2veen kanssakäyminen muiden lasten kanssa ja ne muut äidit

[Äiti, jolla on tunteet]

Pakko nyt harmaana avautua. Minulla on 2-vuotias lapsi, joka on todella ihana (luonnollisesti, äidin mielestä=) monin eri tavoin. Mutta hänen on kovin vaikea jakaa lelujaan ja uusia lapsia tavatessaan hän saattaa käydä tönäisemässä heitä, varovaisesti tosin, ihan kuin kokeillen toista. Leluja ottaa myös usein toisten kädestä. Hän välillä ikään kuin sekoaa, kun on muita paikalla. Alkaa muutenkin käyttäytyä silloin uhmakkaammin. Mutta hän osaa myös väliin tuoda toiselle leluja ja halailee ja auttaa, jos apua tarvitaan.
Tiedän, että tämä kaikki on osa 2-vuotiaan kehitysvaihetta, kaikille tosin tämä ei tule esiin samalla tavalla. Joillain menee ohi helpommalla ja toisilla tulee esiin muulla tavalla tai vaikka myöhemmässä iässä.
Mielestäni olemme ihan normaaleja, hyviä vanhempia ja pidämme normaalia kuria. Toisinaan toki turvaudumme lahjontaan ja kiristykseen, jos tilanne "vaatii", valitettavasti.
Meidän lapsi on temperamenttinen ja touhukas ja tosi fiksu muuten. Säälittää oikein välillä hänen puolestaan, kun elämä tuntuu varmaan hänestä niin kovalle Meillä on pieni vauva ja tämä saattaa vaikuttaa esikoisen käytökseen. Kuitenkin olemme yrittäneet ja mielestämme hyvin onnistuneet jakamaan paljon huomiota ja aikaa esikoiselle. Tuntuu, että vauva jää paljon vähemmälle huomiolle kuin mitä esikoinen aikoinaan.
Kaikki tämä raastaa kovasti minua, siis se, miten esikoinen joskus käyttäytyy muiden kanssa (hän osaa siis väliin leikkiä jo "kiltisti" muiden kanssa, varsinkin isompien, koska nämä osaavat pistää vastaan). Ja kun itselläni on täysi työ vahdata esikoista ja vauvaa, surettaa välillä tosi paljon ne paheksuvat katseet, joita saatan huomata, jos esikoinen on ehtinyt "pahan" tekoon. Ja on minulle sanottu suoraan ja olen muutenkin kuullut puhuttavan kuinka toisten lapset tyrannisoivat, kun omat ovat niin kilttejä. Tahtoisin näille vanhemmille kertoa, että kukaan 2-vuotias ei vielä pysty TÄYSIN ainakaan ymmärtämään sitä, miten hänen pitäisi pystyä jakamaan lelut tai mitä hän aiheuttaa, jos tönäisee toista. (Ja meilläkin näistä rankaistaan/ kielletään, eli totta kai opettelemme sääntöjä)
Jos omat lapsenne ovat olleet helpompia, yrittäkää ymmärtää niitä, kenen lapset eivät ole niin helppoja. Olen huomannut, että varsinkin, jos on yksi lapsi, niin silloin ehkä nämä vanhemmat saattavat helpommin arvostella, kun ei vielä ehkä tiedosta, sitä että lapset ovat luonnostaan erilaisia, eli se toinen lapsi voisi itselläkin olla se vilkkaampi ja temperamenttisempi.
Että ei se välttämättä ole kiinni siitä kasvatuksesta, vaikka itse haluaisi niin ylpeänä ajatella. Itse toivon, että meillä kasvatus tuottaisi parin vuoden sisään tulosta ja kun ikää karttuu, niin lapsi oppii mitä ei saa tehdä ja mikä on hyväksyttävää. Itse toivoisin myös tukea toisilta äideiltä, en paheksuvia kommentteja. Onneksi tosin sitä tukeakin saan.
Sanottakoon vielä uudestaan, että en siis anna lapseni viedä toisilta leluja tai pidä sitä hyväksyttävänä, siitä tässä on no. kyse että se on meille vilkkaiden ja töllin töitä tekevien lasten vanhemmille erittäinkin raskasta ja itse kiellän varmasti liiankin kanssa. Vaan siis, että ne äidit, ketkä ajattelette, että onpas kauhea lapsi tai äiti, ymmärtäisitte, ettei ole kyse siitä vaan lasten erilaisista temperamenteista. Tietysti on aivan eri asia, jos vanhemmat antavat lasten hillua vapaasti, eivätkä reagoi tönimiseen tai muuhun, siitä ei nyt ole kyse.
Jos vaikka saisin tällä kirjoituksella edes muutaman fiksun äidin ymmärtämään ja miettimään uudestaan puheitaan?!

