3 1/2 vuotias uhmakas,arka ja takertuva lapsi

Tämä viesti on siis"erityislapset" osiossakin,mutta koitan vielä onneani täälläkin,elikkäs.....
Lapsella on siis 2 vanhempaa sisarusta ja yksi nuorempi.Hän on kovin uhmakas.2v uhma oli ihan mahdoton ja 3v uhma oli samanlainen ja tuntuu vaan kestävän.Hän koittaa pompotella minua,tyyliin,haluaa,ei halua,haluaa,ei halua jne.liki joka asiassa.Annan aina ensin valinnan mahdollisuuden ja pitäydyn siinä,minka lapsi ensin valikoi.Huutohan siitä tulee,kun tämä haluisi vielä muuttaa mieltään miljoona kertaa,eikä loppupeleissä mikään olisi hyvä.

Uhmakkuuden lisäksi hän on nykyään hyvin arka ja sairaalloisen takertuva,sanan varsinaisessa merkityksessä.Tutut ihmiset on ihan ok.Juttelee mielellään,vaikka puheessa on vielä paljon äännevirheitä.Tykkää leikkiä lapsien kanssa,jos vain minä olen lähettyvillä.Vieraiden ihmisten tullessa lähelle,hän takertuu jalkaani kiinni,oudoissa tilanteissa sama juttu.Olen yrittänyt saada häntä jäämään kerhoon,mutta huonoilla tuloksilla.Hän takertuu minuun hyvissä ajoin ennen kerhon ovea ja alkaa toistella,että en halua kerhoon....Otettaan minusta ei irrota millään ja olenkin pari kertaa jättänyt hänet väkisin sinne,kerhotädin syliin huutamaan.Huutoa ei kuitenkaan ole kuulemma kauaa kestänyt ja hyvin on viihtynyt,vaikkei ole halunnutkaan kokoontua toisten lasten kanssa esmes pöydän ääreen,tms.

Pahalta tuntuu jättää hänet huudon kanssa sinne ja olenkin miettinyt ottavani aikalisän,mutta on mietityttänyt,että kannattaako se.

Miten voisin rohkaista lastani ja mikä olisi oikea suhtautumistapa tähän takertuvaisuuteen?Voisiko aikalisä auttaa?Vai pitäisikö vain sinnikkäästi käyttää häntä kerhossa?En oikein enää tiedä,että mitä tekisin.Pelottaa,että väkisin viemällä vain vahvistaisin lapsen turvattomuutta.

Onko kokemuksia?neuvoja?

Muuten hän on hyvin iloinen,touhukas ja tutussa porukassa sosiaalinen.On ollut hoidossa tutulla hoitajalla muutamia kertoja ja ne on menneet oikein hienosti.Tosin hoitaja on tullut meille,mutta kuitenkin,en ole ollut paikalla.

On tullut kyllä mieleen,että olenko tehnyt jossain kohtaa jonkun virheen.Kestän siis kritiikkiäkin ja kaikki neuvot ovat tervetulleita.

Olen aika lailla pulassa tämän asian kanssa.Kerhotäti sanoo,että jätä vaan,kyllä se siitä,mutta neuvola oli eri mieltä ja itestäkin tuntuu pahalle jättää huutava lapsi.

Joten,kommentteja,ideoita,neuvoja kaivataan.Kiitoksia!

p.s.
Lapsi ei aina ole ollut tälläinen.1v tietämillä oli vierastamista,pari vuotiaana oli kaikkien kaveri ja olisi lähtenyt kenen tahansa mukaan.lähempänä kolmea vuotta tämä uusi piirre tuli.

 

Hei! Haluan vaan kertoa meidän pojasta.

Helmikuussa täytti kolme ja kevät oli vastaavaa takertumisen aikaa. Esimerkiksi ennen niin reipas poika ei halunnut kerhoon, mummulaan, omasta pihasta mihinkään ja halusi määräillä mitä tehdään. Pelkäsin myös, että nyt on jotain "vialla". Mutta nyt tilanne on helpottanut. Esimerkiksi nyt lapsi on mummulassa yökylässä yksistään. On myös aloittanut hoidon päiväkodissa hyvällä menestyksellä. Tykkää taas lähteä omasta pihasta esim. leikkikentälle. Lapsi on edelleen lujatahtoinen ja häntä täytyy aina olla askeleen edellä näistä kiistatilanteista, mutta muuten reipastunut ns. normaalille tasolle mitä oli 2-3 vuotiaana. Eli luulenpa, että teilläkin on sama vaihe, vähän myöhemmin.

Niin ja meillä helpotti (onneksi!) jo ennen hoidon alkua, joten se ei ollut ratkaiseva tekijä. Jätin myös ihan huoletta välillä menemästä avoimeen kerhoon (olin siis siellä mukana, mutta poika ei kuitenkaan halunnut mennä). Nyt kysyi, että millos kerho taas alkaa? Tosin enäähän ei sinne mennä, mutta ilmeisesti olisi halukas menemään.

 

Kiitoksia paljon rohkaisevasta ja kannustavasta tarinasta.Ehkäpä meilläkin helpottaa.Päätin juuri lopettaa kerhon ja saada meidän kotielämän ensin raiteilleen.Sitten,kun suurin uhma on ohi,voisi ottaa lisää ohjelmaa elämään.