkuisen puolesta! :hug:


Neuvolasta ei mitään ihmeellistä:
Painoa +4,2kg (459g/vko)
Virtsa negatiivinen
Pulssi 121/82 (ala-arvo hiukan nousussa)
Syke 140-150 :heart:
Sf-mitta 21cm (eli käyrällä, pituus 170cm)

Anna&Urmas 22+4
 
Kukkaiskeijulle ja pikkuiselle nyt kaikki onni matkaan! :hug:

Mayinga Minä liikun myöskin työssäni paljon, tosin nyt siis olen supistusten takia sairaslomalla. Kun supistuksia alkoi ilmaantua ajattelin siirtyä astetta kevyempiin konttoritöihin ja kas kummaa, supistukset vain pahenivat mielestäni...

Tunteista ,tai oikeammin niiden heittelystä, olitte kirjoitelleet.
Välillä kyllä oikeen itseäkin hävettää kun ei oikein itsekään ymmärrä että miten mä nyt näin tähän suhtauduin... : /
Ja kun olen aika ehdoton aina sanomisissani, niin nyt huomaan että se opittu suodatin on aina silloin tällöin poissa päältä, eli saattaa tulla välillä ulos sellaisiakin sammakoita jotka olisi hyvin voinut pitää ihan vain omana tietona... :ashamed:

Pituutta täältä löytyy 168 cm ja sf on viimeksi mitattu rv 23+6, ja oli tuolloin 24. Ihan mukavan kokoinen pallo siis, joka myös alkaa välillä haitata ketterämpää menoa. Tosin nuo supistukset taitavat tällä hetkellä haitata sitäkin enemmän.

Daffodil ja Werneri rv24+6
 
Viimeksi muokattu:
Kukkaiskeijun kuulumisia!!!!!!!
Juuri juttelin Kukkaiskeijun kanssa puhelimessa ja lääkärit ovat nyt sitten päättäneet siirtää hänet yliopistolliseen sairaalaan...JEEEEE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Sinne on parin tunnin matka ja ambulanssilla lähtee kahden maissa!!!! Ihanaa että vauva yritetään pelastaa!!!! Nyt Kukkikselle oli annettu kortisonipiikki vauvan keuhkojen kypsyttämiseksi ja lääkärit toivovat että vauva jaksaisi olla masussa vielä ainakin pari päivää niin sit oltaisiin jo 24-viikolla ja mahdolisuudet vauvan selviämiseen olisivat paremmat... Edelleenkään ei ole supistuksia, joka on siis hyvä asia. Kukkaiskeiju joutuu nyt olemaan koko ajan makuuasennossa pääpuoli on laitettu alaspäin... antibiootit menevät, koska lapsivesi mennyt ja se on infektioriski mutta mitään infektion oireita ei ole ilmaantunut ja tämäkin siis hyvä juttu... Mutta nyt toivotaan Kukkaiskeijulle ja vauvelille turvallista matkaa isoon sairaalaan ja toivotaan ja uskotaan että enkelit kulkevat heidän mukanaan :heart:

p.s Kukkaiskeiju pystyy lukemaan tätä pinoa mutta ei pysty kirjoittamaan puhelimellaan!
 
Toivotaan että pieni jaksaisi pysyä masussa vielä niin kauan kun se on turvallista!

Täälläkin hengessä mukana,Hurjan paljon voimia nyt varsinkin vauvalle että selviäisi pieni masun ulkopuolella.Onneksi hyvin on kokoa pienellä:heart:

Voimia koko kukkiksen perheelle:hug:
 
kukkis: Hyvä että pääset isoon sairaalaan! Siellä osaavat tehdä ihmeitä! :heart: Täällä eletään mukana ihan täysillä, kaikki sormet ja varpaatkin ristissä teidän puolesta!!!!! Kovasti voimia koko perheelle!!!!
 
Hyvä, että ainakin kaikki mahdollinen vauvan eteen nyt tehdään! Onneksi viikkoja kuitenkin jo tuon verran, että voidaan antaa pienelle mahdollisuus. Pidä ajatukset positiivisina, jospa se vähän lisävoimia pienellekin toisi.
 
Kukkaiskeijulle ja vauvalle paljon enekeleitä matkaan! Kyyneleet tulee silmiin, kun lukee tällaisia uutisia.

Tänään oli sokerirasitus. Oli se taas kamalaa ja kamaluutta lisäsi todella tympeä labrahoitaja. Menin pari minsaa myöhässä labraan, kun en löytänyt parkkipaikkaa. Odottelin sit 20 min ja mitään ei tapahtunut. Lopulta kysyin labranhoitajalta, joka käveli ohi. Hän sit tiuskaisi, että kyllä sua kutsuttiin, mutta kun olit myöhässä niin ei täällä aleta moneen kertaan kutsumaan. No mä yritin siinä sit jotain saada selitettyä ja itkuhan siitä tuli, kun oli niin tökerö suhtautuminen ja ollu syömättä ja juomatta ja hormoonit herkistää. Lopulta pääsin sit sinne. Neuvola-aika ois ollu heti sen jälkeen, mutta onneksi samassa rakennuksessa oleva neuvolatäti otti mut siinä odotellessa, kun enhän mä ois sille omalle ajalleni enää kerenny, kun pääsin sinne labraan niin paljon myöhässä.

Eli siis täälläkin tunteet heittelee ja itku on herkässä. Tuntu, että tuolla neuvolassa sit ei meniannu se itku loppua, kun jotenkin niin se labratädin touhu pahoitti mielen. Myös kotona itku ja kiukku tulee todella helposti. Mies saa siitä sit raukka aina osansa.

Turvotus on edelleen lisääntynyt ja pisassa hieman proteiinia, joten uusi aika neuvolaan on jo viikon päästä. Neuvolaterkka kysy lääkäriltä, että mitä tehdään ja seurantaa vaan toistaseksi. Paineet kumminkin tosi hyvät edelleen.

Onneksi mies on kotona tämän päivän, kun ei musta ois oikein ollut tuon esikoisen hoitajaksi. Tuli aika huono olo siitä sokerirasituksesta ja lääkärin ohjekkin oli että pitäs levätä. Mitenköhän sekin onnistuu 1,5 veen kanssa. :O

Barbapörrö ja Urkki 25+3
 

Yhteistyössä