 

[kolmen äiti]

Aivan kun olisit kirjoittanut meidän 2-vuotiaasta tytöstä, hänellä ei ole tosin pikkusisarusta, vaan kaksi isompaa. Minä olen välillä ihan "epätoivon partaalla" miksi hän käyttäytyy niin huonosti varsinkin itseään pienempiä kohtaan, kumpikaan isommista sisaruksista (nyt 5-ja 6-vuotiaat) ei ole koskaan tehneet niin. Toivon vaan hartaasti, että lapsen käytös alkaisi pian muuttua parempaan päin lapsen kasvaessa, kaikkeni yritän sen eteen tehdä.

 

[jeps]

halaus sulle!! ja tukkapöllöä niille ymmärtämättömille mammoille ;D
meillä kans 2v neiti. oikein on enkeli kylläkin.. iso sisarensa olikin sitte ihan toistamaata!! kaveria purtiin otsasta ja kämmenselästä niin että jäljet näky pitkään :/ onneksi se oli ohimenevää kasvaessaan..

 

[vieras]

Mun lapsi vasta 1v4kk, mutta samaa olen kokenut. Poika käyttäytyy muita lapsia kohtaan välillä tosi uhmakkaasti. Yrittää lyödä, purra, raapia, repiä tukasta, töniä yms. Oon ihan pulassa välillä sen kanssa. Kiellän aina ja vien tilanteesta pois. Mutta aina en oo tarpeeks nopea ja kerkee jotain tehdä, vaikka kuinka perässä kulkisin koko ajan. Muut vanhemmat kattoo tosi syyllistävästi ja puhuvat selän takana. Oon aika toivoton tän tilanteen kanssa. Ei huvittaisi käydä missään missä on muita lapsia, mutta pitäähän ton pojan saada muihin tutustua. Poika on vielä niin pieni, ettei tosiaan ymmärrä satuttavansa toisia, mutta tuntuu että muut vanhemmat eivät sitä tajua. Muiden lapset käyttäytyykin mallikkaasti ja meidän poika on se kauhukakara

 

[vieras]

Ymmärrän täysin lapsesi käytöstä. Toivottavasti minä en ole antanut paheksuvia katseita vaikka lapseni on vielä oikein "kiltti" reilu 2 vuotias. Minulla ehkä hymyilyttää enemmänkin, vaikka toki puutun asiaan kun asiaa on.

 

[kolmen äiti]

Mun lapsi vasta 1v4kk, mutta samaa olen kokenut. Poika käyttäytyy muita lapsia kohtaan välillä tosi uhmakkaasti. Yrittää lyödä, purra, raapia, repiä tukasta, töniä yms. Oon ihan pulassa välillä sen kanssa. Kiellän aina ja vien tilanteesta pois. Mutta aina en oo tarpeeks nopea ja kerkee jotain tehdä, vaikka kuinka perässä kulkisin koko ajan. Muut vanhemmat kattoo tosi syyllistävästi ja puhuvat selän takana. Oon aika toivoton tän tilanteen kanssa. Ei huvittaisi käydä missään missä on muita lapsia, mutta pitäähän ton pojan saada muihin tutustua. Poika on vielä niin pieni, ettei tosiaan ymmärrä satuttavansa toisia, mutta tuntuu että muut vanhemmat eivät sitä tajua. Muiden lapset käyttäytyykin mallikkaasti ja meidän poika on se kauhukakara

Minulla on juuri kovin ristiriitaiset fiilikset esim. perhokerhon suhteen , toisaalta lapsen pitäisi oppia tulemaan toimeen toisten lasten kanssa ja nähdä vähän muutakin kuin kotiympyrät, mutta toisaalta on niin ikävää se, että hän tekee jotain toiselle lapselle, meilläkin on se ongelma, että vaikka kuinka vahdit ja perässä kuljet, niin se tilanne tulee niin yht äkkiä ja arvaamattomassa tilanteessa, että en ehdi tehdä mitään. Tämän vuoksi me olemme nyt vähän aikaa "tauolla" noista kerhoista ja kokeillaan jonkun ajan päästä uudelleen.

