26v, ei ammattia eikä mitään työkokemusta...

  • Viestiketjun aloittaja Jeeeeee
  • Ensimmäinen viesti
"mie"
[QUOTE="vieras";22961879]Minäkin olen samanikäinen kuin sinä, täytän tänä vuonna 27, ei minullakaan ammattia. Olen saanut kolme ihanaa lasta ja halunnut hoitaa heidät kotona - kuopus täyttää kohta kolme vuotta ja aion edelleen pitää hänet kotihoidossa. Mies on tästä yhtä mieltä ja luultavasti haluamme vielä yhden lapsen.

Tässä yhteiskunnassa arvostetaan liikaakin tuota yhteiskunnallista asemaa ja tuottavuutta. Vielä en ole tuohon oravanpyörään lähtenyt vaan nautin suunnattomasti siitä, että saan itse kasvattaa lapseni :) Opiskelu- ja työvuosia on luultavasti vielä jäljellä, jos sitä tahtoo tehdä.[/QUOTE]

Ei maalata piruja seinille, mutta mitäs sitten, jos teille tulee ero? Miten ajattelit itsesi ja lapsesi elättää ilman ammattia, työtä ja miehen lompakkoa? Lasten kasvattaminen kotona on todella hieno asia ja itse arvostan sitä kovastikin. Mutta siihen pitää olla taloudellinen mahdollisuus, ilman sitä se ein enään niin loistokkasta olekkaan. Sen takia itse pitään ammattia ja työtä tärkeänä, että selvisin ilman miestäkin. Vaikka nyt olen itsekin kotiäitinä, tosin opiskeleva ja sivutöitä tekevä.
 
Mietis vähän kestääkö pääsi 7 vuoden opiskeluputkea....todennäkösesti siinä yhden lapsen pyöräytät ja opiskelu venyy 10 vuoteen.Kannattasko ihan ammatilliseen mennä. Sanon tämän sillä, et mulla samanlainen elämäntilanne ollut kohta 15-vuotta. Eka koulut keskeytyi kun murkku syntyi ja sitten oli muuta häslinkiä ennen ku taapero tuli maailmaan.Oon miettinyt, et kun taapero menee kouluun niin itsekin sitten alottasin jotkut opinnot, jotka tekisin loppuun.
 
"aloittaja"
Pitää koittaa tässä selvennella yhteisesti kaikille:

En kävisikään lukiota ensin, jos olisi edes joku muu koulutus käytynä mutta kun eiole. Siltikin kokisin fiksuksi suorittaa ainakin kielten opinnot, miksioä ei siis käydä koko savottaa :D

Olen tietoinen avoimesta väylästä, mutta se ei ole mulle mahdollinen.

Ja tottakai mä tiedän mitä on sosiaalityö ja sosiologia ja niiden erot, ei kai kukaan mene kuluttamaan aikaansa luullen ilman fakta pohjaa :D

Ja viimeisimmälle, jaksan taatun varmasti olla koulussa ja käydä loppuun, no problem. Lisää lapsia meille ei tule, se ei opintoaikaa venytä. Ainut kummitus olisi sitten se että yliopistoon ei ekalla kerralla sisään pääse, mutta sitten pitää uudelleen yrittää soveltaa jotenkin se avoimessa opiskelu tähän härdelliin. Tai koittaa AMK:n kautta, sosionomiksi ja siitä sitten maisteriohjelmaan.
 
"vieras"
Hienoa ap, että olet kiinnostunut opiskelemisesta. Ota kuitenkin huomioon, että lukion jälkeen valtsikkaan ei ihan helposti vain mennä. Ainakaan jos olet hakemassa Helsinkiin, muaalle pääsee toki helpommin.
 
Opiskeleminen rikastuttaa varmasti elämää, mutta suosittelisin ap:lle kovasti myös työkokemuksen kerryttämistä ennen valmistumista ammattiin. En usko että työelämään on helppo päästä sisään, mikäli mitään työkokemusta ei ole kertynyt 35 ikävuoteen mennessä. Ammatinvaihtajilla on kokemusta työelämästä vaikka aloittaakin tyhjältä pöydältä.
 
Jokainen tyylillään
ukion jälkeen yliopistoon, sitten kolme lasta, maisterin paperit jäi odottamaan ottajaa. Sitten suoritin artesaanin tutkinnon sisustusalalta ja opiskelusta innostuneena palasin takaisin yliopistolle tekemään gradun, joka siis enää uupui. Ja tuloksena tästä kaikesta pitäisi olla maisterin paperit 34vuotiaana ja työkokemusta 0v. En heitä kirvestä kaivoon vaan kuvittelen vielä luovani ihan mukavan työuran :)
 
ssss
[QUOTE="vieras";22962085]Aloittajalle: Yksi mahdollisuus on myös yrittää päästä opiskelemaan avoimen yliopiston kautta. Avoimessa yliopistossa voi opiskella omaan tahtiin perusopinnot ja monissa aineissa, myös sosiaalityössä ja sosiologiassa, aineopinnot. Kätevä tapa yhdistää lasten hoito ja opiskelu. Sen jälkeen pääset hakemaan sen jälkeen Avoimen Väylän kautta yliopistoon. Avoinyliopisto.fi - Tavoitteena tutkinto[/QUOTE]

siis voiko tonne vaikka mullakin vaan peruskoulu käytynä?
 

Yhteistyössä