 

[r u u s a]

Kaksivuotiaat ovat juuri "lapiolla päähän"-tyyppiä, siksi mulle ei ole tullut mieleenkään edes yrittää viihdyttää niitä muiden lapsosten seurassa.

Ja ovat noi oppineet sosiaaliset jutut myöhemminkin.

 

[kolmen äiti]

Kaksivuotiaat ovat juuri "lapiolla päähän"-tyyppiä, siksi mulle ei ole tullut mieleenkään edes yrittää viihdyttää niitä muiden lapsosten seurassa.

Ja ovat noi oppineet sosiaaliset jutut myöhemminkin.

Tämä kyllä vähän lohdutti ja hymyilytti näin lauantai-iltana, kiitos sinulle!!!!

 

[amaryllis]

Kuulostaa ihan normaalilta ap:n lapsi. Ehkä meillä aikuisilla on vaan tarve arvostella ja pohtia aina negatiivisesti muiden tekemisiä. Kyllä kaikki 2 v:t ottaa toisten käsistä leluja ja ja kokee pettymystä, jos asiat ei mene niin kuin itse haluaa, niin tönii,lyö, nipistää tai puree toista. Ikää kun tulee lisää niin oppii pelisäännöt ja käytös muuttuu. Ei kannata välittää toisten negatiivisuudesta. Kyllä heidänkin omat muksut on tehneet ihan samalla tavalla. Tällaiset asiat oman lapsen kohdalla tuppaavat unohtumaan, kun lapsi kasvaa.

 

[tiltu]

ihan niin kuin minun näppiksestäni tuo aapeen teksti*huokaus*
iso hali sinulle, sillä tiedän miltä sinusta tuntuu!!ikävimmältä kuulostaa tuttujen ikävät kommentit..etenkin silloin kun tuo esikkomme kiljahtelee..siis tottakai se ottaa meidänkin korviin ja tottakai kiellämme häntä, mutta pitäisikö muka teipata suu kiinni?!

osa varmaan kuvittelee ettemme edes yritä kasvattaa lastamme välillä tulee mieleen, että meille on sattunut kaikkien mielestä se ilkein ja inhottavin lapsi, joka ei usko mitään eikä ketään ja että me mieheni kanssa emme osaa kasvattaa lastamme oikein niin ja tottakai muiden lapset ovat niin superihania ja kilttejä, jotka eivät koskaa huuda tai ota leluja toisen kädestä tai töni muita.

 

[kyllä]

mä mulkoilen jos käy tönimässä tai ottamassa lelun eikä mamma sano mitään. kai jokaisen pitäs omaa muksuaan sen verran vahtia että ainakin viimestään vahingon sattuessa sanottas muksulle jotain? ja varmaan itse kutakin pistää tympiin kun oma muksu parkuu ja kohta puoli naamaa mustelmalla kun nico-petteriä ei saada(edes yritetä) kuriin, vaan mamma naureskelee vieressä??

 

[vieras]

Meillä melkein 3 v on kiltti ja seurallinen puistossa ja kerhossa, mutta pikkupiru kotona. Ihan mahdoton jekkujensa kanssa. Oli pienempänä ujonlainen, mutta nyt viime vuoden ollaan vaan kärsivällisesti käyty kerhossa ja puistossa harjoittelemassa nätisti leikkimistä, ja nyt sujuu jo. Yritän vain sanoa, että lapsesi on vielä niin pieni, että muutamassa kuukaudessakin varmasti tapahtuu jo vaikka mitä muutoksia kun vain jaksat toistaa, ja vahtia. Yritä olla lannistumatta tyhmien mammojen kommenteista, koska eiköhän suurin osa ihmisistä kuitenkin tajua että se on ihan tuollaista parivuotiaiden kanssa. Mikään ei mene perille, ja muisti on 5 sekunnin luokkaa ja sitä rataa. Kyllä se siitä ...

 

[Ihanaa kuulla ap]

Tuo tarinasi kuin minun suusta, emme siis ole yksin tässä tilanteessa
Ainut että meidän kaverit ymmärtää kun omissa samanlaisia tilanteita.
Tsemppiä, ohi se vaihe joskus menee!!!

 

[ap]

Voi miten helpottavaa lukea teidän vastauksia. Sitä on niin kiinni tässä lapsiarjessa ja sit helposti vaan pohtii niitä toisaalta toisarvoisia kommentteja. Helpottaa, kun tietää että on muitakin, jotka painii samojen ajatusten kanssa ja yrittää selvitä =) Kiitos tsemppauksesta ja voimia kaikille muillekin. Uskotaan, että tämä tästä helpottaa! Muiskaus teille <3

 

[Työäiti]

Joo eihän niiden kaksi vuotiaiden kaikkien kanssa leikki suju. Omani kuuluu kiltteihin&totteleviin&leikkiä osaaviin ja silti huitoi tänään kaveria päähän. Mutta äitinä mun pitää vahtia lasta, korjata virheet heti (lapsi pyytää anteeksi ystävältä) ja huolehtia että käytös ei toistu tai jäähylle. Mä valitettavasti en hyväksy sitä että lasta ei voi kieltää ja muka 2vee ei ymmärrä oikeata ja väärää jos vanhemmat sitä sille opettavat. Ei ne lapset sitä aina muista, mutta ... Miksi siis mä en saisi mulkaista äitiä? Eli siis vanhempien käytös ratkaisee, ei niinkään lapsen.

 

[ap]

Joo eihän niiden kaksi vuotiaiden kaikkien kanssa leikki suju. Omani kuuluu kiltteihin&totteleviin&leikkiä osaaviin ja silti huitoi tänään kaveria päähän. Mutta äitinä mun pitää vahtia lasta, korjata virheet heti (lapsi pyytää anteeksi ystävältä) ja huolehtia että käytös ei toistu tai jäähylle. Mä valitettavasti en hyväksy sitä että lasta ei voi kieltää ja muka 2vee ei ymmärrä oikeata ja väärää jos vanhemmat sitä sille opettavat. Ei ne lapset sitä aina muista, mutta ... Miksi siis mä en saisi mulkaista äitiä? Eli siis vanhempien käytös ratkaisee, ei niinkään lapsen.

Työäiti, meillä myös jäähyt käytössä ja myös kielletään ja poistetaan tilanteesta ja varmasti pyydetään anteeksi ja lapseni antaa siihen vielä halauksen päälle ja näin siis joka päivä, jos tilanteita tulee, useita kertoja päivässä ja toimitaan varmasti ihan samoin kuin teillä. =) Se mulkaisu tuntuu muuten tosi pahalta. Mutta toisaalta kaikkihan ei välitä siitä, miltä toisesta tuntuu. =/ Tässä lasten kanssa touhutessa on paljon asioita, mitkä väsyttää ja askarruttaa. Ei toivois että tarvii vielä murehtia tällaisia. Mutta ehkä sä et mulkoile meitä, kun me kuitenkin komennetaan lasta ja kunnolla.

P.S. Olen muuten kuullut, että toiset jättää komentamatta siksi, että odottavat toisten komentavan. Siinä saattaa kai joskus olla järki, jos lapsi hakee käytöksellä oman äidin huomiota. Ja ammattihoitajat ovat joskus sanoneet, ettei ihan kaikkiin tavaran kädestä ottamisiin kannattaisi mennä väliin, että jos toinen antaa niin antaa. Ehkä siksi että kun sillä saa sitä huomiota, niin lapsi saattaa jatkaa sitä juuri sen huomion takia? En tiedä sitten, itse menen 99,9 %:sti väliin...

 

[Kowalski]

Kuulostaa todella tutulta :|

Mun esikoinen oli jo syntyessään sosiaalinen ja kaikkien kanssa toimeen tuleva . Onneksi. Pääsin helpolla, kun häneen pystyi luottamaan (niin paljon kuin kaksivuotiaaseen nyt voi luottaa) esim. perhekerhoissa ja muissa tilanteissa joissa oli muita lapsia, kun itse olin kiireinen vauvan kanssa.

Kuopus taas...no, sosiaalinen hänkin, siinä mielessä että hakeutui toisten lasten seuraan. Mutta +- 2v iässä hän oli juuri tuota "lapiolla päähän"- tyyppiä. Joskus leikki sujui oikein hyvin toisten lasten kanssa, joskus taas hän tempaisi lähintä taaperoa turpaan ihan vaan pelkästä turpiin vetämisen ilosta. Ja minua hävetti. Minä kielsin, minä kasvatin, mutta silti sälli teki joskus pahojaan. Minä pyysin aina anteeksi poikani puolesta.

Hän ei tykännyt, eikä tykkää vieläkään, siitä että joku tulee liian lähelle, ihan iholle kiinni. Ja koska hän ei puheen kehityksen viivästymänsä takia osannut sanoa että älä tule lähelle, niin hän tönäisi tai löi, ilmoitettuaan ensin elein kerran tai kaksi että ei tykkää. Eihän kaikki lapset tajunneet ettei hän tykkää, ja tunkivat ihan poikaan kiinni vaikka minäkin usein sanoin että älä mene koskemaan, älä mene ihan syliin asti, sillä hän ei tykkää. Ja sitten poika löi, raapaisi, tms. Väittäisin, että näissä tilanteissa vikaa oli myös niissä lapsissa, jotka kiellosta huolimatta tulivat ihan iholle kiinni, sekä heidän vanhemmissaan jotka eivät tehneet mitään vaikka kuulivat minun kieltävän.

Sanovat, että ihminen on kaksivuotiaana väkivaltaisimmillaan, ja uskon sen olevan totta. Tuossa iässä lapsi on kovin fyysinen. Eivät kaikki, mutta aika moni, eikä siinä ole kasvattamisella tai kasvattamatta jättämisellä mitään tekemistä.

Sain mulkaisuja ja tappavia katseita osakseni. Lähinnä varmaan siitä syystä, että poikani on pitkä ikäisekseen ja vahvoine hiuksineen "ison pojan oloinen". Kun hän oli hädintuskin kaksivuotias, häntä luultiin joskus jo nelivuotiaaksi, ja tottakai ihmisiä ihmetytti kun "iso poika" teki samanlaisia tuhmia juttuja kuin pikkutaaperot. Mulkoilijoille sanoin yleensä ääneen, että anteeksi poikani puolesta, mutta hän ei ole vielä edes kaksivuotias, eikä oikein osaa toimia tällaisissa tilanteissa.

Nyt poikani on 2 v 9 kk, ja leikki toisten lasten kanssa sujuu jo ihan hyvin. Joskus toki tulee kiistaa puolin ja toisin, mutta nykyään tilanteet selvitetään neuvottelemalla, vaihtokaupoilla, tai sillä että tullaan kantelemaan äidille että toi kiusaa . Enää ei mätkitä lapiolla päähän.

Ap, kyllä se siitä :hug: . Olen usein miettinyt, miten lirissä olisinkaan ollut, jos kuopus olisikin syntynyt ensin, ja olisi ollut kaksivuotias kun meille syntyy vauva.

 

[vieras]

MInä myös ujon lapsen vanhempana sanoisin, että niiden ujojenkin on opittava pitämään puoliaan, joten en aina mene väliin jos joku tulee lelua kiskomaan pois, vaan odotan miten lapsi suhtautuu siihen. Olen opettanut sanomaan tiukastikin, että ei saa ottaa, jos vielä itse leikkii sillä.
Meidän naapurin tyttö on erittäin topakka ja määräilee kaikki leikit ja omii lelut, ja pitkään oma oli se joka antoi ottaa lelut, ja seurasi kuin koiranpentu tän matamin perässä, ettei lelut häviäisi naapuriin saakka. Nyt osaa jo sanoa ei, ja pitää vähän paremmin puoliaan. En hirveästi siis puutu pikku kahinoihin ellei sitten siellä olla kivenmurikoita heittelemässä tms.